Viisikymppinen, millaista elämäsi on?

Lyhyt yhteenveto elämäntilanteestani kuulostaisi niin kurjalta, että jätän väliin. :( Ulospäin näyttää ihan ok:lta, sillä sairaudet, työttömyys jne. eivät näy ainakaan vielä.

57v, avoliitossa.

Terveysreistaa ja siksi töistä kenkää ja nyt parivuotta peruspäivärahalla.

Talous silti kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toisaalta, voisi kyllä sanoa että säälittävää, kun tulee vietettyä sunnuntaipäivänä aikaa vauva-palstalla...t. siis viisikymppinen itsekin. 

Siinä ei ole mitään säälittävää, että palstailee. Toisilla on isompi tarve vaihtaa ajatuksia ja viestiä muiden kanssa.

Eri asia, jos muuta elämää ei ole ja palsta toimii korvikkeena.

Jaa. Minusta on hyvä, että yksinäiset löytävät seuraa edes täältä. Aika asenteellista, että sinun mielestäsi vain hyvinvoivat saavat palstailla.

Sinä luit kommentin omalla asenteellisuudellasi :-)

56v. Mukavaa keskiluokkaista, vielä vähän velkaista elämää eletään. 3/4 lapsista jo aikuisia ja nuorinkin teini, 1 ihana lapsenlapsi. Laitetaan kotia ja puutarhaa, matkustellaan ja kutsutaan perhettä ja ystäviä usein syömään hyvin. Rakastamme hälinää kun koko sakki on kasassa.

Parisuhde voi hyvin, myös sängyssä;) Mieheni on paras ystäväni ja kumppanini, nautimme yhdessäolosta kaikin tavoin. Itse olen jo downsiftaamassa eli puoliksi pois töistä. Uskon että tämä on hyväksi meille kaikille, ollaan miehen kanssa 24/7 yhdessä kun hän on kotitoimistolla ja teinikin tykkää kun ei tarvitse olla yksin koulun jälkeen. Aivan ihanaa tehdä ruokaa rauhassa päivällä ja syödä lounas kaksin...

Välillä voi olla täällä av:lla, olenhan jo pessyt pari koneellista pyykkiä, raivannut pihaa, paistanut yhden piirakan, pessyt 1 kerroksen lattiat (mies imuroi) ja lukenut kirjan loppuun. Nyt tehdään miehen kanssa ruokaa (odotan että uuni lämpenee, mies juuri availee viinipulloa) ja syödään kolmisin pitkän kaavan mukaan.

Ei valittamista;)

Täytin hetki sitten 50 ja mitenhän tämän iän huomaa, ehkä ryppyjä muutama, hengästyn helpommin juostessa. Mutta mukava olotila, ollaan läheisiä miehen kanssa, nauretaan ja suudellaan, varmaan joka päivä. Asiat pyörii enemmän vapaa-ajan kuin työn ympärillä. Vaellettiin kesä ja nyt syksyllä uudestaan. Mökillä ollaan mutta ei oikein tehdä mitään puurtamista, laiskotellaan.

Tänä yönä varmaan saunotaan ja paistetaan makkaraa, otetaan oluset, jutellaan ja ollaan. Huominen vapaa. Ei tarvitse huolehtia mistään.

No ensin täytyy sanoa etten ole katunut päätöstäni, en halunnut lapsia ja kaikki sukulaiset varoittivat minun katuvan. No, väärässä olitte. Ja elämäni on ainakin minusta mukavaa, parisuhde, matkustustyö, olen päässyt kiertämään maailmaa ja toteuttamaan unelmani. Mutta, unelmat eivät ole loppuneet, nyt suunnitellaan miehen kanssa matkaa eteläiselle pallonpuoliskolle, päiväntasaajalle.

Mitä kaikkea voikaan tehdä, onni löytyy matkalla ja kun päättää olla itselleen rehellinen.