Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen erittäin ruma nainen ja kerron miten kauheasti mua kohdellaan
14.08.2016 |
Sain potkut eräästä kaupasta omistajan vaihtumisen jälkeen. Potkujen lopulliseksi syyksi kyseinen työnantaja oli liiton toimitsijalle kertonut, ett mun naama oli kuin petolinnun perse. Lapsena mua kiusattiin koulussa ulkonäköni ja puhevikani takia. Viisi helvetillistä kouluvuotta putkeen, ei jäänyt missään vaiheessa epäselväksi mitä mieltä muut musta olivat, eipä ollut ystäviä koulukiusatulla. Lukiossa muut vieroksuivat mua ulkonäköni takia ja kun mut oli kiusattu peruskoulussa kiusattu hiljaiseksi, niin senkin takia muut lukiossa pitivät mua omituisena. Kolmen lukiovuoden aikana muutamat luokkakavereista eivät puhuneet mun kanssa sanaakaan. Vierusluokalla ollut tyttö sanoi päättäjäispäivänä eräässä ravintolassa kun erehdyin menemään kysymään ett sovinko samaan pöytään istumaan heidän kanssaan, (pöydässä oli tyttöjä omalta ja vierusluokalta), tämä kääntyi katsomaan muita ja sanoi isoon ääneen, ett pitääkö TUON tulla pilaamaan tämäkin päivä. Ikinä en ollut edes puhunut sille tytölle sanaakaan, katsoi aina mua halveksuen päästä varpaisiin. Vieläkin muistan nuo sanat vaikka asiasta on jo vuosikymmeniä. Mulle on vieraat ja tututkin sanoneet ett olen heidän mielestään ruma. On tyrkätty yhdessä työpaikassakin iso peili melkein naamaan kiinni ja sanottu, ett kato miten ruma naama näkyy, tokaisin ett yhtä rumaltahan tuo näytti kun viimeksi peiliin vilkaisin. Kerran eräässä tanssipaikassa oman ikäinen mies tuli hakemaan mua tanssimaan, mutt kun näki mun naaman, meni totisen näköiseksi, puisteli päätään ja sanoi ett oli kuvitellut mut takaapäin nähtynä paremman näköiseksi. Yhdessä työpaikassa mihin menin uutena työntekijänä, oma työporukka naureskeli mun ulkonäölle kahvitauolla pöydässään,kun jonotin kahviautomaatilleja yks naisista osoitteli mun suuntaan ja sanoi jotain musta ja muut nauroivat. Mä tyhmyyttäni yritin mennä samaan pöytään istumaan, kaikki lähtivät samantien pöydästä kävelemään. Sen kerran jälkeen en heidän seuraan tunkenut ja sain kuulla siitäkin, pidin kuulema itseäni liian hienona heidän pöytään. Kerran kaks henkilöä joita pidin ystävinä olivat puhuneet keskenään mun ulkonäöstä, toinen heistä kertoi vittumainen ilme kasvoillaan nautiskellen, ett sen yhteisen ystävänkin mielestä olen luontaantyöntävän näköinen ja nauroi paskasesti siihen päälle.
Tällä ulkonäöllä työnsaantikin on ollut helvetin vaikeaa, ei kukaan rumaa naista kovin helposti töihin ottanut. Ja jos töihin pääsi, niin muutamat työkaverit veti herneet nekkuun, kun piti näin ruman työkaverin kanssa töitä tehdä. Yksikin naispuolinen työkaveri oli sitä mieltä etten olis myymälän puolella saanut töitä tehdä, mun paikka olis hänen mielestään ollut pelkästään takahuoneessa. Arvosteli jatkuvasti mun ulkonäköä muille työkavereille. Eräässä tukityöpaikkahaastattelussa yhdessä lastentarhassa sain kuulla haastattelijalta suoraan ett olin liian vanha ja lihava siihen työhön. Huvittavaa sinänsä koska mua haastatellut nainen oli mua varmasti yli kymmenen vuotta vanhempi ja reilusti lihavampi kuin mä. Eli on tullut selväksi monella eri tavalla etten ole mikään nätti ihminen. Ruma olen siitä ei ole epäilystäkään. Ystäviäkään ei ole ollut, koska kuka nyt kehtaa ruman ystävän kanssa kaupungilla liikkua, joku tuttava saattaisi vielä nähdä. Tämmöinen ruma kasvoinen ja kroppainen nainen ei ole miehiä kiinnostanut.
Jatkuu
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Hygienian puute, löysä kroppa ja tyylitajun puute ovat paljon yleisempiä rumuuden aiheuttajia kuin vastenmielinen naama.
Itselläni ei ole tyylitajua, eikä sitä mistään kylläkään saa edes opeteltua. Voin yrittää kopioida jotain, mutten välttämättä edes tunnista sopiiko ko. vaatteet juuri minun vartalomallille, vai korostanko entisestään häivytettäviä kohtia.
Sama juttu meikeissä ja hiuksissa.
Joku voi kävelylenkille lähtiessään olla tyylikkään rennosti pukeutunut. Itselläni vaihtoehdot on joko kulahtanut tai ylipukeutunut.
Etenkin teininä sai kuulla paljon, miten "se sun sisko on aina niin tyylikäs, sä taas..." ja silmäilyä päästä varpaisiin.
Ja kyllä. Häpeän itseäni tämän takia. Olen hävennyt oikeastaan koko aikuisiän teinistä lähtien. Ei huvita lähteä mihinkään, kun kotona voi tuntea olevansa vielä ihan ok. Mutta paikan päällä sitten peilistä / myöhemmin valokuvista saa huomata, kuinka nuhjuiselta tai muuten oudolta taas kerran on näyttänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin olisi mies ja alle 185-senttinen. Elämä hävitty peli jo ennen syntymää.
No ei. Olen 175cm ja paljon on kiinnostusta niiltä todella hyvän näkösillä naisiltakin. Olen tosin erittäin komea ja hyväkäytöksinen
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kauniillakaan helppoa. Miehet jännittävät läsnäollessa ja sekoilevat. Luulevat, että on paljon miehiä, Tosin on hyvin vähän. Parempi olla tasapäisen näköinen.
Sehän on just suloista kun jännittävät ja sekoilevat <3
Vierailija kirjoitti:
Vaikka yrittäisi pukeutua kuin muut ja hiuksetkin olis mallissaan, niin just silloinhan avuliaat tuttavat ja muut rupeavat huomauttelemaan ulkonäöstä, tyyliin ettei ruman kannata kuvitella liikoja itsestään ja ulkonäöstään. Ottavat rumalta turhat luulot pois. Jos itse olisikin tyytyväinen vaatteisiinsa, niin jonkun mielestä sä pukeudut karseisiin rytkyihin. Olet käynyt kampaajalla ja itse olet mielissäsi uudesta tyylistä, niin eiköhän joku katso aiheellisiksi huomauttaa siitäkin. Jos ns.nätti nainen pukeutuu uusiin kuteisiin, niin kaikki ihastelevat ett ai ku sulla on makeet kuteet ja kun nätti nainen käy kampaajalla niin kaikki ihastelevat uutta kampausta. Suomessa murretaan toisen itsetunto, otetaan luulot pois, ettei vaan tavikset,rumilukset kuvittele olevansa jotain. Itse kehuin tuttaviani, kannustin heitä...arvatkaapa vain toimiko homma toisin päin...no, ei todellakaan. Heiltä oli turha odottaa kannustusta tai kehuja. Kärkkäästi olivat huomauttamassa
Siis kalasteletko sä kehuja? Ts. kerrot erikseen käyneesi kampaajalla tai ostaneesi uusia vaatteita? Tai muuten puhut sun ulkonäöstä käytännössä vieraille?
Moni kommentoi vittumaisesti, kun huomaavat jonkun olevan epävarma jostain tai tekevän itsestään liikaa numeroa ja tämä taas vaivaa näiden ihmisten omaa epävarmuutta.
Miksi kehut jotain hyvän päivän tuttuja? Ei Suomessa kehuta, ei varsinkaan siinä toivossa, että joku kehuisi takaisin. Naisporukoissa taputellaan kaveria selkään, mutta se on toinen juttu, mutta kehumalla ei pääse "piireihin".
En jaksa uskoa kenenkään olevan niin ruma, että se aiheuttaisi tällaisia kommentteja spontaanisti. Toki rasvainen naamalla roikkuva tukka, kova akne aikuisella tai likaiset ja haisevat vaatteet voivat aiheuttaa katseita. Kai kuitenkin peseydyt normaalisti?
Ihan yleisenä vinkkinä, että tee itsellesi kaikkesi, että näytät mahdollisimman hyvältä ja sopivalta ympäristöön: istuvat ajanmukaiset ja siistit vaatteet, jotka eivät liikaa eroa vaikkapa työpaikan muusta tyylistä; käy kosmetologilla ja hoida ihoasi + kevyt meikki; hiuksiin helppo leikkaus ja erilaisilla hiustuotteilla sitten päivittäinen tyyli (esim. kuivashampoo tuo ryhtiä ohueen tukkaan). Asiallinen ruokavalio ja kevyttä liikuntaa, että pysyy mieli virkeänä.
Lihavuudella tai laihuudella ei oikeasti ole mitään väliä siinä, että kohdellaanko sua ihmisenä, jollei työssä tarvita erityisiä ulkoisia tai fyysisiä avuja.
Jos tuo ap,n kirjoitus on totta niin olis aihetta kunnianloukkaus-syytteeseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulehan. täällä saman kohtelun kokenut rumilus. Parasta vaan uskoa että rumia kohdellaan kuin paskaläjää!
t
Vierailija kirjoitti:
Petolinnun perseellä tarkoitettiin ehkä asennettasi. Asiakaspalvelutehtäviin kun ei voi tulla naama norsunvitulla ja huonoll asenteella. Teet ulkonäöstäsi liian suuren numeron pään sisällä ja ehkä kuvittelet noita juttuja.
Juttu on juuri niin kuin ap kertoi. Tiedän sen todeksi koska itse olen saanut samanlaista kohtelua!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa on ruma nainen ollut presidenttinäkin. Vaikea uskoa, että ketään ihmistä haukuttaisiin ulkonäkönsä puolesta joka paikassa. En ole ikinä tavannut niin rumaa ihmistä, vaikka todella rumia tiedänkin. Jopa runsaasti ylipainoinen pottunokkainen tuttu jolta on melkein kaikki hampaat mädänneet pois alta kolmen kympin löytää miesseuraa, eikä häntä vältellä tai yökötellä ääneen.
Ehkä ekana pitäisi kasvattaa itsetuntoa.
PS: Kirjoittaja 8 - ruskeissa silmissä ei ole mitään rumaa vaikka kuinka niitä inhoaisit.
Ihmetellen luin tätä ketjua, kun en oikein rumia ihmisiä ole edes nähnyt, mutta jos tavallisen suomalaisnaisten näköinen (ja nuorempana oikein sievä) Tarja Halonen on ruma niin jokatoinen täällä sitten on ruma. En mitenkään voi uskoa, että heitä kaikkia kohdellaan yhtä huonosti kuin ap kertoo itseään kohdellun.
No kyllä kohdellaan! Minuakin on naurettu ja pilkattu joka puolella. Tuntemattomat ihmiset kadulla missä milloinkin olen liikkunut. Ja se on ollut jokapäiväistä!!!
Ihmiset on kamalia nykyään, varsinkin nainen on naiselle susi :(
Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin yksi ruma nainen, jota ei ole edes älynlahjoilla siunattu. Mulla ei siis yksinkertaisesti ole mitään. Olen yksinäinenkin, sosiaaliset suhteeni ovat ihan kuolleita. Mulla on tämmönen perinteinen suomalainen "pottunenä", eli siis tämmönen paksu, lyhyt ja pyöreä. Sit se viel kaikenlisäks kallistuu ylöspäin, eli silleen hyppyrimäisesti. En ole koskaan voinut ottaa sivuprofiili kuvia itsestäni. Jos nyt kuvia annan ottaa ollenkaan.
Samoin mulla on ylipainoa, joka toki lähtisi laihduttamalla mutta koska olen masentunut niin en saa mitään aikaiseksi. Ei mua motivoi laihduttaa niin suurta määrää kuin 20 kiloa silkkaa läskiä pois. Jos olis rahaa niin menisin heti rasvaimuun. Kaikki rasva vaan veks!
Sit mul on aina ollu ohuet hiukset. Ei koskaan näyttäviä paksuja ja tuuheita prinsessan hiuksia vaan tämmöset ohuet ja liukkaat hiukset. Ton hiusten liukkauden vuoks mulle ei saa tehtyä ees kiharoita. Tai no näyttäsin kyl muutenkin entis
Minun rumaan naamaani taas sopii kiharat hiukset, sellaiset leukaan asti olevat. Kiharat jotenkin pehmentävät rumia piirteitäni.
Mulla on vähän sama kokemus kuin ap:lla. Usein kuullut olevani ruma. En todellakaan luule olevani kaunis, mutta oletan, että tämän juuret on peruskoulun koulukiusaamisessa ja siinä, että sukulaisilta sain aina kuulla, miten äidin suvussa ollaan niiiin kauniita ja siroja ja pieniä ja naisellisia ja voi voi kun minulla ei niitä geenejä ole. Tällä taustalla minusta varmasti huokuu rumuuden lisäksi epävarmuus, johon sitten korppikotkat tarttuvat.
Lukiossa ja yliopiston alkuvuosina minulla oli kaveri, joka kertoi toistuvasti, miten olen ruma ja muistutti, etten saa ajatella, että olisin muita kauniimpi. Näytti kavereilleen kuviani ja kertoi minulle, miten olin kaikista hänen kavereistaan rumin. Okei kiitos tiedosta, mutta en olisi sitä tarvinnut. Lopulta heivasin tämän kaverin elämästäni, mutta isot arvet itsetuntoon jäi. Samaan aikaan toinen ns kaveri piikitteli, miten kohta varmaan missitkin ovat minun näköisiäni. Yksi nuoruuden kirjekaveri kommentoi, miten kerrankin näytän yhdessä kuvassa nätiltä, kun tavallisesti olen kuvissa erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vasta ruma nainen onkin. Olin nenäni vuoksi koulukiusattu. Äitikin sanoi, ettei minun kannata miestä odottaa tällä naamalla. MUTTA, aikuisena olenkin ollut hyvin suosittu ja onnellinen. Harrastuksissa suosittu ja mukaan pyydetty. Miesseuraa löytyi, kunnes tuli se Paras, jonka kanssa on lapsia ja lapsenlapsia. Pidän itsestäni huolta, siistinä ja puhtaana, kulmakarvat on pigmentoitu ja silmien yläluomet leikattu. Olen kelvannut ihan riittävästi ja saanut rakkautta sekä ystävystyn helposti.
Mutta viimeksi eilen, olin odottamassa vuoroani eräässä paikassa ja joku mies katseli sivuprofiiliani. Olisin halunnut vaipua maan alle, koska olin ihan varma, että hän tuijottaa nenääni ja muutenkin kolhoja kasvojani. Olen vanhus. Näin se menee.
Alue: Aihe vapaa
Maailma olisi hieno paikka jos kaikki olisivat tasapuolisesti rumia. Jotenkin niin epäreilua.