Kerro kauheimmista juhlista, joissa o!et o!lut!

Uudenvuoden bileet (entisen) tuttavapariskunnan luona.

Vaimo nokitteli miestä koko ajan ja haukkui häntä myös meille. Mies veti perseet tietysti.

Oltiin tuotu valkoviiniä tullessamme 4 pulloa ajatuksella, ettei ainakaan lopu kesken, emme itse siis juo paljoakaan. Siinä sitten raketit katseltiin ja mentiin nukkumaan, kun pariskunta nahisteli eikä ollut mitään jutunjuurta.

Nukuimme olohuoneen sohvalla, josta oli sihti keittiöön. Heräsin kolisteluun klo 6 kun isäntä avasi jäljelle jääneet tuliaispullot ja veti pullonsuusta huikalla koko pulon kerrallaan, toisen otti mukaansa ja häipyi makuuhuoneensa suuntaan. TÖRKIÄINEN! Olisimme kyllä jättäneet pullot heille, nehän olivat tuliaiset, mutta toisella oli pelko persiissä, että hyvät juomat viedään pois.

Isäntäämme emme sitten nähmeetkään enää. Tarkoitus oli ollut syödä vielä brunssi heillä, mutta emäntääkin jurppi ja heitti pöytään paketin kylmiä nakkeja ja perunasalaattia ja sanoi "ettehän te vissiin tähän aikaan kahvia juo". Sanottiiin juovamme mielellämme, napsautti vedenkeittimen päälle ja iski nescafe-purkin pöytään.

Kysyin olisiko leipää, niin kaivoi edellisen illan kuivuneet patongin jämät esiin.

Uudenvuoden brunssi my ass!!!!

Juu ei olla kyläilty enää ja itse meidät kutsuivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaiset, joille saa kutsun viime hetkessä, mutta odotetaan automaattisesti tulevaksi

Tämä! Tällaisesta tietää olleensa varasijalla... 

Mutta me kaikkihan ollaan jo syntymästämme, itse asiassa jo ennen sitäkin, elämän varasijalla. Rankkaa, jos lähtee mukaan vain kirkkaana numero ykkösenä mihinkään. Koti voi käydä liian tutuksi... :)

Tämä on ihana kommentti, vaikka inhoankin viime hetken kutsuja :)

Yhdet lapsen synttärit, jonne päädyttiin kun oli (pienet) lapset samassa perhekerhossa. Juhlapaikalla oli vain muutama muu lapsi ja paljon aikuisia, eli lapsen vanhempien kavereita ja tuttavia. Vaikka ollaan nuoria ja asutaan kaupungissa, jakautui porukka automaattisesti "miesten" ja "naisten" ryhmiin. Yritin olla mukana naisten porukassa, mutta kukaan ei halunnut puhua minulle ja jos koitin jotain sanoa, tuli "aha" ja hiljaisuus, ja sitten juttu jatkui johonkin ihan muuhun suuntaan. Valuin sitten seiniä pitkin miesten ryhmään ja siellä puhuttiin jalkapallosta, autoista ja niiden rassaamisesta sekä kaljan juomisesta mökillä. Ok, ei ihan mitään ykköslempiaiheitani, mutta siinä porukassa sain sentään ääntä kuuluviin ja olla mukana, varmaan joistain miehistä oli ihan jännää kun mukana oli nainen joka ei vain pyöritellyt silmiään.

Oli hyvät ruuat ja nätti asunto, mutta yllätti aika pahasti tuo miehet-naiset -kahtiajako. En ymmärrä edelleenkään.

Vierailija kirjoitti:

Juhlat joihin pakotetaan vaikka on silmin nähden alipukeutunut. Olin yksi kesä kesätöissä maatalouslomittajana. Oli emännän 60 vuotisjuhlat, oli viimeinen työpäivä ja minulla oli lappu mukana, johon piti saada yrittäjän nimikirjoitus. Toivoin, että emäntä tai isäntä kävisi jossain vaiheessa navetan ovella juttelemassa ja allekirjoittamassa, mutta kauhukseni emäntä veikin lappuni mukanaan ja minun piti mennä sinne ykkösiin pukeutuneen juhlakansan keskelle hakemaan sitä lappuani päivän lopuksi. No ei se ollutkaan niin helppo juttu. Emäntä istutti minut kahvipöytään ja iski kahvikupin ynnä kakkua nenän eteen. Minulla oli navetanhajuiset, paskaiset, reikäiset työvaatteet päällä ja hikinen tukka liimautuneena pitkin päätä. Siinä sitten kahvia ryystin ja kakkua söin ja yritin jutella mukavia vieraiden ihmisten kanssa. Lopulta sain lappuni ja poistuin kiireesti paikalta.

Hmm, voisin hyvin kuvitella tämän tapahtuneen lapsuudenkodissani. Ehkä ajattelematonta vanhemmiltani, kyllä, mutta tarkoitus oli taatusti hyvä! Meillä ainakin (80-90-luvuilla ja aiemmin) haluttiin tarjota ne tarjoilut myös lomittajalle! Haluttiin näyttää, että tässä on se, jonka vastuulla tila on kun me juhlitaan! Arvostusta, siis. Ja maalla pätee ikivanha sanonta: Työmies on työnsä näköinen! Hyvää sillä tarkoitettiin, älä muuta luule 😊

Rapujuhlat. Inhoan rapuja 0_o

En ole ollut koskaan huonoissa juhlissa.

Rakastan juhlia!

Olettko huomanneet, että toisilla naisilla on tapana keksiä jotain negatiivista omasta miehestä, kun ollaan seurueessa? -no ei ny meidän Masa ainakaan ostais kukkia, höh -Jori se ei koskaan saa likasia vaatteitaan pyykkikoriin vaan jättää pitkin lattioita. -Nikulle se on se auto tärkein, viis minusta ja lapsista...

Kiillotetaan omaa sädekehää miesten varjolla. Yäk.

Vierailija kirjoitti:

Rapujuhlat. Inhoan rapuja 0_o

Hyi helvetti, meille tuotiin kerran ämpärillinen rapuja, siellä ne killuivat läjässä ja sakset vain napsuivat. Ällötti, eikä tiedetty mitä niille pitää tehdä. Seuraavana päivänä yksikään rapu ei enää napsunut, liekö kuolleet kaikki vai mitä, yäk ja surkeeta. :/ Jäi traumat, enkä koe rapujuhlia hauskana tapahtumana.

up

Luulinpa, etten keksi mitään, mutta kun joku mainitsi yliopistobileet niin tulipa sitten mieleen se kerta kun eksyin Otaniemeen oman järjestön ja teekkareiden yhteissitseille. Omassa järjestössä olin tottunut sivistyineisiin juhliin, mutta teekkareilla olivat sekä juhla- että käytöstavat juntteja. Pöytäseura puhui lähinna rahasta ja vittuili meidän humanistien joutumisesta kaupan kassalle. Sitsilauluissa hakattiin päitä irti ja puhuttiin runkkaamisesta. Tauoilla tarjoiltiin kivoja yllätysdrinkkejä, kuten cocktailia joka näytti tarkoituksella siltä kuin joku olisi vetänyt spermat purkkiin. Toisen puolen pöytäseura joi itsensä ympärikänniin, lauloi ihmisten tuijottessa kaikki lisäsäkeistöt lampaiden ja lapsien panemisesta, ja loppuillasta yritti käydä lääppimään.

Jatkot jätin suosiolla väliin.

Vierailija kirjoitti:

Luulinpa, etten keksi mitään, mutta kun joku mainitsi yliopistobileet niin tulipa sitten mieleen se kerta kun eksyin Otaniemeen oman järjestön ja teekkareiden yhteissitseille. Omassa järjestössä olin tottunut sivistyineisiin juhliin, mutta teekkareilla olivat sekä juhla- että käytöstavat juntteja. Pöytäseura puhui lähinna rahasta ja vittuili meidän humanistien joutumisesta kaupan kassalle. Sitsilauluissa hakattiin päitä irti ja puhuttiin runkkaamisesta. Tauoilla tarjoiltiin kivoja yllätysdrinkkejä, kuten cocktailia joka näytti tarkoituksella siltä kuin joku olisi vetänyt spermat purkkiin. Toisen puolen pöytäseura joi itsensä ympärikänniin, lauloi ihmisten tuijottessa kaikki lisäsäkeistöt lampaiden ja lapsien panemisesta, ja loppuillasta yritti käydä lääppimään.

Jatkot jätin suosiolla väliin.

Ei herramunjee. :D Tuo spermadrinkki taisi olla tosi hauska juttu joskus 15 vuotta sitten, jos oikein muistan. yäks

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juhlat joihin pakotetaan vaikka on silmin nähden alipukeutunut. Olin yksi kesä kesätöissä maatalouslomittajana. Oli emännän 60 vuotisjuhlat, oli viimeinen työpäivä ja minulla oli lappu mukana, johon piti saada yrittäjän nimikirjoitus. Toivoin, että emäntä tai isäntä kävisi jossain vaiheessa navetan ovella juttelemassa ja allekirjoittamassa, mutta kauhukseni emäntä veikin lappuni mukanaan ja minun piti mennä sinne ykkösiin pukeutuneen juhlakansan keskelle hakemaan sitä lappuani päivän lopuksi. No ei se ollutkaan niin helppo juttu. Emäntä istutti minut kahvipöytään ja iski kahvikupin ynnä kakkua nenän eteen. Minulla oli navetanhajuiset, paskaiset, reikäiset työvaatteet päällä ja hikinen tukka liimautuneena pitkin päätä. Siinä sitten kahvia ryystin ja kakkua söin ja yritin jutella mukavia vieraiden ihmisten kanssa. Lopulta sain lappuni ja poistuin kiireesti paikalta.

Hmm, voisin hyvin kuvitella tämän tapahtuneen lapsuudenkodissani. Ehkä ajattelematonta vanhemmiltani, kyllä, mutta tarkoitus oli taatusti hyvä! Meillä ainakin (80-90-luvuilla ja aiemmin) haluttiin tarjota ne tarjoilut myös lomittajalle! Haluttiin näyttää, että tässä on se, jonka vastuulla tila on kun me juhlitaan! Arvostusta, siis. Ja maalla pätee ikivanha sanonta: Työmies on työnsä näköinen! Hyvää sillä tarkoitettiin, älä muuta luule 😊

Ehdottomasti samaa mieltä, tällä on tarkoitettu pelkkää hyvää, hyvää lomittajaa arvostetaan ja tämä on arvostuksen osoitus!!!

Kaveri järjesti kaverisynttärit 3-vuotiaalle. Hänellä oli myös vuoden ikäinen lapsi jonka vuoksi kaverini oli aina väsynyt. Emäntä ei jaksanut esitellä vieraita toisilleen eikä hän ollut tehnyt mitään muita tarjoiluja kuin kakun. Hän ei myöskään ollut edes keittänyt kahvia vieraille joten minä tarjouduin keittämään kahvit. Vieraat istuivat hiljaa vaivaantuneina kun kukaan ei tuntenut toisiaan eikä tarjoiluihinkaan voinut uppoutua. Yritin siinä sitten "emännöidä" jutustellen ja tarjoillen kahvia vaikka itselläni oli mukana samanikäiset lapset kuin emännällä. En tajua miksi järjestää pakolla juhlat (jos noita nyt juhliksi saattoi edes kutsua) jos ei ole minkäänlaista energiaa niiden järjestämiseen.

Mitkä on o!leet pahimmat tarjoilut mitä olette juhlissa saaneet?

Mulla erittäin majoneesinen voileipäkakku ja makeana jotain kinuskikakkua, jossa ei ollut lkermaa vaan ällöä voikreemia, lisänä jotain kivikovia kelmeitä pikkuleipiä ja pahaa kahvia kerman kanssa, maitoa ei tarjottu.

Häät joissa istumapaikka oli ulkokatoksessa, kun muu väki sai istua sateelta, kylmältä ja hyttysiltä suojassa, lämpimässä sisällä. Ulos ei nähnyt leikkejä, ei kuullut hääparista hauskoja anekdootteja. Ei mitään. Olisi ollut itsen ja vauvan pukeutumisen kannalta kiva tietää etukäteen. Ei viihdytty kauaa.

Mukava että lahja kelpasi. Harmi että erositte pian.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä on o!leet pahimmat tarjoilut mitä olette juhlissa saaneet?

Mulla erittäin majoneesinen voileipäkakku ja makeana jotain kinuskikakkua, jossa ei ollut lkermaa vaan ällöä voikreemia, lisänä jotain kivikovia kelmeitä pikkuleipiä ja pahaa kahvia kerman kanssa, maitoa ei tarjottu.

Mulle pahin tarjoilu taisi olla juhlissa, jossa oli tarjolla paellaa, vihreää salaattia ja valkoista patonkia, sekä runsaaati viiniä. En syö äyriäisiä, menin nälkäisenä paikalle, enkä tuntenut juuri ketään. Nälkään ja tylsyyteen nautittu viini kihahti tehokkaasti päähän.

Pahimmat juhlat olivat päiväkotikaverin 3 v synttärit, joihin 2 v lapseni sai kutsun. Kutsut alkoivat muistaakseni lauantaina klo 11.30, mitä hieman ihmettelin, kun suurin osa tuon ikäisistä nukkuu päiväunia. Perillä selvisi, että sankari ei, ja äidin mielestä päiväunet ovat turhat.

Sankarille oli myös juuri syntynyt pikkusisarus ja se mahdollisesti vaikutti siihen, että tarjoilut olivat, no, niukat ja koti varsin sotkuisessa kunnossa. Olin olettanut, että tuohon aikaan tarjotaan lounasruokaa tai ainakin typillistä synttäriruokaa: nakkeja, lihapullia, ranskalaisia tms. Ainoa suolainen oli porkkananapit ja kermaviili tarjoiltuna pakkauksestaan. Jonkinlainen kakku taisi olla, enemmän aikuisten kuin lasten makuun.

Pahinta oli, kun jouduin käymään vessassa. 3 v poika varmaan harjoitteli vessassa käyntiä, ja edellisestä siivouksesta täytyi olla VIIKKOJA aikaa. Miksi kutsua vieraita, jos ei voi edes siivota vessaa? Jouduin pidättelemään oksennusta, kun muutenkin oli huono olo, kun aamupalasta oli jo aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulinpa, etten keksi mitään, mutta kun joku mainitsi yliopistobileet niin tulipa sitten mieleen se kerta kun eksyin Otaniemeen oman järjestön ja teekkareiden yhteissitseille. Omassa järjestössä olin tottunut sivistyineisiin juhliin, mutta teekkareilla olivat sekä juhla- että käytöstavat juntteja. Pöytäseura puhui lähinna rahasta ja vittuili meidän humanistien joutumisesta kaupan kassalle. Sitsilauluissa hakattiin päitä irti ja puhuttiin runkkaamisesta. Tauoilla tarjoiltiin kivoja yllätysdrinkkejä, kuten cocktailia joka näytti tarkoituksella siltä kuin joku olisi vetänyt spermat purkkiin. Toisen puolen pöytäseura joi itsensä ympärikänniin, lauloi ihmisten tuijottessa kaikki lisäsäkeistöt lampaiden ja lapsien panemisesta, ja loppuillasta yritti käydä lääppimään.

Jatkot jätin suosiolla väliin.

Ei herramunjee. :D Tuo spermadrinkki taisi olla tosi hauska juttu joskus 15 vuotta sitten, jos oikein muistan. yäks

Oliks tää se Baileys kermalikööri ja limemehu? Meillä päin toi tunnettiin nimellä suihinottokosto :D Oli äklön näköistä, en maistanut...

Up

Kummilapsen synttärit aikanaan. Lapsen isovanhemmat ja sedät ja tädit keskustelivat vain keskenään ja mnä ja mieheni olimme ilmaa. Onneksi sen lapsen kanssa saattoi edes vähän keskustella kun ikää tuli lisää.