Lue keskustelun säännöt.
mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!
11.08.2016 |
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Kommentit (214)
Lähes kaikki neuvovat eroamaan. Itse en, ainakaan heti. Ihmiset voivat kehittyä ja muuttua. Henkistä kasvua se vaatii. Koko tilanne vaatii molemmilta syvää itsetutkiskelua ja rehellisyyttä. Itse uskon, että pettämiseen on aina joku syy. Tämä syy pitäisi saada selvitettyä ja purettua auki. Vasta sitten voi tehdä lopullisen päätöksen.
Kyllä pettäjä voi oikeasti katua ja olla pahoillaan. Tiedän miehen, joka joutui psykoosiin ja masentui petettyään vaimoaan, niin vakavasti hän sen otti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en pettäisi, koska arvostan itseäni sen verran paljon, etten halua sellaista taakkaa itselleni.
Petettynä olen nähnyt mitä se tekee ihmiselle. Pettäminen siis. Pettäjä pettää puolison lisäksi myös itsensä. Kolme vuotta tapahtuneen jälkeen koen, että pääsin itse helpommalla. Jatkoin elämää ja opin paljon itsestäni kun selvitin avioeroon johtaneita syitä.
Ex sen sijaan petti ja lähti ja joutuu elämään tapahtuneen kanssa ja itsensä kanssa. Toistelee, ettei ole paha ihminen. No ei tosiaan olekaan, mutta itsekunnioitus puuttuu ja vastuunotto omasta onnesta.
Ex-mieheni kertoi pettämisestään itse myöhemmin. Olin aikoinaan vannonut, että ero tulee heti, jos tällästä tapahtuu. En kuitenkaan pystynyt siihen silloin, kun mies halusi jatkaa. Tuntui silloin mahdottomalta ajatukselta jäädä yksin.
No, tästä hetkestä lähtien otin osittain tiedostamatta henkistä etäisyyttä ja aloin ajatella "mitä jos emme olisikaan yhdessä". Seuraavana kesänä tein paljon juttuja omien ystävieni kanssa ja tajusin, että elämä jatkuisi paljon paremmanlaatuisena ilman jatkuvia epäilyksiä, ja luottamuksen arvoisia miehiä olisi tarjolla vaikka millä mitalla.
Erosin, ja löysin muutaman kuukauden jälkeen paremman. Mies on yksin ja itkee edelleen välillä perääni. Ehkä olisi ollut reilumpaa tehdä päätös samantien, mutta eroaminen yhtäkkiä tuntui mahdottomalta silloin. Kertaakaan en ole katunut ja tuona suhteen loppiaikana tunteetkin ex-miestä kohtaan kuolivat. Lopulta sai juuri mitä tilasikin.
Mies petti ja sain sen selville myöhemmin. Olin vannonut, että ero tulee heti, jos tälläinen tilanne tulee, sillä en usko että tätä voisi kokonaan korjata. Kuitenkin ajatus erosta tuntui silloin täysin mahdottomalta, kun muutenkin pettäminen tuntui pahalta.
Tästä hetkestä lähtien aloin kuitenkin osittain tiedostamatta ottamaan henkistä etäisyyttä ja leikittelemään mielessäni ajatuksilla ajasta, kun emme olisi enää yhdessä. Seuraavana kesänä vietinkin aikaani paljon ystävieni kanssa hauskaa pitämässä, ja ymmärsin mistä kaikesta jään paitsi, jos jään suhteeseen, jossa epäilys kalvaa mieltä. Kesän lopuksi huomasin tunteideni kuolleen, ja erosimme. Puolen vuoden päästä löysin uuden, paremman. Mies on yksin ja itkee välillä perääni.
Reilumpaa olisi toki ollut erota samantien, mutta silloin vielä jossain mielenhäiriössä kuvittelin, etten halua erota. Ero oli minun kannaltani huomattavasti helpompaa, kun eroprosessin läpikäyminen ei tullut yhtäkkiä. Toisaalta ajattelen, että saiphan ansionsa mukaan - riskit olivat tiedossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Ei mies "jää kiinni" pettämisestä jos ei halua. Hän siis toi asian tietoosi vapaaehtoisesti. Sinun pitää nyt päättää tekikö hän sen vittuiluna vai kunnioituksesta sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Old Fashioned Gentleman kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi.
Mistä tiedät että oli lyhyt? Toi on kiinnijääneen vakioselitys, ei olla vehdattu kauaa. Ikäänkuin se tekisi asian jotenkin vähäpätöisemmäksi. Toisaalta, harvapa sitä ihan pokkana tilittäisi että joo, onhan tätä jatkunut jo parisen vuotta. Komppaan muita, eiköhän tuo teidän juttu ole aikalailla taputeltu. Noissa työkaverisäädöissä on myös se ongelma, että pettäjät edelleen näkevät toisiaan päivittäin, koska ovat työkavereita ja se kyllä melko varmasti heijastuu kotiinkin. Petettyä osapuolta tuo saattaa vaivata kovastikin.
Juuri näin. Pettäjän suhde on todisteiden puutteessa aina lyhin mahdollinen, samoin kuin ennenvanhaan tv-tarkastajan tullessa se 15v. vanha Salora oli juuri edellisenä päivänä tutun tutulta ostettu.
Jos sitten uusia todisteita alkuperäistä tarinaa vastaan löytyy, niin tarina muuttuu.
Tämä!
Kyllä kaloja meressä riittää :D :D:D :D:D :D
:D
Äkkiä Barbielle uusi Ken, ennen kuin viikatemies tulee hakemaan koko porukan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Dikki on kiva laittaa naisen sisään, mut ku sitä ei saa tehd ku yhen naisen kans vaa!!! Kandee valkata sillee et se nainen on fyysisesti kiihottava loppuelämän!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies petti, kun oltiin 20 vuotta oltu yhdessä. Lapset oli vielä pieniä silloin, nuorin 3-vuotias. Mies katui, itki ja kohteli mua sen jälkeen kuin kukkaa kämmenellä. Lupasi, ettei enää koskaan, ja hyvin meillä menikin peräti 16 vuotta. Sitten hän petti taas. Siitä on nyt vuosi aikaa, kun tuo suhde paljastui eikä ole mennyt päivääkään, ettei asia olisi tullut mieleeni. Yhdessä me ollaan vielä, koska en minä enää parempaakaan elämää tässä iässä saa. Mutta nyt jos voisin palata tuonne ensimmäiseen pettämiseen, niin se olisi avioliiton loppu.
Siinä oli kuitenkin 16 onnellista vuotta, älä soimaa itseäsi. Ei ne 16 vuotta ole hukkaan mennyt. Ei parisuhde ole koko elämä. Mistä tiedät millaista lapsillasi olisi ollut, jos olisitte eronneet? Tuo aika oli kuitenkin heidän lapsuus.
Mieshän on voinut pettää tuon 16 vuoden onnen aikanakin jäämättä kiinni. Jotkut on niin paatuneita että pettävät, eivät voi luonnolleen mitään. Itse petin ensimmäisessä avioliitossa miestäni kuusi vuotta jäämättä kiinni. Ero tuli muista syistä eikä mies tullut tietämään pettämisestäni. Tosi usein pelkäsin jääväni kiinni. Olin kuitenkin todella tarkka peittämään jälkeni, pettämiset tein miehen työssä ollessa. Jos muulloin minulla oli 100% pitävä alibi. Tässä auttoi minua kaksi ystävääni. Meillä oli puolin ja toisin sopimus antaa alibeja kun olimme kyseenalaisissa puuhissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mies 47 kirjoitti:
Puhun nyt miehenä joka itsekin petti samalla tavoin ja joskus aimmin joutui petetyksi. Olemme ihmisiä ja ihmiset tekee virheitä, täällä kiihkeimpiä ovat ne joilla ei ole kokemusta kummastakaan. Minulla on.
Kun tulin petetyksi jätin heti naisen joka sen teki. Virhe.
Kun itse petin uudessa liitossa päätimme yrittää uudestaan yhdessä, koville otti reilun vuoden mutta hyvä tuli. Elämme nyt erinomaisen hyvää elämää, se aloitettiin uudestaan puhtaalta pöydältä. Vaatii molemmilta muuttumista ja vastaantuloa... Oikea päätös
Niinpä niin! Helppohan se on pettäjänä huudella. Sinulla ei ole aavistustakaan, miten se vaimoosi vaikutti, vaikuttaa edelleen ja mitään hän _oikeasti_ tilanteesta ajattelee.
Been there, done that.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Miksi se yksiavioisuus on NIIN tärkeää??
Se on tärkeää, JOS YHDESSÄ ensin LUVATAAN, että se on juuri MEILLE tärkeää! Jos ei toinen/molemmat haluakaan sen yhtäkkiä olevan tärkeää, kerrotaan se kumppanille, jotta voidaan miettiä asiaan ratkaisua!!! YHDESSÄ!!!!!
1) Ei ratkaisua, ERO!
2) Molemmille seksuaalinen vapaus.
3) Puoliso antaa kumppanille seksuaalisen vapauden, vaikkakaan ei halua sitä itse. Kärsijöitä ja marttyyreja riittää, vaikka joillekin ehkä sopii??? Rakkaus on :/
4) Ja tämä se kusipäinen vaihtoehto, eli salailu, valehtelu ja se PETTÄMINEN!!!!!!!!!!! Tosi raakalainen vielä selittää paskaa ja jatkaa valehteluaan, vaikka ois elimet nalkissa kuin koiralla konsanaan!
Hyi helvetti, tämänkin tarinan äijä vanhalla kaavalla katuu ja vikisee kuin sika, kun loppui salattu paneminen. Suklaata ja kukkapuska, jalkojen hierontaa ja mielikuvituksen lentoa, ja koko ajan jonkun toisen toosa mielessä!!! Ja kyllä, oi kyllä, nämä menee aina tunteisiin, kun itseäkin niin paljon petetty, ettei laskuissa enää pysy!
Vaihtoehtoja löytyy siis! Jos arvostat ja kunnioitat, et kohtele kuin vessan mattoa!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän meillä lähes kaikilla ole ollut tilaisuuksia ja houkutuksia pettämiselle. Itse en ole koskaan pettänyt ja ihan itsekkäistäkin syistä. Tiedän etten kestäisi syyllisyydentunnetta, en pystyisi kohtaamaan miestäni enkä myöskään lapsiani tuntematta suurta häpeää tällaisen teon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi.
Mistä tiedät että oli lyhyt? Toi on kiinnijääneen vakioselitys, ei olla vehdattu kauaa. Ikäänkuin se tekisi asian jotenkin vähäpätöisemmäksi. Toisaalta, harvapa sitä ihan pokkana tilittäisi että joo, onhan tätä jatkunut jo parisen vuotta. Komppaan muita, eiköhän tuo teidän juttu ole aikalailla taputeltu. Noissa työkaverisäädöissä on myös se ongelma, että pettäjät edelleen näkevät toisiaan päivittäin, koska ovat työkavereita ja se kyllä melko varmasti heijastuu kotiinkin. Petettyä osapuolta tuo saattaa vaivata kovastikin.
Niinpä. Homma tuskin oli lyhyt ja vielä vähemmän ohi. Älä ole naiivi. Ainoa järkevä vaihtoehto minusta erota. Älä anna nöyryyttää itseäsi ja näytä lapsillesi huonoa mallia kuinka sinua kohdellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin niin surulliseksi tästä ketjusta. :(
Niin monta hajonnutta perhettä, niin monta lasta jolla ei ole molemmat vanhemmat kotona samaan aikaan.
Ja minkä tähden?
Näin myös minäkin.
Ja kiitos kaikille vastanneille. Taso ollut suht asiallista eikä sorruttu solvauksiin. Arvostan sitä.
Mies selitti pettämistään klassisella huomion saamisella. Työkaveri ei kuulema ollut sinällään innostava vaan se huomio ja kehuminen imartelevaa. Vähän huono pistää paremmaksi. Kun mies pääosin tekee iltavuoroa ja minä aamua niin ei siinä arkena kauheasti nähdä. Lisäksi hoidan muksut ym arkiaskareet töiden jälkeen. Mies tulee suoraan töistä nukkumaan. Aina sillä on kuitenkin ollut hyvä ruoka valmiina ja siisti koti. Palvovat lapset ja minäkin.. harvoin olen kylkeä kääntänyt kun kömpii viereen.
Työkaveri ei kuulema edes tuntunut miltään. Seksi oli tylsää. Jutut tylsiä. Vilpittömästi taivasteli ettei mitään puhuttavaa. ( nainen siis lähes 20 v nuorempi) mulle taas jo järkikin sanoo, että tällä elämänkokemuksella ei voi olla mitään yhteistä jaettavaa nuoren festareista innostuvan ja perskänneistä hehkuttavan neidon kanssa. Näin kuiteista että mies vienyt tapaamiseen hyvää viiniä.. tunnetiloissani raivosin asiasta ja mies vaan totes juoneensa sen yksin. Nainen lipitti kuulema siideriä eikä ymmärtänyt mitään viineistä. Tämä ny on sivuseikka mutta jotenki melkein säälin miestä. Nään sen sieluni silmin seisovan naisen oven takana tarkoin valittu laadukas viiniputeli kourassaan ja toisella ei ole edes laseja vaan kaappi täynnä k-menu esanssilitkua. Ja tässä en tosiaan tarkoita olla pinnallinen vaan sitä erilaisuutta. Tollasen tähden tuhoaa meidän hyvän tiimin ja sen, että tässä on monesta mäestä yhdessä noustu ja kaikki nollasta rakennettu. Paitsi tästä ei taideta nousta.
Arvostus kadonnut. En usko edes tuntevani koko miestä. En voi uskoa katumukseen. En mihinkään.
Ap
Eroa, ihan oikeasti. Jos nainen oli noin tylsä niin olisiko mies häntä tapaillut? Ei.
Yritin useamman kerran jatkaa suhdetta sen jälkeen, kun sain tietää miehen pettäneen ja valehdelleen kaikenlaista. Aina kaikki palasi siihen samaan eli en pysty luottamaan häneen enää ja epäilen häntä kaikesta. Rakastan häntä yhä ja hän sanoo rakastavansa mua sekä olevansa pahoillaan kaikesta tapahtuneesta. Kuitenkin päätin riuhtaista itseni irti ja en aio enää yrittää kertaakaan.
Ehkä joku pystyy aloittamaan alusta ja käsittelemään tuollaisen asian.
Näissä asioissa ei kannata kuunnella muiden neuvoja siitä miten kannattaa toimia, vaan tehdä siltä mikä itsestä parhaalta tuntuu. Jos olisin lähtenyt suhteesta heti (kuten kaikki tuttuni neuvoi), kun asia selvisi mulle, niin olisin ehkä katunut päätöstäni. Kun sitkeesti yritin ja aina päädyin huomaamaan ettei suhde enää toimi, niin nyt olen varma päätöksestäni. Sattuu, mutta ei varmasti niin paljon kuin jos olisin jäänyt suhteeseen.
Ilman luottamusta on vaikea elää, jotkut saavat sen takaisin, jotkut elävät jatkuvassa epäilyssä saattaen itsensä vainoharhaisuuden valtaan. Vaikea kenenkään neuvoa, vain sinä tiedät voitko päästä asian yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mies petti, kun oltiin 20 vuotta oltu yhdessä. Lapset oli vielä pieniä silloin, nuorin 3-vuotias. Mies katui, itki ja kohteli mua sen jälkeen kuin kukkaa kämmenellä. Lupasi, ettei enää koskaan, ja hyvin meillä menikin peräti 16 vuotta. Sitten hän petti taas. Siitä on nyt vuosi aikaa, kun tuo suhde paljastui eikä ole mennyt päivääkään, ettei asia olisi tullut mieleeni. Yhdessä me ollaan vielä, koska en minä enää parempaakaan elämää tässä iässä saa. Mutta nyt jos voisin palata tuonne ensimmäiseen pettämiseen, niin se olisi avioliiton loppu.
Siinä oli kuitenkin 16 onnellista vuotta, älä soimaa itseäsi. Ei ne 16 vuotta ole hukkaan mennyt. Ei parisuhde ole koko elämä. Mistä tiedät millaista lapsillasi olisi ollut, jos olisitte eronneet? Tuo aika oli kuitenkin heidän lapsuus.
Mieshän on voinut pettää tuon 16 vuoden onnen aikanakin jäämättä kiinni. Jotkut on niin paatuneita että pettävät, eivät voi luonnolleen mitään. Itse petin ensimmäisessä avioliitossa miestäni kuusi vuotta jäämättä kiinni. Ero tuli muista syistä eikä mies tullut tietämään pettämisestäni. Tosi usein pelkäsin jääväni kiinni. Olin kuitenkin todella tarkka peittämään jälkeni, pettämiset tein miehen työssä ollessa. Jos muulloin minulla oli 100% pitävä alibi. Tässä auttoi minua kaksi ystävääni. Meillä oli puolin ja toisin sopimus antaa alibeja kun olimme kyseenalaisissa puuhissa.
Vau. Hienoja ja henkisesti yleviä ihmisiä, sinä ja ystäväsi :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.
Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.
Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.
Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?
Minkäs takia sitten olet tässä keskustelussa jos sulla ei kerran mitään ongelmia ole?
En niin sanonut, eikä tämä keskustelu koskenut minua? Vastasin mielestäni naiiviin väitteeseen, että rakkaus on jotenkin suurempaa jos haluaa olla yhdessä ja pettää, kuin että haluaa olla yhdessä ja kunnioituksesta kumppania kohtaan onnistuu olemaan pettämättä.
Ainakin minä olen rehellisesti sanottuna suhteissani joutunut lähes jatkuvasti taistelemaan itseni kanssa sen takia, että suhteen aikana olen tuntenut vetoa muihin naisiin seksuaalisesti. Olen kärsinyt hirveää tuskaa siitä kun olen kieltäytynyt jonkun ihanan naisen seksitarjouksesta useita kertoja vaikka olisin voinut pettää jäämättä kiinni. Jokin sisällä soimasi minua siitä, että teen väärin luontoani kohtaan kun kieltäydyin panosta ja kieltäydyin silti puolisoni välittämisen takia. Yritin jakaa tuntoja mahdollisimman rehellisesti ja ongelma vain paheni ja paheni eikä oikein mitään ratkaisua ollut. Lopulta en enää kestänyt, enkä todellakaan halunnut tätä naista enää nähdä. Sitten sain toisen ongelman eli syyllisyyden teosta, jonka tein saadakseni rauhan sisäiseltä pahalta ololta. Sain toki tukun muitakin parisuhdeongelmia kun asia sitten joskus kävi ilmi. Olisi tietysti pitänyt lopettaa suhde ennen tuota, mutta minkäs teet. Välitin kuitenkin puolisostani ja tahdoin hänen kanssaan olla.
Eli koit elämän epäreiluksi koska olit menettänyt jonkun yksittäisen seksikerran vs yhteinen tulevaisuus ja säännöllinen seksi kumppanin kanssa? Sitten “olit rehellinen” ja purit pahaa oloasi häneen- olithan mielestäsi suorastaan sankari ja kumppanin piti tietää miten paljon hänen vuokseen kärsit? Ja kas kummaa siitä seurasi lisäongelmia? Oikeasti, minkä ikäinen olet?
Jokainen aikuinen ihminen ymmärtää ettei seksuaalinen halu rajoitu pitkässä suhteessa siihen yhteen valittuun ihmiseen. Puhut niin kuin se olisi joku vallanmumouksellinen idea, joka meidän kaikkien nyt sen keksittyäsi täytyy hyväksyä jotta tulemme onnelliseksi. Sen sijaan järkevillä ihmisillä harvoin on tapana käyttää sitä henkisen yliotteen saamiseen toisesta, ainakaan “rehellisyyden” nimissä tunkemalla sitä "rakastetun" harteille.
Useimmiten aikuinen yksinkertaisesti olettaa että sillä kumppanillakin on tilanteessa monin tavoin enemmän menetettävää kuin nopea seksuaalinen palkinto antaisi. Toive on että yhteinen kiintymys ja rakkauden tunne auttavat sen verran, ettei myöskään tarvitse kiusata sitä toista katkeruudella omista menetetyistä mahdollisuuksista. Jos muuta ilmenee, jatko menee yleensä harkintaan.
Toivottavasti kasvat vähän ennen kuin edes yrität parisuhdetta uudelleen.
Jos pitää vielä yhteyttä toiseen naiseen niin heivaa välittömästi. Vaikka pettäminen on aivan saastaa ei se tarkoita ettettekö saisi hommaa vielä toimimaan. Vaikka olisikin rakastavassa parisuhteessa saattaa tulla hetkellisiä ihastuksia, mutta se ei tarkoita ettei miehesi rakasta sinua ja lapsianne. Jos uskot että elämäsi laatu paranee pitkällä aikavälillä vain eroamalla, tee se! Elämä on liian lyhyt elämiseen huonossa parisuhteessa.
Ulkoistat nyt hieman liikaa vastuuta jollekin ylitsepääsemättömälle voimalle joka aiheuttaa sinulle kohtuutonta kärsimystä teit niin tai näin, kun kyse on yksinkertaisesti siitä ettei kaikkea voi saada. Toki lähes kaikki ihmiset nauttivat siitä että saavat aina vaan enemmän ja enemmän asioita jotka evolutiivisesti ovat olleet heille hyväksi- statusta, seksiä, valtaa- mutta suurin osa onnistuu elämään sen tosiasian kanssa että tavallinen ihminen joutuu valitsemaan tilaisuutensa joihin sitoutua monessakin asiassa, koska resurssit ja aika eivät yksinkertaisesti riitä kaikkeen.
Tästäkin syystä sitoutuneessa suhteessa pettäminen on epäreilua koska se toinenkin on tehnyt valinnan, ja myös menettänyt lukuisia muita tilaisuuksia sekä aikaa vuoksesi. Lisää yhtälöön lapset ja puhutaan vielä suuremman tason investoinneista kumppanilta.
Evolutiivisestkin suurien menetyksien välttäminen on paljon tärkeämpää kuin pienien väliaikaisten “etujen" saavuttaminen, ja liittonsa moni onnistuu priorisoimaan jo sillä perusteella. Kuulostaa siltä ettet ole vielä kovin vanha, jos koet suurtakin maailmantuskaa siitä ettet saa aina ja jatkuvasti ihan kaikkea mitä haluat, jos ja kun se on ristiriidassa jonkun toisen haluamasi asian kanssa.