Miksi nyt on muotia asua kohtuuttoman ahtaasti?

No varmaankin koska ei ole rahaa isompaan? Meillä on nelihenkisen perheen ensimmäisenä omistusasuntona 180 neliön okt. Kolmistaan mahduttiin vielä 85-neliön vuokrarivariin mutta olihan se aika ankeaa.

Mutta jos ei ole varaa asua kuin todella ahtaasti, niin onko niitä lapsia pakko puskea joku 10?

- Ap

Mä ajattelisin, että pienten lasten kanssa ahdas asuminen on ihan ok. Meillö on n 70m2 ja neljä henkeä, ihan ok. Mutta lasten kasvaessa yksi vessa on aika vähän ja haluaisin, että meillä olisi lasten kavereillekin leikkitilaa ja sitten myöhemmin nuorille hengailutilaa. Jos on kovin ahdasta, loppuu henkinen tila kesken. Jos omaa tilaa ei löydy kotoa, lähdetäänkö sitä helpommin etsimään muualta? Ja jos, niin mistä?

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Ymmärrän kyllä apn kysymyksen, olen itsekin nähnyt viime vuosina useita artikkeita kuuden hengen perheen kolmion kätevistä parvista ja katonrajan säilytysratkaisuista. Useimmat haastatellut vielä sanovat, että eivätmuuttaisi isompaan, vaikka olisi mahdollisuus.

Pieni ahtaus ei varmaankaan suurinta osaa lapsista haittaa, eikä tavaran karsiminen tee kenellekään pahaa. Minusta on kuitenkin vähän arveluttavaa, että vanhemmat tietoisesti valitsevat lastensa puolesta selvästi normista poikkeavan elämäntavan. Huoneen jakaminen sisaruksen kanssa on ihan normaalia keskiluokkaisillakin asuinalueilla, mutta yksityisyyden ja minkäänlaisen oman tilan puute ei.

Kysyin tässä juuri 10-vuotiaalta tyttäreltäni, onko hänen pakko aina luuhata kavereiden kanssa meillä. Kaikki kuulemma haluavat aina olla meillä, kun meillä on isoin ja kivoin koti.

No millainen koti teillä sit on? Monta lasta ja kuinka monta makkaria? Monta neliötä?

Ei mikään valtaisa, mutta alueen keskitasoon verrattuna 20-40 neliötä enemmän nelihenkiselle perheelle. Ei mitään luksusta, usein vähän sotkuista ja vielä kärttyinen, työtön mutsi paikalla. Lapsella on oma huone, kaikilla kavereilla ei, ja olohuone on tilava. Ainoa erikoisratkaisu taitaa olla voimistelurenkaat, niissä ipanat tykkää temppuilla.

Vierailija kirjoitti:

Eikä ahtaasti asuvat ihmiset siis saisi olla tyytyväisiä asumistilanteeseensa? Onko oikeasti aivan mahdoton uskoa, että osa ihmisistä asuu mieluummin vähän pienemmissä neliöissä, vaikka ei edes rahastakaan olisi kiinni?

Minä olen yksi tällaisista ihmisistä. Vaihdoin 60 neliön kaksion 34 neliön yksiöön enkä voisi olla tyytyväisempi.  Nurkkiin kertyy vähemmän tavaraa, siivoaminen on nopeampaa ja kaikki neliöt on käytössä. 

Mulle henkilökohtainen painajainen olisi iso omakotitalo valtavalla neliömäärällä. Vanhemmillani on tuollainen ja asuin siis lapsuuteni siellä ja jo silloin ahdistuin siitä tavara- ja siivousmäärästä. Kauhistuttaa jo ajatus siitä, kun joskus tuo vanhempien talo pitää tyhjentää... Eivätkä nämä siis ole edes mitään pahoja hamstereita tavaran suhteen kuitenkaan.

Toiset tykkää mustikoista toiset mansikoista.

34 neliötä per hlö tarkoittaa 136 neliöistä asuntoa nelihenkiselle perheelle. Tuskin sellaista tarkoitetaan, kun puhutaan ahtaasti asumisesta.

Ahtaasti asutaan, kun on alle yksi huone per asukas, kunkeittiö lasketaan huoneeksi. Sulla on varmaan keittiö, tai ainakin noihin neliöihin mahtuisi, et siis asu ahtaasti. Nelihenkinen perhe 75 neliön kolmiossa on vielä normaalia asumista, vaikka ei kaikkien mielestä niin mukavaa.

Ap hölmö luuli että kyse on muodista. Kyse on kiristyneestä taloustilanteesta, joka AJAA ihmiset asumaan ahtaasti kaupungeissa. Maalla ei yksinkertaisesti voi esim. lapsiperhe enää hyvin asua, kun ei ole palveluita kohtuullisten matkojen päässä, julkista liikennettä, mahdollisuutta harrastuksiin, saatikka edes kunnollisia teitä että pääset aamulla klo. 6 lähtee töihin, vaikka lunta olis tullut puol metrii yön aikana. 5 kilsaa jos on matkaa isolle auratulle tielle, ja sinne saakka päästäkses on itse lumet kolattava ...  aikamoinen savotta. 

Noita juttuja tehdään sitten siksi että ihmiset koittaa esim. esittää toimivia ratkaisua kun tilat on vähissä. Eikä se onnellisuus nyt oikeasti pitäs olla neliöistä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelisin, että pienten lasten kanssa ahdas asuminen on ihan ok. Meillö on n 70m2 ja neljä henkeä, ihan ok. Mutta lasten kasvaessa yksi vessa on aika vähän ja haluaisin, että meillä olisi lasten kavereillekin leikkitilaa ja sitten myöhemmin nuorille hengailutilaa. Jos on kovin ahdasta, loppuu henkinen tila kesken. Jos omaa tilaa ei löydy kotoa, lähdetäänkö sitä helpommin etsimään muualta? Ja jos, niin mistä?

Niinpä. Viimeistään teini-iässä lapset alkaa kaipaamaan enemmän omaa hengailutilaa, ja jos sitä ei ole kotona, niin sitä haetaan muualta. Toisaalta, jossain isossa maalaistalossa keskellä ei-mitään voi olla paljonkin tilaa ja lapsilla omat huoneet, mutta sekään ei miellytä alle mopoikäisiä teinejä, kun pitäisi päästä kätevästi tapaamaan kavereita ja harrastamaan.

Niin kuin moni on jo todennutkin, niin tuskin ahtaasti asuminen on mitenkään erityisesti muodissa, vaan usein raha (tai se mihin rajalliset varat käyttää) ratkaisee valintojamme.

Asumme itse Keski-Suomessa, 2 aik + lapsi + 2 koiraa 50m2 kaksio. Koen, että asumme jollain tasolla "ahtaasti", kun muutimme kolmiosta nykyiseen asuntoon. Silti tuttavaperheemme asuu saman kokoisessa vanhassa rintamamiestalossa 2 aik + 4 lasta kokoonpanolla - kaikki samassa huoneessa sänkyineen.

Nyt olemme rakentamassa omaa taloa, 105m2 ja olemme kuulleet ihmetyksiä, kuinka pienen talon rakennammekaan o.O No, meillä ei ollut kiinnostusta ottaa maksimilainaa, eikä meillä tarkemmin ajateltuna ole tarvettakaan isommalle talolle. Olemme tosin saamassa perheenlisäystä, mutta silti talon pitäisi olla varsin riittävän kokoinen meidän perheellemme.

Ja minusta on hyvä herätellä osaa ihmisistä näillä uutisoiduilla jutuilla, kun osa ihmisistä asuu yli varojensa isoissa/hienoissa asunnoissa tai taloissa. Eli mieluummin omaan budjettiin sopivilla spekseillä vaatimattomammin :)

No, minä nautin joka kerta, kun menen tilavaan kodinhoitohuoneeseemme hoitamaan pyykkejä, tai kun katsotaan miehen kanssa leffaa kotiteatterihuoneessa, jossa voi äänet pistää täysille vaikka lapset olisivat nukkumassa. Ja juuri eilen puhuttiin, kuinka kivaa on, että on iso sauna eikä mikään koppero, joita on 99 % nykysaunoista. Suihkuunkaan ei meillä tarvitse jonottaa. ;)

Ja jos mies kuorsaa, voin mennä takkahuoneen parisänkyyn.

Ylimääräiset romut mahtuvat 60 neliön varastoon!

Eteisessä ei tarvitse kotiintullessa pomppia kenkien yli kun on tilava kuisti ja erillinen vaatehuone ulkovaatteille!

Joo, ahtaassa asumisessa vain on tehty välttämättömyydestä hyve...

Meille elämisen mukavuuksista eräs tärkeimmistä on hyvänkokoinen omakotitalo. Vietämme ison osan ajastamme kotona, eikä siellä viihdytä, jos se olisi jokin 75-neliöinen koppikolmio.

Tilaa on noin 180m2, tosin osa siitä yläkerrassa hiukan matalampaa. Kuitenkin näihin ylimääräisiin neliöihin saamme sopivaan seuraavia, elämäämme helpottavia asioita:

- olohuoneen lisäksi ylimääräinen oleskelutila, jossa lapsen nukkuessa voi vaikka pelata pleikkaa;

- työtila, johon voi vetäytyä tietokoneelle;

- kodinhoitohuone, jossa on tilaa pakastimille, vaatehuollolle ja lemmikkieläimelle;

- vierashuone, johon kätevästi saa majoitettua vaikka kokonaisen perheen;

- kaksi vessaa;

- sali, jossa on ylimääräistä tilaa kestitä ja viihdyttää vieraita;

- hyvänkokoinen sauna, johon mahtuu helposti 5-6 henkeä yhtä aikaa

- ..ja tietenkin lapselle ja meille omat makuuhuoneet, joiden lisäksi meidän huoneemme yhteydessä tilava vaatehuone, jonka voi tarvittaessa muuttaa vaikka makuualkoviksi

Edellä mainittujen asioiden lisäksi iloa tuottavat myös tilava piha ja ulkorakennus, jossa on mm. erillinen kesäleikkihuone lapselle, varastotilaa, autotalli ja askartelutila. En kaipaa takaisin kerrostaloelämään - paitsi korkeintaan joinakin talviaamuina, jolloin pihatie on tuiskuttanut umpeen.

Ei se onni tosiaan ole neliöistä kiinni. Mutta aika monen tarinan olen kuullut siitä että parisuhde on hajonnut kun on pitänyt ostaa iso omakotitalo, kaksi autoa, lainat tapissa.. Mieluumin eläisin vähän rennommin pienemmällä budjetilla.

Jotta saataisiin myytyä ne kaikki yksiöt ja kaksiot, mitä on rakenteilla? Perheet tarvitsisivat vähintäänkin kolmion, mutta niitä ei kannata tehdä. Siis, koitetaanpa tehdä ahtaasta uusi ideaali.

Mä en ajattele kohtuullista asumista neliöinä vaan euroina. Jos rahaa on käytössä vaikka 800 000 (harvalla on niin paljon), niin laittaisin siitä mieluummin 300 000 60-70 neliöiseen kaksioon ja kolmioon ja asuisin ahtaasti lapsiperheenä siinä ja sijoittaisin loput vaikka osakkeisiin tai sijoitusasuntoihin, jotka tuottavat tuloa joka kk. Vaihtoehto laittaa kolo omaisuus yhteen isoon asuntoon on tyhmempi. Se on pelkkä kuluerä eikä tuota mitään.

Meillä yksi iso tekijä ahtaasti asumiseen on työtilanne: Kun työtilanne on epävarma, on helpointa elää sijainnilla, josta pääsee helposti moneen eri suuntaan kauaskin töihin ja mielellään vielä julkisilla, jotta ei ole pakkoa pitää kahta autoa. Eli lähellä keskustaa. Sama syy helpottaa lasten harrastuksiin pääsemistä, joka jälleen helpottaa niiden töiden hakemista kauempaakin, jos kulkemiset eivät ole kiinni siitä, että auto ehtii ajoissa kotiin. Ja koska keskustassa on kallista, se tarkoittaa samalla ahtaampaa asumista.

Mä haluisin jonku 15 neliön yksiön koska a) sillon kamaa ois PAKKO karsia ettei kokoaikaa vituta b) olis pakko pitää mestat siistinä kun alkaa vituttaa

kaksiossa oli helppo kun jos vain yksi nurkka oli kaaoksessa sitä ei edes huomannut.