Lue keskustelun säännöt.
Kodin tavarahelvetistä eroon
19.08.2016 |
Onko teillä kotona tavarahelvetti? Miten olette päätyneet siihen, ahdistaako?
Maailma on muuttumassa. Ihmiset alkavat jo ymmärtää, että onni ei tule tavaran paljoudesta.
Kun jättää heräteostokset väliin, säästyy valtavasti rahaa.
Olemme luopuneet kotonamme viime vuosina turhasta krääsästä noin 20 jätesäkillisen verran.
Ihana kun on siisti koti.
Jos joku haluaisi kotona ostaa jotakin, keskustelemme moneen kertaa, että onko se tavara välttämätön.
Ihmiset on mainosfirmojen ja teollisuuden, vähittäiskaupan puolesta aivopesty ostamaan.
Jotakin kuvastaa sekin, että ihmiset jonottavat tuntitolkulla yhden ämpärin perässä jossain Tokmannilla kun ilmaiseksi saa.
Emme ota koskaa mitään ilmaiseksikaan.
Moni tuttavaperhe on ryhtynyt samaan, eivät osta enää kuin äärimmäiseen tarpeeseen.
Ja jos ostetaan, ostetaan -50%-70% vaatteita. Alennuksesta saat samalla rahalla laadukkaamman vaatteen, joka kestää.
Eikä niitä vaatteitakaan tarvitse jatkuvasti olla erilaisia. Perheemme jäsenillä on niin hyvä itsetunto, ettei tarvitse vaatteilla koreilla ja yrittää pönkittää itsetuntoa.
Kommentit (213)
En ole ryhtynyt tuohon. En ole koskaan ostanut vain ostamisen ilosta, joten en huku tavaraan.
Kotini ei ole kuin sisustuslehdestä, ei ole kivoja tyynyjä ja kynttilöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavarahelvetti taittui kun aloin raivaamaan oikeasti kotia. Että ei jäisi sitten jälkipolville kauheaa ryönäkasaa raivattavaksi sitten. Ja he sitten viimeistään heittäisivät kaikki mun niin “ihanat” tavarat menemään. Eli teen sen jo itse ja nautin siitä että löydän tavarani, kodissa on ihan erilainen flow, on seesteisempi olo kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä että MISSÄ on mun tavarat. Koti on helppo pitää puhtaana, ei siivouspäivästä muodostu lähes ylitsepääsemätön savotta.
Kun selaan läpi välillä kuvatiedostoja ja näen siellä jotain tavaraa jota jo ajat sitten myin/kierrätin, niin ainut fiilis on että „onneks pääsin tuostakin eroon, en edes enää muistanut että olen koskaan tuollaista omistanutkaan“.
Kaupassa ei ole enää pakko ostaa mitään. Ei tarvitse juosta tarjousten perässä kun heikko pää ja ostaa 5 kpl vähän sinne päin juttua, kun on varaa ostaa se 1 ehkä hieman kalliimpi mutta vähemmällä vaivalla ja rahat riittää paremmin.
Oikeasti, suosittelen! Oli sitten methodi Konmari, tai tavara päivässä, tai ostolakko tai mikä vaan, vähentäminen kannattaa.
Meillä on parin viime vuoden aikana mennyt homma entistä enemmän siihen suuntaan, että ostetaan vähemmän mutta laadukkaampaa ja kivempaa. Ennen meni helposti 150-200 euroa H&M:lle parin kuukauden välein, kun tilasin lapsille ihan perus sisävaatteita. Nyt ostan mieluummin yhdet hyvät (ja paljon kauniimmat!) housut ja yhden hyvän paidan per lapsi, ja saan niistä vieläpä yleensä melkein puolet takaisin, kun myyn ne eteenpäin. Lapsilla on oikeasti aika vähän vaatteita, esim. eskarilaiselle oli nyt pakko ostaa uusi huppari, kun tähän asti oltiin pärjätty vain yhdellä. Ne vähät ovat kuitenkin sitten kaikki kivoja, kaikki sellaisia mitä kehtaa pitää vähän paremmassakin arjessa (juhlavaatteet toki erikseen!) ja eettisiä ja ekologisiakin, jos ketjukauppojen valikoimaan vertaa.
Käyttäkää nettikaupaa ruokaostoksiinkin, ei tule heräteostoksia.
Mielestäni kouluihin pitäisi laittaa pakolliseksi oppiaineeksi jotain, joka opastaisi, että tavarahelvetin voi välttää etukäteen. Älkää ostako mitään mikä ei ole pakko.
Aina kun menette kauppaan, muistakaa sana TAVARAHELVETTI. Ei tule mieleen ostaakaan mitään. Katselkaa vahingoniloisena kaikkia tavaroita ja ajatelkaa, että tuokin tavara joutuu jonkun tavarahelvettiin, mutta eipä tule minun siistiin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kouluihin pitäisi laittaa pakolliseksi oppiaineeksi jotain, joka opastaisi, että tavarahelvetin voi välttää etukäteen. Älkää ostako mitään mikä ei ole pakko.
Aina kun menette kauppaan, muistakaa sana TAVARAHELVETTI. Ei tule mieleen ostaakaan mitään. Katselkaa vahingoniloisena kaikkia tavaroita ja ajatelkaa, että tuokin tavara joutuu jonkun tavarahelvettiin, mutta eipä tule minun siistiin kotiin.
Ajattelet samoin kuin minä. Minua ilahduttaa niitä kauppojen tavaravuoria katsellessa, että minun ei tarvitse ottaa noitakaan rojuja meille.
Ja kun tavaroita on vähän, ne vähät ovat oikeasti tarpeellisia ja hyviä ja tuottavat paljon enemmän iloa.
No,vähän ikävämmän kautta "opin" luopumaan. Menetin asuntoni 5 vuotta sitten. Ennen sitä, olin pahimpaan rahapulaan pakon edestä joutunut myymään kaikenlaista pientavaraa sekä lähestulkoon kaikki huonekalutkin. Ison kodin irtaimistosta ei tuossa vaiheessa ollut jäänyt paljon mitään jäljelle. Kun sitten häätöpäivä läheni ja oli aika pakata kamppeet, siinäkin vielä karsin turhan tavaran pois, suurin osa suoraan roskiin, jos ei kellekkään kelvannut. Nyt minulla on pienempi asunto, ja olen niin iloinen, kun ei ole sitä ylimääräistä tavaraa. Toki joitain vanhoja esineitä kaipaan toisinaan. Olen myös oppinut säästäväiseksi. Se mitä minulla ei NYT ole, sitä en todennäköisesti tarvitsekaan. Kaapeissa on tilaa, ja siivouskin on huomattavasti helpompaa, kun ei kerry pölyä niin paljon. Edelleen kotonani on kaunista ja tunnelmallista, pakolliset huonekalut olen ostanut ja sama sisustustyyli jatkuu, vain edullisempana. Ja see vähempi tavaramäärä, tila, siisteys ja yleinen tunnelma luo sitä kodikkuutta. Tykkään poltella esim. kynttilötä ( tuikut ei paljon maksa ) ja ulkoa saa maljakoihin kukkia/ puiden oksia ihan ilmaiseksi. Nautin todella siitä, kun tiedän, ettei kaapeissa loju mitään turhaa. Jos olisin jatkanut "edellistä elämääni", olisin todennäköisesti hamstrannut vain lisää tavaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ostanut kaikki vaatteet kahdenkymmenen vuoden ajan vain jos on vähintään -50% tai mielellään -70%. Säästyvän summan olen laittanut sijoitusrahastoihin.
Kiva kun voi kohta jäädä eläkkeelle ja nauttia sijoitustuotoista.
Laskekaapa varsin, paljonko teidän perheessä menee muuhun kuin ruokaa ostoksiin rahaa /vuosi.
Ja laskekaa, jos laitetatte tuosta summasta puolet rahastoon tai osakkeisiin. Syntyneet tuotot laitan aina sitten jälleen rahastoihin.
Etkö ole kuullut muodikkaasta marittamisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmittaa kun tuli äsken paljastettua tuo sijoitusrahasto ja ale idea. Jos kaikki alkavat ostamaan -50 kaiken, sijoitusrahastojeni arvo ehkä laskee, kun kulutus sakkaa.
Mutta voin toki ottaa nyt rahat sieltä pois ja säätää sijoituksia vaikka johonkin kaukomaiden rahastoihin, ruokarahastoihin jne, mitkä ei niin sakkaa jos kulutus laskee.
Ongelma ei ole tavaran ostaminen vaan se että samaan aikaankun ostaa uuden pitää kotona jo oleva laittaa pois.
Jos ostaa uuden kattilan , sohvapöydän jne. niin vanha pitää viedä pois eikä säästää "jos joskus tarvitsisi".
Tavarapaljous ei tule ostamalla vaan sillä ettei osata mistään luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikean omistaja Ingmar Kamprad (vai mikä se oli) on ymmärtänyt sen, että onni ei ole kiinni mammonasta. Kulkee vanhoissa ryysyissä hän.
Jossain kolumnissa kyseenalaistettiin koko tavarahelvetti ja todettiin, että se on sisustusblogisukupolven ongelma. Ennen sama kirjahylly sai olla olohuoneessa 30 vuotta, nyt huonekalut pitää uusia 5 vuoden välein. Ennen riitti häälahjaksi saatu astiasto, nyt keittiön kaappien sisältö pitää päivittää säännöllisesti ja viskoa pois ihan hyvät muovikulhot, joiden väri ei sovikaan enää verhoihin.
Ennen ostettiin tarpeeseen ja hyväksyttiin se, että kaikki tavara ei ole uutta. Samoja verhoja vaihdettiin keväällä ja syksyllä, mutta ei ostettu tämän tästä uusia. Nyt kulutussukupolvi hamstraa tavaraa innolla ja samalla halveksii vanhempiaan, joilla on se sama ruskea typerä sohva vuodesta toiseen ja kirjahylly täynnä tavaraa. Jos tarkasti miettii, niin ne samat tavarat on olleet siellä 20 vuotta, uutta ei ole hankittu toisin kuin nuoremmilla, jotka ostavat leivänpaahtimen sen värin eikä toiminnan takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole tavaran ostaminen vaan se että samaan aikaankun ostaa uuden pitää kotona jo oleva laittaa pois.
Jos ostaa uuden kattilan , sohvapöydän jne. niin vanha pitää viedä pois eikä säästää "jos joskus tarvitsisi".
Tavarapaljous ei tule ostamalla vaan sillä ettei osata mistään luopua.
Kyllä se tulee ostamalla. Jos sohvapöydästä ei henno luopua, on se todennäköisesti ehjä ja toimiva. Silloin ei tarvita uutta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa myös kokemukia, jos olette päässeet ostovimmastenne eroon. Miten pääsitte eroon?
Miltä tuntui, kun heititte tavarat pois.
Yksi mikä näissä keskusteluissa aina särähtää korvaan on tavaran heittäminen pois. Ette kai te oikeasti heitä pois käyttökelpoisia tavaroita? Myykää ne tai lahjoittakaa ne kierrätyskeskukseen, älkää heittäkö täyttämään kaatopaikkoja. Hirveää luonnonvarojen ja energian tuhlausta kun ihmiset ensin haalivat jotain ja sitten heittävät sen pois.
Vierailija kirjoitti:
Ongelma ei ole tavaran ostaminen vaan se että samaan aikaankun ostaa uuden pitää kotona jo oleva laittaa pois.
Jos ostaa uuden kattilan , sohvapöydän jne. niin vanha pitää viedä pois eikä säästää "jos joskus tarvitsisi".
Tavarapaljous ei tule ostamalla vaan sillä ettei osata mistään luopua.
Kyllä ongelma nimenomaan on tavaran ostaminen. On ekologisesti täysin kestämätön ajatus, että koko ajan ostetaan uutta ja poistetaan vanhat käytöstä. Ihminen ei tarvitse vuoden parin välein uutta kattilaa, sohvapöytää, verhoja, astiastoja. Jos ostaa tarpeeseen, tavarapaljoutta ei synny, ei vaikka joskus säästäisi sen vanhan kattilan mahdollista tarvetta varten.
16: Millä perustelet sen, että jonkun toisen pitää ostaa sinulle kelpaamaton tavara? Sitten kun hän sen ostaa tai ottaa ilmaiseksi, niin marmatat keskustelupalstalla siitä, että ihmiset pitävät kaikennäköistä kippoa ja kuppia kotonaan. Siirrät vain tavaraongelmasi toiselle.
Minulle on tärkeää, että omistamani esineet ovat sekä kauniita että tarpeellisia. Sellainen tavara tekeee onnelliseksi.
Kertokaa myös kokemukia, jos olette päässeet ostovimmastenne eroon. Miten pääsitte eroon?
Miltä tuntui, kun heititte tavarat pois.