Syötkö leipää? Montako päivässä?

Enpä juurikaan, ehkä kaksi palaa viikossa. En oikein tiedä minkä yhteydessä sitä söisin, eikä sinällään tee koskaan mieli. Joskus keiton kanssa syön palasen.

Kaksi ruisleipää aamulla, en muuten. Miksi siitä pitäisi päästä eroon?

En syö. Jätä ostamatta ja kärsi viekkarit.

En syö. No, kesällä mökillä saatan tehdä ehkä kerran french toastin itselleni.

En syö säännöllisesti, mutta silloin kun syön, syön kunnolla. Eilen ostin ruismarkkoja, siihen voita, juustoa ja metvurstia. Söin yksin puoli pussia samalla Bonesia katsellen.

Kaksi viipaletta aamiaiseksi. Ruisleipää, joka on 100 % kotimaista ruista. Ei siis mitään vehnähöttöä eikä ulkomaisia glyfosaattiviljoja. Leivottu taikinajuureen, ei hiivaa.

Päälle hummusta tai paputahnaa ja tomaattia, kurkkua tai paprikaa.

En syö. Autoimmuunisairauteni villiiltyy viljoista, varsinkin leivästä.

Satunnaisesti. Joskus tekee mieli patonkia, joskus ruisleipää. En kuitenkaan syö leipää edes joka viikko. Miksi siitä pitäisi kokonaan eroon päästä?

En ole oikeasti syönyt yhtäkään leipäpalaa melkein vuosikymmeneen. En ole karppaaja tms., sain vain lapsuudenkodissa yliannostuksen leivästä. Sitä tuputettiin meillä joka aterialla, aterioiden välissä, kahvilla, eväiksi... sain kyllä sitä känttyä loppuelämän tarpeiksi. Enää ei vaan mene alas.

2-3 palaa. 3 vain silloin jos urheilen, muuten syön vain 2 iltapala leipää.

Kyllä leipä miehen tiellä pitää, miksi ei siis myös naisen.

Syön vaihtelevasti, 0-4 palaa päivässä, joko paahtoleipää tai ruispaloja.

Jauheliha- ja nakkikeiton kanssa on pakko saada ruispalaa juustolla. Hernekeiton kanssa on syötävä näkkäriä :)

Harvoin syödään. Nytkin on leipäpaketti 4 hengen perheessä vanhentunut parasta ennen -päivään, tein juuri sillimunaleipiä joten ehkäpä nuo nyt saadaan syötyä.

Ihan hirveesti... 

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin leivästä eroon mutta en pääse helposti irti.

Puuron kanssa joka aamu kaksi siivua. Joskus välipalana pari siivua ja keittoruokien kanssa tulee syötyä aina leipää.

Mä rakastan ruisleipää! Sitä oikeaa ruisleipää, 100% ruista, mutta mun vatsa ei enää kestä sitä. Uskallan vain vapaapäivinä syödä sitä  kun pääsee nopeasti omaan vessaan:D.

Nyt olen aamuisin syönyt ruispalaa, siinähän on jotain vehnähöttöä seassa. Ja vain sen toisen puolikkaan. toisinaan syön vaaleaa leipää. Siitä ei mene maha sekaisin, ei ole kuitua, eikä muutakaan terveellistä. Ilman leipää en vain osaa aamuani aloittaa.

Syön. Ja aina sitä valkoista, kun siitä tykkään. Tosin usein tulee syötyä vain viipale päivässä, lounaalla. Välipaloja tai aamiaista en syö. Päivällisellä taas usein syön pastaa tai riisiä, jolloin ei leipä siihen oikein sovi.

En syö. Ehkä kerran kuussa 100% kaurasta leivotun leivän.

Aiemmin olisin voinut elää pelkällä leivällä, mutta jätin samalla kun muutkin viljatuotteet. Ensimmäiset pari viikkoa oli aivan hirvittäviä vieroitusoireita. Tunsin leivän tuoksun vähän väliä, näin unia leivästä :D, pää tuntui hajoavan siihen himoon, itketti ja raivostutti ja ties mitä hullua. Jälkeenpäin tuntuu uskomattomalta miten koukussa on voinut johonkin olla..

Aamulla, jos oon laiska, saatan syödä yhden palan kauraleipää. Joskus illalla yhden palan, jos ruokailuvälit on menneet oudoiksi ja illalla on pieni nälkä. En tosiaan joka päivä, enkä ikinä koskaan ruisleipää, joka on mulle kuin myrkkyä. Keho kestää parhaiten kauraa, tai itse tehtyjä pellava-mantelileipiä.