Olen erittäin ruma nainen ja kerron miten kauheasti mua kohdellaan
Sain potkut eräästä kaupasta omistajan vaihtumisen jälkeen. Potkujen lopulliseksi syyksi kyseinen työnantaja oli liiton toimitsijalle kertonut, ett mun naama oli kuin petolinnun perse. Lapsena mua kiusattiin koulussa ulkonäköni ja puhevikani takia. Viisi helvetillistä kouluvuotta putkeen, ei jäänyt missään vaiheessa epäselväksi mitä mieltä muut musta olivat, eipä ollut ystäviä koulukiusatulla. Lukiossa muut vieroksuivat mua ulkonäköni takia ja kun mut oli kiusattu peruskoulussa kiusattu hiljaiseksi, niin senkin takia muut lukiossa pitivät mua omituisena. Kolmen lukiovuoden aikana muutamat luokkakavereista eivät puhuneet mun kanssa sanaakaan. Vierusluokalla ollut tyttö sanoi päättäjäispäivänä eräässä ravintolassa kun erehdyin menemään kysymään ett sovinko samaan pöytään istumaan heidän kanssaan, (pöydässä oli tyttöjä omalta ja vierusluokalta), tämä kääntyi katsomaan muita ja sanoi isoon ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä. Ikinä en ollut edes puhunut sille tytölle sanaakaan, katsoi aina mua halveksuen päästä varpaisiin. Vieläkin muistan nuo sanat vaikka asiasta on jo vuosikymmeniä. Mulle on vieraat ja tututkin sanoneet ett olen heidän mielestään ruma. On tyrkätty yhdessä työpaikassakin iso peili melkein naamaan kiinni ja sanottu, ett kato miten ruma naama näkyy, tokaisin ett yhtä rumaltahan tuo näytti kun viimeksi peiliin vilkaisin. Kerran eräässä tanssipaikassa oman ikäinen mies tuli hakemaan mua tanssimaan, mutt kun näki mun naaman, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja sanoi ett oli kuvitellut mut takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. Yhdessä työpaikassa mihin menin uutena työntekijänä, oma työporukka naureskeli mun ulkonäölle kahvitauolla pöydässään,kun jonotin kahviautomaatilleja yks naisista osoitteli mun suuntaan ja sanoi jotain musta ja muut nauroivat. Mä tyhmyyttäni yritin mennä samaan pöytään istumaan, kaikki lähtivät samantien pöydästä kävelemään. Sen kerran jälkeen en heidän seuraan tunkenut ja sain kuulla siitäkin, pidin kuulema itseäni liian hienona heidän pöytään. Kerran kaks henkilöä joita pidin ystävinä olivat puhuneet keskenään mun ulkonäöstä, toinen heistä kertoi vittumainen ilme kasvoillaan nautiskellen, ett sen yhteisen ystävänkin mielestä olen luontaantyöntävän näköinen ja nauroi paskasesti siihen päälle.
Tällä ulkonäöllä työnsaantikin on ollut helvetin vaikeaa, ei kukaan rumaa naista kovin helposti töihin ottanut. Ja jos töihin pääsi, niin muutamat työkaverit veti herneet nekkuun, kun piti näin ruman työkaverin kanssa töitä tehdä. Yksikin naispuolinen työkaveri oli sitä mieltä etten olis myymälän puolella saanut töitä tehdä, mun paikka olis hänen mielestään ollut pelkästään takahuoneessa. Arvosteli jatkuvasti mun ulkonäköä muille työkavereille. Eräässä tukityöpaikkahaastattelussa yhdessä lastentarhassa sain kuulla haastattelijalta suoraan ett olin liian vanha ja lihava siihen työhön. Huvittavaa sinänsä koska mua haastatellut nainen oli mua varmasti yli kymmenen vuotta vanhempi ja reilusti lihavampi kuin mä. Eli on tullut selväksi monella eri tavalla etten ole mikään nätti ihminen. Ruma olen siitä ei ole epäilystäkään. Ystäviäkään ei ole ollut, koska kuka nyt kehtaa ruman ystävän kanssa kaupungilla liikkua, joku tuttava saattaisi vielä nähdä. Tämmöinen ruma kasvoinen ja kroppainen nainen ei ole miehiä kiinnostanut.
Jatkuu
Kommentit (133)
Sampuli kirjoitti:
On tehty tutkimuksia että kauniit on älykkäämpiä ja menestyvämpiä. Miellyttävämpiä. Kyllä mutta se on oletus ja näin he pääsevät eteenpäin elämässään paremmin. Muut joutuu tekemään kaksinkertaisen tai kolminkertaisen työn siihen nähden. Tää korostuu miesvaltaisella alalla jossa vähän naisia. Ne kauniit, hyväkroppaset saa kaiken huomion vaikka ois työssään ihan samanveroisia kuin se rumempi yksilö. Tai vaikka tekis huonomminkin niin kyllä heitä kehutaan ja he saavat kavereita, huomiota ja ylennystä. Näkymättömämpää ihmistä ei huomaa kukaan vaikka tekis hyvin. Tai turha kuvitella saavansa kehuja keltään. Hyvä kun edes moikataan. Itse yritän olla mukava, avulias, ja ahkera. Ei se auta. Samaan en pääse. Se vaikuttaa meillä rumemmilla siten, että emme sitten edes yritä koska joudumme tekemään moninkertaisen työn näihin näpsyköihin nähden. Olen itse ollut aiemmin erittäin hyvässä kunnossa kropalta ja medium naama ollu aina sekä paksuhko tukka. Nyt hieman pyöreämpänä (laihtunut lähemmäs 10kg tosin nyt) on ihan erilaista kohtelua kuin silloin! Siis ihan täysin erilaista.
Samalta sukupuoleltakin tulee joskus ennakkoluuloista asennetta. Tän takia aloitin itsepuolustuslajin. Parantaa itsetuntoa. Sääli siis meille hieman vaatimattomammille luonteille.
OLEN SIIS SAMANLAINEN luonteeltaan kuin silloin ennen, mutta kohtelu erilaista. Koska olemus ei ole tällä hetkellä kuin urheilijalla.
Sori totuudesta mutta tämä on TOTUUS!!!
Suomessa on oikeasti kolme populaatiota eli kansaa, jotka (varsinkin siperiantaustainen) poikkeavat toisistaan enemmän kuin britit saksalaisista, siis nimenomaan geneettisesti. Nämä ihmisryhmät eivät oikeasti ole olleet samaa kansaa ts. suomalaisia esihistorian ja historian aikana, ennenkuin vasta viime vuosisadan alussa. Osasyy, joskin alitajuinen, on varmasti tämä. Tilanne on aika järkyttävä erityisesti kulttuuri-ja muinaistutkimuksessa, koska alkuperäisiä suomalaisia täällä on enää vain 5%,muut pseudoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööhh.. Onko toi joku vitsi? 😂 Okei, no voin suoraan sanoa että tiedä tapauksen missä tyyppi on ollu työpaikan kaunein ja leimattu silti (sen vuoksi??) jotenkin vastenmieliseksi kateuden vuoksi, eli keksitty perättömiä juoruja koko ajan vaan siksi että muut kokeneet uhkaa ja kateutta. Muutenkaan työpaikalle ei kuulu ulkonäön puinti, jollette sitten oo malli toimistolla?
Jos edelliseen viestiin viittasit niin ei todellakaan ole vitsi. Vähän kyllä katsoin esimiestäni pitkään ja hitaasti kun hän tästä työkavereiden valituksesta kertoi. ihanko totta? noi voi-voi, en aio hankkia kauneusleikkausta ihan just nyt. Asiallinen esimies olisi puuttunut työkavereiden kommentointiin eikä olisi lähtenyt sitä eteenpäin viemään. Ei oikein välejä parantanut kun valittajat saivat tietää että nyt minä tiedän heidän valituksensa. Välttelevät katsekontaktia, jatkavat jouruiluja, minä hymyilen leveästi ja sekös ärsyttää.
Eikä olla mallitoimistossa, ihan vaan valtion virastossa.
Valtion virat ovat täynnä sitä luokattominta ja lahjattominta ainesta. Se vähä, minkä itse olen joutunut tekemisiin näiden suojatyöläisten kanssa kulttuuriin liittyvällä alalla, on aiheuttanut aikamoista sielullista allergiaa, eikä kysymys ole mistään ulkonäöstä, vaan tyhmyydestä ja ammattitaidottomuudesta sekä virkahommien tekemättä jättämisestä.
Naisena on kyllä hankala elää siinä mielessä, että koska naisen vetävyys perustuu niin paljon ulkonäköön, niin he lähettävät jatkuvasti ikään kuin tv-lähetystä omasta markkina-arvostaan ja tätä lähetystä katsovat ja arvioivat sekä miehet, että toiset naiset. Tämän passiivisen ja ikuisen lähetyksen takia naiset kokevat häirintää paljon miehiä enemmän.
Jos jokaisen miehen paidassa lukisi aina hänen markkina-arvonsa (eli käytännössä opiskelun ja työelämän CV ja onko itsevarma ja hauska vai ei), niin myös miehet kokisivat hieman enemmän sitä, millaista on olla vapaata riistaa. Varmaan joillain äärettömän komeilla 180+ cm -miehillä on jotain tuntumaa siihen, millaista on ihan vaan tavisnaiseen kohdistuva seksuaalinen paine.
Voi että elämä on ihanaa 🤠
Nimimerkki entinen miss suomi
Hygienian puute, löysä kroppa ja tyylitajun puute ovat paljon yleisempiä rumuuden aiheuttajia kuin vastenmielinen naama.
Selvää se on, että naisen arvo määritellään valitettavan usein ulkonäön perusteella.
Olen pahoillani, ap, että olet joutunut kokemaan tuollaista ryhmästä hylkimistä. Se on tutkitusti ihmismielelle raadollista.
Jostain syystä jotkut naiset haluavat alentaa toisia arvostelemalla ulkonäköä ja palauttaa maan rakoon hokemalla perään "mitä sinä kuvittelet itsestäsi", "pidätkö itseäsi tärkeänä", "kukaan ei ole kiinnostunut jutuistasi". Mutta miksi, auttaako tuo heitä?
Vierailija kirjoitti:
Kamalaa. Että ihmiset on julmia. En kyllä osaa kuvitella ulkonäköäsi, en ole koskaan tavannut niin rumaa ihmistä että sitä pitäisi ihan ääneen päivitellä.
En minäkään, ainakaan tervettä. Ja ap:lla ilmeisesti on kroppa kunnossa koska kertoi että joku mies oli sanonut takaapäin kuvitelleensa paremman näköiseksi.
Mä olen isossa työpaikassa jossa on kaiken ikäisiä, näköisiä ja kokoisia ihmisiä. Koko ajan siellä puhutaan toisista selän takana mutta en koskaan ole kuullut kenenkään haukkuvan kenenkään ulkonäköä. Harmi että olet törmännyt sisäisesti ruumiin ihmisiin, ap.
Vierailija kirjoitti:
Puhumattakaan siitä että vaikka saavuttaisin mitä tahansa. Sillä ei ole mitään väliä eikä tule koskaan olemaan. Koska olen RUMA.
RUMUUS näkyy, vaikka olisit professori, huippu-urheilija jne. olet vain RUMA.
Kun valmistuin ylioppilaaksi 6 L:n papereilla sain ikä-tovereiltä tälläista palautetta: "Nörtti.... sinunlaistesi täytyy tyytyä rumiin miehiin."
" Saatanan nössön muija"
OIKEASSA MUUTEN OLI!
" Helvetin elähtäneen näköinen 19-vuotias" - äitini kommentti.
"Kuka noin tyhmää haluaa panna?"
"Laita itsesi ihmisen näköiseksi!!"
"Lihava lehmä" - nämä kommentit valmistujaisissa
"Oletko poika vai tyttö?" - Pieni tyttö ollessani 23v."Pieni pömmpänä, ota vain lisää suklaata" - Sukulaiseni kommentti, kun paranin hengenvaarallisesta anoreksiasta , joka oli jo 7-luokalla viedä minut hautaan.
Anoreksiasta muistona minulla: ohuet , kuolleet hiukset, ja nykyisin nopeasta painonnoususta johtuva ylipaino. Aineenvaihdunta ei koskaan normalisoidu, minulla on myös nyt, jo alle 30v vakavanlaatuinen luukato.
"Persejalka"- Parhaan kaverini kommentti 5- luokalla, josta seurasi ankara laihdutuskierre joka huipeni letkuihin kytkemiseen ja sydänkohtaukseen.
"Hirmu lyhyet jalat"
"Totuus anoreksiasta voi paljastua myöhemmin: Pituus:155 Paino:60" - Sukulaiseni kommentti minusta.
JÄÄTÄVÄÄ. kyllähän sitä vähemmästäkin ymmärtää olevansa RUMA.
"Helvetin iso nenä sinulla." - Bussikuski.
"Näytät 30v" - Työnantajani kun olin 24v."Sinusta huomaa ettet miehiä etsi. Miettisit edes vähän että kenelle kelpaat." - Työnantajan vaimo.
"Mummo" - Koulukiusaajani ala-asteelta.
" Hoidas sairas pääsi"- Tätä on tullut kuultua. Ilmeisesti RUMA=hullu.
" Älä naura, näytät hullulle" - Rakas äitini.
" ÄLÄ SYÖ LIHOT! PERSE ON LEVINNYT!"- Äitini.
"Huo**, valehtelija" - äitini.
"Oletpa lihava" - Entinen kaverini.
"Hiuksesi ovat ihan kuolleet ei näille voi mitään tehdä"- kampaajani.
" Sinulle ei sitten ole vyötäröä siunaantunut." - Vanhempi naisihminen kassajonossa.
" Miten olen voinut saada noin tyhmän tytön" -äitini
äitini on muuten pahoinpidellyt minut miehensä kanssa useasti niin, että olen vuotanut päästäni verta.
" Oletko psykoosissa?"- Sukulaiseni...siis, käyttäydyin tuolloin ihan normaalisti... Eli näytän siis hullulle.
" Levitä haarasi HUO**" -sukulaiseni.
Ruma on vaan vapaata riistaa kaikille. Näin asia on ja näin asia tulee olemaan.
Olen RUMA. PISTE.
Kuulostaa siltä, että äitisi ja sukulaisesi ovat jotain kusipäisiä narsisteja ja tuhonneet itsetuntosi pienestä pitäen. Et ehkä olekaan niin ruma kuin kuvittelet. Tuollainen on vain johtanut pahaan kierteeseen jossa kaikki mahdollinen negatiivinen kommentti minkä joku törppö kaveri tai tuntematon saattaa sanoa, jää vahvasti mieleen ja ruokkii tätä kierrettä ennestään. Todella surullista.
Lapsena olin pyöreäposkinen hoikkanakin ja tyylitajua ei oikein ollut. Minulla on ns. concave-kasvot eli kupera otsa, silmät syvällä päässä ja hyppyrinokka. Sain siinä 11-13-vuotiaana kuulla olevani ruma jatkuvasti, kiusattiin oikein kunnolla. Yleisin haukkumafraasi oli "ruma h***a". Oli pakko vaihtaa koulua yläasteella kun kiusaajia oli ollut pojissa siihen mennessä kymmeniä. En ollut ainut, kaveriani kiusattiin yhtä lailla ja hänkin vaihtoi koulua.
Teini-iässä kun sain olla enemmän rauhassa uudessa koulussa muokkasin myös tyyliäni eli pidin samoja ihonmyötäisiä ysärikuteita kuin muutkin. Olin harrastanut jo urheilua aiemmin, mutta lenkkeilyn aloitin kunnolla siinä ripari-iässä. Aloitin myös meikkaamaan ja pitämään kampausta joka sopi kasvonpiirteisiini. Kaiken takana oli ajatus, että jos teen itsestäni tietyn näköisen eli luon jonkinlaisen panssarin saan olla rauhassa.
Mikä elämässä on yksi hirveimmistä totuuksista joka silloin valkeni on se, että se toimii. Edelleen tuli päänaukomista joiltain, mutta sen nyt voi tulkita vaikka niin, että jokin minussa vain ärsyttää joitain ihmisiä.
Pojat alkoivat huomaamaan ja meni vielä pari vuotta ennen kuin mihinkään suhteisiin aloin. Minua alettiin kuitenkin kohdella paljon kunnioittavammin kun olin laihtunut ja kasvot olivat kaventuneet. Kaventuminen myös tapahtuu muutenkin meillä suvussa ja entisellä pullaposkella on yhtäkkiä korkeat poskipäät, hymykuopat ja kaunis leuka. Silmät tulevat eri lailla esiin.
Kroppaankin alkoi tulla muotoja ja sain pitkät sääret, isot pyöreät rinnat joista moni maksaisi paljon, että saisi samanlaiset ja takapuoli on treenistä pyöreä. Tämä alkaa kuulostaa karsealta humblebragging-skeidalta, mutta kaikkien muutosten jälkeen minuun suhtaudutaan aina positiivisesti ja pidetään älykkäänä, karismaattisena, viisaana, siis liitetään milloin mitäkin määreitä.
Pyydetään politiikkaan ehdolle ja yleensä hyvissä asemissa olevat ihmiset varsinkin huomaavat. Parisuhteen olen aina saanut ja elämä on ollut hyvää, ystäviäkin on ollut ja niin pois päin.
Jotenkin siinä lapsuudessa meni ensi kertaa jotain rikki suhteessa tuohon ihmisten tarkoitusperien aitouteen. Kyllähän edelleen saan huonompaa kohtelua jos vaikka lihon tai turpoan vaikka naamasta jonkin lääkekuurin seurauksena.
Uskon ihmisten voivan käyttäytyä todella törkeästi toisia kohtaan juuri ulkonäön takia. Se on loogistakin, että jos ulkonäöllisesti on joku skaala olemassa välillä vaikka 1 ollen susiruma ja 10 täydellinen niin ykkösiä tai kymppejäkin on häviävän vähän. Siksi joku joka ei ole koskaan numeroita 1-2 nähnytkään ei välttämättä usko, että voi olla rumia ihmisiä. Minä uskon olevani persoonallisen kaunis ja siksi kai huomattu.
Juuri tuo, miten muut loukkaantuvat sinun rumuudestasi, on täysin käsittämätöntä. Ikäänkuin olisit itse valinnut rumuutesi ihan van toisten kiusaksi. Tätä ei varmasti käsitä, jos ei ole kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta. Tuollaista on ruman naisen arki ja elämä. Niin raakaa että kukaan norminäköinen saati komistus tai kaunotar ei asiaa voi käsittää.
Ei se riipu ulkonäöstä, joku vain ei sovi joukkoon.
Tämä on totta. Olen ihan nätti nainen, mitä nyt vähän ylipainoa on.
En ole oikeastaan miltei koskaan sopinut ns. piireihin ja kun olin nuorempana ujo, niin minut oli helppo puskea täysin ulkopuoliseksi ja minusta oli helppo ilkeiden ihmisten puhua pahaa ja juoruta valheita.
Ihmiset nyt ovat päällisin puolin ilkeitä, pinnallisia ja ulkonäkökeskeisiä mutta myöskään "väärien ihmisten" kanssa ei voi kulkea, vaikkei olisi koskaan edes kunnolla keskustellut tämän kanssa.
Pelkät valheet ja sairaat juorut riittävät pitämään jonkun etistettynä ja yksinäisenä.
Mulla on kuitenkin oma vahva tyylini ja hyvä itsetunto nykyään, jos en kelpaa muille niin se kyllä kertoo muista ihmisistä enemmän, kuin minusta itsestäni.
Sääli olla toki yksinäinen, mutta parempi niinkin, kuin "mädän" tuttavalauman parissa.
Harmi kyllä en nyt pysty lukemaan näitä, mutta itse olen ollut kiusattu ja vainottu liian hyvänä pidetyn ulkonäköni takia. Osunut kohdalle kateellisia. Herätän rasittavan suuria tunteita, hyvää ja huonoa, vaikka olen vain pieni väsynyt ihminen ja tahtoisin ainoastaan olla rauhassa.
Valitettava totuus on se, että muita ei voi muuttaa kuin itseään. Ihmiset on tylyjä ja ilkeitä erilaisille. Ehkä nekin pelkää olevansa tylsää massaa.
Kerron vähän omista vaikeuksistani. Minuakin on kiusattu lapsesta asti. Ei ulkonäöstä niinkään vaan ujoudesta kai ja siitä etten osannut olla sosiaalinen. Tämä eskaloitui niin etten vieläkään osaa kaikkia ihme sääntöjä, mitä sosiaaliset ihmiset käyttää. Tutustumisen se tekee vaikeaksi. Minulle, esim työkaverien mielestä se etten ole aktiivinen somessa, pidin oman nimeni enkä halua lapsia aiheuttaa edelleen vittuilua, mutta minä en enää välitä. Minullekin on tultu sanomaan vaatteista ja vartalosta (olen hoikka ja aika tavis), mutta niistäkään en enää loukkaannu. Koska olen päättänyt, etten enää suostu elämään elämääni muitten mieliksi.
Niinpä suosittelen, että alat pukeutumaan kuten tahdot, käytät meikkiä ja mekkoja, jos haluat ja panostat omaan elämään. Jos haluat laihduttaa niin laihdutat, itseäsi varten sinä elät. Olet kokenut todella rankkoja asioita ja suosittelen myös terapiaa auttamaan siinä itsetunnon vahvistamisessa. Itse olen aina murehtinut liikaa muita, kunnes tajusin, että eivät ne muut välitä minusta ja voin käyttää aikani itseeni. En siis suosittele, että muutat itseäsi vaan, että muutat suhtautumistasi muihin ja annat paskojen ihmisten kommenteille ansaitsemansa arvon.
Ei ole kauniillakaan helppoa. Miehet jännittävät läsnäollessa ja sekoilevat. Luulevat, että on paljon miehiä, Tosin on hyvin vähän. Parempi olla tasapäisen näköinen.
Ihmeellistä, että 75 % miehistä hermoilee hyvin kauniin naisen kanssa jutellessaan. Jo on heikko itsetunto enemmistöllä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Totta. Tuollaista on ruman naisen arki ja elämä. Niin raakaa että kukaan norminäköinen saati komistus tai kaunotar ei asiaa voi käsittää.
Ihan turha tuossa on naisia eritellä. Ei rumille miehillekään ole mitään paraatia tarjolla.
Ulkonäköä ei ole otettu hallituksen "syrjinnän eri muodot tunnistavan" intersektionaalisen feminismin syrjintäkategoriaksi koska se ei sovi siihen marxilaiseen agendaan.
Vaikka se ihmisiä niin selvsti eriarvoistaakin ja paljon enemmän kuin moni muu asia. Terveys toinen hyvä esimerkki.