Lue keskustelun säännöt.
Tiedättekö ihmisiä, joiden arvomaailma on muuttunut aikuisiällä täysin?
20.08.2016 |
Itselläni on tapahtumassa suuria myllerryksiä pään sisällä ja olen kyseenalaistanut kaikki arvoni viime aikoina. Olen jollain tasolla käynyt läpi nihilismin, uskonnollisuuden, poliittiset ideologiat ja sitä kautta arvokompassini on lyhyessä ajassa heilahdellut enemmän kuin yleensä ihmisillä koko eliniän aikana.
En ole mikään nuori enää, joten tämä (toivottavasti väliaikainen) arvojen puute/syntyminen/kuoleminen on raskasta. Toisaalta olen tutustunut avoimin mielin hyvinkin erilaisiin ajatuksiin, mutta uskon että ihmisen täytyy lopulta uskoa johonkin kyetäkseen toimimaan. Ja minulta on mennyt usko lähes kaikkeen.
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli fundamentalistiuskovainen, mutta en ikinä oikein uskonut näihin uskonnollisiin juttuihin. Myöhemmin aikuisiällä olen kuitenkin joutunut käymään näitä päähäni syötettyjä uskomuksia läpi. Mietin, mikä on totta ja mikä ei.
Luotan ainoastaan tieteellisesti todistettuun tietoon, ja kaikki muut -ismit ja uskonnot tai poliittiset ideologiat olen hylännyt huuhaana. En vaivaa näillä päätäni enää.
Olen tasapainoisempi kuin koskaan.
Mulle on käynyt toisin päin. Nuorena suhtauduin uskontoihin ja kaikenlaisiin uskomuksiin täydellisellä välinpitämättömyydel, mutta nyt aikuisena havahtunut siihen, että nykyinen rationaalinen maailmanselitys on luultavasti joko täysin väärä, tai ainakin väärällä tavalla luotu. Olen ymmärtänyt, ettei rationaalisuus riitä selittämään kaikkea, joten se jättää monet kysymykset täysin auki. Toisin sanoen tieteellinen maailmankuva on mielestäni lähes uskonnon asemassa nykyään, ja saattaa olla että tulevaisuudessa järjen rajat ymmärretään paremmin.
Tieteellinen metodi on ainoa tapa saada luotettavaa, objektiivista tietoa.
Muut tavat saada "tietoa" ovat jonkun mielipiteitä, yleensä tarkoitushakuisia ja tehty lihottamaan keksijöidensä lompakkoa ja / tai pönkittämään valtaa.
Sekoitat tieteen ja rationaalisuuden keskenään. Ethän sinä rationaalisesti kommunikoi ihmisten kanssa, toisin kuin esim. autistit, jotka eivät edes ymmärrä ihmisiä. Rationaalisuus on hyvin tehoton, joskin tarpeellinen työkalu ajattelussamme. Rationaalisuus ei selitä olemassaoloamme lainkaan, jokainen meistä muodostaa maailankuvansa subjektiivisesti - tunnusti sitä tei ei.
Mitäs ihmettä sinä höpiset? Tuo sinun viestisi ei ole kovin rationaalinen. :D
Tieteen tekeminen edellyttää järjen käyttöä, ja tiede on ainoa tapa saada objektiivista tietoa.
Jokaisella on omanlaisensa maailmankuva, mutta itse kukin voi itse valita, mihin maailmankuvansa pohjaa, huuhaahan vai tieteeseen.
Olisiko psykologia kehittynyt näin pitkälle jos filosofit/psykologit eivät olisi käyttäneet intuitiota elämänsä aikana? Ei tietenkään. Intuitio ja tunne ovat siis lisänneet tietoa. Tuossa vain yksi esimerkki. Ihminen on pääasiassa tunteellinen ja intuitiivinen olento, sen todistaa sinun tunteella latatunut viestisikin. Sekoitat edelleen rationaalisuuden ja tieteen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monilla nuoruuden vihervassareista alkaa keski-ikäisenä kuoriutua joko täysin äärivassari tai sitten alkaa kokoomuslaistua...
Moni idealisti alkaa varsinkin oman taloudellisen hyvinvoinnin jälkeen kun nuoruuden köyhyys on vaihtunut keski-iän mukavuuteen ja hyvään taloudelliseen tilanteeseen, kääntyä kokkarepuolueen kannattajaksi. Haluavat mm heikentää pätkätyöläisten asemaa esim nollasopimuksilla koska oman firman pitää saada palkata halpaa, nuorta työvoimaa ilman riskiä, vaikka firma tuottaa hyvin ja oma hulppea kämppä ja vapaa-ajan asunto on jo velattomat (kiitos kannattavan yrityksen) ja massia jää vielä yllin kyllin matkusteluun yms mihin niin paljon että ei tiedä minne sitä rahaa enää tunkisi. Nähty on. Hyvinvoivan muuttuu ahneeksi ja köyhät entistä huono-osaisemmaksi.
Niin, vassarit usein viisastuvat aikuistuessaan. USA:sakin demokraatit siirtyvät republikaaneiksi, yleinen ilmiö kun tulee elämänkokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena/nuorena aika konservatiiviset arvot. Toisaalta ajattelin, että ei tuo yhteiskuntamme raskas verotus niin raskasta ole.
Nykyisin suhtaudun aika avoimesti/sallivasti kaikkeen, jossa ei vahingoiteta muita. Mielestäni jokainen saa elää elämänsä tavallaan kunhan ei vahingoita toisia.
Kireä verotus ottaa päähän nyt kun olen työelämässä ja annan 2.000 €/kk valtiollle 5.000 €/kk palkastani... Sanompa tässä sen, että rajojen pitäminen auki on mielestäni toisten vahingoittamista, koska auki pitämistä vaativat velvoittavat valtiomme ottamaan lisävelkaa valtavien kustannusten kattamiseksi.
Toimivan yhteiskuntamme ansiosta sinulle siis jää 3000e käteen kuussa, luulisi syytä olla iloinen? Voit toki ryhtyä siivoojaksi ja käteen jää hyvässä lykyssä tonni. Sitten muutat yksiöön vuokralle.
Hyvin paistaa läpi tuo vasemmistolainen ajattelutapa... "toimivan yhteiskuntamme ansiosta". Niimpä niin vasemistolaisten mielestä saavutukseni on yhteiskunnan ansiota. Voin kuule sanoa, että olen tehnyt helkutisti töitä asemani eteen. Joku on matkanvarrella ihmetellytkin, että onko tuossa järkeä. On huomautettu kaikenmaailma tesseistä ja työaikalaista ja muistutettu minun työntekijän oikeuksista. Minusta oikeuteni on ollut luoda uraani ja palkkaa kovasta työstä on kannattanut odottaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lapsena/nuorena aika konservatiiviset arvot. Toisaalta ajattelin, että ei tuo yhteiskuntamme raskas verotus niin raskasta ole.
Nykyisin suhtaudun aika avoimesti/sallivasti kaikkeen, jossa ei vahingoiteta muita. Mielestäni jokainen saa elää elämänsä tavallaan kunhan ei vahingoita toisia.
Kireä verotus ottaa päähän nyt kun olen työelämässä ja annan 2.000 €/kk valtiollle 5.000 €/kk palkastani... Sanompa tässä sen, että rajojen pitäminen auki on mielestäni toisten vahingoittamista, koska auki pitämistä vaativat velvoittavat valtiomme ottamaan lisävelkaa valtavien kustannusten kattamiseksi.
Toimivan yhteiskuntamme ansiosta sinulle siis jää 3000e käteen kuussa, luulisi syytä olla iloinen? Voit toki ryhtyä siivoojaksi ja käteen jää hyvässä lykyssä tonni. Sitten muutat yksiöön vuokralle.
Hyvin paistaa läpi tuo vasemmistolainen ajattelutapa... "toimivan yhteiskuntamme ansiosta". Niimpä niin vasemistolaisten mielestä saavutukseni on yhteiskunnan ansiota. Voin kuule sanoa, että olen tehnyt helkutisti töitä asemani eteen. Joku on matkanvarrella ihmetellytkin, että onko tuossa järkeä. On huomautettu kaikenmaailma tesseistä ja työaikalaista ja muistutettu minun työntekijän oikeuksista. Minusta oikeuteni on ollut luoda uraani ja palkkaa kovasta työstä on kannattanut odottaa...
Ja alapeukkua vaan tulee... Niinno kun sanoin, että olen aika suvaitsevainen vapauden kannattaja, niin kyllä nuo kaiken maailman tessit ja työaikalait rajoittavat ihmisten elämää. Tottakai on hyvä, että tietyt minimi edit on jokaiselle turvattu, mutta onhan tuo aivan käsittämätöntä, että esim ylityöstä on pakko maksaa ylityökorvaus. Erään tehtaanjohtaja sitä kerran harmitteli kun nuoret haluaisivat tehdä ylitöitä, mutta hän ei voi antaa, koska toiminta muuttuu kannattamattomaksi, koska palkkakustannukset nousevat ylityökorvauksien myötä niin korkeiksi, ettei toiminta ole sen jälkeen enään kannattavaa. Nämä työntekijät olisivat ollet valmiita siis tekemään ylitöitä normi palkalla, mutta perhana kun tessi estää sen...
[/quote]
Olisiko psykologia kehittynyt näin pitkälle jos filosofit/psykologit eivät olisi käyttäneet intuitiota elämänsä aikana? Ei tietenkään. Intuitio ja tunne ovat siis lisänneet tietoa. Tuossa vain yksi esimerkki. Ihminen on pääasiassa tunteellinen ja intuitiivinen olento, sen todistaa sinun tunteella latatunut viestisikin. Sekoitat edelleen rationaalisuuden ja tieteen...[/quote]
Ei ne humanististen tiedteiden teoriat kuitenkaan ihan mutupohjalta tunteilemalla synny. Psykologiassa ja filosofiassa on omat tieteelliset metodinsa. Vaikeaa on kuvitella tiedettä ilman rationaalisuutta... siis jos kuitenkin ihan tieteestä puhutaan eikä mistään kristalliterapiasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä osaa muista sanoa, mutta ainakin itseni läheiseni kuolema nöyristi ja teki lempeämmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli fundamentalistiuskovainen, mutta en ikinä oikein uskonut näihin uskonnollisiin juttuihin. Myöhemmin aikuisiällä olen kuitenkin joutunut käymään näitä päähäni syötettyjä uskomuksia läpi. Mietin, mikä on totta ja mikä ei.
Luotan ainoastaan tieteellisesti todistettuun tietoon, ja kaikki muut -ismit ja uskonnot tai poliittiset ideologiat olen hylännyt huuhaana. En vaivaa näillä päätäni enää.
Olen tasapainoisempi kuin koskaan.
Mulle on käynyt toisin päin. Nuorena suhtauduin uskontoihin ja kaikenlaisiin uskomuksiin täydellisellä välinpitämättömyydel, mutta nyt aikuisena havahtunut siihen, että nykyinen rationaalinen maailmanselitys on luultavasti joko täysin väärä, tai ainakin väärällä tavalla luotu. Olen ymmärtänyt, ettei rationaalisuus riitä selittämään kaikkea, joten se jättää monet kysymykset täysin auki. Toisin sanoen tieteellinen maailmankuva on mielestäni lähes uskonnon asemassa nykyään, ja saattaa olla että tulevaisuudessa järjen rajat ymmärretään paremmin.
Tieteellinen metodi on ainoa tapa saada luotettavaa, objektiivista tietoa.
Muut tavat saada "tietoa" ovat jonkun mielipiteitä, yleensä tarkoitushakuisia ja tehty lihottamaan keksijöidensä lompakkoa ja / tai pönkittämään valtaa.
Sekoitat tieteen ja rationaalisuuden keskenään. Ethän sinä rationaalisesti kommunikoi ihmisten kanssa, toisin kuin esim. autistit, jotka eivät edes ymmärrä ihmisiä. Rationaalisuus on hyvin tehoton, joskin tarpeellinen työkalu ajattelussamme. Rationaalisuus ei selitä olemassaoloamme lainkaan, jokainen meistä muodostaa maailankuvansa subjektiivisesti - tunnusti sitä tei ei.
Mitäs ihmettä sinä höpiset? Tuo sinun viestisi ei ole kovin rationaalinen. :D
Tieteen tekeminen edellyttää järjen käyttöä, ja tiede on ainoa tapa saada objektiivista tietoa.
Jokaisella on omanlaisensa maailmankuva, mutta itse kukin voi itse valita, mihin maailmankuvansa pohjaa, huuhaahan vai tieteeseen.
Olisiko psykologia kehittynyt näin pitkälle jos filosofit/psykologit eivät olisi käyttäneet intuitiota elämänsä aikana? Ei tietenkään. Intuitio ja tunne ovat siis lisänneet tietoa. Tuossa vain yksi esimerkki. Ihminen on pääasiassa tunteellinen ja intuitiivinen olento, sen todistaa sinun tunteella latatunut viestisikin. Sekoitat edelleen rationaalisuuden ja tieteen...
Siis väitätkö tosissasi, että psykologia tieteenä on edistynyt pelkästään intuition avulla? Että tieteellisissä artikkeleissa perustellaan tietoa intuitiolla? Tutkijasta nyt vaan tuntuu tältä, niin tottahan se on?
Tieto on määritelmänsä mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio tai tuntemus ei ole mikään perustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli fundamentalistiuskovainen, mutta en ikinä oikein uskonut näihin uskonnollisiin juttuihin. Myöhemmin aikuisiällä olen kuitenkin joutunut käymään näitä päähäni syötettyjä uskomuksia läpi. Mietin, mikä on totta ja mikä ei.
Luotan ainoastaan tieteellisesti todistettuun tietoon, ja kaikki muut -ismit ja uskonnot tai poliittiset ideologiat olen hylännyt huuhaana. En vaivaa näillä päätäni enää.
Olen tasapainoisempi kuin koskaan.
Mulle on käynyt toisin päin. Nuorena suhtauduin uskontoihin ja kaikenlaisiin uskomuksiin täydellisellä välinpitämättömyydel, mutta nyt aikuisena havahtunut siihen, että nykyinen rationaalinen maailmanselitys on luultavasti joko täysin väärä, tai ainakin väärällä tavalla luotu. Olen ymmärtänyt, ettei rationaalisuus riitä selittämään kaikkea, joten se jättää monet kysymykset täysin auki. Toisin sanoen tieteellinen maailmankuva on mielestäni lähes uskonnon asemassa nykyään, ja saattaa olla että tulevaisuudessa järjen rajat ymmärretään paremmin.
Tieteellinen metodi on ainoa tapa saada luotettavaa, objektiivista tietoa.
Muut tavat saada "tietoa" ovat jonkun mielipiteitä, yleensä tarkoitushakuisia ja tehty lihottamaan keksijöidensä lompakkoa ja / tai pönkittämään valtaa.
Sekoitat tieteen ja rationaalisuuden keskenään. Ethän sinä rationaalisesti kommunikoi ihmisten kanssa, toisin kuin esim. autistit, jotka eivät edes ymmärrä ihmisiä. Rationaalisuus on hyvin tehoton, joskin tarpeellinen työkalu ajattelussamme. Rationaalisuus ei selitä olemassaoloamme lainkaan, jokainen meistä muodostaa maailankuvansa subjektiivisesti - tunnusti sitä tei ei.
Mitäs ihmettä sinä höpiset? Tuo sinun viestisi ei ole kovin rationaalinen. :D
Tieteen tekeminen edellyttää järjen käyttöä, ja tiede on ainoa tapa saada objektiivista tietoa.
Jokaisella on omanlaisensa maailmankuva, mutta itse kukin voi itse valita, mihin maailmankuvansa pohjaa, huuhaahan vai tieteeseen.
Olisiko psykologia kehittynyt näin pitkälle jos filosofit/psykologit eivät olisi käyttäneet intuitiota elämänsä aikana? Ei tietenkään. Intuitio ja tunne ovat siis lisänneet tietoa. Tuossa vain yksi esimerkki. Ihminen on pääasiassa tunteellinen ja intuitiivinen olento, sen todistaa sinun tunteella latatunut viestisikin. Sekoitat edelleen rationaalisuuden ja tieteen...
Siis väitätkö tosissasi, että psykologia tieteenä on edistynyt pelkästään intuition avulla? Että tieteellisissä artikkeleissa perustellaan tietoa intuitiolla? Tutkijasta nyt vaan tuntuu tältä, niin tottahan se on?
Tieto on määritelmänsä mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio tai tuntemus ei ole mikään perustelu.
Anteeksi, alapeukutin viestiäsi vahingossa. Luin tuota siteeraamasi typeryyttä ja klikkasin refleksinomaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että moni keski-ikäinen nainen alkaa elämänpettymysten ja vastoinkäymisten takia etsiä täytettä ja toivoa juuri näistä "enkelivoimista" ja huuhaa höpötyksestä. Saavat siitä kokemuksen, että juuri he ovat ainutlaatuisia, viattomia ja tarpeeksi puhtaita ja empaattisia kuulemaan näitä "hyviä, salattuja voimia". Että juuri heillä on universumin salattuihin voimiin kykyjä esim parantaa Reiki-hoidollisesti muita, kykyä kuunnella enkeleitä ja omata yksisarvisen voimia ym hömpötystä.
Sivusta seuranneena huomaan, että ihminen vain etsii toivoa, paikkaa pettymystään elämäänsä, saa tunteen että elämä on mielekästä ja ennenkaikkea merkityksellistä. On vaikeaa hyväksyä, että kaikkea ei voi hallita, moni asia onkin vain sattumusten summa, ja että pitäisi hyväksyä että vastoinkäymisiä on, ja että elämä ei aina ole reilu tai tasapuolinen, joillakin menee hyvin ja helposti elämä ja toisilla on kärsimystä, köyhyyttä ja vastoinkäymistä.
Suurin ehkä yksittäinen tekijä on kokemus rakkaudesta, onko saanut elämässään rakkautta ja läheisyyttä, onko esim ollut onnea parisuhdemarkkinoilla ja onko saanut lapsia jos niitä on ollut toiveina, onko itse tai puoliso pysynyt terveenä ja työkykyisenä, onko köyhyyttä ja puutetta vai onko talous turvattu.Olet oikeassa että monet kovia kokeneet hakevat lohtua hieman erikoisemmistakin lähteistä, mutta ovatko ne koko elämänsä tyytyväisenä eläneet lähempänä totuutta? Monest juuri kärsimys saa ihmisen kyseenalaistamaan kaiken, ja sehän on melkeinpä edellytyksenä totuuden etsinnässä. Tyytyväiset ihmiset eivät edes yritä vakavasti käydä läpi erilaisia vaihtoehtoja. Arkipäiväinen elämä tuottaa arkipäiväistä filosofiaa.
Samaa mieltä. Laajemmasti kun on nähnyt elämää niin näkökulmaakin on enemmän. Tietäisin huomattavasti huonompiakin vaihtoehtoja käydä haasteellista elämää läpi kuin yllä mainitut asiat. Nuo voivat todella tuoda lohtua, auttaa eteenpäin ja muuttaa elämän parempaan suuntaan kaiken kaikkiaan. Jos lohtuna olisi vaikkapa pullo niin huomattavasti huonompi vaihtoehto. Mietiskelyllä, reikillä yms. voi todella saavuttaa mielenrauhan ja sitä myötä paremman elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut, että neljäkymmentä on usein naisilla sellainen muutosvaihe: pitkät avioliitot saattavat päätyä eroon, kun lapset on jo isoja, ikäkriisiä pukkaa oman kehon alkaessa selkeästi hieman rupsahtaa. Moni alkaa miettiä ensimmäistä kertaa nelikymppisenäkin elämän rajallisuutta; muutokset on tehtävä nyt, koska elämä ei tunnu jatkuvan "ikuisesti" kuten kaksikymppisenä, muutokseen on vielä mahdollisuus esim työelämässä, mutta ei enää myöhemmin koska kukaan ei enää palkkaa viisikymppisiä. Samalla joutuu pohtimaan omia valintojaan ja toiveitaan, mikä on vielä mahdollista ja mistä haaveista alkaa olla jo aika luopua. Muutos saa aikaan myös omien arvojen muutoksen, omat kokemukset, onnistumiset ja pettymykset vaikuttavat arvoihin ja asenteisiin kovasti. Nuoruuden idealismin sijaan alkaa arvojen uudelleen arviointi, jolloin saattaa monille elämäänsä pettyneiden nelikymppisten naisten noista haaveilin ja toiveiden kuolemisen sijaan pettymys, katkeruus ja jopa kateus, varsinkin niitä kohtaan joita elämä on kohdellut hyvin, ei ole ollut sairauksia, on hyvä avioliitto, kivat lapset, turvattu taloudellinen tilanne.
Niillä joilla menee hyvin, menee nelikymppisenä entistä paremmin, ero huonompiosaisiin on kasvanut, enemmän kuin nuorempana pikkulapsiaikana, kun lähes kaikilla lapsiperheille oli tiukkaa asumiskustannusten ja tarhamaksujen ja heikomman palkkatason myötä.
Nelikymppisenä jotkut naiset katkeroituvat huonojen kokemusten takia ja vertaillessaan elämää niihin saman ikäisiinsä joilla menee paremmin, ehkä se elämän rajallisuuden ymmärtäminen korostaa näitä tuntemuksia yhdessä ikäkriisiä kanssa, tuntuu että elämä ei ole yhtälailla mahdollinen ja alun toiveikkuus on kuollut vertailtaessa kaksikymmenvuotiaaseen itseen.
Arvot siksi voivat muuttua paljonkin.
Mä olen kyllä aina tiedostanu elämän rajallisuuden, jo lapsesta asti. Sehän se ahdistavaa onkin aina ollut. Eli en ole mitään ahaa-elämystä sen suhteen vajaa nelikymppisenä kokenu. Myös todella monet tekevät lapset päälle kolmekymppisenä, joten tasan 40-vuotiailla on usein lapset vasta päiväkoti- ja ala-asteikäisiä.
Ohis.
N39
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenkotini oli fundamentalistiuskovainen, mutta en ikinä oikein uskonut näihin uskonnollisiin juttuihin. Myöhemmin aikuisiällä olen kuitenkin joutunut käymään näitä päähäni syötettyjä uskomuksia läpi. Mietin, mikä on totta ja mikä ei.
Luotan ainoastaan tieteellisesti todistettuun tietoon, ja kaikki muut -ismit ja uskonnot tai poliittiset ideologiat olen hylännyt huuhaana. En vaivaa näillä päätäni enää.
Olen tasapainoisempi kuin koskaan.
Mulle on käynyt toisin päin. Nuorena suhtauduin uskontoihin ja kaikenlaisiin uskomuksiin täydellisellä välinpitämättömyydel, mutta nyt aikuisena havahtunut siihen, että nykyinen rationaalinen maailmanselitys on luultavasti joko täysin väärä, tai ainakin väärällä tavalla luotu. Olen ymmärtänyt, ettei rationaalisuus riitä selittämään kaikkea, joten se jättää monet kysymykset täysin auki. Toisin sanoen tieteellinen maailmankuva on mielestäni lähes uskonnon asemassa nykyään, ja saattaa olla että tulevaisuudessa järjen rajat ymmärretään paremmin.
Tieteellinen metodi on ainoa tapa saada luotettavaa, objektiivista tietoa.
Muut tavat saada "tietoa" ovat jonkun mielipiteitä, yleensä tarkoitushakuisia ja tehty lihottamaan keksijöidensä lompakkoa ja / tai pönkittämään valtaa.
Sekoitat tieteen ja rationaalisuuden keskenään. Ethän sinä rationaalisesti kommunikoi ihmisten kanssa, toisin kuin esim. autistit, jotka eivät edes ymmärrä ihmisiä. Rationaalisuus on hyvin tehoton, joskin tarpeellinen työkalu ajattelussamme. Rationaalisuus ei selitä olemassaoloamme lainkaan, jokainen meistä muodostaa maailankuvansa subjektiivisesti - tunnusti sitä tei ei.
Mitäs ihmettä sinä höpiset? Tuo sinun viestisi ei ole kovin rationaalinen. :D
Tieteen tekeminen edellyttää järjen käyttöä, ja tiede on ainoa tapa saada objektiivista tietoa.
Jokaisella on omanlaisensa maailmankuva, mutta itse kukin voi itse valita, mihin maailmankuvansa pohjaa, huuhaahan vai tieteeseen.
Olisiko psykologia kehittynyt näin pitkälle jos filosofit/psykologit eivät olisi käyttäneet intuitiota elämänsä aikana? Ei tietenkään. Intuitio ja tunne ovat siis lisänneet tietoa. Tuossa vain yksi esimerkki. Ihminen on pääasiassa tunteellinen ja intuitiivinen olento, sen todistaa sinun tunteella latatunut viestisikin. Sekoitat edelleen rationaalisuuden ja tieteen...
Siis väitätkö tosissasi, että psykologia tieteenä on edistynyt pelkästään intuition avulla? Että tieteellisissä artikkeleissa perustellaan tietoa intuitiolla? Tutkijasta nyt vaan tuntuu tältä, niin tottahan se on?
Tieto on määritelmänsä mukaan hyvin perusteltu tosi uskomus. Intuitio tai tuntemus ei ole mikään perustelu.
Jos lukisitte tarkemmin niitä viestejä, niin ei tarvitsisi oikea jatkuvasti. En ole väittänyt että intuitio on AINOA keino saada tietoa. Pointtini oli, että RATIONAALINEN AJATTELU ON RIITTÄMÄTÖN. Jos meillä olisi käytössä AINOASTAAN rationaalisuus, emme tietäisi mistään mitään. Ja nykyään meille juuri suositellaan tuota vain ja ainoastaan rationaalista ajattelua mm. silloin kun pohdimme maailmankaikkeuden olemusta. Jos rationaalisuus ei saa edes kengännauhoja kiinni (kokeilkaapa sitoa nauhat pelkän järjen avulla, ilman että ssäinen robottinne auttaa teitä), miten siltä voidaan odottaa tyydyttävää vastausta kaikkein vaikempiin kysymyksiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähes kaikki vasemmistolaiset heräävät siitä hippituubastaan todellisuuteen kun elämänkokemusta karttuu. Tietenkin osan vie alko tai huumeet ja jäävät loppuelämäkseen katkeriksi ruikuttajiksi..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin parikymppisenä idealistinen vihervassari. Nyt lähempänä kolmeakymmentä olen lopettanut pihistelyn ja maailmansuojelun oman mukavuuteni kustannuksella ja voin paljon paremmin. Vieläkin syön kasvispainotteisesti ja kaikkea sen sellaista mutta nyt minulla on järki mukana tässä vihreämmän elämän tavoittelussa.
Isoisäni.
Lapsesta saakka kasvatettiin kommunistiksi. Oli kommari (siis kunnon vanhanajan verenpunainen kommari, joka vihasi lahtareita ja odotti työväen vallankumouksen alkamista ja kapitalistien loppua innolla. Meinasi muuttaa paratiisiin Neukkuihin ja ottaa perheen mukasn, mutta mummo piti päänsä eikä muuttokuorma lähtenyt minnekään).
Eläkeiässä oli sitten aikaa matkustella. Kiersi entisiä itäblokin maita. Kävi Neuvostoliitossa monen monta kertaa. Reissasi muuallakin toki. Lopulta menetti uskonsa kommunismiin täysin ja ennen pyhät Leninin ja Stalinin patsaat katosi kirjahyllystä...
Olen jonkin verran etääntynyt aiemmasta ajattelutavastani. Syynä some, jossa samoin ajattelevat tyypit on usein ihan helvetin rasittavia. Tulee väkisinkin tarve ottaa vähän välimatkaa. Ainoa ongelma, että kun kaikissa muissakin suuntauksissa on kauhea määrä tolloja.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni.
Lapsesta saakka kasvatettiin kommunistiksi. Oli kommari (siis kunnon vanhanajan verenpunainen kommari, joka vihasi lahtareita ja odotti työväen vallankumouksen alkamista ja kapitalistien loppua innolla. Meinasi muuttaa paratiisiin Neukkuihin ja ottaa perheen mukasn, mutta mummo piti päänsä eikä muuttokuorma lähtenyt minnekään).Eläkeiässä oli sitten aikaa matkustella. Kiersi entisiä itäblokin maita. Kävi Neuvostoliitossa monen monta kertaa. Reissasi muuallakin toki. Lopulta menetti uskonsa kommunismiin täysin ja ennen pyhät Leninin ja Stalinin patsaat katosi kirjahyllystä...
Vanhan ajan kommarit ei juuri matkustelleet, ei niillä ollut varaa. Vodkaturismikin yleistyi vasta 80-luvulla, ja niillä reissuilla ei juuri ideologisia pohdintoja harrastettu. Eniten Suomen kommunistien rauhoittumiseen vaikutti elintason nousu ja hyvät työehtosopimukset, jotka ay-liike järjesti duunareille.
Mitäs ihmettä sinä höpiset? Tuo sinun viestisi ei ole kovin rationaalinen. :D
Tieteen tekeminen edellyttää järjen käyttöä, ja tiede on ainoa tapa saada objektiivista tietoa.
Jokaisella on omanlaisensa maailmankuva, mutta itse kukin voi itse valita, mihin maailmankuvansa pohjaa, huuhaahan vai tieteeseen.