Kun nainen sisustaa yhteisen kodin

Minä hoidan homman kun mies inhoaa shoppailua ja hänelle riittää puhdas ja ehjä, kuten vaatteissakin. Tosin jo alkuun selvisi että meillä on melko samankaltainen maku tilpehöörin suhteen...eli vähemmän on enemmän ja käytännöllisyys ensin. Tätä taloa on nyt rempattu vähän kerrallaan ja alkuun puhuttiin väreistä yms mitkä kumpaakin miellytti. Sen jälkeen ei ole nurinoita tullut kun olen tuonut maalia ja muuta remppatarviketta, verhoiluttanut sohvat tms.

Tosin mies laittaa vaatteensakin kauppalistaan, että tuo kun kerkiät.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asutaan miehen maun mukaan sisustetussa kodissa, sillä asunto on hänen. Tämä asunto onkin kuin aikamatka 70-80 -lukujen taitteeseen. Keittiössä on myrkynvihreät kaapit, rottinkiset venetsiatuolit ja joku valkoinen lastulevypöytä. Olohuoneessa kirkkaanoranssit tapetit, mummolta peritty kirjahylly, Askon Bonanza-sohvat ja ikkunassa Marimekon Kaivot. Kylppäri on alkuperäisasussaan. Olen joskus vihjannut, että voisi hieman päivittää kämppää, mutta mies on sitä mieltä, että niin kauan kuin mikään ei ole rikki tai repsota, niin uusiminen on pelkkää tuhlausta.

Mielummin tuollaisessa kuin ikean-valkoisessa helvetissä. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies sisustaa, koska hänellä on niin hyvä maku. Se on ihan sukuperintöä. Hän todella ymmärtää kaiken kauniin ja tyylikkään päälle. Ja meidän kotimme onkin todella upea, eikä mitään bloggarien valkoista diy'ta tai Ikeaa. Vieraat, jotka tulevat kylään ensimmäistä kertaa, eivät yleensä saa sanaa suustaan. Kuitenkin kotimme on myös toimiva ja käytännöllinen.

Hah haha, voi jestas!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on niin samanlainen maku miehen kans, et on aivan sama kumpi sisustaa

Meillä on jossain määrin eri maku, mutta sisustetaan silti yhdessä. Etsitään niin kauan, että löytyy sellainen, josta molemmat tykätään. Aina on tähän mennessä löytynyt.

Nyt kiinnostaa, miten tätä voi alapeukuttaa? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies sisustaa, koska hänellä on niin hyvä maku. Se on ihan sukuperintöä. Hän todella ymmärtää kaiken kauniin ja tyylikkään päälle. Ja meidän kotimme onkin todella upea, eikä mitään bloggarien valkoista diy'ta tai Ikeaa. Vieraat, jotka tulevat kylään ensimmäistä kertaa, eivät yleensä saa sanaa suustaan. Kuitenkin kotimme on myös toimiva ja käytännöllinen.

Tämä on varmaan sarkasmia :-)

Eipäs olekaan. Mieheni on esim kerännyt antiikkiä teini-ikäisestä lähtien. Hänellä on todella hyvä maku ja varma silmä mitä sisustukseen tulee. Kotimme on täysin samalla tasolla kv-sisustuslehtien paraatikotien kanssa.

Hah hah haa :D siis suloista naurua :) Mitenkä teillä pojilla muuten tuo vastuunjako? Kumpi on feminiinisempi?

Mä osaan sisustaa myös miehen maun mukaan. Me asutaan nimittäin kahta kotia. Toinen on sisustettu mun maun mukaan (mun koti) ja toinen miehen (miehen koti). Miehellä on tarkka maku ja hyvä tyylitaju. Miettii pitkään, ennen kuin hankkii mitään. Mä olen hankkinut miehen kotiin jotain juttuja ja ollut makutuomarina. En ikinä näissä tilanteissa mieti, mikä musta olis kiva koristetyyny tai verho, vaan mikä sopii miehen tyyliin. Hankinnat on aina menneet nappiin.

Ex-miehelle ei ollut ikinä mitään väliä. Joten sisustin kuten halusin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asutaan miehen maun mukaan sisustetussa kodissa, sillä asunto on hänen. Tämä asunto onkin kuin aikamatka 70-80 -lukujen taitteeseen. Keittiössä on myrkynvihreät kaapit, rottinkiset venetsiatuolit ja joku valkoinen lastulevypöytä. Olohuoneessa kirkkaanoranssit tapetit, mummolta peritty kirjahylly, Askon Bonanza-sohvat ja ikkunassa Marimekon Kaivot. Kylppäri on alkuperäisasussaan. Olen joskus vihjannut, että voisi hieman päivittää kämppää, mutta mies on sitä mieltä, että niin kauan kuin mikään ei ole rikki tai repsota, niin uusiminen on pelkkää tuhlausta.

Uh, jotenkin tulee lapsuuskoti mieleen. Tuo käy mielenterveyden päälle. / 10

Miesystävä pyytää apua omankin kotinsa sisustamiseen. Jokaisella on omat vahvuutensa eikä se kaikilla ole sisustaminen, naisillakaan. 

Meillä on suhteellisen sama maku miehen kanssa. huonekalut, verhot ja isoimmat matot ollaan valittu yhdessä. Yksinään olen shoppaillut piensisustustavaraa, tauluja, sisustustyynyjä ja sekalaista kirpparikamaa kuten kylttejä ja peltipurkkeja ja kyllä mieskin viihtyy kirpparilla kanssani kunhan ei olla liian kauaa:D Ja sanoo suoraan jos ei pidä jostain.

Vierailija kirjoitti:

Jos perusmiestä pyytää mukaan verho-ostoksille ja mattokauppaan, alkaa kauhea ähkiminen ja tulee tokaisu, että etkö sä niitä osaa yksin ostaa. Miehet voisivat kiinnostua enemmän kodin asioista, laiskuuttaan jättävät kaiken naisen harteille.

Itse lähtisin kyllä miehenä noille ostoksille, koska ei tosiaan ole sama mulle, mille asunto näyttää. Itse kaupoissa oleminen on melko rasittavaa, mut sillä välttää sen, että asunto olisi epämieluisa ja täysin maun vastainen.

Vierailija kirjoitti:

Mä osaan sisustaa myös miehen maun mukaan. Me asutaan nimittäin kahta kotia. Toinen on sisustettu mun maun mukaan (mun koti) ja toinen miehen (miehen koti). Miehellä on tarkka maku ja hyvä tyylitaju. Miettii pitkään, ennen kuin hankkii mitään. Mä olen hankkinut miehen kotiin jotain juttuja ja ollut makutuomarina. En ikinä näissä tilanteissa mieti, mikä musta olis kiva koristetyyny tai verho, vaan mikä sopii miehen tyyliin. Hankinnat on aina menneet nappiin.

Ex-miehelle ei ollut ikinä mitään väliä. Joten sisustin kuten halusin.

Otapa kuva kodostasi, mieluummin useampia, ja lähetät ne tänne, niin saamme sitten  kaikki yhdessä haukkua kotisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies sisustaa, koska hänellä on niin hyvä maku. Se on ihan sukuperintöä. Hän todella ymmärtää kaiken kauniin ja tyylikkään päälle. Ja meidän kotimme onkin todella upea, eikä mitään bloggarien valkoista diy'ta tai Ikeaa. Vieraat, jotka tulevat kylään ensimmäistä kertaa, eivät yleensä saa sanaa suustaan. Kuitenkin kotimme on myös toimiva ja käytännöllinen.

Tämä on varmaan sarkasmia :-)

Eipäs olekaan. Mieheni on esim kerännyt antiikkiä teini-ikäisestä lähtien. Hänellä on todella hyvä maku ja varma silmä mitä sisustukseen tulee. Kotimme on täysin samalla tasolla kv-sisustuslehtien paraatikotien kanssa.

Antiikkia? No nyt ymmärrän vieraiden mykistymisen :)

Ei ole meikäläisen makuun koti, se on varma se.

Niin, monet kotimme huonekaluista ovat 1700-luvulta. Rakastamme kumpikin kallista Östermalm-tyyliä: hienointa ruotsalaista antiikkia, Josef Frankia ja Svenskt Tennin esineitä, joukossa ajattomia moderneja klassikoita ja hyvää taidetta. Uskon, ettet sinä ole näistä ikinä kuullutkaan etkä ymmärtä lainkaan mistä puhun. Näen sieluni silmillä, miten hymiösi hyytyy.

Mieheni oli ostanut kuolinpesän ennen kuin tavattiin ja asui kuin antiikkikaupassa.

Minä sain suht vapaat kädet . Enoni, joka tuntee paljon antiikki ja kävi kodin läpi ja aloin pikkuhiljaa tyhjentämään asuntoa.

Ensimmäisenä meni kaikki ulkovarastot, sitten vintti, tämän jälkeen vintti täytettiin alakerran tavaroista ja yhtäkkiä tehtiin pintaremontti ja uusittiin mm keittiö aika lailla kokonaan.

Nyt on intokin laantunut, mutta koko ajan on huutiksessa tavaraa myynnissä ja joka viikko vähintään 1 paketti lähtee maailmalle.

Remppa on tehty täysin myyntituloilla, jokainen voi päätellä paljonko 10 000 keittiöön tarvii rojua myydä.

Myymisestä on tullut jo elämäntapa.

Lista missä on mitä haluan on loputon, mutta 1 kerralla sieltä jotain ruksataan pois.

Kesällä laitettiin olohuoneeseen uusi lattia, maalattiin katto ja seinät.

Nyt odotellaan milloin joku ostaa poskettoman rumat 70-luvun kaluston. Uusi on jo päätetty, rahatkin ovat lähes koossa ( 2000 e vielä puuttuu eli ei lähelläkään vielä ). Jos sohvat ostettaisiin ensi vkolla, pitää ekan kerran käyttää ns omaa rahaa.

Hyvä tulee, joku pv.

Meidän sisustuksen huomiotaherättävimmät ja persoonallisimmat esineet on alunperin miehen valitsemia. Mulla on aika neutraali maku, mutta sen ansiosta noi miehen spesiaalijutut näyttää sentään kuuluvan johonkin normaalisisustukseen eikä sellaiseen askeettiseen hajakokoelmaan, missä hän yksin asuessaan eleli. Täydennetään hyvin toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies sisustaa, koska hänellä on niin hyvä maku. Se on ihan sukuperintöä. Hän todella ymmärtää kaiken kauniin ja tyylikkään päälle. Ja meidän kotimme onkin todella upea, eikä mitään bloggarien valkoista diy'ta tai Ikeaa. Vieraat, jotka tulevat kylään ensimmäistä kertaa, eivät yleensä saa sanaa suustaan. Kuitenkin kotimme on myös toimiva ja käytännöllinen.

Tämä on varmaan sarkasmia :-)

Eipäs olekaan. Mieheni on esim kerännyt antiikkiä teini-ikäisestä lähtien. Hänellä on todella hyvä maku ja varma silmä mitä sisustukseen tulee. Kotimme on täysin samalla tasolla kv-sisustuslehtien paraatikotien kanssa.

Olisi kiva katsella kuvia kauniista kodista! Laita kuva edes jostain huoneesta tai yksityiskohdasta.

Itse olen jämähtänyt sisustamisen saralla, tiedä vaikka uusia ideoita saisi.

Mä sisustan meillä, kun mies ei halua. En välitä koriste-esineistä ja hempeästä sisustustyylistä, ja miehelle kelpaa tämä mun tyyli. Jos mies jaksaisi sisustaa, valitsisi ehkä jotain romanttisempaa kuin mä.

Ihan kuten arvasinkin: kuohintaan fiksoitunut mies jankuttaa nyt asiasta joka halavatun päivä.

Ja aina muutama nainen menee halpaan ja alkaa puolustautua. Harmillista.