Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia psykoterapiasta?
17.08.2016 |
Mihin asioihin hait apua? Mikä terapiasuuntaus? Kauanko kävit ja koitko että terapiasta oli hyötyä? Ja kuinka kauan kesti löytää sopiva terapeutti?
Olen hakeutumassa psykoterapiaan ahdistuksen takia ja hinta vähän hirvittää, kaipailen kokemuksia että oliko rahan arvoista… Kovasti minulle kyllä vakuutellaan että suurin osa ahdistushäiriöisistä hyötyy terapiasta.
Kommentit (25)
Minullakin kiinnostaa! Saakohan kelakorvauksia mitenkään jos menee vain suoraan yksityiselle terapiaan? 70-80€/kerta on aika kallista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kelakorvausta saa jos olet työikäinen ja terapia hyödyttää työhyvinvointiasi. Itse käyn myös mm. ahdistuksen takia. Olen saanut apua. Alussa vointi huononee traumojen ym kaivelun takia mutta nyt muutama vuosi takana ja vointini loistava, elämänlaatuni aivan eri kuin alussa :) suosittelen. Terapian hyödyt näkyvät hitaasti mutta maltti on valttia
Valitkaa terapeutin perusteella, älkää suuntauksen.
Emdr-terapialla saattaa kylläkin olla vaikutusta vaikkei luottamussuhdetta terapeuttiin olisikaan, mutta suosittelen lämpimästi että etsitte terapeutin jolle puhuminen tuntuisi luontevalta.
kelakorvaus on vieläpä aika suuri.. minulle jäi maksettavaa n. 25€/kerta ja kela korvasi loput 45€/kerta
Mulle on sopinut pitkä psykoanalyyttinen terapia. Käyn nyt kolmatta vuotta, 1-2x/vko. Kela maksaa n.60e/kerta ja itse maksan loput 30e. Kaksi vuotta sain käydä vakuutukseni maksaessa. (vanhanaikainen sairaskuluvakuutus).
Olen kokenut tosi hyödylliseksi tämän terapian ja juuri mulle sopivaksi koska omat ongelmani johtuu lapsuudesta. Olen muuttunut ihmisenä todella paljon terapian ansiosta, enkä enää ajaudu omaa psyykeäni tuhoaviin tilanteisiin. Mielen sisällä joustamista olen oppinut myös.
Tällä hetkellä olen tosi motivoitunut jatkumaan terapiaa, koska se niin hyvin toimii. Uskon itse siihen että on ruodittava pohjia myöten ne sairastumisen syyt, jotta voi parantua kunnolla ja estää uuden sairastumisen. Ja jouston myötä oppii elämään tiettyjen oireiden kanssa.
Mulla siis diagnoosina ahdistuneisuushäiriö, masennus ja unettomuus, myös paniikkioireilua. Tai kaikkihan nämä kulkevat käsi kädessä. Tällä hetkellä koen sairauteni oireita todella vähän, koen olevani terve, siinä määrin kuin kukaan täällä täysin terve on ;) ts.pärjään sairauteni kanssa. Lääkitystä ei ole missään vaiheessa ollut muuta kuin nukkumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kiinnostaa! Saakohan kelakorvauksia mitenkään jos menee vain suoraan yksityiselle terapiaan? 70-80€/kerta on aika kallista...
Pitää olla psykiatrille hoitosuhde, joka on kestänyt vähintään 3 kk, ja sinä aikana on pitänyt käydä ainakin kaksi kertaa vastaanotolla. Lisäksi pitäisi olla terapeutti löydetty ja ainakin yksi kerta käytynä. Minulle neuvottiin, että ihan ensiksi kannattaa mennä psykiatrille, joka tekee diagnoosin. Kannattaa mennä yksityiselle jos vain on varaa, terveyskeskuksen kautta melkein mahdoton päästä tai ainakin saa tapella siitä kuukausikaupalla. Itselläni ei ole sellaiseen voimavaroja joten olen menossa suoraan yksityiselle… Monilla terapeuteilla tutustumiskäynnit ovat halvempia, joillain jopa puoleen hintaan tai ilmaisia. Terapian aloittaminen tulee kaikkein kalleimmaksi, kun nuo yksityiset psykiatrit ovat aivan jumalattoman kalliita, 150-180€ kerta. Kelan tuen jälkeen omavastuu on ymmärtääkseni jotain 20-40€ kerta ainakin Helsingissä, joten sitten kun noista ensikäynneistä pääsee niin kustannukset ovat sentään vähän kohtuullisemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kelan tuen jälkeen omavastuu on ymmärtääkseni jotain 20-40€ kerta ainakin Helsingissä, joten sitten kun noista ensikäynneistä pääsee niin kustannukset ovat sentään vähän kohtuullisemmat.
Tarkoitin siis, että omavastuu terapiakäynneistä on tuo 20-40€. Psykiatrilla käymisestä tuskin mitään halvennusta saa, joten jos siellä joutuu käymään enemmän, niin pitänee pulittaa täydet taksat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kuin ap:lla, minua kiinnostaisi mitä kognitiivisessa terapiassa käytännössä tehdään? onko jotain mielikuvaharjoittelua, keskustelua, tehtäviä vai mitä?
Oon käyny jonkun neljä kertaa vasta, mutta siis keskustelua tosi paljon ja sitten tehtäviä.
Esim. täytin viikkopäiväkirjan johon piti joka tunnille merkata tekeminen ja mieliala. Nyt on kotitehtävänä käydä kirjastossa/muussa lievästi ahdistavassa paikassa ja merkitä paperiin tilanne, mieliala ja tunne + voimakkuus ja välittömät ajatukset. Sitten käydään se läpi ja merkitään mikä on puolesta/vastaan, vaihtoehtoiset ajatukset ja nykyinen mieliala.
Eli tehtäviä on paljon ja päätetään tavoite mihin tähdätään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kuin ap:lla, minua kiinnostaisi mitä kognitiivisessa terapiassa käytännössä tehdään? onko jotain mielikuvaharjoittelua, keskustelua, tehtäviä vai mitä?
Oon käyny jonkun neljä kertaa vasta, mutta siis keskustelua tosi paljon ja sitten tehtäviä.
Esim. täytin viikkopäiväkirjan johon piti joka tunnille merkata tekeminen ja mieliala. Nyt on kotitehtävänä käydä kirjastossa/muussa lievästi ahdistavassa paikassa ja merkitä paperiin tilanne, mieliala ja tunne + voimakkuus ja välittömät ajatukset. Sitten käydään se läpi ja merkitään mikä on puolesta/vastaan, vaihtoehtoiset ajatukset ja nykyinen mieliala.
Eli tehtäviä on paljon ja päätetään tavoite mihin tähdätään.
Onko kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapeutti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne kuin ap:lla, minua kiinnostaisi mitä kognitiivisessa terapiassa käytännössä tehdään? onko jotain mielikuvaharjoittelua, keskustelua, tehtäviä vai mitä?
Oon käyny jonkun neljä kertaa vasta, mutta siis keskustelua tosi paljon ja sitten tehtäviä.
Esim. täytin viikkopäiväkirjan johon piti joka tunnille merkata tekeminen ja mieliala. Nyt on kotitehtävänä käydä kirjastossa/muussa lievästi ahdistavassa paikassa ja merkitä paperiin tilanne, mieliala ja tunne + voimakkuus ja välittömät ajatukset. Sitten käydään se läpi ja merkitään mikä on puolesta/vastaan, vaihtoehtoiset ajatukset ja nykyinen mieliala.
Eli tehtäviä on paljon ja päätetään tavoite mihin tähdätään.
Onko kognitiivinen tai ratkaisukeskeinen terapeutti?
Kognitiivinen juu. Oikeastaan sain tietää hänen olevan vasta opiskelija eli on tällä hetkellä virallisesti vain psykologi ja juuri tälle mun lääkäri mut määräs. Kai mä oon joku oppimateriaali? :o
Olisin halunnu psykoterapiaan ihan keskustelemaan koska en tuu parantumaan ilman sitä, mutta tästäkin on hyötyä ihan jokapäiväiseen elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostava ketju. Olen itse menossa tapaamaan terapeuttia tänään ekaa kertaa, en tiedä valitsenko hänet mutta kokeiltava on kunnes sopiva löytyy. Olen saamassa tähän rahoituksen 1-2 vuodeksi joten kannattaahan tämä käyttää hyväksi
Mun tuttu kävi terapiassa. Terapeutti sanoi mm. että hän on itse sotkenut asiansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoden kävin OCD:n ja masennuksen takia. OCD parani melkein täysin(siinä määrin kuin siitä voi parantua) mutta koen, että masennus paheni koska terapeutti oli erittäin jyrkkä ja sai minut näkemään asioita negatiivisessa valossa. Plusmiinusnolla sanoisin.
Vierailija kirjoitti:
Mun tuttu kävi terapiassa. Terapeutti sanoi mm. että hän on itse sotkenut asiansa
Jos se oli totta? Ei terapeutin tehtävä ole olla mikään päänsilittelijä vaan ongelmat pitää kohdata, jotta niitä voi työstää.
Nimenomaan.Joskushan ihminen nimeenomaan itse sössii elämänsä.Ja se mikä siinä on positiivista:voin ainakin jonkin verran tulevaisuudessa vaikuttaa siihen minkälaista elämäni tulee olemaan.Sitten on niitä mihin ei voi vaikuttaa.Itselläni terapia just vaikuttanut vastuunottokykyyn omasta elämästä.Peiliin katsominen ei kyl ole mitenkään helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullakin kiinnostaa! Saakohan kelakorvauksia mitenkään jos menee vain suoraan yksityiselle terapiaan? 70-80€/kerta on aika kallista...
Pitää olla psykiatrille hoitosuhde, joka on kestänyt vähintään 3 kk, ja sinä aikana on pitänyt käydä ainakin kaksi kertaa vastaanotolla. Lisäksi pitäisi olla terapeutti löydetty ja ainakin yksi kerta käytynä. Minulle neuvottiin, että ihan ensiksi kannattaa mennä psykiatrille, joka tekee diagnoosin. Kannattaa mennä yksityiselle jos vain on varaa, terveyskeskuksen kautta melkein mahdoton päästä tai ainakin saa tapella siitä kuukausikaupalla. Itselläni ei ole sellaiseen voimavaroja joten olen menossa suoraan yksityiselle… Monilla terapeuteilla tutustumiskäynnit ovat halvempia, joillain jopa puoleen hintaan tai ilmaisia. Terapian aloittaminen tulee kaikkein kalleimmaksi, kun nuo yksityiset psykiatrit ovat aivan jumalattoman kalliita, 150-180€ kerta. Kelan tuen jälkeen omavastuu on ymmärtääkseni jotain 20-40€ kerta ainakin Helsingissä, joten sitten kun noista ensikäynneistä pääsee niin kustannukset ovat sentään vähän kohtuullisemmat.
Ymmärsinkö siis oikein. Eli kolme ensimmäistä kuukautta menee ihan hukkaan avun saannin kannalta. Ja sinä aikana käydään vaan kahdesti antamassa 180e yksityiselle psykiatrille. Joka tekee mitä? Testejä että tarviiko terapiaa?
Sitten vasta mennään psykoterapiaan jos edellinen tyyppi löysi vikaa. Kun sen kolme kuukautta olisi voinut käyttää itse terapiassa jo. Ja eikö se lyhytterapia saattaisi olla tässä ajassa jo käyty?...huokaus...olenko ainoa jonka mielestä tässä joku mättää?
Psykodynaaminen kolme vuotta. Täyttä ajan ja rahan hukkaa. Yhtä ahdistunut kuin aina ennenkin (mutta kaikkihan on vain vastarintaa ja transferenssia ja terapian epäonnistuminen potilaan syy).
Sama tilanne kuin ap:lla, minua kiinnostaisi mitä kognitiivisessa terapiassa käytännössä tehdään? onko jotain mielikuvaharjoittelua, keskustelua, tehtäviä vai mitä?