Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen erittäin ruma nainen ja kerron miten kauheasti mua kohdellaan
14.08.2016 |
Sain potkut eräästä kaupasta omistajan vaihtumisen jälkeen. Potkujen lopulliseksi syyksi kyseinen työnantaja oli liiton toimitsijalle kertonut, ett mun naama oli kuin petolinnun perse. Lapsena mua kiusattiin koulussa ulkonäköni ja puhevikani takia. Viisi helvetillistä kouluvuotta putkeen, ei jäänyt missään vaiheessa epäselväksi mitä mieltä muut musta olivat, eipä ollut ystäviä koulukiusatulla. Lukiossa muut vieroksuivat mua ulkonäköni takia ja kun mut oli kiusattu peruskoulussa kiusattu hiljaiseksi, niin senkin takia muut lukiossa pitivät mua omituisena. Kolmen lukiovuoden aikana muutamat luokkakavereista eivät puhuneet mun kanssa sanaakaan. Vierusluokalla ollut tyttö sanoi päättäjäispäivänä eräässä ravintolassa kun erehdyin menemään kysymään ett sovinko samaan pöytään istumaan heidän kanssaan, (pöydässä oli tyttöjä omalta ja vierusluokalta), tämä kääntyi katsomaan muita ja sanoi isoon ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä. Ikinä en ollut edes puhunut sille tytölle sanaakaan, katsoi aina mua halveksuen päästä varpaisiin. Vieläkin muistan nuo sanat vaikka asiasta on jo vuosikymmeniä. Mulle on vieraat ja tututkin sanoneet ett olen heidän mielestään ruma. On tyrkätty yhdessä työpaikassakin iso peili melkein naamaan kiinni ja sanottu, ett kato miten ruma naama näkyy, tokaisin ett yhtä rumaltahan tuo näytti kun viimeksi peiliin vilkaisin. Kerran eräässä tanssipaikassa oman ikäinen mies tuli hakemaan mua tanssimaan, mutt kun näki mun naaman, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja sanoi ett oli kuvitellut mut takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. Yhdessä työpaikassa mihin menin uutena työntekijänä, oma työporukka naureskeli mun ulkonäölle kahvitauolla pöydässään,kun jonotin kahviautomaatilleja yks naisista osoitteli mun suuntaan ja sanoi jotain musta ja muut nauroivat. Mä tyhmyyttäni yritin mennä samaan pöytään istumaan, kaikki lähtivät samantien pöydästä kävelemään. Sen kerran jälkeen en heidän seuraan tunkenut ja sain kuulla siitäkin, pidin kuulema itseäni liian hienona heidän pöytään. Kerran kaks henkilöä joita pidin ystävinä olivat puhuneet keskenään mun ulkonäöstä, toinen heistä kertoi vittumainen ilme kasvoillaan nautiskellen, ett sen yhteisen ystävänkin mielestä olen luontaantyöntävän näköinen ja nauroi paskasesti siihen päälle.
Tällä ulkonäöllä työnsaantikin on ollut helvetin vaikeaa, ei kukaan rumaa naista kovin helposti töihin ottanut. Ja jos töihin pääsi, niin muutamat työkaverit veti herneet nekkuun, kun piti näin ruman työkaverin kanssa töitä tehdä. Yksikin naispuolinen työkaveri oli sitä mieltä etten olis myymälän puolella saanut töitä tehdä, mun paikka olis hänen mielestään ollut pelkästään takahuoneessa. Arvosteli jatkuvasti mun ulkonäköä muille työkavereille. Eräässä tukityöpaikkahaastattelussa yhdessä lastentarhassa sain kuulla haastattelijalta suoraan ett olin liian vanha ja lihava siihen työhön. Huvittavaa sinänsä koska mua haastatellut nainen oli mua varmasti yli kymmenen vuotta vanhempi ja reilusti lihavampi kuin mä. Eli on tullut selväksi monella eri tavalla etten ole mikään nätti ihminen. Ruma olen siitä ei ole epäilystäkään. Ystäviäkään ei ole ollut, koska kuka nyt kehtaa ruman ystävän kanssa kaupungilla liikkua, joku tuttava saattaisi vielä nähdä. Tämmöinen ruma kasvoinen ja kroppainen nainen ei ole miehiä kiinnostanut.
Jatkuu
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka yrittäisi pukeutua kuin muut ja hiuksetkin olis mallissaan, niin just silloinhan avuliaat tuttavat ja muut rupeavat huomauttelemaan ulkonäöstä, tyyliin ettei ruman kannata kuvitella liikoja itsestään ja ulkonäöstään. Ottavat rumalta turhat luulot pois. Jos itse olisikin tyytyväinen vaatteisiinsa, niin jonkun mielestä sä pukeudut karseisiin rytkyihin. Olet käynyt kampaajalla ja itse olet mielissäsi uudesta tyylistä, niin eiköhän joku katso aiheellisiksi huomauttaa siitäkin. Jos ns.nätti nainen pukeutuu uusiin kuteisiin, niin kaikki ihastelevat ett ai ku sulla on makeet kuteet ja kun nätti nainen käy kampaajalla niin kaikki ihastelevat uutta kampausta. Suomessa murretaan toisen itsetunto, otetaan luulot pois, ettei vaan tavikset,rumilukset kuvittele olevansa jotain. Itse kehuin tuttaviani, kannustin heitä...arvatkaapa vain toimiko homma toisin päin...no, ei todellakaan. Heiltä oli turha odottaa kannustusta tai kehuja. Kärkkäästi olivat huomauttamassa ulkonäössä olevista virheistä ja antoivat ymmärtää ettei mussa ole mitään hurraamisen arvoista tai hyvää. Kyllä ne muut pitävät huolen negatiivisten kommenttien sanomisissa, ei tarvitse itse huolehtia itsensä mollaamisesta. Kerrankin, kun olin laihtunut ja mielissäni tietenkin siitä, niin eräs tuttavistani katsoi mua halveksuen ivallisesti ja tokaisi ettei mun kannata enempää laihduttaa, et sä sen kummemman näköiseksi tuu. Eli hänen mielestään olin ruma ja laihduttaminen ei sitä asiaa muuttaisi mitenkään...lol.
Ap
Ihmistä voi kohdella ihan miten tahansa, jos ihminen itse antaa sen tapahtua. Sinä esim. tunnut uskovan ihan kaiken mitä joku katellinen elämäänsä kyllästynyt korppikotka sulle suustaan suoltaa.
Mutta ei sun tarvitse. Sulla on ihan täysi oikeus nauttia sun ainutkertaisesta elämästä juuri siten kuin tahdot. Eli pukeutua kauniisti jos haluat, meikata jos haluat, olla iloinen ja sosiaalinen jos haluat. Ja jos joku siihen tulee jotain länkyttämään, niin on miljoona eri tapaa laittaa sellaiselle idiootille jauhot suuhun. Kuten jos joku tulee siihen sössöttämään, ettei ruman kannata yrittää sitä ja tätä, niin sanot vaan että "kiitos, toimii ehkä sinulla mutta itse tykkään laittautua/laihduttaa tms."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumien kirjoitukset tässä ketjussa muistuttavat kirjoitusasultaan saman ihmisen tuottamilta. Huomio vain.
ikuisesti 17-vuotias kirjoitti:
Vähän sama kuin olisi mies ja alle 185-senttinen. Elämä hävitty peli jo ennen syntymää.
Ei pidä paikkaansa. Olen 165 senttinen mies, enkä ymmärrä, mistä puhut.
Sympatiani teille rumuudesta kärsiville. Karseaa luettavaa. Mun on vaikea käsittää, miten idiootteja jotkut oikeasti on. Tässä maailmassa on helppo menettää uskonsa ihmiskuntaan. Koittakaa kuitenkin nauttia elämästä parhaanne mukaan. Idiootit eivät voi viedä teiltä ihan kaikkea. On hyviä ruokia, luonto, taide, hyvä musiikki, eläimet jne.
Oletteko nähneet Iiu Susirajan valokuvia? Ne ovat hyvää vastapainoa maailman pinnallisuudelle. Ovat jotenkin terapeuttisia. Röyhkeää, häpeilemätöntä ja vähän raakaa taidetta. Googlettakaa nimi, ja kuvahaussa näkyy jo paljon.
Helena Rubinstain on aikooinaan sanonut, että ei ole rumia naisia, vain laiskoja. Mielestäni tuossa on kyllä sen verran totuutta, että myös ulkonäöllisesti 'rajoittunut' nainen voi olla ihan viehättävä, jos on erittäin hyvin hoidettu ja kauniisti pukeutunut. Siis ihan perusasiat kuntoon; hyvä yleinen hygienia, hoidettu tasainen iho, huolletut hampaat, hiukset, kynnet. Kevyt ehostus ja itselle sopivat laadukkaat vaatteet.
Ihmiset kuvittelevat että pitää olla hirviömäisen ruma tai epämuodostunut ollakseen yleisillä standardeilla epäviehättävä. Tuo ei pidä ollenkaan paikkaansa, kasvoissa ei tarvitse olla kuin pari pieleen mennyttä piirrettä niin joutuu muiden silmätikuksi. Itseäni on kiusattu ulkonäöstäni niin kauan kuin jaksan muistaa, jopa omat vanhemmat ovat huomautelleet siitä hyvin negatiiviseen sävyyn. Saan muilta ihmisiltä huonoa tai välinpitämätöntä kohtelua ihan mihin tahansa menenkin, kummaltakin sukupuolelta. Kasvoni ovat taikinamaiset, rumat ja muodottomat. Silmät pienet, syvällä päässä ja lähellä toisiaan, kasvot epäsymmetriset, leukalinja on heikko ja kaksoisleukaa on hoikkanakin, minulla on myös kamala ylipurenta. Nenä on hyppyrimäinen pottu, suu pieni ja olematon. Kamalinta on se etten voi näille piirteille yhtään mitään ja tuntuu siltä että jään elämässä monista asioista paitsi ruman ulkonäköni takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin on erittäin epäsymmetriset kasvot ja ruma profiili, mutta kukaan ei ole haukkunut rumaksi, mitä ihmettelen suuresti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Petolinnun perseellä tarkoitettiin ehkä asennettasi. Asiakaspalvelutehtäviin kun ei voi tulla naama norsunvitulla ja huonoll asenteella. Teet ulkonäöstäsi liian suuren numeron pään sisällä ja ehkä kuvittelet noita juttuja.
Asenteesta olisi varmaan huomautettu eri tavalla.
Tää on just tätä, että kun joku kertoo saamastaan huonosta kohtelusta, niin se on sitten vain numeron tekemistä ja kuvittelua. Tämä on täyttä todellisuutta joillekin!
Joidenkin maailmaan ei mahdu se, että se, mitä EI ole tapahtunut itselle, VOI olla tapahtunut toiselle.
Joku sanoi, että poista elämästäsi epämiellyttävät, arvostelevat tms. ihmiset. Jos bussikuskit ja työkaverit arvostelee päin näköä, niin miten voit ylipäätään ihmisten ilmoilla liikkua? Arvostelua tulee mistä tahansa!
Itse olen normaalinnäköinen, enkä ole kuullut negatiivista ulkonäöstäni murrosiän jälkeen, jolloin ns. setämiehet arvostelivat kehitysastetta (milloin oli liian pieni perse ja liian isot tissit tai päinvastoin). Ystäväni on ns. ruma, ja häntä todella arvostellaan. Vasta kuljimme kaupungilla ohi miehistä, jotka kovaäänisesti sanoivat: vittu kun ruma nainen toi läski. Eivät kai tarkoittaneet minua. Tuntuu sanoinkuvaamattoman pahalta. Ystävääni en ainakaan lohduta: "älä välitä". Sanon, että "vittu mitä idiootteja!"
Jos on sellainen yhdistelmä, että on ns. ruma ja lapsena itsetunto vanhempien toimesta murskattu, tilanne on aika lohduton. Siinä ei auta neuvot "älä välitä", "oot varmaan sisäisesti kaunis", "jätä arvostelijat omaan arvoonsa" tai vielä pahempaa: "sinä vain kuvittelet".
Suosittelen ammattiavun hakemista. Ystäväni käy terapiassa ja hänen itsetuntonsa pikku hiljaa vahvistuu. Kokemuksia vähättelemällä se ei ainakaan vahvistu.
Jäin tässä oikein miettimään, että kuka työkavereistani ja tutuista olisi ruma. Ja minun mielestäni ei kukaan. Minulta näköjään puuttuu kokonaan tuollainen ajattelutapa toisten ihmisten ulkonäöstä. Tunnistan kyllä sen että muutama työkaverini on kauniimpi kuin muut. Mutta että joku olisi ruma...
Jotenkin lapsellista ja keskenkasvuista on rumaksi haukkuminen. Onneksi olen näemmä sellaisella alalla töissä, jossa ulkonäkö ei ole mikään meriitti työssä vaan osaaminen. Ja enpä ole koskaan huomannut tai kuullut tuota ruma-sanaa töissä, enkä muuallakaan. Liikun ehkä sitten kovin erilaisissa piireissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta, miten ulkonäkökeskeistä porukkaa suomalaiset naiset ovat ja lisäksi ristiriitaista. Rumalle kettuillaan ja keljuillaan ja ihmetellään, miksi hän pukeutuu niin tyylittömästi ja miksi hänellä ei ole kunnon leikkausta tai kampausta hiuksissa tai miksi hän ei ole viitsinyt edes meikata. No sitten jos tämä ruma pukeutuu tyylikkäästi, kampaa hiuksensa kauniisti ja meikkaa, niin eikös vaan samat morkkaajat tule irvailemaan, ettei kannata, et sinä siitä paremman näköiseksi muutu. Jotkut vaativat, että naamalleen pitäisi tehdä jotakin. Mitä sitten? Kauneusleikkausko? Ei tervettä naamavärkkiä ruveta leikkelemään.
Olen myös ruma, mutta ei minua tuolla tavalla ole kiusattu eikä morkattu. Ilmeeni ei ole luonnostaan mitenkään herttainen ja siitä olen kyllä saanut lapsesta asti piikkejä. "Tasainen luonne, aina äkäinen", "On kuin olisi yhden syönyt ja toista aloittaisi", "Mikä saa nuoren naisen näyttämään noin maailman murjomalta ja surkealta?" Valitettavasti olen saanut sen verran hyvän kasvatuksen, että en ole voinut latoa sanojille päin naamaa, mitä heistä ja heidän kommenteistaan ajattelen. Sisuksissa on kyllä kiehunut monesti. Töitä on kyllä riittänyt ja työpaikalla olen saanut olla rauhassa - sivistyneitä kollegoja! - mutta ihmissuhteet ovat aina olleet vähäiset. Olen ollut aina jonkinlainen hätävara. Nykyään jos huomaan tuollaisen asenteen kutsussa, niin kummallisesti minulla aina sattuu juuri siihen ajankohtaan joku ennemmin sovittu meno, jota ei voi perua. Siis usein ei ole mitään menoa, mutta haluan suojella itseäni pahalta mieleltä. Ei liene väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rumia ihmisiä ei ole. Tai on; jos olet sisäisesti ruma, se näkyy ulospäin. Toisaalta voit olla vaikka miten epämuodostunut ja olet kaunis jos luonteesi on sitä. Ainoat ihmiset joita olen pitänyt rumina ovat olleet ilkeitä, ylimielisiä, persoonallisuushäiriöisiä jne.
"Ruma nainen" usein vanhenee persoonallisesti ja ikä saatta rumasta tehdä " mielenkiintoisen" näköisen. Perinteinen klassisesti naisellinen nainen ikääntyy eri tavalla: kaunottaren kauneuden katoaminen on dramaattista, kun se ihana ulkonäkö lakkaa olemasta ja on vain vanheneva nainen. Ruman ikääntyminen näyttää erilaiselta.
Ikääntyminen hoitelee lopulta meidät kaikki - ne kaikkein kauneimmatkin. Parikymmentä vuotta voi kukoistaa, mutta sitten alkaa maanvetovoima vetää puoleensa, kroppa muuttuu tasapaksuksi, rinnat ja peppu ja käsivarret alkaa roikkua, iho muuttuu sameaksi ja rypistyy, hiukset harventuu jne. Ja vaikka kohta ryntää paikalle 40+ naisia kertomaan, että ovat ihan kukkeimmillaan edelleen, niin höpö-höpö, uutta vuosikertaa puskee esiin päivittäin ja me kaikki päivä päivältä muututaan vanhemmiksi ja vähemmän miellyttävännäköisiksi.
Rumille kasvoille ei paljon voi. Mutta ylipainoa voi välttää, pitää huolta timmistä ja ryhdikkäästä kropasta ja pitää hiukset, iho ja hampaat hyvinhoidettuina.
Paljon on todella rumia mutta silti viehättäviä ja menestyviä naisia: mm.: Sinnemäki, Tapaninen, Outinen, VSuutari,Halonen,SLAnttila, Palotie ym. Puhumattakaan ihan keskimääräisestä suomalaisnaisesta. Mediasta Instagramtyrkkyineen tulee kummallinen naiskäsitys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruma nainen puhuu. Ruumuuden huomaa ennenkaikkea muiden ihmisten reaktioista.
Vaikka käyttäytyisit kuinka hyvin tai kohteliaasti tahansa, AINA sinua kohdellaan huonosti. AINA.
Rumuus on niin hirveä taakka kantaa ettet pysty itse vaikuttamaan saamaasi kohteluun edes hyvillä käytöstavoilla tai tekeytymällä näkymättömäksi.
Rumaa kiusaavat kaikki ja kaikilta se on hyväksyttyä. Kukaan ei rumaa puolusta. Tämä on tullut todettua monet kerrat.
Rumaa ivaavat nuoret ja vanhat. Lapset ja vanhukset. MIKÄ TUSKA ONKAAN SYNTYÄ RUMAKSI.
Mielummin olisin vaikka vammainen tai köyhä. Mutta en RUMA.
Elinkaareni on ollut täyttä paskaa ruman ulkokuoreni takia ja tiedän että vaikka minulla on hyvä koulutus, en tule koskaan saamaan töitä tämän naamani takia.
Normaalinnäköisten/kauniiden on aivan turha yrittää edes ymmärtää ruman naisen arkea. Edes ruma mies ei kärsi kuten me naiset kärsimme rumuudestamme.
Minua on kiusattu AINA ja tullaan elinikäisesti eritämään porukoista.
Ainoa tapa , jolla saan itseni ihmisen näköiseksi on meikkaamalla itseni kummajaiseksi ja laihduttamalla itseni luurangoksi. Silti se ei tätä paksua persettä, pieniä rintoja ja ohuita hiuksia ja lyhyitä jalkoja peitä!
Kaikken tuskallisinta on olla NUORI ruma nainen.
Kun muut ympärillä pariutuvat, minä möllötän yksin nurkassa. Ei kukaan minua halua mihinkään.
Minusta on tyhmää vähätellä muiden ongelmia omia korostaakseen. Ei rumalla miehellä välttämättä ole sen helpompaa, vaikka sinä niin kuvitteletkin.
En jaksa lukea ketjua mutta teille jotka ette usko, olin joku aika sitten liikkeellä kahden kehitysvammaisen naisen kanssa ja oli kyllä valitettavan avartava kokemus. Käytiin pikaruokapaikassa syömässä ja kaksi kolmesta myyjästä oli asiallisia, mutta sen kolmannen ilme oli näkemisen arvoinen. Nää mun seurassa olleet oli tottuneita eikä hidastaneet jonoa lainkaan, mutta silti asenne näkyi kunnes myyjä taisi huomata että tarkkailin tilannetta. Vastaan tuli seuralaisilleni yökkiviä pojankloppeja, siis ihan yök-ääniä päästellen. Pikaruokapaikassa kiinnitti huomiota miten joku vanha äijä rupesi oudosti pyörimään ympärillämme, teki lopulta tikusta asiaa kysellen ruoka-annoksen hintaa vaikka se näkyi siinä seinällä. Jotain outoa senkin ukon käytöksessä oli, oudon pitkään siinä kyttäsi meitä. Olen kuullut että kaikenlaista yrittäjää piisaa näillä naisilla, en tiedä oliko tuossa siitä kyse mutta eipä ole ennen tuollaista sattunut. Jo parissa tunnissa naisten kanssa ymmärsin että kaikkia ei kohdella välttämättä samalla lailla.
Alue: Aihe vapaa
Ihmetellen luin tätä ketjua, kun en oikein rumia ihmisiä ole edes nähnyt, mutta jos tavallisen suomalaisnaisten näköinen (ja nuorempana oikein sievä) Tarja Halonen on ruma niin jokatoinen täällä sitten on ruma. En mitenkään voi uskoa, että heitä kaikkia kohdellaan yhtä huonosti kuin ap kertoo itseään kohdellun.