Viisikymppinen, millaista elämäsi on?

Samaan tyyliin minullakin. Seksiäkin on enemmän kuin tuntuu täällä av- lla kirjoittelevilla olevan noin keskimäärin.

Köyhyyttä ja kurjuutta. Ainokainen lapsi 15v.

2 aikuista opiskelijaa. Työ on ylemmän toimihenkilön työtä pienyrityksessä, ei ylenemismahdollisuuksia. Nivelrikkoja on. Paino normaalissa indeksissä. Kuntosalilla käyn lähinnä rauhallisilla ryhmäliikuntatunneilla ja kerran pari viikossa treenaamassa peruskuntoa. Kesälomalla käymme yleensä Lapissa, vuokraamme mökin. Sama mies ollut 30 vuotta, joulukuussa tulee täyteen tuo kun aloitimme seurustella. 25-vuotishääpäivä oli alkukesällä. Aikoinaan opistotason koulutus, jonka täydensin alan amk-tutkinnolla ja sitten innostuin käymään toisenkin amk-tutkinnon. Pikkupaikkakunnalla asunut, ei mahdollisuutta yliopistoon. Nyt tarkoitus aloittaa etäkursseja avoimessa yliopistossa, omaksi iloksi. 

Kaksi lasta, molemmat jo aikuistumassa, toinen jo muuttanut kotoa. Eronnut, uudessa etäsuhteessa, viikonloput ja lomat kuherrellaan, viikot kumpikin tehdään töitä johtotehtävissä. Taloudellinen tilanne hyvä, talot ja autot, hyvä vakituisen(oloinen, kuka nykyään tietää) työ. Pää paremmin tasapainossa kuin nuorempana, tuntee ja hyväksyy itsensä paremmin. Onnellista aikaa.

Mukavaa on, ei valittamista. Olen tyytyväinen elämääni.

Puolison kanssa menee hyvin. Lapsen murrosiän pahin vaihe näyttää olevan jo takanapäin. Hän menestyy opinnoissaan hyvin ja on kaikin puolin ihana ihminen.

Äitini ja muut rakkaimmat sukulaiseni voivat hyvin. Ei tarvitse huolehtia heistä.

Ystäväpiirini on pieni mutta tuttavia on runsaasti. Sosiaalinen elämä on sopivan vilkasta.

Olen terve ja hyväkuntoinen. Kilpirauhasen liikatoiminta on saatu normalisoitumaan. Kantakalvon tulehdus on vaivannut muutaman kuukauden ajan mutta on jo paranemassa.

Koti on maksettu, mieluisalla paikalla hyvässä kaupunginosassa ja mieleni mukaisesti sisustettu. Uudesta remontista haaveilen.

Työssä on haastavia tehtäviä mutta kokemuksen ansiosta selviydyn niistä hyvin. Opin uutta jatkuvasti. Palkkakin on kohdallaan. Työyhteisö on hyvä ja esimies erinomainen.

Vartalo ja naama ovat alkaneet rupsahtaa ennenaikaisten vaihdevuosien vuoksi mutta en ole koskaan ollut ulkonäkökeskeinen, joten asia ei paljoa harmita. Vähän harmittaa, kun vyötärö on alkanut paksuuntua, mutta olen kuitenkin yhä hoikka. Varaa on ostaa ryppyvoiteita ja hyvälaatuisia vaatteita ja käydä kunnollisella kampaajalla.

Minulla on mahdollisuus harrastaa sitä mitä haluan. Ulkomaanmatkoilla käymme pari kertaa vuodessa. Mökki on turhan kaukana ja vaatisi enemmän huolenpitoa mutta en stressaa siitä.

Kannatti muuten listata näitä asioita, mitkä on hyvin! En tajunnutkaan ennen kuin vasta nyt, miten hyvin asiani ovat.

Yhtä kuraa. Sairastuin ja siitä tuli töistä poissaoloja. Yritin sinnitellä töissä parhaani mukaan, mutta ei onnistunut. Sitten tuli yt:t ja tietenkin sain kenkää. Uutta työtä tuskin saan, joten tässä on toistakymmentä vuotta eläkkeeseen.

Mies sairastui vakavasti ja tässä jännätään, miten hoidot tehoavat tällä toisella kerralla. Lapset ovat opiskelijoita ja asuvat omillaan. Toivon, että heillä menee hyvin, mutta pelkään, että eivät uskalla nyt kertoa, jos ei menekään.

Hyvä elämä, ei lapsia. Aviomies, joka on myös paras ystäväni. Asunto kaupungissa, mökki maalla järvenrannalla. Hyvä työ, asiantuntija. Matkustellaan pitkä kesä Suomessa, yleensä Lapissa, loma starttaa ulkomaanreissulla. Perusterve, ulkonäkö pysynyt tyttömäisenä. Ikä ei näy oikeastaan missään, kolmekymppisestä lähtien tuntunut tältä, hyvältä. Löysin paikkani.

Toisaalta, voisi kyllä sanoa että säälittävää, kun tulee vietettyä sunnuntaipäivänä aikaa vauva-palstalla...t. siis viisikymppinen itsekin. 

Asiat kaikin puolin kunnossa, mutta kuukautiskierto on epäsäännöllistynyt, mielialavaihtelut lisääntynyt ja voimistunut. Keskittymiskyky olematon ja muisti pätkii. Toivon, että nämä liittyvät vaihdevuosiin. Muussa tapauksessa olen kai sekoamassa.

Ihan ok.

Yhdessä mieheni kanssa jo 25 vuotta. 2 lasta joista toinen on jo aikuinen ja muuttamassa pois kotoa. Kuopus on teini.

Velaton koti. Vapautta ja olemme aika varakkaita.

Terveys ok.

Yhteisiä harrastuksiakin löytyy...matkustelu, hyvä ruoka + viinit, remontit ym.

Ei mitään valitettavaa.

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, voisi kyllä sanoa että säälittävää, kun tulee vietettyä sunnuntaipäivänä aikaa vauva-palstalla...t. siis viisikymppinen itsekin. 

Siinä ei ole mitään säälittävää, että palstailee. Toisilla on isompi tarve vaihtaa ajatuksia ja viestiä muiden kanssa.

Eri asia, jos muuta elämää ei ole ja palsta toimii korvikkeena.

Olen 54v.Vakituinen työ,mies,tein 2lasta 40 v paikkeilla.Perheessä mies aina töissä,kasvatanbyksin kahta keskenään nahistelevaa murkka.Työ on keidas.Rahasta tiukkaa.

50 vuotiaana on loppukiri alkanut ja vauhti kovimmillaan. Kuolema korjaa satoaan ja koneisto on aika lopussa. Vanheneminen ja kuoleman läheisyys ovat ikäihmisen arkea. Paremmaksi ei mikään enää tule ja tuskaton nopea loppu on parasta mitä voi saada.

Olen ehkä vielä hieman enemmän tyytyväisempi elämääni kuin hetki sitten kun kommenttiini tuli heti pari alapeukkua, ilmeisesti muutama tyyppi palstalla on kateellinen minulle normaalina pitämästä elämästä. Pidän tätä positiivisena, lämmitän saunan, korkkaan miehen kanssa kuohuviinin ja odottelen ilta-aurinkoa. Täällä muuten paistaa aurinko nyt ja saunasta voi mennä uimaan. Pikkukalat näykkivät jalkoja kun istutaan laiturilla jalat vedessä. Mies kysyy mitä naureskelen niin sanoin etten juuri mitään, muuten vaan. Heippa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, voisi kyllä sanoa että säälittävää, kun tulee vietettyä sunnuntaipäivänä aikaa vauva-palstalla...t. siis viisikymppinen itsekin. 

Siinä ei ole mitään säälittävää, että palstailee. Toisilla on isompi tarve vaihtaa ajatuksia ja viestiä muiden kanssa.

Eri asia, jos muuta elämää ei ole ja palsta toimii korvikkeena.

Jaa. Minusta on hyvä, että yksinäiset löytävät seuraa edes täältä. Aika asenteellista, että sinun mielestäsi vain hyvinvoivat saavat palstailla.

14: Olet siis pikkumainen ja halveksit muita. Lisäksi tuo 'heippa' viittaa siihen, ettet uskalla lukea muita viestejä, joita saatat saada. Olet siis myös pelkuri. Hienoa elämää tosiaan.  

Kivaa. Lastenteon aloitin vähän myöhään, ovat vasta teinejä. Miehen kanssa naimisissa 18 vuotta. Onnistuneiden sijoitusten ja muiden onnenkantamoisten seurauksena minun ei tarvitse käydä töissä lainkaan. Elämäni on siis kuntosalilla käyntiä, kotihommia, teinien kuskaamista harrastuksiin ja aika paljon matkustelua. Olen täysin terve.

Vierailija kirjoitti:

14: Olet siis pikkumainen ja halveksit muita. Lisäksi tuo 'heippa' viittaa siihen, ettet uskalla lukea muita viestejä, joita saatat saada. Olet siis myös pelkuri. Hienoa elämää tosiaan.  

Ja tällaiseksi keskustelu menee aiheesta viisikymppinen, millaista elämäsi on. Hohhoijaa, olen ihan ulkopuolinen, mutta minä siirryn kyllä pihalle, keskustelun taso ei pysynyt korkealla edes kahvikupin verran. Sääli, paljon kivojakin keskustelijoita joiden kanssa olisi ollut mukava elämästään puhua ja heidän elämästään lukea.

Kerran yössä käyn vessassa. Alkoholia max 3 annoa illassa vaikka olis mitkä juhlat , muuten nukun huonosti. Hiukset harmaantuisi jos en värjäisi. Ei menkoja eikä mitään vaihdevuosivaivoja.

Itsevarmuus lisääntynyt. Olen töissä se kokenut ja arvostettu. Silti uudesta työpaikasta turha unelmoida.

Aikuiset lapset, ei lapsenlapsia. Aikaa ystäville. Naimisissa vanhemman miehen kanssa. Ei seksiä.

Kaunis koti. Paljon matkustelua.

Puolensa ja puolensa siis.

Ei kenenkään toisen elämästä kannata olla kateellinen, luulisi viisikymppisten sen jo sisäistäneen!