Metatyöt, kotityöt, koulun työt ja uupumus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän ap vastailee, sitä enemmän valkenee, että soppa on ihan itse keitetty. Vaikka arvattavissahan se olikin.

On ahmittu lapsille liikaa harrastuksia, on lemmikkejä, on iso talo, on vaativa työ (oliko jopa äidillä opiskelukin), pitkä työmatka tai ainakin hidas, lapsille erikoiskoulu.

Ja sitten on voimat loppu. Tähän on vain yksi lääke. Pitää alkaa karsimaan. Valitettavaa se on tai sitten voi vaan valittaa. Ihan saa itse valita.

Ei ole lapsilla liikaa harrastuksia, normia vähemmän luultavasti, kaksi koiraa, iso talo, akateeminen työ, ei opiskeluja, työmatka on talon alakertaan, toisella lapsella alakoulu yksityiskoulu olosuhteiden pakosta. Koska Helsingin koulutilanne on mikä on, enkö minä siihen pysty vaikuttamaan.

Ei tuossa ole mitään ylimääräistä tai muista poikkeavaa.

Teet kotona töitä? Ei ihan hirveästi riitä myötätuntoa tuolle pään halkeamiselle, yh selvisi omin päin hankalammasta töiden lisäksi, normiperheissä menee kivuttomasti, olisiko kuitenkin peiliin katsomisen paikka. Kaikesta ei tarvitse tehdä elämän ja kuoleman kysymyksä, kyllä se arki luistaa vähemmälläkin. Entä jos miehesi sairastuisi niinkuin täällä yksi kertoi? Jätä nyt hieman jaksamista noihin erikoistilanteisiin äläkä normiarjesta liikaa pulttia vedä.

Eli ensin olen muka haalinut kunnianhimossani liikaa ja nyt en tee tarpeeksi? Tärkeintä on että minut saadaan syylliseksi joka kerta? Se viime talven kouluverkkotarkastelu oli kyllä jo erikoistilanne, viimeinen niitti. Olen niiiiin kypsä siihen ettei Helsinki kertakaikkiaan saa näitä kouluasioita kuntoon! Myös päivähoito on täälläpäin luokattoman huonoa. Iltikset unohtelee lapsia kaduille jne. Kunnallista terveydenhuoltoa ei ole edes käytetty. Mikään ei toimi ja kaikesta saa tapella.

Vierailija kirjoitti:

Natsimutsi kirjoitti:

Jos lapsi on kouluikäinen, hän osaa huolehtia itse monesta asiasta.

Bussilippu etsitään ennen kuin lähdetään kavereiden kanssa ulos.

10v ja siitä ylöspäin voi ripustaa pyykkiä. Ja kun koneellinen om kuivaa, läjän voi kaataa sohvalle tai vanhempien sängylle. Jokainen poimii omansa, viikkaa kaappiinsa ja aikuinen käy hyväksymässä työn - ennen ei kännykkään kosketa.

Jos koululainen vikalla kesälomaviikolla kertoo että oli kesäksi iso läksy, vanhempi sanoo että sepä ikävää ja LAPSI alkaa suorittaa sitä läksyä sen verran mitä enää ehtii, sitten sopii opeb kanssa että millä aikataululla suorittaa loput. Seuraavana kesänä muistaa paremmin.

Ruokahetken jälkeen on hyvä tsekata muistettavat asiat lapsilla. Pakkaa itse uimakamat/liikkavarusteet, etsi ja kerää valmiiksi avain/lupalappu/puhelin/bussikortti/pyöränavain, pakkaa eväät. Sitten kun hommat on hoidettu, niin voi juosta loppupäivän ulkona kavereitten kanssa.

Muistakaa kotona että ÄITI EI OLE TÄÄLLÄ TÖISSÄ. Vaan paikka on äidille koti yhtä paljon kuin muillekin.

Jos lapsi sanoo ettei ole yksiäkään puhtaita alushousuja, sanotaan että sepä ikävää. Sitten lapsi kaivaa sängyn alta ja roinaröykkiöistä niitä ja vie itse pyykkikoriin.

Liikaa ei saa palvella. Erityislapset ovat asia erikseen, heiltä ei voi vaatia ihan samaa kuin taviksilta.

Painotettuun opetukseen saa täällä lipun kaupungilta. Ongelma on se että se palautetaan aina koululle ladattavaksi kesäksi ja se pitää saada takaisin syksyllä. Kuopuksen luokalla on vain kaksi joilla se on ja kaikkina aiempina syksyinä lapsi on saanut kysellä ja etsiä sitä. Eli pitää mukstaa muistuttaa lasta että muistaa kysyä sitä jos ja kun ope sen unohtaaa.

Lapsi kyllä muistaa läksynsä mutta esim eilen illallla seitsemältä pärähti tämän aamun kello 8 tunnille läksyjä jotka piti tehdä netissä. Ja kone oli kesäloman jäljiltä jumissa.

Puhtaita vaatteita on aina.

Bussireitti pitäisi opettaa mutta koko reitti on nyt täynnä tietöitä ja kukaan ei ole osannut mylskään kertoa että missä uusi päättäri on...

Ap

Ilmoitat koululle, että valitettavasti teidän perheen iltatoimiin ei enää ehdi klo 19 ilmoitetut läksyt, joten olet antanut lapsille määräyksen, ettei niitä saa tehdä. Jos opettajalla on asian kanssa ongelma, pyydät ottamaan sinuun.

Leipomuksiin ostat ne kakut leipomosta/kaupasta ja jos joku valittaa, kerrot, että olet surkea leipuri, no can do. Tää olisi toki pitänyt tajuta aloittaa heti lapsen mentyä kyseiseen kouluun, jotta uskottaisiin. Myöhemmin voi laittaa miehen viemään ne kaupan leipomukset, miehille ei yleensä kehdata tuollaisista valittaa niin herkästi.

Uteliaisuudesta: Mitä teet ap työksesi? Joudutko töissäsi kertomaan kenellekään koskaan en tee / ei onnistu? Kannattaisi opetella, vaikka sillä voikin saada inhottavan tiukkiksen maineen.

Olen itsekin ollut todella tiukilla välillä perheen ja töiden kanssa, joten ymmärrän tuskasi, mutta silloin vedin tiukasti rajat sekä töissä että kotona mitä suostuin tekemään ja leipominen myyjäisiin oli aivan ekoja hommia, jotka saivat jäädä. Ei se elämää helpoksi tehnyt, mutta joten kuten sain pakan pysymään kasassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

Ymmärrän kyllä hyvin ap:ta sen puolesta, että tuskin tuossa ongelma on vain tuo tämän hetkinen lasten asioista huolehtiminen vaan kokonaisuus. Jos myös työ on kiireistä ja ajatustyötä ja vaatii jatkuvaa asioiden muistamista ja huolehtimista, siihen päälle vapaa-aika samaa laatua vuosikausia on helposti liikaa aivan kenen tahansa pääkopalle.

Tehokkaat ja hyvin asioita muistavat ihmiset helposti päätyvät haalimaan noita vahingossakin itselleen, kun ihmiset ympärillä tottuvat, että tuo tyyppi saa aina asiat hoidettua ja organisoitua. Jos ap olisi tehoton huithapeli, jolla on vaikeuksia saada hoidettua ja muistaa asioita, hän tuskin edes olisi tuossa tilanteessa, koska vähintään miehellä olisi mennyt vuosien mittaan hermot ja olisi alkanut hoitamaan asioita enemmän.

Ap:n kokemuksessa ei siis todennäköisesti ole mitään loppuunpalamista kummempaa, vaikka täällä niin annetaan ymmärtää. Jos työ on tuollaista mitä otaksun ja perhetilanne on mikä on, tuohon ei ole välttämättä mitään kunnon ratkaisua olemassa. Mutta sitä suuremmalla syyllä ap:n pitää saada katkaistua kierre, jossa hän päätyy olemaan vastuussa ja huolehtimaan kaikesta ja saada edes niitä pieniä asioita karsittua pois ja siirrettyä muille, koska ison kokonaisuuden muuttaminen ei todennäköisesti ole mahdollista.

t. 122

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

En tarkoita hallinnoinnilla pomottamista vaan sitä että jossakin pitää olla kuva kokonaisuudesta. Muuten kaikki juurikin sopii hammasoionnan, kaverivierailun ja parturin samaan aikaan. Siksi jonkun pitää pitää niitä naruja. Ja ps. Mun lapsi oli siellä erikoiskoulussa kahdeksan vuotta, valtaosa vanhemmista uratykkejä ja yksi ainoa äiti kerran lähetti kaupan muffinseja. Satoja kakkupöytiä ehdin siinä nähdä. Siellä nyt vaan oli kakkukoodi, eikä sitä kukaan yksi ihminen muuta, enkä halua että lapsi siitä kärsii. Yhtä kaikki lapsi on siirtynyt eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin ap:ta sen puolesta, että tuskin tuossa ongelma on vain tuo tämän hetkinen lasten asioista huolehtiminen vaan kokonaisuus. Jos myös työ on kiireistä ja ajatustyötä ja vaatii jatkuvaa asioiden muistamista ja huolehtimista, siihen päälle vapaa-aika samaa laatua vuosikausia on helposti liikaa aivan kenen tahansa pääkopalle.

Tehokkaat ja hyvin asioita muistavat ihmiset helposti päätyvät haalimaan noita vahingossakin itselleen, kun ihmiset ympärillä tottuvat, että tuo tyyppi saa aina asiat hoidettua ja organisoitua. Jos ap olisi tehoton huithapeli, jolla on vaikeuksia saada hoidettua ja muistaa asioita, hän tuskin edes olisi tuossa tilanteessa, koska vähintään miehellä olisi mennyt vuosien mittaan hermot ja olisi alkanut hoitamaan asioita enemmän.

Ap:n kokemuksessa ei siis todennäköisesti ole mitään loppuunpalamista kummempaa, vaikka täällä niin annetaan ymmärtää. Jos työ on tuollaista mitä otaksun ja perhetilanne on mikä on, tuohon ei ole välttämättä mitään kunnon ratkaisua olemassa. Mutta sitä suuremmalla syyllä ap:n pitää saada katkaistua kierre, jossa hän päätyy olemaan vastuussa ja huolehtimaan kaikesta ja saada edes niitä pieniä asioita karsittua pois ja siirrettyä muille, koska ison kokonaisuuden muuttaminen ei todennäköisesti ole mahdollista.

t. 122

Sinä ymmärsit kyllä hyvin. Pääsin nyt mökille, nukuin pari tuntia. Henki kulkee taas...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

Eihän monenkaan asian hallinnointi kotona ja töissä ole välttämättä hankalaa. Mutta kun tilanne pääsee siihen, mihin ap:lla on ilmeisesti päässyt, että sitä on ollut kroonisesti hieman liikaa kauan, se on aiheuttanut väsymistä ja loppuun palaminen uhkaa. Kroonisesti ylikuormittuneena kognitiiviset kyvyt heikkenevät, eli alkaa tapahtumaan unohduksia ja stressitaso nousee, josta tulee kierre, jossa selviytyy aina vain vähemmästä, stressinsietokyky laskee ja huonona hetkenä pienikin asia voi näyttäytyä suunnattoman suurelta. (Kuten vaikka tuo luistimen teroitus.)

Normaalisti tehokkaalla ja stressinsietokykyisellä ihmisellä tämä tapahtuu usein varkain, eikä sitä tajua itsekään, koska on aina ollut se joka selviää ja jaksaa kaiken. Silloin yrittää vain tehostaa suorittamistaan, koska se on aina ennenkin toiminut, mutta resurssien äärirajoilla ei toimikaan ja sen vuoksi siitä tulee kierre, joka voi johtaa loppuunpalamiseen.

Kun on jo tuossa kierteessä, on turha vertailla mitä muut jaksavat. Riittävän pitkällä on jo kuluttanut itseään niin pitkälle, että omat voimavarat ovat heikentyneet, eikä niitä saa takaisin kuin saamalla mahdollisuuden palautumiseen.

t .122

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä hyvin ap:ta sen puolesta, että tuskin tuossa ongelma on vain tuo tämän hetkinen lasten asioista huolehtiminen vaan kokonaisuus. Jos myös työ on kiireistä ja ajatustyötä ja vaatii jatkuvaa asioiden muistamista ja huolehtimista, siihen päälle vapaa-aika samaa laatua vuosikausia on helposti liikaa aivan kenen tahansa pääkopalle.

Tehokkaat ja hyvin asioita muistavat ihmiset helposti päätyvät haalimaan noita vahingossakin itselleen, kun ihmiset ympärillä tottuvat, että tuo tyyppi saa aina asiat hoidettua ja organisoitua. Jos ap olisi tehoton huithapeli, jolla on vaikeuksia saada hoidettua ja muistaa asioita, hän tuskin edes olisi tuossa tilanteessa, koska vähintään miehellä olisi mennyt vuosien mittaan hermot ja olisi alkanut hoitamaan asioita enemmän.

Ap:n kokemuksessa ei siis todennäköisesti ole mitään loppuunpalamista kummempaa, vaikka täällä niin annetaan ymmärtää. Jos työ on tuollaista mitä otaksun ja perhetilanne on mikä on, tuohon ei ole välttämättä mitään kunnon ratkaisua olemassa. Mutta sitä suuremmalla syyllä ap:n pitää saada katkaistua kierre, jossa hän päätyy olemaan vastuussa ja huolehtimaan kaikesta ja saada edes niitä pieniä asioita karsittua pois ja siirrettyä muille, koska ison kokonaisuuden muuttaminen ei todennäköisesti ole mahdollista.

t. 122

Sinä ymmärsit kyllä hyvin. Pääsin nyt mökille, nukuin pari tuntia. Henki kulkee taas...

Ap

Been there, done that. Nyt opettelet sanomaan mahdollisimman moneen suuntaan: "Ei. En tee. Ei onnistu. Hoida sinä."

t. 122

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

En tarkoita hallinnoinnilla pomottamista vaan sitä että jossakin pitää olla kuva kokonaisuudesta. Muuten kaikki juurikin sopii hammasoionnan, kaverivierailun ja parturin samaan aikaan. Siksi jonkun pitää pitää niitä naruja. Ja ps. Mun lapsi oli siellä erikoiskoulussa kahdeksan vuotta, valtaosa vanhemmista uratykkejä ja yksi ainoa äiti kerran lähetti kaupan muffinseja. Satoja kakkupöytiä ehdin siinä nähdä. Siellä nyt vaan oli kakkukoodi, eikä sitä kukaan yksi ihminen muuta, enkä halua että lapsi siitä kärsii. Yhtä kaikki lapsi on siirtynyt eteenpäin.

Meillä lapset oli yksityisessä tarhassa jossa oli paljon taiteilijoiden ym lapsia, ja siellä myös paljon leipomisia ja käsitöitä, todella taitavia ihmisiä tekemässä. Tuon pystyi kyllä ihan hyvin kiertämään. Teilläkin ilmeisesti rahaa on, olisit ostanut leipomosta, niin minä tein. Ja osallistuin naisten pikkunypläystalkoiden sijaan itselleni paremmin sopiviin hommiin, aidan maalaukseen ja muihin "miesten töihin". Kukaan ei valittanut, osallistuin tavallani enkä ottanut stressiä - sitä paitsi osallistuin ostamalla muiden leipomuksia, rahaahan siinä kerätään. Nykyään googleen voi laittaa ryhmä (perhe)kalenterin, jos siihen molemmat vanhemmat laittavat nuo menot ne voi tsekata on linena saman tien - kokonaisnäkemys siirrettynä ohjelman tehtäväksi. Lasten jalkojen kooosta piirsin kuvat, tuon kanssa pystyi menemään kauppaan ja nappaamaan ne luistimet jne. Ja kun teet töitä kotoa pystyt koska vaan tsekkaamaan niitä pikkujuttuja esim. kahvitaukoa pitäessä, paljon helpompaa kuin muualla työssäkäyvälle, mutta silloin laitoin ylös asioita töissä kotona tsekattavaksi. Meillä mies joutui olemaan viikkoja työreissuilla lasten ollessa pieninä. Tuo oli haastavaa, silloin piti käydä mannerheimit ja väestöliitot ja muut mahdollistajat kun lapsi sairastui flunssaan pakollisen työmenon aikaan. Tai kun toinen lapsi sairastui hieman vakavammin juuri ennen tärkeää pakollista työtehtävää piti tehdä power pointteja lapsen kanssa sairaalassa yöpyessä. Jos tavallisen arkensa mitoittaa/kokee äärirajoilla menoksi kuinka ikinä voi selvitä noista elämässä aina vastaantulevista hankalammista ajoista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

En tarkoita hallinnoinnilla pomottamista vaan sitä että jossakin pitää olla kuva kokonaisuudesta. Muuten kaikki juurikin sopii hammasoionnan, kaverivierailun ja parturin samaan aikaan. Siksi jonkun pitää pitää niitä naruja. Ja ps. Mun lapsi oli siellä erikoiskoulussa kahdeksan vuotta, valtaosa vanhemmista uratykkejä ja yksi ainoa äiti kerran lähetti kaupan muffinseja. Satoja kakkupöytiä ehdin siinä nähdä. Siellä nyt vaan oli kakkukoodi, eikä sitä kukaan yksi ihminen muuta, enkä halua että lapsi siitä kärsii. Yhtä kaikki lapsi on siirtynyt eteenpäin.

Meillä lapset oli yksityisessä tarhassa jossa oli paljon taiteilijoiden ym lapsia, ja siellä myös paljon leipomisia ja käsitöitä, todella taitavia ihmisiä tekemässä. Tuon pystyi kyllä ihan hyvin kiertämään. Teilläkin ilmeisesti rahaa on, olisit ostanut leipomosta, niin minä tein. Ja osallistuin naisten pikkunypläystalkoiden sijaan itselleni paremmin sopiviin hommiin, aidan maalaukseen ja muihin "miesten töihin". Kukaan ei valittanut, osallistuin tavallani enkä ottanut stressiä - sitä paitsi osallistuin ostamalla muiden leipomuksia, rahaahan siinä kerätään. Nykyään googleen voi laittaa ryhmä (perhe)kalenterin, jos siihen molemmat vanhemmat laittavat nuo menot ne voi tsekata on linena saman tien - kokonaisnäkemys siirrettynä ohjelman tehtäväksi. Lasten jalkojen kooosta piirsin kuvat, tuon kanssa pystyi menemään kauppaan ja nappaamaan ne luistimet jne. Ja kun teet töitä kotoa pystyt koska vaan tsekkaamaan niitä pikkujuttuja esim. kahvitaukoa pitäessä, paljon helpompaa kuin muualla työssäkäyvälle, mutta silloin laitoin ylös asioita töissä kotona tsekattavaksi. Meillä mies joutui olemaan viikkoja työreissuilla lasten ollessa pieninä. Tuo oli haastavaa, silloin piti käydä mannerheimit ja väestöliitot ja muut mahdollistajat kun lapsi sairastui flunssaan pakollisen työmenon aikaan. Tai kun toinen lapsi sairastui hieman vakavammin juuri ennen tärkeää pakollista työtehtävää piti tehdä power pointteja lapsen kanssa sairaalassa yöpyessä. Jos tavallisen arkensa mitoittaa/kokee äärirajoilla menoksi kuinka ikinä voi selvitä noista elämässä aina vastaantulevista hankalammista ajoista?

Ei se että tekee kotona töitä, tarkoita että ne olisi jotenkin helpompia töitä. Minulla on äiti hoitokodissa ja appi alzheimer-potilaana 600 kilsan päässä ja yrittäjämies. Jo yksikin noista on kuormittavaa. Ja siihen päälle on kipuiltu vuosikausia, koko lasten kouluaika Helsingin kaoottisessa koulutilanteessa, venytty, vanuttu ja kuskattu. Viime lukuvuonna käytin jälleen keerrran satoja tunteja sen koulusohlingin kanssa. Mitään tästäkään ei voi laskea "normaaliksi arjeksi" joka on minun yksin määrättävissä. Nuoremmalla lapsellani on krooninen sairaus ja sairaalassa on tehty power pointeja. Se on minusta nirmaalia arkea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

En tarkoita hallinnoinnilla pomottamista vaan sitä että jossakin pitää olla kuva kokonaisuudesta. Muuten kaikki juurikin sopii hammasoionnan, kaverivierailun ja parturin samaan aikaan. Siksi jonkun pitää pitää niitä naruja. Ja ps. Mun lapsi oli siellä erikoiskoulussa kahdeksan vuotta, valtaosa vanhemmista uratykkejä ja yksi ainoa äiti kerran lähetti kaupan muffinseja. Satoja kakkupöytiä ehdin siinä nähdä. Siellä nyt vaan oli kakkukoodi, eikä sitä kukaan yksi ihminen muuta, enkä halua että lapsi siitä kärsii. Yhtä kaikki lapsi on siirtynyt eteenpäin.

Meillä lapset oli yksityisessä tarhassa jossa oli paljon taiteilijoiden ym lapsia, ja siellä myös paljon leipomisia ja käsitöitä, todella taitavia ihmisiä tekemässä. Tuon pystyi kyllä ihan hyvin kiertämään. Teilläkin ilmeisesti rahaa on, olisit ostanut leipomosta, niin minä tein. Ja osallistuin naisten pikkunypläystalkoiden sijaan itselleni paremmin sopiviin hommiin, aidan maalaukseen ja muihin "miesten töihin". Kukaan ei valittanut, osallistuin tavallani enkä ottanut stressiä - sitä paitsi osallistuin ostamalla muiden leipomuksia, rahaahan siinä kerätään. Nykyään googleen voi laittaa ryhmä (perhe)kalenterin, jos siihen molemmat vanhemmat laittavat nuo menot ne voi tsekata on linena saman tien - kokonaisnäkemys siirrettynä ohjelman tehtäväksi. Lasten jalkojen kooosta piirsin kuvat, tuon kanssa pystyi menemään kauppaan ja nappaamaan ne luistimet jne. Ja kun teet töitä kotoa pystyt koska vaan tsekkaamaan niitä pikkujuttuja esim. kahvitaukoa pitäessä, paljon helpompaa kuin muualla työssäkäyvälle, mutta silloin laitoin ylös asioita töissä kotona tsekattavaksi. Meillä mies joutui olemaan viikkoja työreissuilla lasten ollessa pieninä. Tuo oli haastavaa, silloin piti käydä mannerheimit ja väestöliitot ja muut mahdollistajat kun lapsi sairastui flunssaan pakollisen työmenon aikaan. Tai kun toinen lapsi sairastui hieman vakavammin juuri ennen tärkeää pakollista työtehtävää piti tehdä power pointteja lapsen kanssa sairaalassa yöpyessä. Jos tavallisen arkensa mitoittaa/kokee äärirajoilla menoksi kuinka ikinä voi selvitä noista elämässä aina vastaantulevista hankalammista ajoista?

Ei se että tekee kotona töitä, tarkoita että ne olisi jotenkin helpompia töitä. Minulla on äiti hoitokodissa ja appi alzheimer-potilaana 600 kilsan päässä ja yrittäjämies. Jo yksikin noista on kuormittavaa. Ja siihen päälle on kipuiltu vuosikausia, koko lasten kouluaika Helsingin kaoottisessa koulutilanteessa, venytty, vanuttu ja kuskattu. Viime lukuvuonna käytin jälleen keerrran satoja tunteja sen koulusohlingin kanssa. Mitään tästäkään ei voi laskea "normaaliksi arjeksi" joka on minun yksin määrättävissä. Nuoremmalla lapsellani on krooninen sairaus ja sairaalassa on tehty power pointeja. Se on minusta nirmaalia arkea.

Ap

No sitten luulisi oppineen priorisoimaan ja suhtautumaan hieman rauhallisemmin johonkin netin kaatuiluun tai lasten luistimiin - eivät ihan ensi viikolla taida niitä käyttää. Relax.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

En tarkoita hallinnoinnilla pomottamista vaan sitä että jossakin pitää olla kuva kokonaisuudesta. Muuten kaikki juurikin sopii hammasoionnan, kaverivierailun ja parturin samaan aikaan. Siksi jonkun pitää pitää niitä naruja. Ja ps. Mun lapsi oli siellä erikoiskoulussa kahdeksan vuotta, valtaosa vanhemmista uratykkejä ja yksi ainoa äiti kerran lähetti kaupan muffinseja. Satoja kakkupöytiä ehdin siinä nähdä. Siellä nyt vaan oli kakkukoodi, eikä sitä kukaan yksi ihminen muuta, enkä halua että lapsi siitä kärsii. Yhtä kaikki lapsi on siirtynyt eteenpäin.

Meillä lapset oli yksityisessä tarhassa jossa oli paljon taiteilijoiden ym lapsia, ja siellä myös paljon leipomisia ja käsitöitä, todella taitavia ihmisiä tekemässä. Tuon pystyi kyllä ihan hyvin kiertämään. Teilläkin ilmeisesti rahaa on, olisit ostanut leipomosta, niin minä tein. Ja osallistuin naisten pikkunypläystalkoiden sijaan itselleni paremmin sopiviin hommiin, aidan maalaukseen ja muihin "miesten töihin". Kukaan ei valittanut, osallistuin tavallani enkä ottanut stressiä - sitä paitsi osallistuin ostamalla muiden leipomuksia, rahaahan siinä kerätään. Nykyään googleen voi laittaa ryhmä (perhe)kalenterin, jos siihen molemmat vanhemmat laittavat nuo menot ne voi tsekata on linena saman tien - kokonaisnäkemys siirrettynä ohjelman tehtäväksi. Lasten jalkojen kooosta piirsin kuvat, tuon kanssa pystyi menemään kauppaan ja nappaamaan ne luistimet jne. Ja kun teet töitä kotoa pystyt koska vaan tsekkaamaan niitä pikkujuttuja esim. kahvitaukoa pitäessä, paljon helpompaa kuin muualla työssäkäyvälle, mutta silloin laitoin ylös asioita töissä kotona tsekattavaksi. Meillä mies joutui olemaan viikkoja työreissuilla lasten ollessa pieninä. Tuo oli haastavaa, silloin piti käydä mannerheimit ja väestöliitot ja muut mahdollistajat kun lapsi sairastui flunssaan pakollisen työmenon aikaan. Tai kun toinen lapsi sairastui hieman vakavammin juuri ennen tärkeää pakollista työtehtävää piti tehdä power pointteja lapsen kanssa sairaalassa yöpyessä. Jos tavallisen arkensa mitoittaa/kokee äärirajoilla menoksi kuinka ikinä voi selvitä noista elämässä aina vastaantulevista hankalammista ajoista?

Ei se että tekee kotona töitä, tarkoita että ne olisi jotenkin helpompia töitä. Minulla on äiti hoitokodissa ja appi alzheimer-potilaana 600 kilsan päässä ja yrittäjämies. Jo yksikin noista on kuormittavaa. Ja siihen päälle on kipuiltu vuosikausia, koko lasten kouluaika Helsingin kaoottisessa koulutilanteessa, venytty, vanuttu ja kuskattu. Viime lukuvuonna käytin jälleen keerrran satoja tunteja sen koulusohlingin kanssa. Mitään tästäkään ei voi laskea "normaaliksi arjeksi" joka on minun yksin määrättävissä. Nuoremmalla lapsellani on krooninen sairaus ja sairaalassa on tehty power pointeja. Se on minusta nirmaalia arkea.

Ap

No sitten luulisi oppineen priorisoimaan ja suhtautumaan hieman rauhallisemmin johonkin netin kaatuiluun tai lasten luistimiin - eivät ihan ensi viikolla taida niitä käyttää. Relax.

Suuret kiitokset kannustavasta kollegiaalisesta asenteestasi ja lämpimästä myötätunnostasi. P.s. Minä en ottanut niitä luistimia puheeksi ja sen koneenkin korjasin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä lapsilla on isä. Ja puolet valituksista on että isä parkuu yhdessä lasten kanssa äidiltä ruokaa, hoivaa ja kadonneita sukkia? En mä tajua teitä. Isäkin osaa varata harrastukset ja oikomishoidot, käydä kaupassa ja pestä pyykkiä....

Tottakai osaa. Mutta miksi se sitten ei tee????

Sano sille.... Hammaslääkäriltä tuli tämmönen aika, hoida sinä se mulla on tuolla viikolla töissä deadline. Wilmassa oli muistutus talviurheilusta, kaivatko sukset ja luistimet esiin perjantaina, niin vkl ehtii vielä kauppaan jos tarvii. Lauantaina on ne tädin hautajaiset, katsotko vaatteesi niin vielä ehtii pestä.

Ja sitten ne menot kirjataan vanhanaikaisesti seinäkalenteriin kaikkien nähtäville...meillä muksukin osaa jo laittaa vanhemmille muistilapun jos on kaverivierailuja sovittu parin päivän päähän. Hänhän sinne haluaa emmekä me vanhemmat.

Tuo ei edelleenkään vähennä sen äidin metatyömäärää yhtään...

Mikä sitä vähentäisi?

Vähentäisikö oikeasti sekään että mies hoitaisi asian vai tarkistaisitko kuitenkin että mies on hoitanut?

Jonkun pitää hallinnoida sitä kokonaisuutta, muistaa ja huomata ja delegoida ja rakentaa se kokonaisuus. Se on se raskas osuus, ei ne yksittäiset asiat sinänsä. Näin ainakin minulla. Tuossa sinun mallissasi äiti nimenomaan on se jonka pitää hoitaa kaikki se ja ei sekään mitään auta jos lpasi johonkin kalenteriin merkkailee jotain omiaan - siellä voi olla jo esim oiontakäynti tai astmatarkastus ja ainoa mitä tuo aikaansaa on se että sitten pitää muistaa vaan perua ne lapsen sopimisiet...

Meillä hallinnointi tapahtuu yhdessä. Suurimmasta asioista molemmat on tietoisia sitten on joitakin asioita joista toinen vanhemmista ei edes tiedä vaan toinen hoitaa ne kokonaan itse.

Ainakin itselle ja miehelle nuo kodin asioiden "hallinnoinnit" ei niin ydinfysiikalta tuntunut, työkalenterit kun on huomattavasti haastavampia yleensä monissakin hommissa. Meillä ainakin molemmat sai esimiestehtävissä "hallinnoida ja koordinoida" töissä ihan tarpeeksi, nuo kotijutut vedettiin joustavasti ilman kummankaan pomotuksia. Viikon jutut voi katsoa kerrallaan iltateen aikana, ja aamulla vielä tarkistaa miten hommat sovittiin. Mutta asioista saa juuri niin haastavia kuin itse haluaa. PS kuka olisi huomannut/huomauttanut siellä sinun erikoiskoulussa jos olisit vienyt jotain leipomosta ostettua omatekoisen sijaan jos nyt välttämättä halusin jotain viedä? Ja onko maailmanloppu jos se pienokainen saisi merkinnän tekemättömästä kotityöstä jos kotona netti ei toimi? Ne paineet luodaan omassa päässä, rentous ja itseluottamus auttaa selviämään järkevästi ja vähillä stresseillä.

En tarkoita hallinnoinnilla pomottamista vaan sitä että jossakin pitää olla kuva kokonaisuudesta. Muuten kaikki juurikin sopii hammasoionnan, kaverivierailun ja parturin samaan aikaan. Siksi jonkun pitää pitää niitä naruja. Ja ps. Mun lapsi oli siellä erikoiskoulussa kahdeksan vuotta, valtaosa vanhemmista uratykkejä ja yksi ainoa äiti kerran lähetti kaupan muffinseja. Satoja kakkupöytiä ehdin siinä nähdä. Siellä nyt vaan oli kakkukoodi, eikä sitä kukaan yksi ihminen muuta, enkä halua että lapsi siitä kärsii. Yhtä kaikki lapsi on siirtynyt eteenpäin.

Meillä lapset oli yksityisessä tarhassa jossa oli paljon taiteilijoiden ym lapsia, ja siellä myös paljon leipomisia ja käsitöitä, todella taitavia ihmisiä tekemässä. Tuon pystyi kyllä ihan hyvin kiertämään. Teilläkin ilmeisesti rahaa on, olisit ostanut leipomosta, niin minä tein. Ja osallistuin naisten pikkunypläystalkoiden sijaan itselleni paremmin sopiviin hommiin, aidan maalaukseen ja muihin "miesten töihin". Kukaan ei valittanut, osallistuin tavallani enkä ottanut stressiä - sitä paitsi osallistuin ostamalla muiden leipomuksia, rahaahan siinä kerätään. Nykyään googleen voi laittaa ryhmä (perhe)kalenterin, jos siihen molemmat vanhemmat laittavat nuo menot ne voi tsekata on linena saman tien - kokonaisnäkemys siirrettynä ohjelman tehtäväksi. Lasten jalkojen kooosta piirsin kuvat, tuon kanssa pystyi menemään kauppaan ja nappaamaan ne luistimet jne. Ja kun teet töitä kotoa pystyt koska vaan tsekkaamaan niitä pikkujuttuja esim. kahvitaukoa pitäessä, paljon helpompaa kuin muualla työssäkäyvälle, mutta silloin laitoin ylös asioita töissä kotona tsekattavaksi. Meillä mies joutui olemaan viikkoja työreissuilla lasten ollessa pieninä. Tuo oli haastavaa, silloin piti käydä mannerheimit ja väestöliitot ja muut mahdollistajat kun lapsi sairastui flunssaan pakollisen työmenon aikaan. Tai kun toinen lapsi sairastui hieman vakavammin juuri ennen tärkeää pakollista työtehtävää piti tehdä power pointteja lapsen kanssa sairaalassa yöpyessä. Jos tavallisen arkensa mitoittaa/kokee äärirajoilla menoksi kuinka ikinä voi selvitä noista elämässä aina vastaantulevista hankalammista ajoista?

Ei se että tekee kotona töitä, tarkoita että ne olisi jotenkin helpompia töitä. Minulla on äiti hoitokodissa ja appi alzheimer-potilaana 600 kilsan päässä ja yrittäjämies. Jo yksikin noista on kuormittavaa. Ja siihen päälle on kipuiltu vuosikausia, koko lasten kouluaika Helsingin kaoottisessa koulutilanteessa, venytty, vanuttu ja kuskattu. Viime lukuvuonna käytin jälleen keerrran satoja tunteja sen koulusohlingin kanssa. Mitään tästäkään ei voi laskea "normaaliksi arjeksi" joka on minun yksin määrättävissä. Nuoremmalla lapsellani on krooninen sairaus ja sairaalassa on tehty power pointeja. Se on minusta nirmaalia arkea.

Ap

No sitten luulisi oppineen priorisoimaan ja suhtautumaan hieman rauhallisemmin johonkin netin kaatuiluun tai lasten luistimiin - eivät ihan ensi viikolla taida niitä käyttää. Relax.

Ei se toimi noin. Ihminen jaksaa usein ne isot asiat. Mutta ylirasitus tulee esiin niiden pienten asioiden kanssa. Voi jaksaa hoitaa vaativan työn, sairastuneet vanhemmat jne, mutta romahtaa, kun netti ei toimi, auto ei käynnisty tai yrittää avata väärällä avaimella ovea. Ne on niitä kuuluisia korsia, jotka katkaisevat kamelin selän.

Olen nähnyt töissä, kun kymmenien miljoonien projekteja menestyksekkäästi hoitanut ihminen on luovinut hankalia tilanteita ja ollut se, joka aina löytää rauhallisuuden muiden ollessa hermostuneita ja jaksaa etsiä ratkaisuita ja yrittää uudestaan. Osaa rauhoittaa muut. Osannut hallita erittäin monimutkaisia kokonaisuuksia. Ja sitten kun muut eivät ole olleet näkemässä, lähes menettänyt hermonsa ja luovuttanut välittömästi, kun joku kohtalaisen epäolennainen nettilinkki ei ole heti toiminut. Ihmisillä on rajansa, meillä jokaisella.

t. 122

Vierailija kirjoitti:

Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.

Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.

Laita viesti opelle että olet nähnyt todistuksen. Ei sitä tarvi kouluun palauttaa.

Ne koulutehtävät on tarkoitettu koululaisen tehtäväksi. Myös ne kesäläksyt. Vanhemmat voi seurata sen verran että lapsi alkaa ne tekemään.

T.yksi ope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.

Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.

Laita viesti opelle että olet nähnyt todistuksen. Ei sitä tarvi kouluun palauttaa.

Ne koulutehtävät on tarkoitettu koululaisen tehtäväksi. Myös ne kesäläksyt. Vanhemmat voi seurata sen verran että lapsi alkaa ne tekemään.

T.yksi ope

Miksi kesäksi annetaan läksyjä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.

Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.

Laita viesti opelle että olet nähnyt todistuksen. Ei sitä tarvi kouluun palauttaa.

Ne koulutehtävät on tarkoitettu koululaisen tehtäväksi. Myös ne kesäläksyt. Vanhemmat voi seurata sen verran että lapsi alkaa ne tekemään.

T.yksi ope

Miksi kesäksi annetaan läksyjä?

Saisikohan tuohon luotettavamman vastauksen jos kysyisi suoraan opelta joka läksyn/läksyt on antanut. Lisäähän se toki metatyötä mutta kai sekin uuvuttaa jos tuota pohtii saamatta oikeaa vastausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.

Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.

Laita viesti opelle että olet nähnyt todistuksen. Ei sitä tarvi kouluun palauttaa.

Ne koulutehtävät on tarkoitettu koululaisen tehtäväksi. Myös ne kesäläksyt. Vanhemmat voi seurata sen verran että lapsi alkaa ne tekemään.

T.yksi ope

Miksi kesäksi annetaan läksyjä?

Saisikohan tuohon luotettavamman vastauksen jos kysyisi suoraan opelta joka läksyn/läksyt on antanut. Lisäähän se toki metatyötä mutta kai sekin uuvuttaa jos tuota pohtii saamatta oikeaa vastausta.

Kai siihen jokin yleinen kattava pedagoginen syy on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä enemmän ap vastailee, sitä enemmän valkenee, että soppa on ihan itse keitetty. Vaikka arvattavissahan se olikin.

On ahmittu lapsille liikaa harrastuksia, on lemmikkejä, on iso talo, on vaativa työ (oliko jopa äidillä opiskelukin), pitkä työmatka tai ainakin hidas, lapsille erikoiskoulu.

Ja sitten on voimat loppu. Tähän on vain yksi lääke. Pitää alkaa karsimaan. Valitettavaa se on tai sitten voi vaan valittaa. Ihan saa itse valita.

Ei ole lapsilla liikaa harrastuksia, normia vähemmän luultavasti, kaksi koiraa, iso talo, akateeminen työ, ei opiskeluja, työmatka on talon alakertaan, toisella lapsella alakoulu yksityiskoulu olosuhteiden pakosta. Koska Helsingin koulutilanne on mikä on, enkö minä siihen pysty vaikuttamaan.

Ei tuossa ole mitään ylimääräistä tai muista poikkeavaa.

Kyllä siinä on ylimääräistä, jos sinä et jaksa. Jotain pitää karsia. Elämä pitää mitoittaa jaksamisen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa asiat eri päiville. Päätä kaksi asiaa, jotka hoidat tänään ja seuraavat kaksi, jotka hoidat huomenna jne.

Pihatyöt on pakko tehdä kun ei sada eli ei voi vaan päättää, koululaisten asiat pakko ja nyt sieltä kouluista satelee niitä ohjeita... Harrastusilmoittautumiset päälle.

Yritin jo pilkkoa, mutta en jaksaisi edes sitä. Näännyttää ja uuvuttaa.

Sen enempää ketjua lukematta, mutta pihatyöt voi unohtaa huoletta. Kohta on syksy ja talvi ja kaikki hautautuu moneksi kuukaudeksi lumeen ja jäähän ja keväällä voi aloittaa kaiken alusta. Niin ja syyskuussa on sitäpaitti usein hienoja pihatyökelejä, joten jos et voi täysin antaa olla, niin lykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi ette ole ainoita! Itkin tänä aamuna kun en löydä yhden pennun todistusta ja ope koulussa valittaa siitä. Eilen lapsi muisti sanoa että heillä oli iso läksy kesäksi joka piti palauttaa ekana koulupäivänä. Voi v*ttu. Tein sitä sit yömyöhälle. Tuntuu että opettajat työntää koko ajan enemmän ja enemmän kotitöitä yms. mistä vanhempi joutuu sit huolehtimaan. Kohta alkaa taas se tuo sitä, tätä, tuota kouluun ja äitihän ne taas huolehtii. Huoh. Miesvalittaa pentujen kanssa kuorossa, milloin on mitäkin hukassa eikä ruoka kelpaa, miks täällä on niin sotkuistakin ja vahingossakaan ei rätti osu muiden kuin mun käteen. Pennut valittaa että "Nicolla" on taas hienot vaatteet, reppu jne. Ja miks heillä saa olla vaan yksi harrastus kun "Nicolla" on kolme. Prkl otan lopputilin.

Jos sinulla ei ole lapsia niin ystävällismielinen vinkki: älä tee niitä. Ai tule edes viikoksi ensin harjoittelemaan tilalleni jotta silmät aukeaa.

Laita viesti opelle että olet nähnyt todistuksen. Ei sitä tarvi kouluun palauttaa.

Ne koulutehtävät on tarkoitettu koululaisen tehtäväksi. Myös ne kesäläksyt. Vanhemmat voi seurata sen verran että lapsi alkaa ne tekemään.

T.yksi ope

Miksi kesäksi annetaan läksyjä?

Saisikohan tuohon luotettavamman vastauksen jos kysyisi suoraan opelta joka läksyn/läksyt on antanut. Lisäähän se toki metatyötä mutta kai sekin uuvuttaa jos tuota pohtii saamatta oikeaa vastausta.

Kai siihen jokin yleinen kattava pedagoginen syy on.

Tuskimpa koska vielä meidän lapset ei ole kesäläksyjä saaneet. (Todistuksen allekirjoitusta en pidä sellaisena, enkä muuten ole edes nähnyt niitä kuin viimeisenä koulupäivänä keväällä)