Koulukiusaaminen - eikö mitään voida tehdä?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea juttu. Oma 6.lk:lla oleva tyttöni on ap:n kuvailemalla tavalla porukasta ulkona. Monenlaista on vuosien varrella kokeiltu ja tässä ollaan. Opettaja kuuntelee ja pahoittelee mutta käytännössä asialle ei voida mitään. Luokassa on isoja käytöspulmia joten yksin välitunneilla seisova lapsi vaikuttaa pienemmältä pulmalta. Kotona tyttö on alakuloinen ja hiljainen, aamulla kouluunlähtö tervanjuontia. Joka päivä valittaa särkyjä ja kipuja, haluaisi jäädä kotiin. Minkäs teet? Joka päivä pakotan kouluun. On käyty perheneuvolassa, koulupsykologilla, lapsessa ei sinänsä "vikaa" jota voisi noissa paikoissa hoitaa. Sydäntä särkee kun yritän tsempata ja luoda toivoa, rohkaista menemään juttelemaan.. Torjuntaa tulee aina.

Tässä kohtaan en ymmärrä näitä vanhempia, jotka pakottaa lapsen sinne kouluu. Suomessa on oppivelvollisuus, ei koulukäynti pakkoa. Velvollisuuden voi hoitaa myös kotiopetuksena. Sosiaalisiasuhteita voi luoda esim. harrastuksen kautta, jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...

ei jumalauta oikeesti. HUUMORILLA OTTAMINEN? Miten lapsi/nuori tai edes aikuinen voisi ikinä ottaa kiusaamisen huumorilla. Oletko mahdollisesti itse ollut kiusaaja tai kiusaajan vanhempi, kun asenteesi on noin typerä?

Kiusatut on yleensä liian tosikoita, eikä osaa vastata huumorilla. 

Vastaaja on tyypillinen kiusaaja, joka ei huomaa omassa käytöksessään mitään vikaa, mutta syyllistää kiusattua. Työpaikoilla sama meno jatkuu, kun kiusaaja ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi.

Näinhän se on ja kiusaamiseen ei auta kuin antaa samalla mitalla takaisin. Kaikista ei siihen ole. Harva asia saa rystyseni kutiamaan mutta kiusaajat on yksi syy. Oikea huumori on sellaista mikä ei ole pilkkaa toista kohtaan. Mä olen ihan pelle ja sananvalmis. Siksi mua on mahdotonta kiusata sanallisesti. Fyysisesti ei kokoni takia kukaan ole ala-asteen jälkeen kokeillut.

Vierailija kirjoitti:

Näillä koulukiusatuilla menee aina niin tunteisiin, että aiheesta ei voi koskaa keskustella asiallisesti. Ehkä tässä on yksi syy miksi kiusaamista ei saada kuriin. Lähes jokaiselta kuitenkin sitä kiusaustaustaa löytyy ja aihe on liian henkilökohtainen.

Asiallista keskustelua ei ole möskään kiusaajien selitykset "koulukiusaamista ei ole, koska se on vain huumoria".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...

ei jumalauta oikeesti. HUUMORILLA OTTAMINEN? Miten lapsi/nuori tai edes aikuinen voisi ikinä ottaa kiusaamisen huumorilla. Oletko mahdollisesti itse ollut kiusaaja tai kiusaajan vanhempi, kun asenteesi on noin typerä?

Kiusatut on yleensä liian tosikoita, eikä osaa vastata huumorilla. 

Katsopa Inhimillisen tekijän jakso "Kouluampujaksi leimattu" ja revi siitä huumoria. Samoin se jonka mielestä ystävälliseksi,vahvaksi ja rohkeaksi kasvatettuja lapsia ei koskaan kiusata voi miettiä asiaa uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...

Mua kiusattiin sekä henkisesti, että fyysisesti. Siis kun mun pyörä potkittiin tuusan nuuskaks, mut hakattiin, ryöstettiin ja meille tultiin väkisin sisään rikkoo mun huone ois pitäny nauraa päälle et pojat on poikia? Haistapa sanonko mikä. Ja se henkinen kiusaaminen oli pahinta. Materia on materiaa ja fyysiset haavat parantuu. Henkiset onkin vähän toinen juttu.

Loppukevennyksenä, musta tuli yläasteella luokan suosituin. Ja meidän luokassa ei sen jälkeen kiusattu yhtään ketään. Laitoin heti stopin jos joku alotti.

Vierailija kirjoitti:

Pitää kasvattaa myös siihen huumorilla ottamiseen, eikä joka asiasta tehdä niin pirun isoa numeroa.  

Koulukiusaaminen määritellään niin, että toiminta on jatkuvaa. Jatkuvasti ei tarvitse sietää "huumoria".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näillä koulukiusatuilla menee aina niin tunteisiin, että aiheesta ei voi koskaa keskustella asiallisesti. Ehkä tässä on yksi syy miksi kiusaamista ei saada kuriin. Lähes jokaiselta kuitenkin sitä kiusaustaustaa löytyy ja aihe on liian henkilökohtainen.

Asiallista keskustelua ei ole möskään kiusaajien selitykset "koulukiusaamista ei ole, koska se on vain huumoria".

Joku sanoo, että paitasi on ruma tai jonkun muun ruman sanan niin pitää ottaa yhteys opettajaan, rehtoriin, kuraattoriin, psykiatriin, lääkäriin, poliisiin, jne. On tavattoman paljon asioita johon voi heittää vain nasevan kommmenti ja unohtaa.(ainakin aikuisuuteen mennessä)

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...

Mua kiusattiin yläasteella päivittäin todella paljon. Haukuttiin ihan jatkuvasti. Lopulta minua lyötiin, ja kiusaaminen tuli ilmi opettajille.

Noh, lopputuloksena minulle kerrottiin, että "kiusaamiseen ei oikein voi puuttua koska ***** on niin herkkä" :-) Yläaste oli helvettiä, onneksi suurin osa kiusaajista meni ammattikouluun, eikä lukiossa minua enää kiusattu.

Tämä meni kyllä tunteisiin, kuuntele ihan oikeasti päivittäin jatkuvaa haukkumista ja tällaista ovelaa "vittuilua" ja yritäpä ottaa sitä huumorilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...

Mua kiusattiin sekä henkisesti, että fyysisesti. Siis kun mun pyörä potkittiin tuusan nuuskaks, mut hakattiin, ryöstettiin ja meille tultiin väkisin sisään rikkoo mun huone ois pitäny nauraa päälle et pojat on poikia? Haistapa sanonko mikä. Ja se henkinen kiusaaminen oli pahinta. Materia on materiaa ja fyysiset haavat parantuu. Henkiset onkin vähän toinen juttu.

Loppukevennyksenä, musta tuli yläasteella luokan suosituin. Ja meidän luokassa ei sen jälkeen kiusattu yhtään ketään. Laitoin heti stopin jos joku alotti.

Hohhoijaa. Kaikki kiusaaminenko on auttamatta tuota, kun sinulle kävi niin? Mikä hitto siinä on niin vaikea ymmärtää, että on asioita joihin voisi suhtautua kevyemminkin? 

Tyttöjen välisestä kiusaamisesta en osaa sanoa, mutta itse aikani kiusaamista kokeneena, se loppui siihen kun vedin pahinta kiusaajaa lättyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku sanoo, että paitasi on ruma tai jonkun muun ruman sanan niin pitää ottaa yhteys opettajaan, rehtoriin, kuraattoriin, psykiatriin, lääkäriin, poliisiin, jne. On tavattoman paljon asioita johon voi heittää vain nasevan kommmenti ja unohtaa.(ainakin aikuisuuteen mennessä)

Ymmärrätkö, että sitä ei luokitella kiusaamiseksi, jos kerran sanotaan noin. Koulukiusaamista on se, että kuulet päivittäin paidan rumuudesta tai muita rumia sanoja. Se ei ole enää huumoria.

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen välisestä kiusaamisesta en osaa sanoa, mutta itse aikani kiusaamista kokeneena, se loppui siihen kun vedin pahinta kiusaajaa lättyyn.

Teeppä se nyt. Paikalla oli poliisi, juristi, sosiaalitoimi, yms ja tästä eteenpäin teidän perhen on lastensuojelunasiakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...

Mua kiusattiin sekä henkisesti, että fyysisesti. Siis kun mun pyörä potkittiin tuusan nuuskaks, mut hakattiin, ryöstettiin ja meille tultiin väkisin sisään rikkoo mun huone ois pitäny nauraa päälle et pojat on poikia? Haistapa sanonko mikä. Ja se henkinen kiusaaminen oli pahinta. Materia on materiaa ja fyysiset haavat parantuu. Henkiset onkin vähän toinen juttu.

Loppukevennyksenä, musta tuli yläasteella luokan suosituin. Ja meidän luokassa ei sen jälkeen kiusattu yhtään ketään. Laitoin heti stopin jos joku alotti.

Hohhoijaa. Kaikki kiusaaminenko on auttamatta tuota, kun sinulle kävi niin? Mikä hitto siinä on niin vaikea ymmärtää, että on asioita joihin voisi suhtautua kevyemminkin? 

Kiusaamiseen ei IKINÄ pidä suhtautua kevyesti vaikka olisi lievempää kuin mun kokemani. Hohhoijaa sinnekin.

Vierailija kirjoitti:

Näillä koulukiusatuilla menee aina niin tunteisiin, että aiheesta ei voi koskaa keskustella asiallisesti. Ehkä tässä on yksi syy miksi kiusaamista ei saada kuriin. Lähes jokaiselta kuitenkin sitä kiusaustaustaa löytyy ja aihe on liian henkilökohtainen.

Voin puhua vain omasta puolesta. Koulussa kiusaamisen syy oli pitkä tukka ja muka leuhka asenne. Loppui vasta siihen kun käytin nyrkkejä. Ei mikään fiksuin ratkaisi mutta toimi. Yksi typerimpiä kiusaamisen syitä on erillaisuus. Jos minä saisin päättää niin kiusaajat saisi naaman kipeäksi kunnes oppivat olemaan kunnolla. Puhe kun ei tehoa läheskään niin hyvin kuin turpiin veto.

Vaikka tätä ei suositella niin kiusatut lyöäkää, potkikaa tai vaikka purkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyttöjen välisestä kiusaamisesta en osaa sanoa, mutta itse aikani kiusaamista kokeneena, se loppui siihen kun vedin pahinta kiusaajaa lättyyn.

Teeppä se nyt. Paikalla oli poliisi, juristi, sosiaalitoimi, yms ja tästä eteenpäin teidän perhen on lastensuojelunasiakas.

Totta. Tuo tapahtui 90 luvulla. Nykyään on kyllä niin ihme meininki. Rikollisia ja kiusaajia ynnä muita ahdistelijoita hyysätään, mutta heti jos jotain itseänsä tai omaisuuttaan puolustaakseen tekee, niin onkin itse isompi rikollinen.

Asioista pitää keskustella avoimesti. On totta että psykologiseen kiusantekoon on vaikeampi puuttua. Miksi kiusaaja kiusaa? Miksi hänellä on niin paha olla että kokee tarvetta murjoa toista? Itsetunnon vahvistamiseen tarvittaisiin työkaluja.

Kaikkien kanssa ei tarvitse olla kavereita, mutta toimeen pitäisi tulla kaikkien kanssa. Jos/kun joku kokee olonsa kiusatuksi, pitäisi olla mahdollisuus ja uskallus heti siitä puhua niin ettei tilanne jatku.

Uskon, että esim. valvontakamerat kaikissa koulun tiloissa sekä pihoilla voisivat auttaa. Ja tietenkin se, että opettaja pitää silmänsä ja korvansa auki. Tietenkin nuo valvontakamerat vaativat paljon rahaa. Vanhempien tulee olla lasten elämässä läsnä ja katsoa omaa käytöstään - lapset kopioivat paljon vanhemmilta. Jos opetat lapselle, että kiusaaminen on väärin, mutta itse jatkuvasti haukut naapurin Maijaa, niin kyllä lapset siitä oppia ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihanne maailmaa ei ole! Vahvat voittaa! Heikot ja hävijät väistyköön. Pitäkää turpanne kiinni ja tyytykää osaanne. Teidän mielipiteenne ei kiinnosta ketään.

Kuten näemme yllä, kiusaajat todella nauttivat kiusaamisesta. Kiusaamista pitäisi käsitellä väkivaltana, jota se on. Jos kiusaamisesta jäisi kiinni tai kiusaamista voisi pitää todennäköisenä, kiusaajalta numerot alas ja seuraavana vuonna uusimaan luokka uudessa koulussa.

Terv. ystävällinen opettaja

Koulukiusaamiseen on vaikea puuttua, jos ei osata katsoa yksilöiden erilaisten ominaisuuksien ja ryhmädynamiikan taakse. Meillä on lasten kasvatuksessa sinänsä ihan hyvä asenne, että kaikki lapset ovat tasa-arvoisia. Valitettavasti usein unohdetaan, että tasa-arvoisuus ei tarkoita, että kaikki lapset olisivat samanlaisia. Hyvää tarkoittavat kasvattajat ajattelevat, että jokaiselle lapselle vuorollaan pitää tarjota mahdollisuus olla ryhmän johtaja ja päättää, mitä leikitään. Ja unohdetaan, että on lapsia, jotka eivät halua olla ryhmän johtajia vaan mieluummin antavat jonkun muun keksiä leikit. Kun tällainen lapsi sitten pakotetaan ottamaan sellainen rooli, joka on hänelle epämieluisa ja johon hän ei tunne olevansa valmis, lapsi kohtaa sellaisia epäonnistumisia ja nöyryytyksiä, joissa hänen itsetuntonsa laskee eikä kasva, kuten kasvattajien tarkoituksena on. Toiset lapset ovat aktiivisia ideoitsijoita, toiset tarkkaavaisia kuuntelijoita, toiset ahkeria suorittajia. Hyvä ja toimiva ryhmä - olipa kyse päiväkodista, koulusta tai työpaikasta - syntyy siten, että ryhmän jokaisella jäsenellä on sellainen paikka ryhmässä, johon hän parhaiten oman luonteensa ja toiveidensa perusteella sopii. Tällaisessa ryhmässä kaikki ryhmän jäsenet oppivat, että erilaiset ihmiset sopivat erilaisiin asioihin eikä se, että toinen on ujompi, arempi , hitaampi tai hiljaisempi kuin toinen suinkaan tarkoita, että toinen olisi jollain tavalla huonompi tai alempiarvoinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää on ihan sairas ketju. Ei voisi mitenkään uskoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, mutta niinhän niitä sitten vaan on. Syyllistetään uhria. Kiusaaminen ei koskaan lopu, jos vanhemmat tulee puolustamaan kakaroidensa kiusaamista "kiusattu on tosikko, ei ymmärrä huumoria". Näin niitä lapsia joo kasvatetaan.

Pitää kasvattaa myös siihen huumorilla ottamiseen, eikä joka asiasta tehdä niin pirun isoa numeroa.  

Mitä, jos se "kiusattu" omasta tahdostaa vetäytyy sen ryhmän ulkopuolelle? Ryhmävika, kun joku tekee omia valintoja?! Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että joku silkkaan pahuttaan on se kiusaaja ja joku kiustattu. Kiusattu saattaa jopa itse provosoida tilanteen siihen pisteeseen. 

Miettikää omaa käytöstänne. Miten nyt joukolla syöksytte kimppuuni kuin hyeenalauma, kun kirjoitan kärkkäästi äärinpään. Tämä oli itsetarkoituksellista provokaatiota yrittää sanoa mistä kiusaamisessa on kyse. Te lyötte leiman otsaa tuntematta minua, tutkimatta taustoja,  jne. Ihan sama se on koulumaailmassa.

Mutta ei se oikeuta kiusaamiseen, jos joku ottaa etäisyyttä. Huono toi sun provosointiyritys.