Lasten pukeminen kauniisti on tapakasvatusta, ei hienostelua!
Opetat lapsesi luultavasti myös olemaan kaivamatta nenää, puhumatta vessajuttuja ruokapöydässä, kiittämään ruuasta ja odottamaan omaa vuoroa. Se, että lapsi puetaan nätisti, siisteihin ja puhtaisiin vaatteisiin, joissa voi olla edukseen, kuuluu ihan samaan sarjaan! On tärkeä tapakasvatuksen osa-alue opettaa, että jopa pieni lapsi käyttää "ihmisten ilmoilla" vaatteita, jotka ovat ehjiä, puhtaita, muiden vaatteiden kanssa yhteensopivia ja tilanteeseen kuuluvia.
Ei, nätisti pukeminen ei ole kallista eivätkä nätit vaatteet ole automaattisesti epämukavia. Omalla tyttärelläni on tällä hetkellä päällä sukkahousut, trikoopusero ja väljä "farkku"mekko. Asukokonaisuus on maksanut ehkä 30 euroa, ja on sikäli harvinainen, että kaikki päällä oleva on meille uutena ostettua. Olemme keskivertoa pienituloisempi perhe kun mies opiskelee ja minä olen matalapalkkainen, mutta se ei ole ikinä estänyt pukemasta lasta kauniisti. Nättejä vaatteita saa myös kirpputoreilta tai sitten ketjuliikkeistä etenkin alennusaikaan hyvin huokeasti.
Nätit vaatteet eivät myöskään ole epämukavia. Miksi kuvitellaan, että lapsen on automaattisesti kiva olla, kun on reikäiset ja haalistuneet collegehousut ja t-paita jonka printti halkeilee ja saumat kiertää, mutta kurjaa, jos on ehjät, yksiväriset trikoo(leggingsi)t ja siisti t-paita ja neuletakki?
Kommentit (127)
Meillä lapset laittaa päälleen mitä kaapissa on ja meidän vanhempien tehtävä on katsoa että vaate on ehjä, puhdas (koska poikien kanssa ei voi olla varma että kaapista otettu on käynyt pesukoneessa välillä) ja sopivan kokoinen. Poikien kanssa myös vaatteet menee hetkessä rikki eli kyllä kotona/pihaleikeissä pidetään niitä rispaantuneita ja paikattuja vaatteita.
Eikä tyttö sen kummempi ole, näin teininä ei enää riko vaatteita mutta ei haluaisi pitää kuin tiettyjä vaatteita. Suoraan sanottuna ällöttää kun vaatteet ovat olleet päällä monta päivää. Mutta siis itse valitsee ja osaa jo katsoa ettei ole rikki.
Näistä saa vääntää. Aloittajalla on itsellään ilmeisesti aika pieni tyttö joka on helppo pukea ja joka ei paljon liiku ja kiipeile?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tällainen näkemys edustaa pinnallista näkemystä tapakasvatuksesta. Lopulta tärkeintä on se, millaista suhtautumista toisiin ihmisiin opettaa. Siinä on yhdentekevää se, onko kauniit vaatteet vai ei. (Ja kyse ei ole siitä, etten minä tykkäisi pukea lapsiani nätisti, puen kyllä ja saan siitä usein kehujakin. Mutta se on vain pintaa.)
On muiden ihmisten kunnioittamista ja myönteistä suhtautumista muihin ihmisiin pukeutua nätisti. Nämä asiat eivät myöskään ole mitenkään toisiaan poissulkevia - lapsi voi osata kiittää, pyytää anteeksi ja olla kaivamatta nenää, vaikka hänellä olisikin hame ja paita jossa on pitsiyksityiskohtia. Oikeastaan jopa väittäisin, että useammin ne nätisti puetut ovat muutenkin hyvätapaisempia kuin tämä rikkinäistä kolitsia -väestönosa.
En sanonutkaan, että ovat poissulkevia asioita, sanoinpa vain, että edustaa näkemystä, jota en allekirjoita - enkä allekirjoita edelleenkään. Mä sanoisin, että kauniisti pukeutuminen kertoo ihmisen estetiikantajusta, eikä niinkään suhtautumisesta toisiin ihmisiin. Toisilla sitä on, toisilla ei. Ne, jotka eivät välitä estetiikasta, eivät panosta siihen myöskään lastensa pukeutumisessa. Kokemuksen perusteella en allekirjoita sitä, että vaatteet kertoisivat yhtään mitään lasten kohteliaisuudesta.
En ole tuo ketä lainasit. Olen kuitenkin hänen kanssaan samaa mieltä. Nätisti pukeutuminen osoittaa kunnioitusta toisia kohtaan. Kaunis pukeutuminen ei kuitenkaan ehkä enää nykyisin ole merkki perheen sivistystasosta ja lasten käytöstavoista. Ennen oli. Silloin, kun itse olin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Näistä saa vääntää. Aloittajalla on itsellään ilmeisesti aika pieni tyttö joka on helppo pukea ja joka ei paljon liiku ja kiipeile?
Meilläkin jo 5-vuotiaalla pojalla on mielipiteitä vaatetuksesta. Eivätkä ne aina käy yksiin äidin mielipiteiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan "nätistä pukeutumisesta", ymmärrän sen sellaisena nukkemaisena laittautumisena. Ehjät, siistit ja puhtaan vaatteet ovat eri asia. Itse pidän tärkeänä, että vaatteet ovat asianmukaiset. Jos menemme vaikka metsään leikkimään tai kalaan, niin sukkahousut ja farkkumekko ei ole paras mahdollinen asuste sinne.
Toki. Toisaalta jopa metsään leikkimään voi laittaa lapselle kauniin välikausihaalarin, nätit kengät ja haalarin sävyyn sopivat asusteet, ei edes sinne tarvitse mennä missään 90-luvun kirpparihirvityksissä tai umpikulahtaneissa vaatteissa.
Luitko edellisen viestin? Sanottiin että siistit, ehjät ja puhtaat vaatteet, eikä "90-luvun umpikulahtaneet kirppahirvitykset" mielestäni tuollaisiin määritelmään sisälly. Itse pidän edelleen tärkeimpänä asianmukaisuutta ja käytännöllisyyttä. Että esim. hanskat ja pipo eivät ole liian paksut tai liian ohuet ja kostealla kelillä kengät ja vaatteet pitävät vettä. Mätsääminen haalarin värien kanssa on mielestäni ihan toissijaista ja kielii enemmänkin pinnallisesta omaan peilikuvaan tuijottelusta kuin muiden huomioon ottamisesta.
Mutta kun haalarin sävyyn voi mätsätä myös käytännöllisiä ja täysin tilanteeseen sopivia asusteita! Lapsi voi olla samaan aikaan nätisti, mutta myös täysin toiminnallisesti ja tilanteeseen sopivasti puettu. Asianmukainen haalari voi olla kaunis, asianmukaiset kengät voivat olla kauniit ja asianmukaiset hanskat voivat olla kauniit. Pipoista ja myssyistä puhumattakaan, niiden osalta vaaditaan jo tänä päivänä vähän yritystä, jos väkisin haluaa rumaa käyttää, nättejä on niin paljon saatavilla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tyttö on helppo pukea siisti ja mukavasti. Helpompi kuin pojat. Meillä tyttö käyttää päiväkodissa legginsejä ja kollegemekkoja. Kokonaisuus on aina nätti ja siisti, vaikka vaatteet varmasti ovat myös mukavat päällä. Vapaa-ajalle on sitten farkkuja, neuleita, biker-nahkatakki ja parit Vansin tennarit.
Onko lapsesi vielä teininä päiväkodissa? :D :D pukeutumisen perusteella taitaa olla.
No odota kun se lapsi on 13v. Olen toki onnistunut siinä että kaikki vetävät mukisematta juhlavaatteet ja kengät päälleen, verkkaripoikakin valikoi tilaisuuden mukaan pukupaidan, solmion ja taskuliinan.
Vierailija kirjoitti:
Opetat lapsesi luultavasti myös olemaan kaivamatta nenää, puhumatta vessajuttuja ruokapöydässä, kiittämään ruuasta ja odottamaan omaa vuoroa. Se, että lapsi puetaan nätisti, siisteihin ja puhtaisiin vaatteisiin, joissa voi olla edukseen, kuuluu ihan samaan sarjaan! On tärkeä tapakasvatuksen osa-alue opettaa, että jopa pieni lapsi käyttää "ihmisten ilmoilla" vaatteita, jotka ovat ehjiä, puhtaita, muiden vaatteiden kanssa yhteensopivia ja tilanteeseen kuuluvia.
Ei, nätisti pukeminen ei ole kallista eivätkä nätit vaatteet ole automaattisesti epämukavia. Omalla tyttärelläni on tällä hetkellä päällä sukkahousut, trikoopusero ja väljä "farkku"mekko. Asukokonaisuus on maksanut ehkä 30 euroa, ja on sikäli harvinainen, että kaikki päällä oleva on meille uutena ostettua. Olemme keskivertoa pienituloisempi perhe kun mies opiskelee ja minä olen matalapalkkainen, mutta se ei ole ikinä estänyt pukemasta lasta kauniisti. Nättejä vaatteita saa myös kirpputoreilta tai sitten ketjuliikkeistä etenkin alennusaikaan hyvin huokeasti.
Nätit vaatteet eivät myöskään ole epämukavia. Miksi kuvitellaan, että lapsen on automaattisesti kiva olla, kun on reikäiset ja haalistuneet collegehousut ja t-paita jonka printti halkeilee ja saumat kiertää, mutta kurjaa, jos on ehjät, yksiväriset trikoo(leggingsi)t ja siisti t-paita ja neuletakki?
Tilannepukeutuminen on tapakasvatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaapa tekin Asperger lapsi. Olette tyytyväisiä, että lapsella on edes joitain vaatteita joita suostuu pitämään. Vaikka ne sitten ovat ne kuudet samanlaiset collegehousut ja yläosina pelkkiä huppareita. Niin ja vuodenajasta riippumatta pitkät aluskalsarit. Kyllä tekisi mieli nauraa teille vaatteiden matsaajille.
No niin, kannattiko hankkia asperger-lapsi? Kannattiko?
Ai kun sille ei voi pukea hienoja vaatteita.... Kuule eiköhän oma lapsi kelpaa niissä collegehousuissakin. Kannattiko Sun hankkia lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni tällainen näkemys edustaa pinnallista näkemystä tapakasvatuksesta. Lopulta tärkeintä on se, millaista suhtautumista toisiin ihmisiin opettaa. Siinä on yhdentekevää se, onko kauniit vaatteet vai ei. (Ja kyse ei ole siitä, etten minä tykkäisi pukea lapsiani nätisti, puen kyllä ja saan siitä usein kehujakin. Mutta se on vain pintaa.)
On muiden ihmisten kunnioittamista ja myönteistä suhtautumista muihin ihmisiin pukeutua nätisti. Nämä asiat eivät myöskään ole mitenkään toisiaan poissulkevia - lapsi voi osata kiittää, pyytää anteeksi ja olla kaivamatta nenää, vaikka hänellä olisikin hame ja paita jossa on pitsiyksityiskohtia. Oikeastaan jopa väittäisin, että useammin ne nätisti puetut ovat muutenkin hyvätapaisempia kuin tämä rikkinäistä kolitsia -väestönosa.
En sanonutkaan, että ovat poissulkevia asioita, sanoinpa vain, että edustaa näkemystä, jota en allekirjoita - enkä allekirjoita edelleenkään. Mä sanoisin, että kauniisti pukeutuminen kertoo ihmisen estetiikantajusta, eikä niinkään suhtautumisesta toisiin ihmisiin. Toisilla sitä on, toisilla ei. Ne, jotka eivät välitä estetiikasta, eivät panosta siihen myöskään lastensa pukeutumisessa. Kokemuksen perusteella en allekirjoita sitä, että vaatteet kertoisivat yhtään mitään lasten kohteliaisuudesta.
En ole tuo ketä lainasit. Olen kuitenkin hänen kanssaan samaa mieltä. Nätisti pukeutuminen osoittaa kunnioitusta toisia kohtaan. Kaunis pukeutuminen ei kuitenkaan ehkä enää nykyisin ole merkki perheen sivistystasosta ja lasten käytöstavoista. Ennen oli. Silloin, kun itse olin lapsi.
Koska olit lapsi? Mä oon syntynyt vuonna 1980, ja kun mä olin lapsi, kuljin paljolti veljeni ja serkkujeni vanhoissa vaatteissa, koska silloin vaatteet olivat kalliita. Mun vanhemmat olivat kuitenkin niitä harvoja korkeakoulutettuja luokallani. Sanoisitko siis, että jos ihmisellä ei ole kauheasti estetiikantajua, hän on epäkohtelias toisia ihmisiä kohtaan? Ja jos hänellä on todellakin parempaa tekemistä, kuin miettiä lapsille asukokonaisuuksia (esim. yh-ystäväni, hänen lapsensa valitsevat vaatteensa kaapista itse, koska se helpottaa äidin hommaa), kyse on epäkohteliaisuudesta? Jos näin, meillä on todellakin hyvin erilaiset käsitykset toisten ihmisten huomioimisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan "nätistä pukeutumisesta", ymmärrän sen sellaisena nukkemaisena laittautumisena. Ehjät, siistit ja puhtaan vaatteet ovat eri asia. Itse pidän tärkeänä, että vaatteet ovat asianmukaiset. Jos menemme vaikka metsään leikkimään tai kalaan, niin sukkahousut ja farkkumekko ei ole paras mahdollinen asuste sinne.
Toki. Toisaalta jopa metsään leikkimään voi laittaa lapselle kauniin välikausihaalarin, nätit kengät ja haalarin sävyyn sopivat asusteet, ei edes sinne tarvitse mennä missään 90-luvun kirpparihirvityksissä tai umpikulahtaneissa vaatteissa.
Luitko edellisen viestin? Sanottiin että siistit, ehjät ja puhtaat vaatteet, eikä "90-luvun umpikulahtaneet kirppahirvitykset" mielestäni tuollaisiin määritelmään sisälly. Itse pidän edelleen tärkeimpänä asianmukaisuutta ja käytännöllisyyttä. Että esim. hanskat ja pipo eivät ole liian paksut tai liian ohuet ja kostealla kelillä kengät ja vaatteet pitävät vettä. Mätsääminen haalarin värien kanssa on mielestäni ihan toissijaista ja kielii enemmänkin pinnallisesta omaan peilikuvaan tuijottelusta kuin muiden huomioon ottamisesta.
Mutta kun haalarin sävyyn voi mätsätä myös käytännöllisiä ja täysin tilanteeseen sopivia asusteita! Lapsi voi olla samaan aikaan nätisti, mutta myös täysin toiminnallisesti ja tilanteeseen sopivasti puettu. Asianmukainen haalari voi olla kaunis, asianmukaiset kengät voivat olla kauniit ja asianmukaiset hanskat voivat olla kauniit. Pipoista ja myssyistä puhumattakaan, niiden osalta vaaditaan jo tänä päivänä vähän yritystä, jos väkisin haluaa rumaa käyttää, nättejä on niin paljon saatavilla.
Toki mutta itse en näe järkeä siinä että ostetaan jokaisen haalarin väreihin sopivia asusteita. Mutta nämäkin ovat makuasioita: jos lapsi itse tykkää punaisesta piposta niin miksi pitäisi pukea äidin mielen mukaan johonkin muuhun? Äiti pukekoot itsensä ihan niin kuin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan "nätistä pukeutumisesta", ymmärrän sen sellaisena nukkemaisena laittautumisena. Ehjät, siistit ja puhtaan vaatteet ovat eri asia. Itse pidän tärkeänä, että vaatteet ovat asianmukaiset. Jos menemme vaikka metsään leikkimään tai kalaan, niin sukkahousut ja farkkumekko ei ole paras mahdollinen asuste sinne.
Toki. Toisaalta jopa metsään leikkimään voi laittaa lapselle kauniin välikausihaalarin, nätit kengät ja haalarin sävyyn sopivat asusteet, ei edes sinne tarvitse mennä missään 90-luvun kirpparihirvityksissä tai umpikulahtaneissa vaatteissa.
Luitko edellisen viestin? Sanottiin että siistit, ehjät ja puhtaat vaatteet, eikä "90-luvun umpikulahtaneet kirppahirvitykset" mielestäni tuollaisiin määritelmään sisälly. Itse pidän edelleen tärkeimpänä asianmukaisuutta ja käytännöllisyyttä. Että esim. hanskat ja pipo eivät ole liian paksut tai liian ohuet ja kostealla kelillä kengät ja vaatteet pitävät vettä. Mätsääminen haalarin värien kanssa on mielestäni ihan toissijaista ja kielii enemmänkin pinnallisesta omaan peilikuvaan tuijottelusta kuin muiden huomioon ottamisesta.
Mutta kun haalarin sävyyn voi mätsätä myös käytännöllisiä ja täysin tilanteeseen sopivia asusteita! Lapsi voi olla samaan aikaan nätisti, mutta myös täysin toiminnallisesti ja tilanteeseen sopivasti puettu. Asianmukainen haalari voi olla kaunis, asianmukaiset kengät voivat olla kauniit ja asianmukaiset hanskat voivat olla kauniit. Pipoista ja myssyistä puhumattakaan, niiden osalta vaaditaan jo tänä päivänä vähän yritystä, jos väkisin haluaa rumaa käyttää, nättejä on niin paljon saatavilla.
Mitä väliä siellä metsässä on jollain asusteilla? Kukaan ei kuitenkaan näe ja opetat lapsen ärsyttäväksi pissikseksi joka ei lähteä minnekään ilman vaatteiden matsausta.
Meillä kulahtaneet vaatteet menee päiväkodin varavaatteiksi. Joten vaikka katson aamuisin, että tytöllä on päällä siistit, nätit ja yhteensopivat vaatteet, saattaa kotiin haettaessa näky olla ihan toinen.
Oksennan aina kun puhutaan "nätisti puetuista lapsista", kuulostaa mammaäitylin nukkeleikeiltä merkkivaatteiden ja pitsimekkojen kanssa.
Olisiko parempi käyttää termiä 'tilanteeseen sopiva pukeutuminen'. Juhliin kauniit juhlavaatteet, metsään ja ulkoiluun asianmukaiset ulkovermeet, kotona rennosti, koulussa siististi jne.
Nyt menee väittelyksi kun 'nätti pukeutuminen' ymmärretään eri tavalla.
Uskon, että kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan "nätistä pukeutumisesta", ymmärrän sen sellaisena nukkemaisena laittautumisena. Ehjät, siistit ja puhtaan vaatteet ovat eri asia. Itse pidän tärkeänä, että vaatteet ovat asianmukaiset. Jos menemme vaikka metsään leikkimään tai kalaan, niin sukkahousut ja farkkumekko ei ole paras mahdollinen asuste sinne.
Toki. Toisaalta jopa metsään leikkimään voi laittaa lapselle kauniin välikausihaalarin, nätit kengät ja haalarin sävyyn sopivat asusteet, ei edes sinne tarvitse mennä missään 90-luvun kirpparihirvityksissä tai umpikulahtaneissa vaatteissa.
Luitko edellisen viestin? Sanottiin että siistit, ehjät ja puhtaat vaatteet, eikä "90-luvun umpikulahtaneet kirppahirvitykset" mielestäni tuollaisiin määritelmään sisälly. Itse pidän edelleen tärkeimpänä asianmukaisuutta ja käytännöllisyyttä. Että esim. hanskat ja pipo eivät ole liian paksut tai liian ohuet ja kostealla kelillä kengät ja vaatteet pitävät vettä. Mätsääminen haalarin värien kanssa on mielestäni ihan toissijaista ja kielii enemmänkin pinnallisesta omaan peilikuvaan tuijottelusta kuin muiden huomioon ottamisesta.
Mutta kun haalarin sävyyn voi mätsätä myös käytännöllisiä ja täysin tilanteeseen sopivia asusteita! Lapsi voi olla samaan aikaan nätisti, mutta myös täysin toiminnallisesti ja tilanteeseen sopivasti puettu. Asianmukainen haalari voi olla kaunis, asianmukaiset kengät voivat olla kauniit ja asianmukaiset hanskat voivat olla kauniit. Pipoista ja myssyistä puhumattakaan, niiden osalta vaaditaan jo tänä päivänä vähän yritystä, jos väkisin haluaa rumaa käyttää, nättejä on niin paljon saatavilla.
Mitä väliä siellä metsässä on jollain asusteilla? Kukaan ei kuitenkaan näe ja opetat lapsen ärsyttäväksi pissikseksi joka ei lähteä minnekään ilman vaatteiden matsausta.
Millä tavalla siitä tulee ärsyttävä pissis, jos vaatteet sopii yhteen. Tuleeko lapsesta sitten syvällinen ja älykäs, jos vaatteet eivät sovi yhteen? Minut opetettiin pienestä pitäen sovittamaan värejä yhteen. Ei minulla silti sen pidempään esim. aamuisin mene vaatteiden valintaan, sillä silmä on harjaantunut ja otan kaapista ne mitkä sopii yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko parempi käyttää termiä 'tilanteeseen sopiva pukeutuminen'. Juhliin kauniit juhlavaatteet, metsään ja ulkoiluun asianmukaiset ulkovermeet, kotona rennosti, koulussa siististi jne.
Nyt menee väittelyksi kun 'nätti pukeutuminen' ymmärretään eri tavalla.Uskon, että kaikki ovat pohjimmiltaan samaa mieltä.
Kyllä aloittaja ihan selvästi puhuu nätistä pukeutumisesta, siis siitä, että on mätsäävä asukokonaisuus eikä vain sitä sun tätä kaapista vedettyä yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan "nätistä pukeutumisesta", ymmärrän sen sellaisena nukkemaisena laittautumisena. Ehjät, siistit ja puhtaan vaatteet ovat eri asia. Itse pidän tärkeänä, että vaatteet ovat asianmukaiset. Jos menemme vaikka metsään leikkimään tai kalaan, niin sukkahousut ja farkkumekko ei ole paras mahdollinen asuste sinne.
Toki. Toisaalta jopa metsään leikkimään voi laittaa lapselle kauniin välikausihaalarin, nätit kengät ja haalarin sävyyn sopivat asusteet, ei edes sinne tarvitse mennä missään 90-luvun kirpparihirvityksissä tai umpikulahtaneissa vaatteissa.
Luitko edellisen viestin? Sanottiin että siistit, ehjät ja puhtaat vaatteet, eikä "90-luvun umpikulahtaneet kirppahirvitykset" mielestäni tuollaisiin määritelmään sisälly. Itse pidän edelleen tärkeimpänä asianmukaisuutta ja käytännöllisyyttä. Että esim. hanskat ja pipo eivät ole liian paksut tai liian ohuet ja kostealla kelillä kengät ja vaatteet pitävät vettä. Mätsääminen haalarin värien kanssa on mielestäni ihan toissijaista ja kielii enemmänkin pinnallisesta omaan peilikuvaan tuijottelusta kuin muiden huomioon ottamisesta.
Mutta kun haalarin sävyyn voi mätsätä myös käytännöllisiä ja täysin tilanteeseen sopivia asusteita! Lapsi voi olla samaan aikaan nätisti, mutta myös täysin toiminnallisesti ja tilanteeseen sopivasti puettu. Asianmukainen haalari voi olla kaunis, asianmukaiset kengät voivat olla kauniit ja asianmukaiset hanskat voivat olla kauniit. Pipoista ja myssyistä puhumattakaan, niiden osalta vaaditaan jo tänä päivänä vähän yritystä, jos väkisin haluaa rumaa käyttää, nättejä on niin paljon saatavilla.
Paitsi silloin, jos haluaa säästää ja ostaa vaatteita kirpputorilta. Silloin painoarvo on niillä käytännöllisillä ja jos värit sattuu sopimaan niin se on plussaa. Kirpparilla kun harvoin on samaa tavaraa useassa koossa ja värissä, että saisi valikoida. Tai sitten pitäisi kiertää niitä melkein työkseen.
Minua huvittaa ajatus aloittajasta aamulla lähtemässä päiväkotiin/kouluun kolmen lapsen kanssa.
Yrittää siinä laittaa kolmelle villille pojalle/tytölle "sopivia" asukokonaisuuksia :D
No, mutta trollihan tämä on...
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaapa tekin Asperger lapsi. Olette tyytyväisiä, että lapsella on edes joitain vaatteita joita suostuu pitämään. Vaikka ne sitten ovat ne kuudet samanlaiset collegehousut ja yläosina pelkkiä huppareita. Niin ja vuodenajasta riippumatta pitkät aluskalsarit. Kyllä tekisi mieli nauraa teille vaatteiden matsaajille.
Eiköhän erityislapset automaattisesti jätetä näiden yleiskommenttien ulkopuolelle. Kun puhutaan tavoista, pukeutumisesta, harrastuksesta, käytöksestä jne. Kaikki me ymmärrämme automaattisesti, että erityislasten kohdalla tilanne on eri. Vaikka se toteamus, että jätän erityislapset kommenttini ulkopuolelle jääkin pois.
Eikö teille saa nauraa, kun tuollainen pikkuasia on noin tärkeä. No sori vaan😀