Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Onko 26-vuotiaan enää järkeä yrittää yhtään mitään?

Vierailija
11.08.2016 |

Niin monia tuhlattuja vuosia. Opiskelusta takana lukio ja ammattitutkinto. Työkokemusta takana joku puoli vuotta, yhteensä. Ei vakituisia ystäviä, ei työpaikkaa. Sillä tavalla olen onnekas, että ihmisiin on helppo tutustua ja kavereita löytyy, esimerkiksi mukaan jonkun bändin keikalle tai rannalle.

En ole muistaakseni koskaan ollut tyytyväinen itseeni. Olen aina pettynyt tosi helposti ja etsinyt vikoja itsestäni. Surin huonoja(7-8,5) koenumeroita tosi kauan ja ulkonäön kanssa aina joku kriisi, milloin pituudesta, painosta, jaloista tai kasvonpiirteitstä. Halusin aina olla hoikka ja kaunis. En vaan pystynyt näkemään itseäni koskaan sellaisena.

Koen olevani huono ja epäonnistunut, kaiken suhteen.

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Uhriutuminen on tosi helppoa ja mukavaa. "Oi, olen niin paska, kukaan ei ole niin turha kuin minä!" Se on yksi itsekeskeisyyden muoto.

Mutta vastauksena otsikon kysymykseen: ei kannata enää yrittää kun on j o 26-vuotias. Nyt ei muuta kuin kuolemaa odottamaan, joka suomalaisten naisten elinajanodotteen mukaan tulee n. 50-60 vuoden kuluttua. 

Et ole ajatellut vähän huumorintajua tai itseironiaa kokeilla?

Uhriutumisesta olisi kyse, jos ap. pitäisi ongelmiaan muiden kuin itsensä aiheuttamina. Sellaista en huomannut, joten en puhuisi uhriutumisestakaan. Oppimiselle ja kasvulle myönteisen ajattelun puute sieltä enemmän paistaa. Googleen kirjoitettu "growth mindset" voisi olla sopivan pehmeä potku persuuksille.

Tuo oli siis minun kirjoittamaani. Jostain syystä kirjautumiseni katkesi tässä välissä.

Vierailija
42/42 |
12.08.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Mä täytin just 24v ja mulla on lukiokin kesken.

Olin useamman vuoden vaikeasti masentunut, käytin lääkkeitä ja päihteitä selvitäkseni elossa seuraavaan päivään eikä velvoitteet paljoa painaneet.

Nyt pitäisi palata lukioon, mutta pelottaa, onko se liian myöhäistä ts. olenko aivan nolo luuseri.

Nimeäni en ainakaan mihinkään lehtiin halua kunhan kirjoitan.

Se täytyy kuitenkin käydä loppuun, sillä olen vihdoin keksinyt mitä haluan opiskella ja siihen kannattaa tuo lukio käydä.

Lohtuna siis sinulle ap, että on täällä vielä surkeampiakin tapauksia.:D

Ei viitsi edes deittailla, kun elämäntilanne on niin nolo.

Tsemppiä sulle lukion loppuun käymiselle ja tuleviin opiskeluihin! Ei todellakaan tarvitse mitään nolostella, ja muuten yleisestikin sanottuna minusta on todella harmi että jo parikymppisillä on ikäkriisi ja että tuntevat olevan liian vanhoja lähtemään opiskelemaan tai tekemään mitään. Johtuisikohan se siitä, että peruskoulussa tottuu siihen, että edetään yhdessä oman ikäisten kanssa seuraavalle luokalle ja sitten peruskoulun tai lukion jälkeen voikin käydä, ettei heti pääse opiskelemaan sinne minne haluaa, tai opiskelut pitkittyy itsestä riippumattomista seikoista ja tuntee sitten itsensä epäonnistuneeksi, vaikkei siihen mitään syytä olisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kahdeksan kaksi