Miten käyttäydyt työpaikalla jos et voi sietää jotain ihmistä?

Yksi selkäänpuukottaja ei edes tervehdi mua työpaikalla, teeskentelee että olen ilmaa, jos ei satu tarvitsemaan apuani tai yritä onkia henkilökohtaisia asioitani juoruihinsa. Minä tervehdin hymyillen häntäkin, vaikken saakaan vastatervehdystä, koska haluan kuitenkin käyttäytyä asiallisesti, enkä olla mikään möllykkä.

Hirvittää vaan että mitäköhän on manipuloinut, kun heikosta osaamisestaan huolimatta selviytyy aina kaikista irtisanomisistakin, missä on pistetty fiksumpaa ja koulutetumpaa ja osaavampaa ja ahkerampaa ja kivempaa porukkaa pihalle. On myös kova nuoleskelija, mikä taas on minulle ihan ehdoton oksetus, eli ei toimi minun kohdallani.

Kiukuttelen, vittuilen, puhun pahaa selän takana, hankaloitan toisen töitä minkä ehdin. Lisäksi kielin pomoille pienimmästäkin (keksityistäkin) virheestä. Ai niin, enkä tervehdi, vaan katselen ylimielisesti päin kun minua tervehditään.

Tälläistä kohtelua ainakin itse saan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle mielenkiintoinen asia, koska lähtökohtaisesti pidän kaikista ihmistä. En osaa kuvitella tilannetta, että välttelisin ihmisiä tai pitäisin heitä itseäni huonompana. Itse olen selvästi joidenkin ihmisten inhokki nykyisellä työpaikallani, vaikka aiemmilla työpaikoillani, joita on aikamoinen liuta, olen aina tullut toimeen ihmisten kanssa. Rakastan työtäni, teen sen aina mahdollisimman hyvin kykyjeni mukaan, enkä voi ymmärtää, että aikuiset ihmiset leikkivät jotain "Me-ei-aleta-sua"-leikkiä. Enää en pahoita mieltäni näistä ihmisistä, vaan yritän ajatella, että heitä ei ehkä kotona rakasteta tarpeeksi. Ei kukaan onnellinen ole ilkeä.

Tämä!  <3

Olen muuten aika samanlainen kuin sinä, tulen hyvin toimeen vaikeidenkin ihmisten kanssa. Mutta jos joku kohtelee minua tahalleen ilkeästi, ja varsinkin selän takana, niin on todella vaikea suhtautua normaalisti tämmöiseen persoonaan. Sun ongelma kuulostaa siltä että olet joko liian ahkera (pakotat muitakin ponnistelemaan enemmän) tai sitten työpaikassasi on hyvin nurja suhtautuminen uusiin ihmisiin ylipäätänsä.

Koitetaan me kuitenkin hymyillä maailmaa pikkuisen paremmaksi.

Parhaissa työyhteisöissä, joissa olen ollut, on ollut sekä miehiä että naisia. Naisvaltaisilla aloilla (=pelkkiä naisia) on aina se vaara, että muodostuu kuppikuntia, aletaan kyräillä toisia ja on vaikka sun mitä selän takana puhumista ja väärin ymmärryksiä. Pahimpia on sellaiset, joiden kanssa pitäisi tehdä työtä tiiminä, mutta jotka ei huomioi jonkun tietyn ideoita lainkaan, vaikka ensin niitä kyselevät. Tai jotka pimittää tietoja, jotka kuuluu kaikille.

Aika paljon on kiinni tuurista, millaiseen työyhteisöön sitä nokkansa tulee työntäneeksi. Haastattelussa ei aina näe suoraan työyhteisön tilaa, koska pomo voi olla erilainen, haastattelijat ei välttämättä työskentele samassa työpisteessä, voidaan vetää ystävällistä roolia, vaikka oikeasti olisi kaikkea muuta yms.

Mä yritän pysytellä ikävästä työkaverista kaukana. Pienessä työyhteisössä se on vaikeaa, ja siksi sinnittelen pysyäkseni asialinjalla, ja pidän matalaa profiilia, koska en halua konflikteja. Jos on pakko, sanon suoraan, että me ei selvästikään olla ystäviä, mutta yritetään silti tehdä tää työ mahdollisimman hyvin.

On vaikeaa olla töissä, jos työkaverit on kamalia. Siellä työpaikalla vietetään kuitenkin 8 h/ päivässä. En mä ehdi nähdä oikeita kavereitani lähimainkaan yhtä paljon, tuskin kukaan työssäkäyvä ehtii.

Tulen toimeen, mutta kyllä ärsyttää joka päivä ja vaikea olla ihmisen seurassa! Ja tosiaan kun itse ajattelen juuri niin, että töitä tultu tekemään ( itse haluan kehittyä ja tehdä työni hyvin ja olla siitä ylpeä) ja työpari menee siitä mistä aita matalin. Mielellään kuitenkin ottaa kunnian itselleen.

Aiemmin olen työskennellyt työyhteisöissä, joissa ollut innostunut ilmapiiri ja korkea työn laatu. Ja niissä paikoissa olen "ei niin mukaviakin persoonia" arvostanut, koska ovat hoitaneet työnsä niin hyvin.

Pidän nykyään puoleni tarpeen vaatiessa.

Joskus yritin olla mukava  ja auttavainen, mutta nämä ilkimykset ovat myös usein niitä, jotka heittävät omat työnsä muille. Oi en osaa/ehdi, voisitko tehdä... Tai sitten vaan ihan röyhkeästi jättävät tekemättä, ja muut joutuvat paikkaamaan. Oikeastaan hämmästyttävää miten usein laiskuus ja ilkeys kulkevat käsi kädessä, ja työnantaja on ihan pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on TÄYSIN pelkästään NAISTEN ongelma, enkä edes ymmärrä miten naiset voivat sellaisia että eivät tule toimeen keskenään, kyllä siinä on silloin molemmissa sitä vikaa.

-Taloyhtiössä on kaksi naista jotka jostain syystä eivät tule toimeen keskenään

-Töissä on vastaava tilanne, eivät mahdu edes samaan neukkariin enää

-Harrastuspiirissä sama juttu

-Sukulaisista löytyy myös

-Vaimo ei tule toimeen siskonsa kanssa

-Tytär ei kestä yhtä koulukaveriaan

=>Näitä on ihan kaikkialla...

Ehkä naisvaltaisilla työpaikoilla kehittyy enemmän sellaisia kuppikuntia mutta kyllä jotkut miehetkin osaa vetää herneet perseeseensä siitä että joku ei ole heidän mieleensä, se on nähty jo monessa paikassa.

Ne miehet muuten käyttäytyvät siinä tilanteessa huomattavasti lapsellisemmin kuin naiset.

Voi luoja teitä NAISIA, JUURI tässä on se syy miksi ette tule toimeen keskenään.....

Eli tämä aloitus siis koskee nyt sitä että MIEHET ei tule toimeen koskaan keskenään ja MIEHET käyttäytyvät lapsellisesti.

OK, saatte olla täysin vapaasti tätä meiltä, kyllä minä silti tulen toimeen teidän ja miesten kanssa, ei minua mielipiteet ja teot loukkaa, tulen toimeen kyllä kaikkien kanssa.

Mutta ehkä te nyt ymmärrätte nyt, teidän omien kommenttien jälkeen, miksi jotkut eivät ehkä tule toimeen teidän kanssa.

Mutta olkoon tämä nyt sitten miesten ongelma ettei kellellään tule paha mieli nyt sunnuntaina.