Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kypsä olemaan kotiorja että oksat pois
16.08.2016 |
Mies on PATALAISKA kotitöiden osalta; tekee kyllä remppaa ja projektia jos jonkinlaista mutta kotityöt ei suju. Ei näe tarvetta, ei tee, suuttuu jos asian nostaa esille, tekee päin metsää jos joskus jotain edes yrittää tai ainakaan ei tee kunnolla loppuun asti. Raivostun aivan silmittömästi ettei "OPI" että keittiö on siivottava SIISTIKSI asti syönnin jälkeen. Saa laitettua ruoan ja lämmitettyä sen ja vielä omatkin asiat koneeseen, mutta pyötää ei ikinä pyyhi puhtaaksi. Ei siivoa liesitasoa eikä laita astianpesukonetta käyntiin. Ei tyhjennä roskista eikä kompostiämpäriä jos ovat täynnä. Jos käy kaupassa niin ostaa vaikka ainekset makaroonilaatikkoon ja maidon mutta ei mitään muuta; ei tarkista olisiko pesuaine loppu tai sormipatterit tai ihan mikä muu tahansa.
Ei laita pyykkiä pyörimään ellei ole seuraavana päivänä työhaastattelu. Silloinkin pesee vain sen yhden paidan vaikka korissa olisi muutakin vaaleaa 60-asteen pyykkiä. Noukkii kuivumasta omat vaatteensa; ei ikinä korita muiden vaatteita tai laita pyyhkeitä/liinavaatteita kaappiin. Lista on loputon. Kaikki pikkutyö on arvotonta, tarpeetonta ja turhaa hänen mielestään.
Hakee lapset harrastuksista jos ovat työmatkan varrella, jos ei, minä hoidan oman työpäiväni lomassa tai jälkeen. Tänään heitin kolme keikkaa, mies yhden. Kävin kaupassa, hoidin postiasian ja siivosin keittiön omasta harrastuksesta tullessani. Ja mies ihmettelee miksi olen kiukkuinen koko ajan. Tai väsynyt. Jos alan riidellä niin ei ymmärrä ollenkaan miksi valitan pikkuasioista. Mutta kun pikkuasioista kasvaa iso virta kahdessakymmenessä vuodessa!!!
Kommentit (56)
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.
Kauheaa on se, että yrität tukkia sellaisen ihmisen suun joka haluaa reilua tasajakoa töihin. Raada sinä jos haluat, se ei muille kuulu. Mutta minusta sinun olisi syytä pitää suusi kiinni siitä valinnastasi, ei aloittajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen, mutta en ymmärrä kaltaisiasi narisijoita. Jos suhteessa on paha olla, niin lähde! Jos olet miestäsi 20v katsellut eikä muutosta ole tapahtunut, niin luuletko että tapahtuu tulevaisuudessa? Itse olet miehesi opettanut siihen ettei mitään tarvitse tehdä, kun sinä lopulta kuitenkin korjaat jäljet.
Jos muutan omaan asuntoon yksin tai lasten kanssa; teen edelleen ne kaikki samat kotityöt. Mitä etua minulle on erosta? Muutto pienempään asuntoon, hirveä hässäkkä erosta ja muutosta ja lopputulema ei muuta työmäärää mihinkään. Mies on monella osalta ok, hyvä isä (poislukien kotityömalli), tekee remonttia hyvin, ei alkoholiongelmia tai väkivaltaa, hoitaa työnsä jne. Kahden palkansaajan tilanne on parempi kuin yh-talous/ jaetulla vanhemmuudella. ap
Allekirjoitan! Mullakin muulla tavoin paras mahdollinen mies mutta kun ei erikseen sanomatta ymmärrä ojentaa auttavaa kättä vaikka huomaisikin (vai huomaako?) että olen pinna kireällä kaikesta siitä työmäärästä joka vielä kotona 8 tunnin (plus työmatkat 2h) työpäivän jälkeen odottaa. Mies kyllä hoitaa yhden lapsen harrastusrumban 99,99%:sti sekä sen lisäksi pesee pyykit (minä hoidan kaappeihin koska ei erota vaatteita toisistaan!) mutta kyllä siinä olisi vielä jaettavaa.. esim. ruoan laitto ketuttaa itseäni ihan eniten. Siltikin, itseäni saan tästä syyttää, olen luonteeltani passaaja enkä tästä syystä osannut vaatia tai asettaa selviä pelisääntöjä ajoissa :( .
Juuri tämä!! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen, mutta en ymmärrä kaltaisiasi narisijoita. Jos suhteessa on paha olla, niin lähde! Jos olet miestäsi 20v katsellut eikä muutosta ole tapahtunut, niin luuletko että tapahtuu tulevaisuudessa? Itse olet miehesi opettanut siihen ettei mitään tarvitse tehdä, kun sinä lopulta kuitenkin korjaat jäljet.
Jos muutan omaan asuntoon yksin tai lasten kanssa; teen edelleen ne kaikki samat kotityöt. Mitä etua minulle on erosta? Muutto pienempään asuntoon, hirveä hässäkkä erosta ja muutosta ja lopputulema ei muuta työmäärää mihinkään. Mies on monella osalta ok, hyvä isä (poislukien kotityömalli), tekee remonttia hyvin, ei alkoholiongelmia tai väkivaltaa, hoitaa työnsä jne. Kahden palkansaajan tilanne on parempi kuin yh-talous/ jaetulla vanhemmuudella. ap
Allekirjoitan! Mullakin muulla tavoin paras mahdollinen mies mutta kun ei erikseen sanomatta ymmärrä ojentaa auttavaa kättä vaikka huomaisikin (vai huomaako?) että olen pinna kireällä kaikesta siitä työmäärästä joka vielä kotona 8 tunnin (plus työmatkat 2h) työpäivän jälkeen odottaa. Mies kyllä hoitaa yhden lapsen harrastusrumban 99,99%:sti sekä sen lisäksi pesee pyykit (minä hoidan kaappeihin koska ei erota vaatteita toisistaan!) mutta kyllä siinä olisi vielä jaettavaa.. esim. ruoan laitto ketuttaa itseäni ihan eniten. Siltikin, itseäni saan tästä syyttää, olen luonteeltani passaaja enkä tästä syystä osannut vaatia tai asettaa selviä pelisääntöjä ajoissa :( .
Mikähän siinäkin on, että nainen on aina se joka ne pelisäännöt asettaa? Sehän on sama kuin ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi päävastuulliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.
Kauheaa on se, että yrität tukkia sellaisen ihmisen suun joka haluaa reilua tasajakoa töihin. Raada sinä jos haluat, se ei muille kuulu. Mutta minusta sinun olisi syytä pitää suusi kiinni siitä valinnastasi, ei aloittajan.
Eli keskustelijoillako on siis mielestäsi lupa vain voivotella että onpa kurjaa, tiedän tunteen, ja valittaa omista miehistään ja elämistään? Mitä hyötyä siitä on? Ei tässä kenenkään suuta olla tukkimassa, mutta valittaminen nyt useimmiten vain on hyödytöntä. Pysyn edelleen kannassani, että ap:n tilanteessa ainoa ratkaisu on joko opetella sietämään tilannetta ja olla kiitollinen elämänsä hyvistä asioista (esim. perhe ja koti, joista huolehtia) tai sitten erota. Oletan, että ap on jo keskustellut tunteistaan oman miehensä kanssa, eikä muutosta silti ole tapahtunut. Ei ole mitään taikasanoja, joilla miehen saa muuttumaan ja muuttamaan tapojaan.
Minä tosiaan "raadan", koska mielestäni kotini ja perheeni ovat sen arvoisia.
Voimia, ap!
Vierailija kirjoitti:
Juuri tämä!! kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi jo etukäteen, mutta en ymmärrä kaltaisiasi narisijoita. Jos suhteessa on paha olla, niin lähde! Jos olet miestäsi 20v katsellut eikä muutosta ole tapahtunut, niin luuletko että tapahtuu tulevaisuudessa? Itse olet miehesi opettanut siihen ettei mitään tarvitse tehdä, kun sinä lopulta kuitenkin korjaat jäljet.
Jos muutan omaan asuntoon yksin tai lasten kanssa; teen edelleen ne kaikki samat kotityöt. Mitä etua minulle on erosta? Muutto pienempään asuntoon, hirveä hässäkkä erosta ja muutosta ja lopputulema ei muuta työmäärää mihinkään. Mies on monella osalta ok, hyvä isä (poislukien kotityömalli), tekee remonttia hyvin, ei alkoholiongelmia tai väkivaltaa, hoitaa työnsä jne. Kahden palkansaajan tilanne on parempi kuin yh-talous/ jaetulla vanhemmuudella. ap
Allekirjoitan! Mullakin muulla tavoin paras mahdollinen mies mutta kun ei erikseen sanomatta ymmärrä ojentaa auttavaa kättä vaikka huomaisikin (vai huomaako?) että olen pinna kireällä kaikesta siitä työmäärästä joka vielä kotona 8 tunnin (plus työmatkat 2h) työpäivän jälkeen odottaa. Mies kyllä hoitaa yhden lapsen harrastusrumban 99,99%:sti sekä sen lisäksi pesee pyykit (minä hoidan kaappeihin koska ei erota vaatteita toisistaan!) mutta kyllä siinä olisi vielä jaettavaa.. esim. ruoan laitto ketuttaa itseäni ihan eniten. Siltikin, itseäni saan tästä syyttää, olen luonteeltani passaaja enkä tästä syystä osannut vaatia tai asettaa selviä pelisääntöjä ajoissa :( .
Mikähän siinäkin on, että nainen on aina se joka ne pelisäännöt asettaa? Sehän on sama kuin ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi päävastuulliseksi.
Pelisääntöjen asettaminen oli tässä tapauksessa pelkkä vertauskuva :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.
Kauheaa on se, että yrität tukkia sellaisen ihmisen suun joka haluaa reilua tasajakoa töihin. Raada sinä jos haluat, se ei muille kuulu. Mutta minusta sinun olisi syytä pitää suusi kiinni siitä valinnastasi, ei aloittajan.
Eli keskustelijoillako on siis mielestäsi lupa vain voivotella että onpa kurjaa, tiedän tunteen, ja valittaa omista miehistään ja elämistään? Mitä hyötyä siitä on? Ei tässä kenenkään suuta olla tukkimassa, mutta valittaminen nyt useimmiten vain on hyödytöntä. Pysyn edelleen kannassani, että ap:n tilanteessa ainoa ratkaisu on joko opetella sietämään tilannetta ja olla kiitollinen elämänsä hyvistä asioista (esim. perhe ja koti, joista huolehtia) tai sitten erota. Oletan, että ap on jo keskustellut tunteistaan oman miehensä kanssa, eikä muutosta silti ole tapahtunut. Ei ole mitään taikasanoja, joilla miehen saa muuttumaan ja muuttamaan tapojaan.
Minä tosiaan "raadan", koska mielestäni kotini ja perheeni ovat sen arvoisia.
Voimia, ap!
Ei tässä ole kyse siitä mihin minä annan luvan. Sinä aloit selittää että aloittajan on otettava ero tai oltava valittamatta tilanteestaan. Sinä olet jakelemassa lupia ja määräämässä, milloin muut saavat puhua ja milloin eivät.
Niin, tuli kyllä jo selväksi että raadat kun perheesi on sen arvoinen. Mutta minkä arvoinen sinä olet perheellesi? Kyökkipiian arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.
Kauheaa on se, että yrität tukkia sellaisen ihmisen suun joka haluaa reilua tasajakoa töihin. Raada sinä jos haluat, se ei muille kuulu. Mutta minusta sinun olisi syytä pitää suusi kiinni siitä valinnastasi, ei aloittajan.
Eli keskustelijoillako on siis mielestäsi lupa vain voivotella että onpa kurjaa, tiedän tunteen, ja valittaa omista miehistään ja elämistään? Mitä hyötyä siitä on? Ei tässä kenenkään suuta olla tukkimassa, mutta valittaminen nyt useimmiten vain on hyödytöntä. Pysyn edelleen kannassani, että ap:n tilanteessa ainoa ratkaisu on joko opetella sietämään tilannetta ja olla kiitollinen elämänsä hyvistä asioista (esim. perhe ja koti, joista huolehtia) tai sitten erota. Oletan, että ap on jo keskustellut tunteistaan oman miehensä kanssa, eikä muutosta silti ole tapahtunut. Ei ole mitään taikasanoja, joilla miehen saa muuttumaan ja muuttamaan tapojaan.
Minä tosiaan "raadan", koska mielestäni kotini ja perheeni ovat sen arvoisia.
Voimia, ap!
Ei tässä ole kyse siitä mihin minä annan luvan. Sinä aloit selittää että aloittajan on otettava ero tai oltava valittamatta tilanteestaan. Sinä olet jakelemassa lupia ja määräämässä, milloin muut saavat puhua ja milloin eivät.
Niin, tuli kyllä jo selväksi että raadat kun perheesi on sen arvoinen. Mutta minkä arvoinen sinä olet perheellesi? Kyökkipiian arvoinen.
Aika ilkeä kommentti. Harmi jos näet kommenttini siten, että olen täällä määräilemässä, vaikka selkeästi sanoin "mielestäni"/"minusta". Ap on aikuinen nainen ja tekee toki omat ratkaisunsa. Mutta mielipiteitähän täällä kai haettiin? Ei keskustelu aina voi olla pelkkää myötäilyä ja lässytystä.
Poistun keskustelusta, mutta edelleen pysyn kannassani. Ja toivon siis kaikkea hyvää ap:lle perheineen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.
Kauheaa on se, että yrität tukkia sellaisen ihmisen suun joka haluaa reilua tasajakoa töihin. Raada sinä jos haluat, se ei muille kuulu. Mutta minusta sinun olisi syytä pitää suusi kiinni siitä valinnastasi, ei aloittajan.
Eli keskustelijoillako on siis mielestäsi lupa vain voivotella että onpa kurjaa, tiedän tunteen, ja valittaa omista miehistään ja elämistään? Mitä hyötyä siitä on? Ei tässä kenenkään suuta olla tukkimassa, mutta valittaminen nyt useimmiten vain on hyödytöntä. Pysyn edelleen kannassani, että ap:n tilanteessa ainoa ratkaisu on joko opetella sietämään tilannetta ja olla kiitollinen elämänsä hyvistä asioista (esim. perhe ja koti, joista huolehtia) tai sitten erota. Oletan, että ap on jo keskustellut tunteistaan oman miehensä kanssa, eikä muutosta silti ole tapahtunut. Ei ole mitään taikasanoja, joilla miehen saa muuttumaan ja muuttamaan tapojaan.
Minä tosiaan "raadan", koska mielestäni kotini ja perheeni ovat sen arvoisia.
Voimia, ap!
Ei tässä ole kyse siitä mihin minä annan luvan. Sinä aloit selittää että aloittajan on otettava ero tai oltava valittamatta tilanteestaan. Sinä olet jakelemassa lupia ja määräämässä, milloin muut saavat puhua ja milloin eivät.
Niin, tuli kyllä jo selväksi että raadat kun perheesi on sen arvoinen. Mutta minkä arvoinen sinä olet perheellesi? Kyökkipiian arvoinen.
Aika ilkeä kommentti. Harmi jos näet kommenttini siten, että olen täällä määräilemässä, vaikka selkeästi sanoin "mielestäni"/"minusta". Ap on aikuinen nainen ja tekee toki omat ratkaisunsa. Mutta mielipiteitähän täällä kai haettiin? Ei keskustelu aina voi olla pelkkää myötäilyä ja lässytystä.
Poistun keskustelusta, mutta edelleen pysyn kannassani. Ja toivon siis kaikkea hyvää ap:lle perheineen!
"Aikuinen" nykyurbaarni nainen. Mies tekee ruuat ja ämmä ei saa edes pöytää pyyhittyä.
Kunnon pirttihirmu, naishirviö.
Minä siivoan kotona, miehen ei tarvitse paljoa kotihommia tehdä. Vaihtokauppana olen päivät kotona, silloin on hyvä puunata kotia. Aika ebin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kodin pikkuhommat ovat aina kuuluneet NAISEN REVIIRILLE, ja mies huolehtii omastaan, esim autotalli tms. Evolutiivisesti nainen on aina huolehtinut jälkikasvusta ja kaiken sen jälkeensä jättämistä pikkujutuista, joten miksi taistella tuulimyllyjä ja luontoa itseään vastaan. Kyllähän naisetkin tämän hyvin ymmärtää, mutta kokeilevat kepillä jäätä ja samalla miehensä tyhmyystasoa!
Minä teen meillä kotityöt, rempat ja puutarhatyöt. Neljä lasta hoituu siinä sivussa. Mitä en osaa, isäni tekee. Miehestä ei ole kuin töissä ja salilla käymään. Välillä itsekin ihmettelen, mitä on tullut tehtyä. Miksi valitsin näin laiskan miehen? Ei auta kuin syyttää itseään. Sanomattakin selvää, että nalkutan. Arvatkaa, onko auttanut;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykymiehistä harva osaa enää mitään kädentaitoja, on vaan tullut huomattua :( Juu, salit ja kaikki hömpät..nehän menee kyllä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.
Kauheaa on se, että yrität tukkia sellaisen ihmisen suun joka haluaa reilua tasajakoa töihin. Raada sinä jos haluat, se ei muille kuulu. Mutta minusta sinun olisi syytä pitää suusi kiinni siitä valinnastasi, ei aloittajan.
Eli keskustelijoillako on siis mielestäsi lupa vain voivotella että onpa kurjaa, tiedän tunteen, ja valittaa omista miehistään ja elämistään? Mitä hyötyä siitä on? Ei tässä kenenkään suuta olla tukkimassa, mutta valittaminen nyt useimmiten vain on hyödytöntä. Pysyn edelleen kannassani, että ap:n tilanteessa ainoa ratkaisu on joko opetella sietämään tilannetta ja olla kiitollinen elämänsä hyvistä asioista (esim. perhe ja koti, joista huolehtia) tai sitten erota. Oletan, että ap on jo keskustellut tunteistaan oman miehensä kanssa, eikä muutosta silti ole tapahtunut. Ei ole mitään taikasanoja, joilla miehen saa muuttumaan ja muuttamaan tapojaan.
Minä tosiaan "raadan", koska mielestäni kotini ja perheeni ovat sen arvoisia.
Voimia, ap!
Ei tässä ole kyse siitä mihin minä annan luvan. Sinä aloit selittää että aloittajan on otettava ero tai oltava valittamatta tilanteestaan. Sinä olet jakelemassa lupia ja määräämässä, milloin muut saavat puhua ja milloin eivät.
Niin, tuli kyllä jo selväksi että raadat kun perheesi on sen arvoinen. Mutta minkä arvoinen sinä olet perheellesi? Kyökkipiian arvoinen.
Aika ilkeä kommentti. Harmi jos näet kommenttini siten, että olen täällä määräilemässä, vaikka selkeästi sanoin "mielestäni"/"minusta". Ap on aikuinen nainen ja tekee toki omat ratkaisunsa. Mutta mielipiteitähän täällä kai haettiin? Ei keskustelu aina voi olla pelkkää myötäilyä ja lässytystä.
Poistun keskustelusta, mutta edelleen pysyn kannassani. Ja toivon siis kaikkea hyvää ap:lle perheineen!
Harmi jos näet kommenttini ilkeänä. Mielipiteitähän täällä kai kerrotaan. Ikävää jos et osaa tulkita kommenttiani oikealla tavalla, olen pahoillani että et osaa.
Ei se, että kirjoitat: *mielestäni* sinun pitäisi tukkia suusi, tarkoita että et olisi käskenyt toisen tukkia suunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti täällä sama homma. Ketju on vanha, mutta aihe silti ajankohtainen. Mies on sanonut että hän huolehtii imuroinnista, minun ei tarvitse. Mutta ei sitten imuroi kuitenkaan. Lopulta imuroin koska en voi sietää sotkuisia lattioita millä ei voi kävellä paljain jaloin roskan takia. Huolehdin myös kaikesta muusta. Myös laskuista. Miestä ei kiinnosta avata omia laskujaan ja ne menevät ulosottoon. Minun nimissä oleva puhelin liittymän lasku maksetaan kun olen kolme viikkoa muistuttanut asiasta tasaisin väliajoin. Ennen se kaikki vitutti enemmän, mutta sitten joku ihme tapahtui ja lakkasin välittämästä. Lopetin valittamisen ja päätin että teen joka päivä vähän kotitöitä, esim tunnin tai kaksi. Ei ole tiskikonetta joten esim siihen ja pesutuvassa pyykkien pesuun voi se pari tuntia mennä helposti. Muun ajan olen stressaamatta kotitöistä ja kämppä pysyy tällä tavalla hallitun kaaoksen tilassa. Olen itsekin kova jättämään tavaroita levälleen ja tiedostan että osa on myös omia sotkujani. Yllättäen mies on alkanut tiskailemaan ym. kun olen lopettanut valittamisen! Välillä siivoaa keittiön hellan ja kaikki! Lisäksi olen saanut välillä vähän apua kun olen esim. tiskannut puolisen tuntia ja mies makaa sohvalla. Keskeytän ja pyydän ystävällisellä äänensävyllä eikö hän voisi vähän auttaa? Nousee ylös ja siivoaa vähän. Pyykkitupaan hänet saa myös kunhan itse varaan ajan ja vien pyykit ja laitan koneet käyntiin. Hän tulee apuun ripustamisessa, mitä riittää koska pesen pyykkiä noin kerran kuussa aina vähintään kolme ikean kassillista kerralla. Minulle tämä on ok. Vastapallona otan siivouksen "hyötyliikuntana" eli menen samalla portaita kun vien roskat ym. Hän maksaa asumis kulut ja minä saan tehdä unelmieni uraa kotona. Olen taiteilija. Mies käy töissä ja maksaa vähän enemmän kuluja, maksan toki itsekin esim auton kaikki kulut, kotivakuutuksen, sähkölaskun jne.
Meillä minä (nainen) teen oikeastaan kaikki kotityöt ja hoidan lapset, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen. Mies tekee kyllä sellaisia asioita, joita minä en, esimerkiksi maksaa meidän laskut ja muutenkin huolehtii raha-asioista. Tottakai joskus väsyttää, mutta ajattelen silti, että yhdessä on parempi olla kuin yksin. Jos eroaisimme, niin silloinhan joutuisin huolehtimaan ihan kaikesta ihan yksin. Sitä paitsi rakastan miestäni ja elämämme on suurimmaksi osaksi ihanaa. Minusta tämä on ihan oma valintani, eikä ole mitään syytä uhriutua. Ihan kauheaa, jos joku ajattelee elävänsä orjana, kun "joutuu" omaa kotiaan siivoamaan ja omista lapsistaan huolehtimaan. Ap:n kannattaisi mielestäni joko ryhdistäytyä ja lopettaa valittaminen, tai sitten tosiaan erota miehestään.