Miten käyttäydyt työpaikalla jos et voi sietää jotain ihmistä?

Olen hänellekin mahdollisimman mukava. Maailma on jo tarpeeksi paha paikka.

Olen asiallinen mutta en tuttavallinen. Ei kaikkien kanssa tarvi kaveri olla, kuhan toimeen tulee.

Välttelen. Parempi vältellä kuin olla napikkain jossain ja "pelätä" kumpi pillastuu ensin.

Välttelen. Vastaantullessa ervehdin kyllä mutten hymyile.

Tulen kaikkien kanssa toimeen mutta en pidä kaikista ihmisistä. Jos en siedä jotain työtoveria, olen hänen kanssaan tekemisissä vain mitä minimissään tarvitsee, eli tervehdin asiallisesti ja hoidan työjutut, mutta en rupattele niitä näitä tai jää istumaan kahvipöytään kun hän istuu siellä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan vältellä yhteisiä tehtäviä, eli en ilmoittaudu vapaaehtoisesti tehtäviin, joissa hän on mukana.  

Käyttäydyn häntä kohtaan asiallisesti (tervehdin, vastaan kun kysytään ja kysyn aina välillä näitä yleisiä "mites loma sujui", "onko jotain suunnitelmia viikonlopuksi" kysymyksiä). En kuitenkaan tietoisesti hakeudu kaksinkeskiseen seuraan (eli käyn kyllä porukalla lounaalla, mutta en jää kahvihuoneeseen kahdestaan).

Meillä kaikki ovat ihan perusjärkeviä, eli nämä ärsyttävät tyypit ovat ärsyttäviä koska ovat tyhjän naurajia, eivät riittävän älykkäitä, turhan juoruajia tai muuten vain minä-minä tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Tulen kaikkien kanssa toimeen mutta en pidä kaikista ihmisistä. Jos en siedä jotain työtoveria, olen hänen kanssaan tekemisissä vain mitä minimissään tarvitsee, eli tervehdin asiallisesti ja hoidan työjutut, mutta en rupattele niitä näitä tai jää istumaan kahvipöytään kun hän istuu siellä. Yritän myös mahdollisuuksien mukaan vältellä yhteisiä tehtäviä, eli en ilmoittaudu vapaaehtoisesti tehtäviin, joissa hän on mukana.  

Vielä lisään, että pikkujouluissa ja muissa pakollisissa tilanteissa menen aina istumaan mahdollisimman kauas sellaisista henkilöistä, joista en pidä. Onneksi heitä on vain muutama meidän toimistossa :)

Ignooraan täysin. Miksi minun pitäisi käyttää aikaani ihmiseen, jonka koen loukkaavan itseäni? Työasiat puhun, jos on pakko, eikä voi selvittää niitä muiden kanssa.

Jos taas on vain kyse jostain ärsyttävästä piirteestä, vaikka kyseinen ihminen ei sinänsä loukkaisikaan minua niin ajattelen, että meitä on moneen junaan.

Täysin sietämätöntä ihmistä en ole vielä kohdannut. Vähiten sietämääni tervehdin ja olen sen verran tekemisissä työtehtävät edellyttää. Kahvihuoneessa en mitenkään hakeudu juttusille, mutta voimme osallistua samaan keskusteluun ja puhua myös suoran toisillemme.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyn häntä kohtaan asiallisesti (tervehdin, vastaan kun kysytään ja kysyn aina välillä näitä yleisiä "mites loma sujui", "onko jotain suunnitelmia viikonlopuksi" kysymyksiä). En kuitenkaan tietoisesti hakeudu kaksinkeskiseen seuraan (eli käyn kyllä porukalla lounaalla, mutta en jää kahvihuoneeseen kahdestaan).

Meillä kaikki ovat ihan perusjärkeviä, eli nämä ärsyttävät tyypit ovat ärsyttäviä koska ovat tyhjän naurajia, eivät riittävän älykkäitä, turhan juoruajia tai muuten vain minä-minä tyyppejä.

Ihme kaksinaamaisuutta. Mitä nuo lomajutut sua kiinnostaa jos et pidä ihmisestä?

Työorganisaatiotaitoihin kuuluu kyky työskennellä kaikkien kanssa. Jos tähän ei kykene ja osoittaa sen kovin selvästi, syyllistyy epäasialliseen käytökseen. Ja se on irtisanomisperuste.

Vierailija kirjoitti:

Työorganisaatiotaitoihin kuuluu kyky työskennellä kaikkien kanssa. Jos tähän ei kykene ja osoittaa sen kovin selvästi, syyllistyy epäasialliseen käytökseen. Ja se on irtisanomisperuste.

Ei jumalauta :D Joku paskapää tuli vaatimaan oikeuksiaan olla paskapää ja muiden pitää vain sietää. Oksennan. Sulle ei tartte olla kenenkään ystävä ja silti työt kyllä hoidetaan, paskis.

En voi sietää lapsellista kiukuttelijaa ja sabotööriä. Hurraan aina hiljaa itsekseni kun ko henkilö poistuu työpisteestä. Jos tämä henkilö käyttäytyy normaalisti, käyttäydyn minäkin. Muussa tapauksessa voi olla räjähdysvaara.

Vierailija kirjoitti:

Välttelen. Vastaantullessa ervehdin kyllä mutten hymyile.

Tyhmää tällainen että "en hymyile". Mitä sitten? Toinen vain luulee sulla olevan huono päivä. Ja kihertelee onnesta, jos inhoaa sua.

Hankaliin tai muuten epämilyttäviin ihmisiin pidän asiallisen etäiset välit. Asioita pitää pystyä hoitamaan vaikka persoona ei innosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäydyn häntä kohtaan asiallisesti (tervehdin, vastaan kun kysytään ja kysyn aina välillä näitä yleisiä "mites loma sujui", "onko jotain suunnitelmia viikonlopuksi" kysymyksiä). En kuitenkaan tietoisesti hakeudu kaksinkeskiseen seuraan (eli käyn kyllä porukalla lounaalla, mutta en jää kahvihuoneeseen kahdestaan).

Meillä kaikki ovat ihan perusjärkeviä, eli nämä ärsyttävät tyypit ovat ärsyttäviä koska ovat tyhjän naurajia, eivät riittävän älykkäitä, turhan juoruajia tai muuten vain minä-minä tyyppejä.

Ihme kaksinaamaisuutta. Mitä nuo lomajutut sua kiinnostaa jos et pidä ihmisestä?

Samaa mieltä. Jos ei halua olla ihmisen kanssa tekemisissä, niin sellaisen kanssa hoidetaan työasiat ja vain työasiat. Ei aleta kyselemään vapaa-ajanvietosta tai perheen kuulumisia.

älytöntä aikuiselta ihmiseltä jos ei pysty hoitamaan hommia koska "ei voi sietää" jotain ihmistä.

Tämä on minulle mielenkiintoinen asia, koska lähtökohtaisesti pidän kaikista ihmistä. En osaa kuvitella tilannetta, että välttelisin ihmisiä tai pitäisin heitä itseäni huonompana. Itse olen selvästi joidenkin ihmisten inhokki nykyisellä työpaikallani, vaikka aiemmilla työpaikoillani, joita on aikamoinen liuta, olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa. Rakastan työtäni, teen sen aina mahdollisimman hyvin kykyjeni mukaan, enkä voi ymmärtää, että aikuiset ihmiset leikkivät jotain "Me-ei-aleta-sua"-leikkiä. Enää en pahoita mieltäni näistä ihmisistä, vaan yritän ajatella, että heitä ei ehkä kotona rakasteta tarpeeksi. Ei kukaan onnellinen ole ilkeä.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle mielenkiintoinen asia, koska lähtökohtaisesti pidän kaikista ihmistä. En osaa kuvitella tilannetta, että välttelisin ihmisiä tai pitäisin heitä itseäni huonompana. Itse olen selvästi joidenkin ihmisten inhokki nykyisellä työpaikallani, vaikka aiemmilla työpaikoillani, joita on aikamoinen liuta, olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa. Rakastan työtäni, teen sen aina mahdollisimman hyvin kykyjeni mukaan, enkä voi ymmärtää, että aikuiset ihmiset leikkivät jotain "Me-ei-aleta-sua"-leikkiä. Enää en pahoita mieltäni näistä ihmisistä, vaan yritän ajatella, että heitä ei ehkä kotona rakasteta tarpeeksi. Ei kukaan onnellinen ole ilkeä.

Mitä ko. henkilöt ovat tehneet, jotta olet huomannut olevasi selvästi heidän inhokkinsa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työorganisaatiotaitoihin kuuluu kyky työskennellä kaikkien kanssa. Jos tähän ei kykene ja osoittaa sen kovin selvästi, syyllistyy epäasialliseen käytökseen. Ja se on irtisanomisperuste.

Ei jumalauta :D Joku paskapää tuli vaatimaan oikeuksiaan olla paskapää ja muiden pitää vain sietää. Oksennan. Sulle ei tartte olla kenenkään ystävä ja silti työt kyllä hoidetaan, paskis.

Yritin juurikin ilmaista, ettei kenelläkään ole oikeus olla paskapää. Paskapää ulos. Ymmärsit sanoman täysin päinvastoin.