Lue keskustelun säännöt.
Teinin peliriippuvuus, mikä avuksi? Vaihtoehtoista tekemistä kaivattaisiin
19.08.2016 |
Eli minulla on 15v teini joka ei tee muuta kun pelaa. Koulupäivisin 6-8 tuntia, viikonloppuna 12-18 tuntia päivässä.
Häntä ei kiinnosta kavereiden kanssa oleminen, ei koulu, ei kotityöt. Koulussa saa ihan hyviä numeroita (8-10 mutta tiedän että pystyisi parempaankin jos vähän edes yrittäisi), joskin hänen arvosanasta nyt eivät ole se ongelma kun ne ovat ihan hyvät, vaan lähinnä se mitä hänelle tapahtuu amiksessa (työelämästä nyt puhumattakaan) kun toisen asteen kouluissa aletaan käsittääkseni jotain jo vaatimaankin.
Olen koettanut innostaa häntä vaikkapa käymään kävelyllä, ja ostanut lukion fysiikan kirjan, mutta ei se kävelyllä jaksa olla kun 10 min maksimissaan, eikä "fysiikkakaan ole kivaa yksin". Lasken sen kanssa silloin kun jaksan ja ehdin mutta tälläkin tapaa pysyy max tunnin pois pelikoneen äärestä.
Jos koneen takavarikoi niin hän tulee vihaiseksi mikä näkyy siitä ettei suostu puhumaan minulle, ja raivoaa yksin huoneessan, ja sitten vain makaa apaattisena.
Ehdottakaa jotain mielekästä pelaamisen tilalle, minulta loppuu ideat.
Kommentit (103)
En ymmärrä miksi stressaat tuosta. Koulu kiinnostaa selvästi ihan tarpeeksi, jos noin hyvä numeroita saa. Kotitöihin voit toki vaatia osallistumaan tuon ikäisen jo. Mutta vapaa-ajan velvoitteiden eli koulun ja kotitöiden jälkeen pitäisi olla oikeasti vapaata aikaa, jolla saa tehdä mitä haluaa.
Eikä tuo pelaaminen mitään luultvasti haittaa amiksessakaan. Itse olin innokas peliharrastaja ja olen vielä nelikymppisenäkin, vaan niin on käyty lukio ja maisterintutkinto suoritettu ja nyt teen vaativaa asiantuntijatyötä. Perheen hankkimisen olen jättänyt väliin, koska minä mieluummin pelailen kuin sidon itseni arjen rutiineihin lasten kanssa ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
No ei se näköjään hirveästi ole vaikuttanut hänen elämään jos koulussa vielä menestyy. Ja nuoret yleensäkin nukkuvat huonosti ja usein liian vähän, se ei välttämättä johdu pelaamisesta ollenkaan. Sinähän se vanhempi olet, sinun pitää vain valita, että annatko poikasi tehdä sitä mikä häntä näköjään eniten kiinnostaa, vai oletko sellainen vanhempi joka pakottaa hänet tekemään asioita joista hän ei näköjään välitä. Ei kait tässä sen kummempaa ole.
Samaa mieltä, kun koulussa menestyy, miksi hätäilet? Mielestäni tuo on hyvä edellytys jatkossakin eli kun koulutyö onnistuu, voi pelata.
Minulla 18 vuotias ja pelännyt myös kun koulusta pelottelivat että luuserihan se tuosta tulee kun pelaa. Mutta koulu onnistuu ja kavereita on livenäkin. Kiinnostunut kaikesta mahdollisesta asiasta pelien lisäksi, puhui jo vuosia sitten parempaa englantia kuin minä, seuraa "ulkomaailman" asioita. Netin kautta yhteyksissä kavereihin pelaavat ja höpöttävät omiaan. Paremmat tekniset tiedot kuin minulla ja se on hyvä se.
Jos ei pesytyisi, ei kävisi koulussa, ei kavereita linjoilla tai livenä, olisin kyllä huolissani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
No kyllä tuon ikäinen jo itse osaa nukkumisensa päättää. Jos päättää selvitä vähän vähemmällä unella, niin itsepä kärsii väsymyksensä. Kun tosiaan koulussa kuitenkin saa käytyä ja siellä pärjää niin ihan ok.
Etkä sinä sille oikein mitään voi, että useimmista nuorista nykyisin virtuaalimaailma, jossa on myös ne kaverit, on kiinnostavampaa kuin joku lomailu vanhempien kanssa. Ei minusta tässä ole mitään vikaa edes. Itsenäistyminenhän tuon ikäisen kasvuhaaste alkaa olla, ja eriytyminen vähitellen henkisesti vanhemmista ja lapsuudenkodista. Nuorella on luonnollista olla ihan omat kiinnostuksensa, eikä pelit ole mitenkään huono sellainen. Voisihan se itsenäistyä hakeutumalla ryyppy- ja narkkiporukoihinkin, kapinoida sillä tavalla itseään irti kotoa. Paljon parempi että tekee sen virtuaalimaailmoihin hakeutumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
No ei se näköjään hirveästi ole vaikuttanut hänen elämään jos koulussa vielä menestyy. Ja nuoret yleensäkin nukkuvat huonosti ja usein liian vähän, se ei välttämättä johdu pelaamisesta ollenkaan. Sinähän se vanhempi olet, sinun pitää vain valita, että annatko poikasi tehdä sitä mikä häntä näköjään eniten kiinnostaa, vai oletko sellainen vanhempi joka pakottaa hänet tekemään asioita joista hän ei näköjään välitä. Ei kait tässä sen kummempaa ole.
15-vuotiasta voi kyllä olla enää aika vaikea pakottaakaan, ellei sitten ole poikkeukselllisen kuuliainen luonne. Jos pelaamista olisi haluttu rajoittaa, siihen olisi pitänyt totuttaa paljon pienemmästä asti että kodin säännöt tämän asian suhteen nyt ovat nämä. Jos tuollaiselle teinille alkaa sitä yhtäkkiä laittaa, ei saa aikaan muuta kuin kapinan ja halun päästä äkkiä koko rajoittavasta pakottavasta lapsuudenkodista pois, vapauteen missä saa itse päättää mitä tekee.
Mitä jos vaikka pelaisitte yhdessä moderneja lautapelejä (käykää vaikka lautapelit.fi tutustumassa)?
Plussaa:
- eivät ole niin hektisiä
- voitte siinä samalla harrastaa keskustelua hieman
- kehittävät päättelykykyä ja muistia
Miinusta:
- vaativat perehtymistä (jotkut enemmän, jotkut vähemmän)
- vaativat osallistumista
- pelit voivat olla melko kalliitakin, jos niihin hurahtaa kunnolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos arvosanat 8-10, muistaa nukkua öisin ja auttaa kotitöissä niin anna pelata. Tuo on tämän päivän sosiaalisuutta, että jutellaan kavereiden kanssa onlinessa siinä samalla. Olen tuota itsekin nyt tässä aikuisiällä omien aika kaukana eri puolilla Suomea asuvien kavereiden kanssa harrastanut - ihan kivaa puuhaa sekin.
-
Yksi tapa lisätä sosiaalisuutta olisi, että pitävät lanit, eli jengi tuo läppärinsä (onko teinilläsi pelikannettava vai pöytäkone?) yhden luo ja pelaavat livenä porukalla ja siinä tulee samalla muutakin sosiaalista ulottuvuutta, voivat katsoa porukalla leffaa, käydä lenkillä, saunassa, tms.
-
Toki kannattaa tarkkailla, ettei tuo pahene tuosta ja koulunkäynti ala kärsimään. Jos on amikseen menossa niin minusta siellä oli helpompaa kuin yläasteella - toki vähän riippuu amiksesta, itselläni kokemusta kolmesta erilaisesta tässä omaa alaa etsiessä.
-
Ja viimeistään ensikesänä nuori kesätöihin. Koita kannustaa, että saa vaikka lahjakortin Game Stoppiin tai jotain itse valitsemaansa, jos saa kesätyöpaikan hommattua. Ja omilla kesäduunirahoilla voi sitten ostaa itselleen kiinnostavia juttuja, jne.
-
Tuntemistani aikuisista gamereista osa ihan asiallisesti töissä käyviä ja muutakin sosiaalista elämää omaavia ihmisiä. Sitten tullut vastaan näitä vanhempien peräkamariin jumittuneita nörääviä kaljankittaajia, katsot vaan, ettei sellaiseksi päädy sitten, kun alkaa täysi-ikäisyys häämöttää. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
No ei se näköjään hirveästi ole vaikuttanut hänen elämään jos koulussa vielä menestyy. Ja nuoret yleensäkin nukkuvat huonosti ja usein liian vähän, se ei välttämättä johdu pelaamisesta ollenkaan. Sinähän se vanhempi olet, sinun pitää vain valita, että annatko poikasi tehdä sitä mikä häntä näköjään eniten kiinnostaa, vai oletko sellainen vanhempi joka pakottaa hänet tekemään asioita joista hän ei näköjään välitä. Ei kait tässä sen kummempaa ole.
15-vuotiasta voi kyllä olla enää aika vaikea pakottaakaan, ellei sitten ole poikkeukselllisen kuuliainen luonne. Jos pelaamista olisi haluttu rajoittaa, siihen olisi pitänyt totuttaa paljon pienemmästä asti että kodin säännöt tämän asian suhteen nyt ovat nämä. Jos tuollaiselle teinille alkaa sitä yhtäkkiä laittaa, ei saa aikaan muuta kuin kapinan ja halun päästä äkkiä koko rajoittavasta pakottavasta lapsuudenkodista pois, vapauteen missä saa itse päättää mitä tekee.
Eli vähän kerrallaan? En tosin haluaisi lähteä pakottamislinjalle, mieluummin tarjoaisin vapaaehtoisuuden kautta vaihtoehtoista tekemistä. Pelaamistakaanhan ei olisi tarpeen kun vähentää hieman ja sitä riippuvuutta höllentää.AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?
Lähinnä se miten riippuvainen hän on siitä. Peliharrastusta itsessään vastaan minulla ei ole mitään, mutta tuntimäärät alkavat hänellä mennä vähän ylitse, kun nukkuminen kärsii jo pelaamisesta. Lisäksi esim. lomille ei haluaisi lähteä kun ei pääse pelaamaan. Pelaa mielestäni aika monia pelejä, pelaa Counter-strikea, League of Legendsiä yms. kavereiden kanssa, lisäksi myös yksinpelejä, esim. Last of Us, Civilization, Tomb Raider ja paljon paljon muita. Hänellä on Xbox, PS4 sekä PC. Pelit ostaa viikkorahoillaan tai joskus minäkin ostan hänelle.
-AP
No ei se näköjään hirveästi ole vaikuttanut hänen elämään jos koulussa vielä menestyy. Ja nuoret yleensäkin nukkuvat huonosti ja usein liian vähän, se ei välttämättä johdu pelaamisesta ollenkaan. Sinähän se vanhempi olet, sinun pitää vain valita, että annatko poikasi tehdä sitä mikä häntä näköjään eniten kiinnostaa, vai oletko sellainen vanhempi joka pakottaa hänet tekemään asioita joista hän ei näköjään välitä. Ei kait tässä sen kummempaa ole.
15-vuotiasta voi kyllä olla enää aika vaikea pakottaakaan, ellei sitten ole poikkeukselllisen kuuliainen luonne. Jos pelaamista olisi haluttu rajoittaa, siihen olisi pitänyt totuttaa paljon pienemmästä asti että kodin säännöt tämän asian suhteen nyt ovat nämä. Jos tuollaiselle teinille alkaa sitä yhtäkkiä laittaa, ei saa aikaan muuta kuin kapinan ja halun päästä äkkiä koko rajoittavasta pakottavasta lapsuudenkodista pois, vapauteen missä saa itse päättää mitä tekee.
Eli vähän kerrallaan? En tosin haluaisi lähteä pakottamislinjalle, mieluummin tarjoaisin vapaaehtoisuuden kautta vaihtoehtoista tekemistä. Pelaamistakaanhan ei olisi tarpeen kun vähentää hieman ja sitä riippuvuutta höllentää.AP
Mä itse olen sitä mieltä että ei kannata yrittää puuttua ollenkaan. Mutta ainoa keino, jos välttämättä haluat on vähän kerrallaan. Paras jos vapaaehtoisuuden kautta, mutta on aika todennäköistä että et keksi mitään vaihtoehtoista tekemistä mihin lapsi vapaaehtoisesti vaihtaisi. Ei ne enää tuossa iässä ne vanhempien ehdotukset oikein nappaa vaan on omat kiinnostukset. Itse en lähtisi mahdollisesti pilaamaan välejä aika pian täysi-ikäistyvään lapseen sillä, että alkaisin tuossa iässä alkamaan tiukkikseksi ilman oikeaa syytä, eli esim. sitä että koulu oikeasti kärsii.
Tuo riippuvuus on minusta ihan höpöhöpöä mistä pelien kohdalla niin puhutaan. Sitten se olisi riippuvuutta, jos ei aamuisin pääsisi kouluun ja lintsaisi pelatakseen. Mutta ei ihminen, joka pystyy katkaisemaan pelaamisen silloin kun oikeasti on pakko tehdä muuta, mikään riippuvainen ole.
Tuossa vähän pelaamisen vähentämisessä voi olla se ongelma, että siitä voii helposti tulla tuonikäisen kanssa periaatekysymys. Teiniyteen yleensä kuuluu jonkinlainen kapina ja riuhtominen itsensä vapauteen kodin säännöistä ja arvoista, ja voi käydä niin että vaikka sinänsä pelaamisen vähentäminen itsessään olisikin ok, niin sitä ei hyväksytä siksi että ei haluta antaa vanhemman määräillä ilman hyviä perusteita.
hc-pelaaja kirjoitti:
Mitä jos vaikka pelaisitte yhdessä moderneja lautapelejä (käykää vaikka lautapelit.fi tutustumassa)?
Plussaa:
- eivät ole niin hektisiä
- voitte siinä samalla harrastaa keskustelua hieman
- kehittävät päättelykykyä ja muistia
Miinusta:
- vaativat perehtymistä (jotkut enemmän, jotkut vähemmän)
- vaativat osallistumista
- pelit voivat olla melko kalliitakin, jos niihin hurahtaa kunnolla
Tietysti hyvä jos itse noista kiinnostuu, mutta monelle tuonikäiselle mikään ei olisi ankeampi ajatus kuin istua vanhempien kanssa pelaamassa jotain lautapelejä.
Kyllä ne tietokonepelitkin muuten kehittävät keskittymiskykyä ja muistia, kielitaitoa ja montaa muuta hyvää asiaa. Hektisiä ovat jotkut pelit ja toiset ei, mutta ei siitä hektisyydestäkään ole haittaa jos ei ole keskittymishäiriötaipumuksia. Veikkaisin ettei ap:n lapsella ole, jos jotain Civilizationiakin jaksaa pelata, eikä vain ammu pahiksia räiskintäpeleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vittuakos se sulle kuuluu mitä teini tekee.
Mitä parempaa tekemistä sitten sillä teinillä olisi kuin pelata?
Käpylehmiä pihalla? Roikkua ostarilla? Rakennella pienoismalleja? Lukea kirjoja? Tuijottaa telkkaria? Kutoa mattoa?
Varmaan joku liikuntaharrastus olisi terveellistä, mutta liikunta ei vaan kaikille sovi. Kyllä se liikkuisi, jos siitä tykkäisi. Eikä sitä voi pakottaa keksimään tyhjästä itselleen kaveripiiriä, jossa joku jalkapallo/jääkiekko olisi porukan yhteistä tekemistä. Kaverinsakin kaiketi datailevat kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esim just Civilization on alunperin lautapeli, josta myöhemmin tehtiin tietokonepeli. Ja juuri tuon tyylisiä lautapelejäkin on paljon erilaisia ja eri tasoisia. Ei lautapelaamisen pidä olla "ankeaa", vaan voidaan valita mielenkiintoinen aihealue ja kivat mekaniikat sisältävä peli. Tarjontaa on aivan valtavasti nykyään! Suomessa on vain mennyt suurimmalta osalta ohi koko touhu, sen takia että se mielletään "lasten" leikeiksi.
Unohtakaa jo Monopolit ja Shakit ja tutustukaa tämän vuosikymmenen tuotoksiin.
Olipas minulle osuva viestiketju :) Kirjoitin nimittäin eilen juuri aloituksen aiheesta, lapseni on se 13-vuotias poika, joka on pyhittänyt elämänsä Minecraftille. Ehkä vähän eri tilanne, mutta ymmärrän huolesi täysin. En minäkään haluaisi pelaamista kieltää kokonaan, ihan kiva harrastushan se on, ja kunnioitan kyllä lapseni valintoja niin, että vaikken itse pelaa mitään, niin mikä minä olen häntä ihan vaan periaatteesta kieltämään. Mutta juuri tuo, kun ne peliajat ovat niin järjettömiä, millekään muulle ei elämässä jää aikaa. Tokihan se ei ainakaan meillä nuorta itseään harmita, koska hän on kiinnostunut lähinnä Minecraftista, mutta kyllä aika riskialttiilta tuntuu antaa lapsen pelata päivästä ja vuodesta toiseen lähes koko vapaa-aika. Eihän siinä edes ole enää mahdollista omaehtoisesti muusta kiinnostuakaan. Meillä on vielä onneksi jotain muita juttuja, joita tekee, kun ei saa pelata, ja teillekin ehkä nuo lautapelit tai erilaiset rakentelujutut voisivat olla omiaan, eihän ne monet tosiaan ole edes lapsille suunnattuja. Olen itse edelleen aika hämmentynyt siitä, miten täysin vapaasti monet antavat lastensa pelata ja miten aikuisten kohdalla puhutaan riippuvuudesta, mutta lapsi on ihan normaali, kun istua kököttää kyyryssä pimeässä huoneessa ruutua tuijottaen, kieli lipoo hermostuneena, silmät seisovat päässä ja tätä vuodesta toiseen monta tuntia päivässä. Aika monelle koulunkäynti on kuitenkin aika helppoa, vaikkei siihen vapaa-ajallaan panostaisi ja harvalla se terveyskään vielä teini-ikäisenä romahtaa, joten minusta on vähän arveluttavaa käyttää näitä kriteereinä sille, onko pelaamisesta haittaa. En vaan voi oman lapseni kanssa ottaa sitä riskiä, että on TÄYSIN pelaamisen pauloissa ja sitten katsellaan vuosien päästä oliko haittaa vai ei. Kyllä se kohtuus vaan turvallisemmalta tieltä tuntuu.
Jotkut ilmeisesti addiktoituvat helpommin kuin toiset. Meilläkin tyttö on pelannut, mutta ei koskaan tuolla tavalla ongelmaksi asti. Koulutyöt eivät ole kärsineet, joten todellakaan mitään kaseja ei ole todistuksessa näkynyt. Eikä hänellä ole ollut vaikeuksia irtautua peleistä jos on ollut perheen yhteistä ohjelmaa ja muitakin vapaa-ajanviettotapoja hänellä on ollut (piirtäminen, ristipistotyöt, muuten vain surffailu). Pelit ovat ihan ok ajanvietettä ja välillä niitä on pelattu online kavereidenkin kanssa. Mutta olisin kyllä huolestunut, jos se kuvio pääsee tuollaisen addiktion asteelle, jossa unet ja koulu ja muu elämä kärsii pelaamisriippuvuudesta.
Mutta niin kuin sanoin, toisille se pelaaminen muodostuu ongelmaksi helpommin, kuten ap:n lapselle. Oma lapsi ei näytä olevan luonnostaan helposti koukuttuvaa sorttia, tai sitten nuo muut mielenkiinnon kohteet tuovat automaattisesti balanssia. Joten valitettavasti en osaa auttaa tuossa ongelmassa. Huolissani olisin ap:n tilanteessa, mutta en osaa neuvoa.
Ihmettelen tuota väitettä, että pelien pelaaminen kehittäisi kielitaitoa. Ehkä se jonkin verran kehittää ja etenkin puhumista, mutta kyllä sanavarasto laajenee ennen kaikkea kirjoja lukemalla.
Vierailija kirjoitti:
Unohtakaa jo Monopolit ja Shakit ja tutustukaa tämän vuosikymmenen tuotoksiin.
En kyllä shakkiakaan dissaisi. Shakkihan on aivan loistava harrastus mitä voi harrastaa joustavasti ja pienellä budjetilla aina tilaisuuden tullen. Jos siihen haluaa vauhtia ja säpinää, niin sitten tandemshakkia kehiin. Vaatii tosin sen neljä pelaajaa, mutta pelin luonne muuttuu aika radikaalisti kun pelataan kahdella laudalla. Shakki kehittää kaiken muun hyvän lisäksi keskittymiskykyä, mikä voisi tehdä hyvää tuollaiselle nopeatempoisiin peleihin koukuttuneelle nuorelle.
Pelaako se hyvin? Ja pelaako se pelejä, joissa hyville maksetaan ja joissa on maailmanlaajuisia turnauksia? Jos, niin kannusta sitä. Pelaaminen voi nyt/myöhemmin olla ihan oikea työ, josta maksetaan jopa ihan naurettavan kovia summia. Myös pelaamisesta tehdyistä videoista voi saada elantoa.
Miten ajattelet pelaamiden haittaavan? Vai häiritseekö sua jotenkin vaan ajatuksena se, jos itseä ei pelaaminen kiinnosta?
Pelaaminen koukuttaa onnistumisen kokemuksilla. Eli se parantaa teinin itsetuntoa. Mistä muista jutuista hän voisi saada onnistumisen kokemuksia? Pelaaminen voi olla myös sosiaalista toimintaa, mun poika pelaa ja juttelee samaan aikaan kavereille. Jos juttelee ulkomaalaisten kanssa, myös kielitaito paranee. Ei ihan turhaa siis.
Saattaahan olla, että poika hakee pelipuolelle amikseen ja näin on jo valmiiksi syventynyt asiaan. Mitä tulee kavereiden näkemiseen, niin todennäköisesti ne parhaat kaverit pelaavat siellä myös ja poika juttelee heidän kanssaan skypessä.
Mikä siinä pelaamisessa nyt on niin vakavaa? Pelaako hän yksinpelejä vai kavereiden kanssa moninpelejä? Jos hän haluaa pelata, eikä se näköjään vaikuta kouluun niin missä ongelma?