Mies hajottaa asunnon

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi se olet sinä.

Minä sanoisin "Paiskaa vielä kerrankin joku tavara tai hajoita jotain, niin heti kun olet rauhoittunut, sä lähdet täältä kävelemään tavaroittesi kanssa ja meidän yhteiselo loppuu. MInulla on oikeus olla omassa kodissani rauhassa riitojenkin aikana . Nyt pelkään sinua kun suutut. Mieti kaks kertaa seuraavan kerran kuin teet. Kävele ulos rauhoittumaan, koska seuraava särkeminen ja heittely on meidän suhteen loppu " Ja pidä sanasi kanssa.

Älä katsele sivusta. Miksi siedät sitä? Onko sinusta kiva kävellä riidoissa varpaillasi? Tuo on henkistä väkivaltaa, ja monesti fyysinen väkivalta tulee kuvioon kun tavaratkaan ei enää riitä.

Mulla on iso mies, 194 cm ja 110 kiloa, itse olen pikkuinen 150 cm S-koko. Mies saa kyllä karjumisraivareita, mutta ne ei sisällä törkykieltä eikä tavaroiden heittelyä tai paikkojen hajottamista.

Kiitos. Miksi siedän? No tottakai rakastan. Olen empaattinen ja ymmärrän ja tiedän kyllä, että tuo huono vihanhallinta on seuraus asioista, joihin tarvitsisi tottakai apua, ja sehän ei alkujaan ollut miehen omissa käsissä miten asiat ovat häntä muokanneet, esim. lapsuudessa. Mutta.. Enpä usko, että sitä apua ottaisi vastaan, joku terapia esim.. Olemme olleet jo vuosia yhdessä (aina vaikeampi lähteä, yhden, tosin ison ongelman takia). Mies ei puhu "rumasti" minulle tai hauku nimillä kun on vihainen, muuten vaan purkaa suuttumistaan. En pelkää, että ikinä koski minuun. Harmittaa vaan niin hemmetisti. Korjailen jälkeenpäin asuntoa, josta olen rempannut omannäköistä kotiani, ja pesen ja putsaan jälkiä. Ei se ole reilua.

Kyllä' itsellenikin tuli viimeksi riehumisen jälkeen tunne, että menenpä' nyt paiskomaan keittiössä lautasia. En mennyt, koska ajattelen jo jälkeä, jonka joudun itse siivoamaan.

Vaikea tilanne. Tavaroiden paiskominen ja paikkojen rikkominen ei ole ok. Kuten joku sanoi niin kyse on siitä, että mies ei osaa käsitellä tunteitaan rakentavasti. Kannattaa yrittää saada hänet hakeutumaan terapeutille, jos et halua jättää häntä. Uskon että hän kärsii itsekin tuosta koska näkee, että sinua pelottaa ja ahdistaa tuo käytös, tai jos ei kärsi niin sitten miettisin kyllä kahdesti, kannattaako suhdetta jatkaa… Voit sanoa, että miehellä on nyt valinnan paikka: joko hän menee terapiaan tai teidän suhteenne oli tässä. Ja jos ei suostu menemään, niin lähdet oikeasti, vaikka vanhempien luo tms. joksikin aikaa, ja takaisin tulet vasta kun hän on mennyt terapiaan.

Minulla on ahdistuneena välillä tuollaisia raivareita, kun tuntuu että ahdistus kasvaa sietämättömäksi eikä mikään muu auta siihen kuin se että rikon jotain. Olen kaivellut syitä sille ja johtunee siitä, että lapsena en oppinut tunnistamaan ja käsittelemään tunteita, vaan kaikki negatiivisten tunteiden ilmaiseminen oli kiellettyä. Sitten ne patoutuu ja purkautuu tuolla tavalla äärimmäisesti. Mutta terapiassa käyminen on vähentänyt ahdistusta ja olen oppinut rakentavampia tapoja käsitellä tunteita. Suosittelen. Mies ei tule muuttumaan, ellei hän tee asialle jotakin.

Herää nainen. Et korjaa enää miehesi jälkiä, siitä se lähtee. 

Otat asian keskusteluun kun mies on rauhallinen ja ole ns. tilanne päällä.

Istutte alas pöydän ääreen ja keskustelette. Et puhu lapsista ja toivon ettei teillä niitä olekaan tai tule jos jatkatte yhdessä.

Yks kerta miehellä napsahtaa ja se olet sinä mikä menee rikki. En itse pystyisi elämään tuollaisessa suhteessa jossa saa peltä miehen raivokohtauksia.

Kysynpä vaan että käykö miehesi salilla? Käyttääkö jotain aineita? Tuo yhdistelmä on valitettavan yleistä.

Toivottavasti teillä ei ole lapsia. Jatkuu vain tuollaisen käyttäytymisen kierre, kun saavat tuollaisen mallin, että suuttuessaan on ok hajottaa tavaroita ja muutenkin vanhemman tuollainen käytös on lapselle pelottavaa ja turvattomuutta aiheuttavaa-> mielenterveysongelmien riski.

Miten mies itse suhtautuu riehumiseensa kun on rauhoittunut? Hävettääkö edes? Jos kokee itse ongelmaksi, tuossa häpeämisen vaiheessa olisi hyvä puhua avun hakemisesta. Jos ei aiheuta mitään reaktiota ei hyvä! En jatkaisi suhdetta. Joku kerta kohde olet sinä ja siinä ei nättiä jälkeä tule.

0/5.

Jatkakaa toki, päivästä toiseen samojen juttujen kierrättämistä. Palstamammojen älykkyys on nolla.

Ei ole lapsia ei. Sekin tietysti vaikuttaa siihen, miten paljon enemmän 'sietää'..

Aivan varmasti tietää mokanneensa ja ylireagoineensa joka kerta. Joskus on pahoitellut, joskus taas asiasta ei ole sanottu mitään seuraavana päivänä. Varmaan hänellekin loputon anteeksipyytäminen käy jotenkin raskaaksi, joten sitten on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kerran hajotti seinää, koska naapurit pitivät hyvin ärsyttävää meteliä (tosin ihan päiväsaikaan). Olin hiljaa. Sepäs ärsytti lisää; mikset sano mitään? Sanoin vain, että mitä tuohon nyt sanoa, pitäisikö raivota/moittia vaikka tiedät varmasti itsekin, että teit tyhmästi? Odotan vaan, että rauhoitut.

En kerralla yritän puhu asiasta asiallisesti.. Mieluiten niin, että hän itse pahoittelee ensin.. Siihen on hyvä vastat ja avautua tästä.

Ja tämä ei ole provo, miksi olisi? Itse henkkoht vihaan provoja. Ollaan kuitenkin (luultavasti kaikki) aikuisia ihmisiä, joten miksi leikkiä jotain kuvitteellista ja huijata toisia, kun on aitojakin keskustelunaiheita...... AP

Vierailija kirjoitti:

Jos mieheni suuttuu pahasti jostain, ei välttämättä edes minulle vaan yleisesti, on sillä tapana hajottaa paikkoja. Paiskoo ovia, heittelee esineitä/huonekaluja, niin että tulee kolhuja, maali lähtee, menee rikki.. Minuun ei koske enkä uskokaan, että sellaista ikinä tekisi. Onko muilla ollut samaa? Saitteko loppumaan? Niin inhottavaa. :( Kyseessä omistusasunto. Tuntuu, että pilaa ja rikkoo mun kodin. Mitään muita ongelmia ei ole.

Kannattaa mietti useamman kerran ottaako sen jännämiehen vaiko sen normaalin tylsän.

Sinun valintasi tiedetään.

Tyhmä olet, lässykkä. Tee pari lasta tuohon, hyvä tulee.

Hyi helvetti ukko vaihtoon! Vaadi korjaamaan kaikki mitä on hajottanut äläkä päästä enää asuntoosi.

Se tavaroiden rikkominen on yksi väkivallan muoto, tulee henkisen väkivallan alkamisen jälkeen ja ennen fyysistä väkivaltaa. Googlaa ja lue aiheesta, olet vielä selvästi sinisilmäisen tietämätön.

Miehellä ei ole vihanhallintaongelmaa vaan hänellä on omien arvojensa ja asenteidensa perusteella oikeus käyttäytyä noin. Se on valinta. Vai paiskooko hän ja rikkoo samalla lailla esineitä työpaikalla, kylässä muiden luina jne? Eipä varmaan. Jos paiskoisi, olisi kyse hallitsemattomassta ongelmasta. Nyt ei ole vaan se on miehen TIETOINEN valinta ja keino kontrolloida ja hallita sinua ko. käytöksellä. Sitä kutstuaan väkivallaksi.

Mitäs jos yritär vastustaa miestä? Ymmärsin, että saa kohtauksen aina, kun vastustat hänen tahtoaan ja kontrolliaan. Hänellä on vaikeuksia käsitellä SINUN vihaasi, ei omaansa. Ymmärrä tämä: Koko jutussa on kyse väkivaltaisen miehen keinosta hallita ja kontrolloida ja alistaa sinua pelolla. Hän ei ole mikään huonon itsetunnon tms uhri. Sinä olet tuossa kuviossa se uhri.

Eroa.

Ja eikun IKEAan sovintoa hieromaan.

Eikö naapurit soita poliisille, jos keskellä päivää (tai milloin vain mutta kerroit kerran suuttuneen naapureihin päivällä mistä paikkojen hajottaminen alkoi) alkaa kauhea riehuminen?

Vierailija kirjoitti:

Se tavaroiden rikkominen on yksi väkivallan muoto, tulee henkisen väkivallan alkamisen jälkeen ja ennen fyysistä väkivaltaa. Googlaa ja lue aiheesta, olet vielä selvästi sinisilmäisen tietämätön.

Miehellä ei ole vihanhallintaongelmaa vaan hänellä on omien arvojensa ja asenteidensa perusteella oikeus käyttäytyä noin. Se on valinta. Vai paiskooko hän ja rikkoo samalla lailla esineitä työpaikalla, kylässä muiden luina jne? Eipä varmaan. Jos paiskoisi, olisi kyse hallitsemattomassta ongelmasta. Nyt ei ole vaan se on miehen TIETOINEN valinta ja keino kontrolloida ja hallita sinua ko. käytöksellä. Sitä kutstuaan väkivallaksi.

Mitäs jos yritär vastustaa miestä? Ymmärsin, että saa kohtauksen aina, kun vastustat hänen tahtoaan ja kontrolliaan. Hänellä on vaikeuksia käsitellä SINUN vihaasi, ei omaansa. Ymmärrä tämä: Koko jutussa on kyse väkivaltaisen miehen keinosta hallita ja kontrolloida ja alistaa sinua pelolla. Hän ei ole mikään huonon itsetunnon tms uhri. Sinä olet tuossa kuviossa se uhri.

Eroa.

Juuri tuota minäkin ajattelen.

Ap, älä yritä etsiä erilaisia syitä miehesi käytökselle, aina ymmärtää ja järjestää asiat niin että hänen on mahdollisimman helppo jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Aikuinen ihminen pystyy kontrolloimaan omaa käytöstään ja valitsemaan, miten käyttäytyy missäkin seurassa. Sinun miehesi valintana on ollut riehua ja hajoittaa yhteistä kotianne tunteenpuuskissaan. On ihan todellinen riski, että jonain päivänä sinä tai teidän lapsenne (jos niitä on tai tulee) olette niitä, joita mukiloimalla miehesi päättää purkaa aggressionsa.

Mikä on sinun valintasi? Siivota miehen raivoamisen jäljet.

Neuvon silti antamaan vielä yhden mahdollisuuden. Selitä tilanne hänelle niin että lapsikin sen ymmärtäisi. Ja sano, että vielä yksikin tuollainen raivonpuuska, niin suhteenne on ohi. Ja sitten kun/jos se tulee, niin todellakin heität miehen pihalle.

Mun ex oli suhteen pari ekaa vuotta samanlainen riehuja. Muhun ei koskenut, ei edes yrittänyt... Kunnes sitten eräs kaunis päivä suututtuaan yritti kuristaa mut ja uhkaili veitsen kanssa. Muhun ehti kohdistua vielä toinen samankaltainen tilanne, ennen kuin sain sen viimeisetkin tavarat pihalle. Vieläkin itkettää, vaikka tapauksesta on n. 5 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Eikö naapurit soita poliisille, jos keskellä päivää (tai milloin vain mutta kerroit kerran suuttuneen naapureihin päivällä mistä paikkojen hajottaminen alkoi) alkaa kauhea riehuminen?

Ei soita! Johtuukohan siitä, että koko rapussa asuu vanhuksien lisäksi myös epämääräisempää porukkaa, jotka myös mölyää. Ollaanko siihen sitten niin tottuneita, en tiedä.

Vaihtaisin lukot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varmaankaan sanonut, ettei tuossa olisi tarpeeksi ongelmaa ja ettei isosti ongelmaa onkin? Kunhan vain mainitsin, niin kuin onkin, että mitään MUUTA ei ole. Joskus ärsyyntyy muhun, joskus aivan muihin asioihin. Ja raivareita ei ole joka viikko, ei välttämättä edes joka kuukausi.. Mutta kun niitä on, jälki on pahaa. Siksi onkin vähän vaikea tätä käsitellä. Jos mies olisi mua kohtaan väkivaltainen, tottakai "heittäisin" sen heti ulos. Nyt kärsii vain materia, mikä on sekin ahdistavaa ja inhottavaa, mutta kuitenkin vakavuudessaan eri asia kuin fyysinen väkivaltaisuus, esim... AP

Eli olet vain materiaalin perään DDDDD

Ja sinä tollo k us ipää!

Vierailija kirjoitti:

Jos koti on sinun, niin heitä mies ulos, koska hän on typerä vandaali.

Ja sen lisäksi myös rikkova sika.

Eropapereita harkitsisin ap:n tilanteeSSA

"Se tavaroiden rikkominen on yksi väkivallan muoto, tulee henkisen väkivallan alkamisen jälkeen ja ennen fyysistä väkivaltaa.

 Ymmärrä tämä: Koko jutussa on kyse väkivaltaisen miehen keinosta hallita ja kontrolloida ja alistaa sinua pelolla. Hän ei ole mikään huonon itsetunnon tms uhri. Sinä olet tuossa kuviossa se uhri.

Eroa."

Valitettavasti voin vahvistaa tämän. Näin meilläkin kaikki alkoi, kunnes väkivallan kohteeksi tulin lopulta minä. Olen jo eronnut kyseisestä miehestä, mutta sen tiedän, että ikinä enää en aio sietää keneltäkään tuollaista käytöstä. Se on väkivallan muoto, ja seuraava askel on fyysinen väkivalta.