Olenkohan jotenkin outo tai vajaa? Olen terävimmilläni silloin, kun rahat ovat vähissä!

Elän siis minimieläkkeellä toista vuotta, ja keväällä pahentuneen maniajakson aikana tein lähes 500€:n edestä velkaa. Nyt velkoja poismaksellessa elän tosi pienellä summalla- mutta huomaan olevani ihan eri kunnossa kuin minun ns. pitäisi: virallisesti nyt on päällä masennuskausi, mutta saan elämästä paljon enemmän irti! Oloni ei ole maaninen enkä ole äärettömän aikaansaava muutenkaan, en valvo päiväkausia jne. joten siitä ei ole kyse. Enemmänkin saan kovasti tyydytystä siitä, miten mokailustani huolimatta onnistun järjestämään asiani jotenkin, löydän hintatietoisena halvalla ruokaa, vitamiineja jne.

Kävin äsken suihkussa ja sen sijaan että surin kun hintavahko shampooni loppui eikä ollut varaa uuteen, tuoksuttelin ihastuneena halppis 2-in-1-suihkugeeliäni jolla peseydyin tyytyväisenä. :D Otin suihkun jälkeen lasillisen halvinta sekamehua ja koin olevani erittäin onnekas. Tein päivän ruoan aiemmin puolikkaasta nakkipaketista, yhdestä perunasta ja porkkanapussin jämistä ja söin vatsani täyteen tyytyväisenä siihen että jaksoin laittaa ruokaa enkä mennyt kauppaan ns. turhaan. Jne.

En tiedä voisiko tämä olla sitä, että kokee olevansa ikäänkuin omassa elementissään keskellä vaikeuksia tai jotain? Olen tosi vaikeista oloista kotoisin, koulutkin jäivät kesken mielenterveysongelmien vuoksi. Olen ehkä tavallaan tottunut siihen että asiat eivät mene niin sujuvasti ja usein pitää taistella ihan perusasioista. Kotona oli usein puutetta ruoasta, huolenpidosta ym. Silti mietin myös että olenkohan jotenkin vajaa kun tässä istun ja intoilen mielessäni siitä kun löysin vahvaa D-vitamiinia eurolla tarjouksesta purkin. :D

Kiitos ja anteeksi.