Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaaminen - eikö mitään voida tehdä?
17.08.2016 |
Toivoisin asiallista argumentointia aiheesta koulukiusaaminen. Väitän, että tyttöjen harjoittama kiusaaminen on psykologista valtapeliä, jota koulun aikuiset eivät näe. Koulun pitäisi olla turvallinen oppimisympäristö kaikille lapsille - näin ei ole. Kiva koulu- kampanjat ym. ovat yhtä soopaa. Asennoituminen toisiin ihmisiin lähtee kotikasvatuksesta. Mitä koulu voi tehdä, jos luokan johtajatyttö on saanut kaikki muut paitsi yhden tytön 'haaremiinsa'? Koko tyttölauma syrjii tätä yhtä, entiset ystävätkin ovat kääntäneet selkänsä, koska ryhmän paine on niin suuri. He pelkäävät itse tulevansa kiusatuiksi. Siksi on parempi olla kiusaajan kuin kiusatun puolella.
Kommentit (61)
Kyllä se sieltä kodin asenteista lähtee. Yllättävän monet kasvattavat lapsensa sillä asenteella, että kaikkien kanssa ei tarvi tulla toimeen jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on joku provoilija näemmä mukana.
Olet melko tyhmä, kun lähdet näin tärkeässä aiheessa vain provoamaan. Et taida oikein ymmärtää asioita.
Muo kiusattiin luokilla 3-6. Kiusaajat tuli tietty samalle yläasteelle. Olin lopen kyllästynyt kiusaamisen. Ajattelin en kestä vielä kolme vuotta sitä paskaa.
Rupesin lyömään kaikkia jotka yrittivätkin kiusata. Vaikka olin pienikokoinen tyttö ajattelin, et otan vaikka turpaani kuin jaksan päivästä toiseen sitä ilkeilyä.
Aikaisemmin yritin olla huomaamaton, yritin puhua kiusaajille ynm. ei toiminu.
Muistan yläasteella yhden kiusaajistani. Istui takanani ja aina tökki selkään, potki haukkui jne. Vedin sitten kynällä häntä käteen niin lujaa kuin pystyin...ei kiusannu enään. Muitakin löin ja potkin.. Kiisaaminen loppui. Sain liikkua koko yläasteajan rauhassa. Sain vähän koviksen maineen. Mutta mitä siitä pääasia, että sai olla rauhassa. Onneksi mulla oli paljon kavereita muilta luokilta ja yläasteella sain lisää.
Eikö lapselle saisi harrastuksista kavereita? Ja jos kiusaaminen on fyysistä niin itsepuolustuskurssille.
Kinkkinen juttu koko koulukiusaaminen.
Tiedän niitä joita kiusaaminen on vahvistanut ja niitä joita se on heikentänyt.
Jos omaa lasta kiusattaisiin niin koulun vaihto, en voisi antaa mennä sellaiseen helvettiin päivittäin.
Vierailija kirjoitti:
Kotikoulua ehdotettiin. Haluaisin tehdä kaikkeni lapseni puolesta mutta miten kotikoulu voisi olla mahdollista kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä? Pakko töissä käydä että pysyy katto pään päällä. Ei olla niin rikkaita että voisi kotiopettajan palkata. Ei ole vaihtoehtoja.
Se 6.lk:sen kiusatun tytön äiti
Onko raha ja oma ura lapsen hyvinvointia ja tasapainoista kehitystä tärkeämpää?
Koulua ja yhteiskuntaa vaaditaan vastuuseen. Aina vika on jossain muussa. Itse aina ajattelen lapsen parasta päätöksissäni. Ei pidä tehdä niitä lapsia, jos ei halua heistä ottaa vastuuta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankala saada mitään aikaan kun kisuaamisen vastaista kampanjaa vetävä opettaja itse on kiusaaja. Haukkuu oppilaille joista tykkää muita oppilaita, tylyttää koko luokan edessä niitö joista ei pidä. Miten voinsaada kiusaamisen loppumaan, kun jotkut opettajat kiusaavat avoimesti oppilaitaan.
Mikä raha ja ura? Tienaamme sen verran että tulemme toimeen ja saamme lainat maksettua. Ihan vakavissaanko täällä ehdotetaan että jäisin kotiin lasta opettamaan?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kotikoulu aina lapsen etu? Paria tapausta olen seurannut ja enemmän on näyttänyt kotikoulu lähtevän hysteerisen äidin tarpeesta pitää lapsi lähellään ja omassa vallassaan kuin lapsen tarpeesta... Nämä lapset sitten suorastaan pelkäävät muita lapsia kun eivät ole oppineet kestämään erilaisia tapoja olla.
No vauvahan on se pesäke jossa eniten haukutaan muita eli myös aikuiset ja miehet manipuloi.
Ei todellakaan tytöt.
Entäs iltalehti. Pojat leimanneet koulutoverin kouluampujaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä lopettaisimme koulukiusaamisen, kun edes aikuiset ihmiset eivät osaa olla kiusaamatta toisiaan? Eikö se ole vähän ristiriitaista opettaa lapselle hyviä tapoja, kun itse työpaikan kahvihuoneessa puhutaan paskaa siitä työpaikan Maijasta? Jo eläinmaailmassa on niitä, jotka ovat johtajia ja niitä jotka ovat pohjimmaisina. Ihmismaailmassa elää sama arvojärjestys. Rikkaat hyvännäköiset johtaa ja pohjalla ovat köyhät. Sen kun keksisi, miten maailmasta saataisin kertaheitolla paikka, jossa ketään ei kiusattaisi eikä syrjittäisi. Helpommin sanottu kuin tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyyninen ihminen ja väitän, että koulukiusaamiselle ei voi yhtään mitään muuta kuin jatkaa kiusattujen terapian kustantamista verorahoilla. VArsinkin koulukiusaamisessa kaikki palautuu helposti lopulta siihen, että erilaisuus aiheuttaa erimielisyyksiä, lapset käyttäyvät lapsellisesti ja ihmisille luontainen kostonhimo, viha jne. aiheuttaa sen, että varsinkin monien lasten mielestä on ihan ok olla ilkeä henkilölle, joka on ärsyttävä -- oppiipahan olemaan vähemmän ärsyttävä! Tai jos ei opi, niin sitten ainakin pitää ärsyttävyytensä poissa minun luotani! Huhujakin levitellään, koska juoruaminen on sitä salaisuuksien jakamista, joka lujittaa kaverien välistä ryhmäsidettä, ja kyllähän sitä saa huhuja levittää, jos ne ovat totta (ja ne ovat aina totta, koska hyvä kaverisi Anna-Maija kertoi ne, ja Anna-Maija ei koskaan valehtelisi, ja Anna-Maija kuuli ne kaveriltaan, joka ei myöskään varmasti koskaan valehtelisi).
Lapsilta ei voi olettaa, että he ennen jokaista sanaansa harkitsisivat, että satuttaakohan tämä nyt jotain suhteellisen tuntematonta tyyppiä, jos siitä saa hyvän puheenaiheen ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen kaveriporukan kesken. Lasten (ja kyllä monien aikuistenkin!) mielestä ok syy tehdä jotain on "koska muutkin tekee". Jos Riitta, Päivi ja Linnea kiusaa Marikaa, niin kyllä minäkin saan siitä puhua pahaa, mitä väliä? Sitäpaitsi se Marika on tosi ärsyttävä. Oma vikansa, ettei sillä ole kavereita, enkä minä voi olla sen kaveri, kun ei se osaa jutella mistään sellaisista asioista, joista minä tykkään jutella, ja se on ihan outo.
Ja kyllä, olin koulukiusattu jonkin aikaa (n. vuoden), ja se lyhyt aika tuhosi itsetuntoni ja sen aikana liikkuneet huhut aiheutti sen, ettei vielä varsinaisen kiusaamisenkaan jälkeen voinut olla rauhassa, kun monet uskoi kaikkea valheellista kuraa minusta ja siksi suhtautui kuin olisin ollut ällöttävin olento koko maailmassa. Myönnän, että olin lapsena välillä aika ärsyttävä besserwisser, mikä erilaisen musiikki- ja tv-sarja-makuni lisäksi toimi tekosyynä kiusaamiselleni, mutta en kyllä koe ansainneeni tuota kaikkea. Vanhempana on tullut mietittyä, olisinko voinut hoitaa kiusaamistilanteen jotenkin paremmin niin, että itsetunto ei olisi täysin tuhoutunut, mutta en tiedä, onko se sitten vaan taas yksi huonon itsetunnon aiheuttama oire -- etsin kiusaamiseen syytä itsestäni, kun en pidä itsestäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...
ei jumalauta oikeesti. HUUMORILLA OTTAMINEN? Miten lapsi/nuori tai edes aikuinen voisi ikinä ottaa kiusaamisen huumorilla. Oletko mahdollisesti itse ollut kiusaaja tai kiusaajan vanhempi, kun asenteesi on noin typerä?
Kiusatut on yleensä liian tosikoita, eikä osaa vastata huumorilla.
Kyllä siinä kuule hymy hyytyy kun vuosikausia kiusataan ja tuhotaan oma elämä siinä sivussa. Entisestä huumorintajuisesta ja iloisesta lapsesta kasvaa sulkeutunut, alakuloinen haamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitenpä sellaiseen kiusaamiseen puututaan jossa lapsi kokee jokapäivä jäävänsä vaille huomiota. Lapsi kokee joka päivä ulkopuolisuutta, ja vähättelyä. On sellainen kiusaamisen muoto jota on hyvin vaikea huomata. Joku yksilö muodostuu porukassa sellaiseksi jonka mielipidettä ei kysytä tai kunnioiteta, jonkun toisen lapsen kotona voidaan aikuisten kesken pohtia jotain lapsi x:n perheeseen liittyvää ja pian lapset mainitsee tälle lapsi x:lle mitä ovat vanhemmiltaan kuulleet. Yhtä lasta ei koskaan pyydetään kaveriksi, toinen lapsi on niin ujo että ei uskalla pyrkiä mukaan pihapeliin, kokee ulkopuolisuutta ja jää yksin. Toki lapsissakin on "hankalia" yksilöitä joiden kanssa nyt vain on mahdoton tulla toimeen, yksilöitä jotka tarvitsisivat oikeasti terapiaa ja jotain jarrua, koska omalla käytöksellään saavat aikaan sen että häntä syrjitään.
Ei kai tavoite voi olla että kaikki ovat kavereita keskenään tai kaikilla on yhtälailla kivaa mutta miten voi olla että koulun aikuiset ovat niin avuttomia/sokeita että kiusaaminen tsi syrjiminen voi jatkua vuosia? Minua kiusattiin monin tavoin koko yläasteen ajan, elämä oli tosi vaikeaa mutta jotenkin sinnittelin hengissä. Taisin olla hyvin masentunut, kuljin päivästä toiseen kuin robotti. Loukkaavinta oli lopulta se että 9.lk:n lopuksi opn keskustelussa opo sanoi että kyllä me monta krt ajateltiin open huoneessa että pitäisikö sinut siirtää rinnakkaisluokalle kun sinua niin kovasti kiusattiin; mutta me ajateltiin että kyllä se siitä. Kukaan ei sanonut minulle mitään sen kolmen vuoden helvetin aikana! Nyt sitten omaa lasta syrjitään ja opettajat huokailee että voi kun ikävää! Joka krt kun sanon asiasta (ja sanon vain kun jotakin uutta tapahtunut) suhtaudutaan kuin ei olisi asiaa ennen puhuttukaan. Ja taas huokaillaan.
Vierailija kirjoitti:
Eikö lapselle saisi harrastuksista kavereita? Ja jos kiusaaminen on fyysistä niin itsepuolustuskurssille.
Kinkkinen juttu koko koulukiusaaminen.
Tiedän niitä joita kiusaaminen on vahvistanut ja niitä joita se on heikentänyt.
Jos omaa lasta kiusattaisiin niin koulun vaihto, en voisi antaa mennä sellaiseen helvettiin päivittäin.
No tulihan se sieltä! Harrastus! Ratkaisu kaikkiin lasten ongelmiin! Erityisesti kiusaamiseen. Hohhoijjaa, sekö lopettaa kiusaamisen, että kiusattu hommaa harrastuksen? Ei hyvää päivää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on ihan sairas ketju. Ei voisi mitenkään uskoa, että tuollaisia ihmisiä on olemassa, mutta niinhän niitä sitten vaan on. Syyllistetään uhria. Kiusaaminen ei koskaan lopu, jos vanhemmat tulee puolustamaan kakaroidensa kiusaamista "kiusattu on tosikko, ei ymmärrä huumoria". Näin niitä lapsia joo kasvatetaan.
Pitää kasvattaa myös siihen huumorilla ottamiseen, eikä joka asiasta tehdä niin pirun isoa numeroa.
Mitä, jos se "kiusattu" omasta tahdostaa vetäytyy sen ryhmän ulkopuolelle? Ryhmävika, kun joku tekee omia valintoja?! Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, että joku silkkaan pahuttaan on se kiusaaja ja joku kiustattu. Kiusattu saattaa jopa itse provosoida tilanteen siihen pisteeseen.
Miettikää omaa käytöstänne. Miten nyt joukolla syöksytte kimppuuni kuin hyeenalauma, kun kirjoitan kärkkäästi äärinpään. Tämä oli itsetarkoituksellista provokaatiota yrittää sanoa mistä kiusaamisessa on kyse. Te lyötte leiman otsaa tuntematta minua, tutkimatta taustoja, jne. Ihan sama se on koulumaailmassa.
Mene hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsetunnonkehittäminen, huumorilla ottaminen, jne...
ei jumalauta oikeesti. HUUMORILLA OTTAMINEN? Miten lapsi/nuori tai edes aikuinen voisi ikinä ottaa kiusaamisen huumorilla. Oletko mahdollisesti itse ollut kiusaaja tai kiusaajan vanhempi, kun asenteesi on noin typerä?
Kiusatut on yleensä liian tosikoita, eikä osaa vastata huumorilla.
Vastaaja on tyypillinen kiusaaja, joka ei huomaa omassa käytöksessään mitään vikaa, mutta syyllistää kiusattua. Työpaikoilla sama meno jatkuu, kun kiusaaja ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi.
Näinhän se on ja kiusaamiseen ei auta kuin antaa samalla mitalla takaisin. Kaikista ei siihen ole. Harva asia saa rystyseni kutiamaan mutta kiusaajat on yksi syy. Oikea huumori on sellaista mikä ei ole pilkkaa toista kohtaan. Mä olen ihan pelle ja sananvalmis. Siksi mua on mahdotonta kiusata sanallisesti. Fyysisesti ei kokoni takia kukaan ole ala-asteen jälkeen kokeillut.
Sanavalmius katkaisi minunkin kiusattuna olemisen. Koulussa oli yksi tyttö, joka keräsi haaremia ympärilleen ja kerran sitten sanoi minulle, kun yritin ilmaista omia mielipieitä, että älä sinä sekaannu minun asioihini:
Seuraavana päivänä ko tyttö ei ollutkaan tehnyt pitkää kotitehtävää ja tuli pyytämään, että saisi kopsata minulta tehtävän. Nyt pääsin näpäyttämään ja sanoin: en halua sekaantua asioihisi, hoidan vain omani!(ikää oli 11 v)
Tämän näpäytyksen jälkeen ko. tyttö ei sanonut pahaa sanaa, mutta en noteerannut häntä enää .
Opin myöskin käyttämään sana säilää, mutta kovin ujoilta se ei onnistu.
Minusta se mitä joku tuolla kirjoitti Amerikan mallista kuulosti hyvältä, siis se, että luokat ryhmäytetään rinnakkaisluokkien kanssa joka vuosi. Kiusaajalla on aina se oma haaremi, niin tämän synty tulisi estää.
Opettajille voisi tulla enemmän koulutusta nimenomaan liittyen lasten rooleihin, ryhmien muotoutumiseen ym. jotta niihin voisi vaikuttaa positiivisesti. Kiusaajaryhmä tulisi aina rikkoa ja laittaa ne pahimmat kiusaajat itse erilleen siitä omasta ryhmästään.
Kotikoulua ehdotettiin. Haluaisin tehdä kaikkeni lapseni puolesta mutta miten kotikoulu voisi olla mahdollista kahden työssäkäyvän vanhemman perheessä? Pakko töissä käydä että pysyy katto pään päällä. Ei olla niin rikkaita että voisi kotiopettajan palkata. Ei ole vaihtoehtoja.
Se 6.lk:sen kiusatun tytön äiti