Muilla huonoja kokemuksia kummina olemisesta?
Minulla on kaksi kummilasta. Toinen on siskoni lapsi, joka on nyt kouluikäinen. Ollaan siskon kanssa aina oltu läheisiä ja asutaan lähekkäin, joten näen usein koko perhettä ja kummilapsesta on tullut todella läheinen.
Toinen on kaverini lapsi, pian 6-vuotias. Koko tämän kummiuden ajan on lapsen äidin eli kaverini taholta tullut jos vaikka mitä vaatimuksia... Ensinnäkin: He muuttivat kolme vuotta sitten melko kauas. Jos menen siellä poikkeamaan, on aikaa varattava varta vasten vähintään yksi kokonainen päivä eli ei voi tavata esim. töiden jälkeen. Kaveri on nyt moneen kertaan huomautellut, että en käy katsomassa kummilastani riittävän usein. Kävin todella usein heillä, kun asuivat vielä naapurikaupungissa, mutta nykyään välimatkaa on tosiaan paljon. Toiseksi: Kun menen käymään, minulta odotetaan aina hienoja tuliaisia. Siis äiti odottaa, ei lapsi. Viimeksi kaveri kehtasi huomauttaa, että ostamani lelu oli "varmaan aika halpa, eikö olis jotain kalliimpaa voinu..."! Lapsi itse kylläkin ilahtui lelusta kovasti. Kolmanneksi: Ajan viettäminen on vaivaannuttavaa, koska lapsen äiti kyttää jokaista sanaani ja liikettäni. Esimerkiksi kummilapsi katsoi lastenohjelmaa ja kysyin, että onko tämä sinun lempiohjelma vai mistä ohjelmasta tykkäät eniten. Lapsen äiti tähän tiuskaisee, että "no mitäs luulet, kattoisko toi lapsi ohjelmaa mistä se ei tykkää?! Älä nyt helvetti kysele tyhmiä!" Tällaista kummallista piikittelyä ja nälvimistä on vähän väliä. Pidän kummilapsestani ja meillä on mukavaa ja vapautunut tunnelma, jos saamme olla hetken kahdestaan. Harmittaa kun tilanne on tällainen. Nyt kaveri otti herneet nenään siitä, kun en lähettänyt lapselle nimipäivälahjaa... Nimipäivänä kyllä soitin ja puhuin kummilapsen kanssa puhelimessa, tämä pulputti minulle iloisena uudesta päiväkodistaan ja jostakin pelistä. Äidin mielestä puhelu ei kuitenkaan riittänyt.
Kaiken huipuksi kaveri on keksinyt nyt alkaa haukkua minua siitä, että tapaan useammin siskoni lasta kuin hänen lastaan, vaikka olen molempien kummi. No, sisko ei asu monen sadan kilsan päässä ja muutenkin heidän perheensä kanssa on oikeasti mukavaa viettää aikaa. Periaatteessa voisin muuten viilentää välejä kaveriini, mutta eihän se lapsen vika ole, jos hänen äitinsä ja minun välillä on kitkaa - eli kummilapsen takia yritän pitää välejä kunnossa. En kuitenkaan mielestäni ole mikään lahja-automaatti, jota voi kohdella miten huvittaa.
Onko muilla ikäviä kokemuksia kummiudesta?
Kommentit (4)
En olisi ruvennut kummiksi jos olisin tiennyt millaista se on: lapsen äiti vaatii milloin mitäkin, kalliita lahjoja ja nyt viimeksi hän vihjaili risteilylahjakortista. Tahtoisin olla lapsen kanssa kahden mutta äiti tunkee aina mukaan.
Mulla on kolme kummilasta. Ikävä sanoa, mutta joskus kaduttaa, että lupauduin kummiksi tälle nuorimmalle. Äitinsa eli serkkuni tuntuu ajattelevan kummiuden tarkoittavan vain lahjojen ostamista. Jo hyvissä ennen joulua / synttäreitä tms. Kerrotaan, mitä "pitää" ostaa lahjaksi. En ole näiden kuuden vuoden aikana saanut lapsesta yhden yhtä kerhokuvaa, joulukorttia, en mitään. En halua rikkoa välejä serkkuuni, ja siksi pyrin olemaan mahdollisimman vähän sinnepäin kuulolla. Joskus nähdään jossain kahvilla. Onneksi meillä on ikäeroa sen verran, ettei olla koskaan oltukaan hirveästi tekemisissä. Mutta joo, inhottaa olla lahja-automaatti :/
Olin ystäväpariskunnan lapsen kummi. Asumme eri puolilla Suomea (välimatkaa yli 600 km) joten kovin usein ei nähty. Lähetin kuitenkin lahjat synttäriksi ja jouluksi. Lapsesta sain koko aikana yhden kuvan. 6 vuotta sitten päätin pitkän pohdinnan jälkeen erota kirkosta. Kummilapsen äiti tiesi tämän, jatkoin kummilapsen muistamista totta kai. Sitten tuli kesä jolloin kummilapsi täytti 15, yhtäkkiä huomasin Fb:sta että rippijuhlat tuli ja meni : minua ei oltu kutsuttu. Kysyin syytä ja se oli kuulemma kirkoon kuulumattomuuteni ja että olin kommentoinut kuulemma jotakin kirkon uutista niin että se pilkkasi ystäväni henkilö koht uskoa (täysin irrationaalinen juttu, ei mitään todellisuuspohjaa). Siihen sitten meni se ystävyys, olisi kai kummiudrn voinut irtisanoa järkevämmin aikaisemminkin jos kirkkoon kuulumattomuuteni vaivasi, lahjat kyllä kelpasivat...
Onpas kamala kaveri. Mitä ihmettä se sekoilee, kommentoi sun keskustelua lapsen kanssa ym.. Lapsi on jo sen ikäinen että voisitte viettää yhdessäkin aikaa, ilman äidin kyttäämistä.