Lue keskustelun säännöt.
Minkä ihmeen takia lapseton aikuinen pitää kutsua lasten synttäreille?
22.08.2016 |
Kaverini järjestää joka vuosi lapsilleen synttärit, joihin kutsuu myös omat lapsettomat kaverinsa. Tilanne on sitten se, että juhlissa on mammoja, perheitä, lapsen sukulaisia ja ne pari lapsetonta ihmistä, jotka ovat selvästi vaivaantuneita eivätkä viihdy yhtään. Ymmärrän että kutsutaan, jos kyseessä on lapsen kummi, mutta muuten en tajua. Mitä ihmettä lapseton aikuinen tekee jossain 4-vuotiskutsuilla, jossa hänellä ei välttämättä edes ole ketään tuttuja kutsujan itsensä lisäksi? Tämä mainitsemani kaveri sattuu vielä olemaan sellainen, että loukkaantuu herkästi, jos joku vieras ei pääse paikalle eli lapsettomat eivät välttämättä kehtaa kieltäytyä.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin! Minulla on kaveri, joka kutsuu kahden lapsensa synttäreille aina kaikenmoista sakkia, sinkkuystäviään( ei kummeja), naapureita lapsineen, kummit. Kukaan ei tunne toisiaan kun kokoonpano aina vaihtelee. Pieni kämppä on ahdettu tupaten täyteen kiusaantuneita vieraita, jotka sitten ihailevat 5 v päivänsankaria avaamassa lahjavuortaan. Kaverini, hauska ihminen kaksin, ei osaa ottaa huomioon vieraita vaan pakenee keittiöön. Miehensä ei puhu mitään.
Joskus on haukkunut näitä sinkkukavereita kun eivät ole tulleet 200 km päästä näihin juhliin. Eikö ihminen osaa lukea toisten kehonkieltä että eivät ole mieluisia juhlia. Kummit tietty asia erikseen.
Suunnilleen tällaista tilannetta tarkoitin.
Selvennän vielä, että minulla on nykyään vuoden ikäinen lapsi, mutta silloin lapsettomanakin sain kutsuja alvariinsa. Tietenkin on olemassa tilanteita, että joku suvun ulkopuolinen aíkuinen, joka ei ole kummi, on lapselle läheinen ja hänet kutsutaan. Tässä ymmärrän vielä idean. Mutta ei ne lastenkutsut pääasiassa ole lapsettomalle aikuiselle mitään ihania juhlia, joista kauheasti nauttisi. Eikä se pieni lapsikaan millään tavalla loukkaannu tai mene rikki siitä, jos joku äidin/isän lapseton kaveri ei ole paikalla. Silloin kun kävin lapsettomana kaverin lasten synttäreillä, niin lasten vanhemmat lähinnä juttelivat keskenään ringissä, sukulaiset toisessa ringissä ja lapset leikkivät keskenään.
Ap
Puhut nyt vain omasta kokemuksestasi Ap.
Itse olin juuri kummityttöni synttäreillä viime viikonloppuna, hän täytti 4. En ollut ennen ollut lasten synttäreillä ainakaan tässä mittakaavassa, että ne olivat kunnon synttärit. Minusta oli ainakin hauskaa päästä seuraamaan sitä härdelliä ja hälinää, mukava tavata uusia ihmisiä, nähdä lasten riemua ja nauttia siitä energiasta mikä tulee koko juhlien kokonaisuudesta. Ja olen itse lapseton, en osaa välttämättä olla lasten kanssa niin kuin ihmiset jotka ovat itse ovat vanhempia (varmaan minunkin naamani tulkitaan sitten vaivaantuneeksi, kun en esimerkiksi tiedä miten jossain tilanteessa toimia), mutta tykkäsin tilaisuudesta ja mukava oli päästä mukaan juhliin. Tympeää olettaa etteikö lapseton aikuinen nauttisi lasten juhlista. Lisäksi nautin kyllä vielä koristeluista ja herkuistakin. Ja onhan lapsetkin ihmisiä.. ja lasten riemua on niin mukava nähdä.. Eiköhän tämä ole ihan ihmiskysymys. Toiset haluaa aikuisvieraita, toiset aikuisvieraat nauttii lasten juhlista ja tulee paikalle, toiset ei nauti ja eivät tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kutsun aina myös lapsettomat ystäväni lasten synttäreille, he ovat tärkeitä minulle ja lapsilleni. Samoin meidän lapset ovat heille, ehkä siksi koska ovat olleet aina tekemisissä. Lasten synttäreillä lapset leikkivät usein keskenään, joten aikuisilla on myös aikaa jutella rauhassa toistensa kanssa. Ystäväni eivät ole ikinä kiusaantuneita, ja lapset odottavat heitä aina kylään - kuuluvat ikään kuin meidän perhepiiriin.
Kai minulla sitten on jotenkin outo, epäsuomalainen suhtautuminen perhekuvioihin ja sukujuhliin.
Lapsiko se aikuinen on joka menee kutsuille, joissa ei halua olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mua kiinnostais mamman loukkaantuminen. En menis mihinkään kakarakutsuille.
Sä taidat olla vielä lapsi itsekin ;)
Millähän perusteella? Mä olen mamman, en mamman persehedelmän kaveri. Mamman synttäreille voin mennä, mutta en mamman kultamussukan.
Onneksi mun ystävät on sen verran fiksuja, että eivät kutsu minua jonkun kiljuvan apinalauman eteen ihmettelemään olemassaoloaan, kun en tunne paikalta ketään. Menen ystävälleni muina kertoina ja saatan silloin antaa lahjan lapselle, jos muistan. Edelleen mun pääprioriteetti ystävissä on ne ystävät, eikä lapset, vaikka toki nekin kuuluvat pakettiin. Mutta lapsisynttärit eivät kuulu diiliin. Eikä sitä kukaan ole olettanutkaan.
Puhutko lapsista aina noin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin! Minulla on kaveri, joka kutsuu kahden lapsensa synttäreille aina kaikenmoista sakkia, sinkkuystäviään( ei kummeja), naapureita lapsineen, kummit. Kukaan ei tunne toisiaan kun kokoonpano aina vaihtelee. Pieni kämppä on ahdettu tupaten täyteen kiusaantuneita vieraita, jotka sitten ihailevat 5 v päivänsankaria avaamassa lahjavuortaan. Kaverini, hauska ihminen kaksin, ei osaa ottaa huomioon vieraita vaan pakenee keittiöön. Miehensä ei puhu mitään.
Joskus on haukkunut näitä sinkkukavereita kun eivät ole tulleet 200 km päästä näihin juhliin. Eikö ihminen osaa lukea toisten kehonkieltä että eivät ole mieluisia juhlia. Kummit tietty asia erikseen.
Suunnilleen tällaista tilannetta tarkoitin.
Selvennän vielä, että minulla on nykyään vuoden ikäinen lapsi, mutta silloin lapsettomanakin sain kutsuja alvariinsa. Tietenkin on olemassa tilanteita, että joku suvun ulkopuolinen aíkuinen, joka ei ole kummi, on lapselle läheinen ja hänet kutsutaan. Tässä ymmärrän vielä idean. Mutta ei ne lastenkutsut pääasiassa ole lapsettomalle aikuiselle mitään ihania juhlia, joista kauheasti nauttisi. Eikä se pieni lapsikaan millään tavalla loukkaannu tai mene rikki siitä, jos joku äidin/isän lapseton kaveri ei ole paikalla. Silloin kun kävin lapsettomana kaverin lasten synttäreillä, niin lasten vanhemmat lähinnä juttelivat keskenään ringissä, sukulaiset toisessa ringissä ja lapset leikkivät keskenään.
Ap
Puhut nyt vain omasta kokemuksestasi Ap.
Itse olin juuri kummityttöni synttäreillä viime viikonloppuna, hän täytti 4. En ollut ennen ollut lasten synttäreillä ainakaan tässä mittakaavassa, että ne olivat kunnon synttärit. Minusta oli ainakin hauskaa päästä seuraamaan sitä härdelliä ja hälinää, mukava tavata uusia ihmisiä, nähdä lasten riemua ja nauttia siitä energiasta mikä tulee koko juhlien kokonaisuudesta. Ja olen itse lapseton, en osaa välttämättä olla lasten kanssa niin kuin ihmiset jotka ovat itse ovat vanhempia (varmaan minunkin naamani tulkitaan sitten vaivaantuneeksi, kun en esimerkiksi tiedä miten jossain tilanteessa toimia), mutta tykkäsin tilaisuudesta ja mukava oli päästä mukaan juhliin. Tympeää olettaa etteikö lapseton aikuinen nauttisi lasten juhlista. Lisäksi nautin kyllä vielä koristeluista ja herkuistakin. Ja onhan lapsetkin ihmisiä.. ja lasten riemua on niin mukava nähdä.. Eiköhän tämä ole ihan ihmiskysymys. Toiset haluaa aikuisvieraita, toiset aikuisvieraat nauttii lasten juhlista ja tulee paikalle, toiset ei nauti ja eivät tule.
No onpas kyllä siirappista tekstiä "lasten riemusta" ja siiten miten "nautit koristeista". Hah! Kummilapset ovat eri asia (tämänhän ap jo sanoikin) mutta aika moni varmasti jakaa ap:n kokemuksen tuosta että aika olematon se synttäreiden anti on niille äidin lapsettomille kavereille. Lapset huutaa kovaa, sankari esittelee ja ihailee lahjojaan ja lasten vanhemmat juttelevat kuulumisia keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä tulisi kyllä mieleen loukkaantua siitä, että minut kutsutaan lapsen synttäreille. Minä osaan kyllä kieltäytyä kaikista lastenkutsuista ihan itse. Jos ei kehtaa olla menemättä tilaisuuteen, josta ei yhtään tykkää, se on ihmisen oma häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Eipä tulisi kyllä mieleen loukkaantua siitä, että minut kutsutaan lapsen synttäreille. Minä osaan kyllä kieltäytyä kaikista lastenkutsuista ihan itse. Jos ei kehtaa olla menemättä tilaisuuteen, josta ei yhtään tykkää, se on ihmisen oma häpeä.
Miksei se, että loukkaantuu kun toiset kieltäytyvät kutsusta, ole henkilön oma häpeä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ainakin loukkaantuisin, jos mua ei kutsuttaisi vain siksi, että mulla ei ole lapsia???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä tulisi kyllä mieleen loukkaantua siitä, että minut kutsutaan lapsen synttäreille. Minä osaan kyllä kieltäytyä kaikista lastenkutsuista ihan itse. Jos ei kehtaa olla menemättä tilaisuuteen, josta ei yhtään tykkää, se on ihmisen oma häpeä.
Miksei se, että loukkaantuu kun toiset kieltäytyvät kutsusta, ole henkilön oma häpeä?
Kyllä se minusta onkin. Pitäisi olla itsestäänselvää, että kaikki eivät lastenkutsuille halua tulla. Etenkin lapsettomille nuo voivat olla suorastaan ahdistavia tilaisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut kanssa kutsutaan lähes aina, ja kun olen ammatiltani lastenhoitaja, ja kas joudun sitten vetämää leikkejä lapsille :S
onks tässä kyse taas samasta tyypistä josta on kirjotettu miljoona aloitusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se kivaa päästä syömään kakkua ja samalla nähdä kaveria ja hänen lasta :) Empä ennen av:ta ole tajunnut että jollekin on ongelma tämäkin aihe.. Juhlia ei voi koskaan olla liikaa ja muutenkin meidän suomalaisten olisi hyvä sosialisoida enemmän.
Vierailija kirjoitti:
onks tässä kyse taas samasta tyypistä josta on kirjotettu miljoona aloitusta
Jaa on? :D No, en ole ainakaan minä kirjoittanut, mutta ehkä joku on joskus tehnyt aloituksen samasta aiheesta? Jännä muuten, kun olen sanonut jo pariin otteeseen esim. sen, että kummit on eri asia ja sitten joku tulee inttämään "kyllä minä kummina menen". Eri mieltä saa olla ja kiva kun tulee erilaisia näkemyksiä, mutta mitäs, jos ensin luettaisiin edes aloitusviesti kunnolla?
Enkä puhu vain omasta puolestani, vaan tästä asiasta olen keskustellut monien kanssa ja useat ihmiset kyllä kokevat outona tai kiusallisena, jos joutuu yksin aikuisena menemään lasten juhliin. Tietysti aina voi kieltäytyä, mutta ehkä kutsujankin kannattaisi miettiä, ketä kutsuu tai kenen olettaa tulevan paikalle. Kuulemani ja kokemani perusteella ei ole edes harvinaista, että kutsuja loukkaantuu, jos joku ei pääse tai halua tulla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo on ap:lla murheet!!!! Mitä ihmeen juntteja kyseisen henkilön kaltaiset tyypit ovat? Tällaisen aloituksen voi tehdä vain ja ainoastaan suomalainen nainen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onks tässä kyse taas samasta tyypistä josta on kirjotettu miljoona aloitusta
Jaa on? :D No, en ole ainakaan minä kirjoittanut, mutta ehkä joku on joskus tehnyt aloituksen samasta aiheesta? Jännä muuten, kun olen sanonut jo pariin otteeseen esim. sen, että kummit on eri asia ja sitten joku tulee inttämään "kyllä minä kummina menen". Eri mieltä saa olla ja kiva kun tulee erilaisia näkemyksiä, mutta mitäs, jos ensin luettaisiin edes aloitusviesti kunnolla?
Enkä puhu vain omasta puolestani, vaan tästä asiasta olen keskustellut monien kanssa ja useat ihmiset kyllä kokevat outona tai kiusallisena, jos joutuu yksin aikuisena menemään lasten juhliin. Tietysti aina voi kieltäytyä, mutta ehkä kutsujankin kannattaisi miettiä, ketä kutsuu tai kenen olettaa tulevan paikalle. Kuulemani ja kokemani perusteella ei ole edes harvinaista, että kutsuja loukkaantuu, jos joku ei pääse tai halua tulla.
Ap
Niin, mutta kummi voi kertoa myös, mikä lasten synttäreissä on mukavaa lapsettoman aikuisen näkökulmasta.
Puhumattakaan siitä, että sellainen vanhempien lapseton ystävä saattaa olla myös tärkeä sille lapselle itselleen (niin kuin esim. oma paras kaverini meidän lapsille).