Mies hajottaa asunnon
Jos mieheni suuttuu pahasti jostain, ei välttämättä edes minulle vaan yleisesti, on sillä tapana hajottaa paikkoja. Paiskoo ovia, heittelee esineitä/huonekaluja, niin että tulee kolhuja, maali lähtee, menee rikki.. Minuun ei koske enkä uskokaan, että sellaista ikinä tekisi. Onko muilla ollut samaa? Saitteko loppumaan? Niin inhottavaa. :( Kyseessä omistusasunto. Tuntuu, että pilaa ja rikkoo mun kodin. Mitään muita ongelmia ei ole.
Kommentit (45)
Jos koti on sinun, niin heitä mies ulos, koska hän on typerä vandaali.
Onhan tuo väkivaltaa ja uhkaavaa käytöstä. Mies ei osaa käsitellä suuttumuksen tunteitaan rakentavalla tavalla.
Ohjaa se terapiaan tai esim tänne:
Kurkkaa itsekin nuo sivun linkit.
Mitään muita ongelmia ei ole???
Minun mittapuun mukaan tuo olisi valtava ongelma.
Ne jotka länkyttävät suuttumuksen käsittelystä jollakin rakentavalla tavalla eivät ikinä edes ole kunnolla suuttuneet. Korkeintaan tunteneet pientä harmia jostakin. Ja siitä huolimatta suuttuminen - todellinen sellainen - ei anna oikeutta pirstoa paikkoja. Ensinnäkin se voi olla todella pelottavaa ja uhkaavaa muista perheen jäsenistä, ja lisäksi se on vaarallista. Esimerkiksi astioista paiskottaessa lentää teräviä siruja, jotka voivat aiheuttaa vammoja.
Eikö tossa nyt jo ole ongelmaa kerrakseen?
Ai mitään muita ongelmia ei ole? Ensinnäkin se, että säännöllisesti raivostuu, on jo ongelma. Saati sitten se, että raivoaan purkaa rikkomalla tavaroita. Ei kuulu mun elämään tuollaiset raivarit, ei mitenkään.
Tuokin on väkivaltaa ja varmasti vaikuttaa käytökseesi ja tunteisiisi monella tavalla. En katsoisi moista.
Miehesi vihanhallinta on kuin pikkulapsella. Miksi siedät moista aikuiselta ihmiseltä?
Omat raivarini rajoittuivat vihaisiin ärähdyksiin sen jälkeen, kun pääsin psykiatrille ja minulla todettiin masennus, johon sain lääkkeet ja keskusteluapua. Tiheät raivokohtaukset voivat olla merkki psyykkisestä sairaudesta, ja niiden takia on asiallista mennä lääkäriin. Esineiden heittely ja tiheät raivokohtaukset ovat siis oire, jonka hoitaminen ei välttämättä auta.
Vaadi miestä korvaamaan ja korjaamaan hajottamansa asiat.
Vierailija kirjoitti:
Ne jotka länkyttävät suuttumuksen käsittelystä jollakin rakentavalla tavalla eivät ikinä edes ole kunnolla suuttuneet. Korkeintaan tunteneet pientä harmia jostakin. Ja siitä huolimatta suuttuminen - todellinen sellainen - ei anna oikeutta pirstoa paikkoja. Ensinnäkin se voi olla todella pelottavaa ja uhkaavaa muista perheen jäsenistä, ja lisäksi se on vaarallista. Esimerkiksi astioista paiskottaessa lentää teräviä siruja, jotka voivat aiheuttaa vammoja.
Olen tuo joka ohjasi lyömättömälle linjalle.
Ja olen todellakin ollut "kunnolla suuttunut" elämässäni: päässä pimenee täysin ja koko maailma menee kylmäksi. On lähellä käynyt että en ole satuttanut muita ihmisiä, jopa lasta.
Mutta en silti satuttanut. (ja älkää huoliko mammat, en ole lasten kanssa tekemisissä muutenkaan) Enkä hajottanut paikkoja. Ja nykyään minulla on keinoja rauhoittua ja ottaa etäisyyttä tilanteeseen, koska olen tehnyt asian kanssa työtä.
Ja se AP:n miehenkin pitää nyt tehdä, ettei uhkaava käytös käänny fyysiseksi väkivallaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vaadi miestä korvaamaan ja korjaamaan hajottamansa asiat.
Tämä on sinällään ihan reilu ehdotus.Arvelen vain, ettei se johda mihinkään muuhun kuin uuteen raivokohtaukseen, ennen kuin mies hankkii apua, selvittää raivonsa syyn ja ylipäätään jotenkin syvästi ymmärtää käytöksensä kurjuuden ja vaarallisuuden.
On sitä vaan ihmisillä monenlaista parisuhdetta.
En varmaankaan sanonut, ettei tuossa olisi tarpeeksi ongelmaa ja ettei isosti ongelmaa onkin? Kunhan vain mainitsin, niin kuin onkin, että mitään MUUTA ei ole. Joskus ärsyyntyy muhun, joskus aivan muihin asioihin. Ja raivareita ei ole joka viikko, ei välttämättä edes joka kuukausi.. Mutta kun niitä on, jälki on pahaa. Siksi onkin vähän vaikea tätä käsitellä. Jos mies olisi mua kohtaan väkivaltainen, tottakai "heittäisin" sen heti ulos. Nyt kärsii vain materia, mikä on sekin ahdistavaa ja inhottavaa, mutta kuitenkin vakavuudessaan eri asia kuin fyysinen väkivaltaisuus, esim... AP
On kai se miehenkin koti... Eikä vain ap:n. Seuraavan kerran kun mekkala alkaa, otat kassin ja mahdolliset lapset mukaan ja menet turvakotiin. Kotona lentävien esineiden seassa on vaarallista. Sillä aikaa kun olet siellä turvakodissa, mies ehkä tajuaa harkita käytöstään - ja jos ei, sinä voit miettiä liittonne jatkoa tai päättämistä.
HUUTONAURUA 0/5
EI HEMMETTI TULEE MELKEIN KUSET HOUSUUN.........
Seuraavaksi se olet sinä.
Minä sanoisin "Paiskaa vielä kerrankin joku tavara tai hajoita jotain, niin heti kun olet rauhoittunut, sä lähdet täältä kävelemään tavaroittesi kanssa ja meidän yhteiselo loppuu. MInulla on oikeus olla omassa kodissani rauhassa riitojenkin aikana . Nyt pelkään sinua kun suutut. Mieti kaks kertaa seuraavan kerran kuin teet. Kävele ulos rauhoittumaan, koska seuraava särkeminen ja heittely on meidän suhteen loppu " Ja pidä sanasi kanssa.
Älä katsele sivusta. Miksi siedät sitä? Onko sinusta kiva kävellä riidoissa varpaillasi? Tuo on henkistä väkivaltaa, ja monesti fyysinen väkivalta tulee kuvioon kun tavaratkaan ei enää riitä.
Mulla on iso mies, 194 cm ja 110 kiloa, itse olen pikkuinen 150 cm S-koko. Mies saa kyllä karjumisraivareita, mutta ne ei sisällä törkykieltä eikä tavaroiden heittelyä tai paikkojen hajottamista.
Vierailija kirjoitti:
En varmaankaan sanonut, ettei tuossa olisi tarpeeksi ongelmaa ja ettei isosti ongelmaa onkin? Kunhan vain mainitsin, niin kuin onkin, että mitään MUUTA ei ole. Joskus ärsyyntyy muhun, joskus aivan muihin asioihin. Ja raivareita ei ole joka viikko, ei välttämättä edes joka kuukausi.. Mutta kun niitä on, jälki on pahaa. Siksi onkin vähän vaikea tätä käsitellä. Jos mies olisi mua kohtaan väkivaltainen, tottakai "heittäisin" sen heti ulos. Nyt kärsii vain materia, mikä on sekin ahdistavaa ja inhottavaa, mutta kuitenkin vakavuudessaan eri asia kuin fyysinen väkivaltaisuus, esim... AP
Eli olet vain materiaalin perään DDDDD
Fiksun sisareni mies hajotti sisareni lempiastiat, rikkoi kirveellä (!) tiskipöydän ja heitti eteisessä tavarat pitkin ja poikin - ja pirstoi sisäoven, jossa on lasia. Pienet lapset itkivät vieressä ja pelkäsivät.
Sisareni laittoi lapset nukkumaan ja kuvasi eteisen.
Mies jätti kaikki heittelemänsä esineet paikoilleen, mutta anoppi siivosi seuraavana päivänä poikansa jäljet.
Sisareni on edelleen kyseisessä parisuhteessa enkä todellakaan ymmärrä, miksi.
Mies ei ole koskaan väkivaltainen. Hän on huutanut minullekin, vaikka käyn heillä harvoin. Pidän miestä ääliönä, mutta en pelkää häntä, vaan kiljun takaisin.
Minä olisin sisarenani tehnyt rikosilmoituksen ja jättänyt hullun miehen.
Nautis nyt.