Muutama tosiasia!

Etkö ap juuri tässä kumoa alemmalla kirjoituksellasi ylemmän kappaleen? Miten niin olet AINA kotona kun sinua kaivataan..? Missä lapsesi ovat, kun olet harrastuksissa tai ystävien kanssa, eikä lapsesi kaipaa sinua silloin?



Itsekkin harrastan kuntosalia ja käyn säännöllisesti ystävien kanssa jossakin mutta olen AINA kotona kun minua kaivataan.



ISÄ on kyllä aivan yhtä hyvä kun äitikin, en tosiaan halua paheksua isän tärkeyttä lapselle. Tosi hankala näitä tuntojaan on sanoiksi pukea mutta uskon, että suurin osa ymmärtää mitä tarkoitan.

Kirjoitat niin mahdottoman ristiriitaisesti..

ja haluaa imeä puolen tunnin välein. vaikka noin 7 kk. Minun pää ei kestäis... olen kyllä imettänyt 1 v vanhaksi, mutta meidän lapset ovat suostuneet juomaan pullosta, mutta kaikki eivät suostu.

on hyvä ja lukee kirjoitukseni hiukan tarkemmin...



Käyn toki " koskaan" missään. Minulla on tosi laaja ystäväpiiri ja sosialisoin hyvin paljon.



En ole myöskään missään tapauksessa sitä mieltä että kotiäiti=hyvä äiti.

Pakkohan töihinkin on mentävä kun sen aika on...eikä silloin muututa huonoksi äidiksi. Olen toki sitä mieltä, että parikuisen hoitoon laittavan motivaatiota äitiydestä voi kyseenalaistaa (tosin, tapansa kullakin ENKÄ tuomitse kenenkään tapaa olla äiti)...nämä ovat vain mielipiteitäni joihin olen tullut pitkällisen pohdinnan jälkeen...



Olet tainnut ymmärtää minut aivan väärin!



t.ap

Ja jopa vahinkoraskauksia (HUI!!!) ehkäisystä huolimatta.



Mutta onhan se kiva, että sinulla kaikki on mennyt kuten suunnittelit :)

multa on nyt menny ohi koko tämä keskustelu=D



Outoa, että jonkun päivän pilaa se, että äiti käy omissa menoissaa, oli se sitten jumpalla tai baarissa. Tai vaikka molemmissa.



Tunnen myös äitejä, ketkä eivät yksinkertaisesti ole jaksaneet/pystyneet jatkaa kotona olemistaan äloman jälkeen, ja ihan normaaleja aikuisia heidän lapsistaan on tullut.



JA kaiken lisäksi he ovat käyneet joskus myös baarissa!!!!!!!

Mitä haittaa on vauvalle jos se joskus saa lisäksi muutakin maitoa kuin omaa?

Minä käyn ainakin kerran viikossa pois kotoa yhden illan ja joskus kaksikin kertaa.

joskus mennyt pidempään että mies on antanut vauvalle korviketta. en pystyis mihinkään menemään jos ei sais antaa muuta maitoa. mun imetys ei ole siitä häiriintynyt.

Koskaan en baareissa käy, mutta omissa harrastuksissa ja kaupoissa kiertelen.

Oma äitini on erityisen hyvä esimerkki siitä, miten naisen TÄYTYISI, olisi suorastaan pakko käydä " kodin ulkopuolella" vaikka lapsi olisikin pieni. Hitsi, osaa mieskin pientä lasta hoitaa.



Tällä hetkellä maailman paras äiti (joka oli kotiäitinä kolmelle tyttärelle nuorimmaisen=minun kuuteen ikävuoteen asti) on äärimmäisen masentunut ja kamppailee jokaisena päivänä omasta hyvinvoinnistaan ja elämänlaadustaan, omasta elämänhalustaan. Äidin elämä pyöri meidän kolmen tytön ympärillä (ja ei, äitini ei ollut mikään ylihuolehtivainen hössö) ja kun viimeinenkin muutti pois kotoa, äidistä tuntui kuin hänellä ei olisi enää " mitään tarkoitusta" , ettei kukaan tarvitsisi häntä enää.



Naurettavinta tässä ketjussa oli mielestäni se, että joku tosissaan ehdotti ettei ennen lapsen 10 ikävuotta (se on KYMMENEN VUOTTA ellette tosiaan tajua, eli aika pitä aika) on liikaa jos käy " kodin ulkopuolelle" 2-3 kertaa kuukaudessa. Ero on sillä, käykö äiti harrastamassa ja satunnaisesti " tuulettumassa" vai joka kerta vain baarissa.



Ihmisen, äidinkin, täytyy elää. lapsi ei ole kaikki kaikessa.

Harrastan toki, mutta lapseni käyvät aikaisin nukkumaan ja olen onnistunut sumplimaan menoni niin, että olen lähtenyt iltatoimien jälkeen.



Sosialisoin pääosin niin, että lapseni ovat mukana. Toki olen poistunut kotoa ilman lapsianikin! Siinä olen nyt tehnyt ilmaisuvirheen.



Esim. jumpalla käyn..tietysti ilman lapsia.



Tänne on hankala rakentaa keskustelua kun kaikki ovat vain syyttävällä tai epäilevällä kannalla liikenteessä...



Esim, " et kyllä enää pysty pelastamaan kasvojasi, kirjoitat niin ristiriitaisesti" ...okei, pitäisikö olla kokonaan kirjoittelematta..ilmaisussani on puutteita!



Äitiys on kyllä jotenkin niin täynnään ristiriitaisuuksia ja omituisia ajatuksia että niitä on hankala pukea sanoiksi.



Tosiasia on kyllä varmasti sekin, että kaikki perheet ovat erilaisia ja jokaisen tapa olla hyvä äiti on parasta omalle perheelle.



Vielä kerran painotan, että nämä ovat minun ajatuksiani enkä niitä ole tänne lähtenyt " julistamaan" provomielessä.



t.ap

jos vaikka vielä iltatähden hankit. Ehkä siinä vaiheessa ymmärrät ihmisiä, joilla on ne paheksumasi " suuret menot" . Alle kouluikäiset lapset eivät paljoa vielä syö tai kuluta.

yhdessä viestissä sanot ymmärtäväsi toisten tapoja elää yms.. mutta samassa viestissä sitten kirjoitat etten ymmärrä.. Ja sitten sanot, ettet paheksu, mutta toisessa viestissä paheksut..



Onkohan sulle nyt itsellesikään selvää, että mitä mieltä asioista loppuen lopuksi olet :D



Siis, jos susta on kamalaa, että joku elää omaakin elämää vaikka on lapsia, niin sano se suoraan. Todella ärsyttävää on, että ensin kirjoittaa ummet ja lammet siitä, miten antaa kaikkien kukkien kukkia, ja samaan hengen vetoon sitten onkin jo taas ihan eri mieltä.



Joten jos sulla oikeasti on joku mielipide, niin pysy siinä älä kesken viestin ala selittämään ihan toista mistä olet aloittanut :)

Kun sain ensimmäisen lapseni, olin vielä hyvin nuori.



Jo laitoksella haikailin omaa aikaa, aikaa itselleni.

Hienointa oli päästä esim. kaupungille kävelemään, shoppailemaan tai bilettämään.



En imettänyt koska en pystynyt lopettamaan tupakanpolttoa..en pystynyt olemaan tupakoimatta joten annoin korviketta...maitoa olisi tosin tullut aivan tarpeeksi!



Toisen lapsen saatuani menin töihin kun vauva oli 2kk! Olin hyvin paljon pois kotoa.



Jäin rv 15 sairaslomalle ja olen siitä asti ollut kotona..nyt siis yli 2v.



Olen tosiaan joutunut pohtimaan näitä asioita, siksi niistä kirjoitan!



AP ei siis tässä tapauksessa ole ahdasmielinen ja tietää mistä puhuu!



Inhottavaa, että täällä leimataan heti kirjoittaja tietyntyyppiseksi...



T.ap

Odotitko tosiaan sellaisen pohjalta rakentavaa keskustelua? Kannattaa tosiaan miettiä ilmaisuasuja.



Se, että sinä saat sumplittua menosi lapsien nukkumaanmenoajan jälkeen, ei tarkoita että kaikki muutkin pystyisivät. Asenteesi tosiaan kertoo sinun väheksyvän isää. " MINÄ olen AINA paikalla kun MINUA tarvitaan" .



Sinun on näemmä vaikea hahmottaa että on erilaisia perheitä, tilanteita, olosuhteita, persoonia... Sinun " muutama tosiasiasi" eivät ole kaikkien tosiasioita.

ihan piristävää.

Minkä takia normaali keskustelu ei onnistu täällä palstalla?



Kuten kirjoitin monesti, olen itse ollut myös " huonossa jamassa" joten olen joutunut POHDISKELEMAAN näitä asioita hyvin paljon. Toivottavasti olette itse äitiydessänne hyvin selkoviivaisia sekä mustavalkoisia..



Sitten vielä näistä suurista menoista: yksi tuttavaperheemme osti melkein 400 tuhannen asunnon vaikka vauva oli tulossa. Menot laskettu niin, että kumpikin on töissä...töihinhän sitä on mentävä heti tukkaputkella äitiysloman jälkeen. TÄTÄ TARKOITAN!



T.ap

Ihmisillä on niin erilaisia elämäntilanteita, eikä kaikkeen voi aina varautua. Tilanteet muuttuvat, esim. työt loppuvat.

Oma aika on piristävää.. siitä en lähde kiistelemään laisinkaan.



Kuten aikaisemmin mainitsinkin, puhun nyt PIENTEN vauvojen vanhemmista jotka haikailevat melkein heti synnytyksen jälkeen omaa aikaa....



Tästä tämä ritiriitaisuus varmasti johtuu...puhun nyt siis pienten vauvojen äideistä jotka haluavat lähteä pois kotoa ja olla pois vauvan luolta.



t.ap

Vierailija:

Olen kolmen alle kouluikäisen äiti.

Nuorin on kohta 1,5 vuotias..joten tiedän siis mistä puhun.

Olen kovasti ihmetellyt nykyään kirjoituksia joissa sanotaan mm, että

" lopetin imetyksen koska tarvitsin enemmän vapaa-aikaa" ...

" äidin pitää päästä muutaman kerran viikossa hiukan tuulettumaan"

...yms.

Oletteko ajatelleet lapsienne olevan vain hetken pieniä?

Jos hankkii lapsia, miksi on lähdettävä pois kotoa? Miksi on käytävä bilettämässä, leffassa, ulkona syömässä tms??

Tietysti ymmärrän satunnaiset " ulkoilut" , ilman niitä ei " pää pysyisi ehjänä" mutta oikeasti en ymmärrä sellaisia äitejä jotka ovat hankkineet vauvan ja sitten eivät pysty olemaan läsnä lapselle vaan on rampattava jatkuvasti kodin ulkopuolella vaikka vauva olisikin vasta parikuinen rääpäle.

Ja imetyksestä pakko sanoa sen verran, että en näe mitään syytä siihen, miksi imeväisen (parikuisen vauvan) äidin on perusteltua lähteä pois vauvansa luolta! (siis pidemmäksi aikaa)

tästä tuli nyt hiukan sekava teksti ja varmasti moni on eri mieltä. Tämä vaan minun mielipiteeni asioista.

Tosi hyvä että olet oppinut. Mutta oletko ajatellut, että suurin osa äideistä ymmärtää tuon saman helposti, ja pitää asioita itsestään selvyytenä. Tekstisi sekavuus ehkä aiheutti tämän vastaus ryöpyn sinua vastaan.

Asiat olivat ihan hyviä eli pari kuukautta vanhan vauvan äidin ei ole hyvä lähteä pitkäksi aikaa minnekkään.

Tai että miksi pitää jatkuvasti rampata jossain. Olis ehkä ollut hyvä tarkentaa monia kohtia jutusta...

Olemme siis samaa mieltä, että ihan pienen vauvan äiti ei voi lähteä kahdeksi viikoksi tai viikoksikkaan reissuun.

Harrastuksissa saa käydä, kunhan ehtii olla myös lasten kanssa.

Isä on hyvä hoitaja lapsille harrastusten ajan.

Entä tuo leffassa käynti, onko se nyt sitten liikaa että käyn kerran vuodessa miehen kanssa leffassa vaikka meillä onkin lapsia. Pitääkö ne ottaa mukaan? en millään haluais ottaa tuota 1,5v sinne resuaan...

olen samaa mieltä...en ole pumpulissa kasvanut.



Olen itse yrittäjä joten tiedän, että tilanteet toki muuttuvat..



Toki elämässä voi tapahtua paljonkin asioita jotka vaikuttavat äitiyteen.



puhun nyt yleisellä tasolla asioista.



t.ap

Leffassa käynti...pidätkö minua ääliönä???



Toki leffassa saa käydä ilman lapsia.



Yöksistä, täällä tosiaankin on aikalailla mustavalkoista väkeä...



t.ap