Lue keskustelun säännöt.
mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!
11.08.2016 |
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Kommentit (214)
Tällä elämänkokemuksella (olen 37) potkaisen seuraavan pettäjän välittömästi pihalle. Ei todellakaan maksa vaivaa yrittää paikata jotain paskaa, rikottua suhdetta, vaan huomattavasti helpompaa etsiä uusi sopivampi kumppani ja elellä ilman epäilyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen suhde kesti n 2 kk ja suoraan oppikirjasta; ensin viatonta flirttailevaa viestiä, sitten salaisia puheluita, sitten kahvitreffit ja lopulta panotreffit.
Työkaveri muestä 18 v nuorempi.
Mies lopetti suhteen lähes samantien kun jäi kiinni. Vshvidtulsen sain myös työkaverilta.
Mies katuu ja on masentunut. Ei halua menettää mua ym diipadaapaa. Kokkas ja hieroo, soittelee töistä ja hokee kuin ihana ja upea olen.
Pärjäisin taloudellisesti ilman miestä, mulla paljon parempi palkkakin. Lapset kyllä kärsis, mies on paljon niiden kanssa.
Vituttaa ku joutuu tälläsiä miettimään. Ap
Mutta siis jäi kiinni, ei tunnustanut itse?
Silloin tulee mieleen että katuu huolimattomuuttaan ja kiinni jäämistään eikä niinkään sitä pettämistä sinänsä.
Toisaalta kyllä miehen pään voi saada sekaisin noin paljon nuoremman huomio.
Tosi paikan tullen ei oikeasti haluakaan jättää vaimoaan kun ei se seksi toisen kanssa välttämättä olekaan sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Jatkakaa avoimella suhteella, jossa sinäkin saat käydä vieraissa? :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulun itse niihin, jotka eivät pidä satunnaista syrjähyppyä niin pahana. Mutta on vähän eri juttu jokin yhden yön juttu matkalla kuin käydä salaa treffeillä jne. Jos teillä on ollut muuten hyvä suhde, en silti heivaisi sitä mäkeen ilman taistelua. Sitten jos vielä jonkin ajan kuluttua tuntuu ettei voi päästä yli, luovuta.
Moikka
Ohittaisin samantien perus vastaukset "jätä se" ja ym. kerron muutaman faktan pettämisestä, uskoton kumppani voi silti välittää aidosti sinusta se ei liity mitenkään siihen mitenkään. Yleensä pettäminen johtuu tunne-siteen osa alueesta jossa ollaan erkaannuttu tai jos esim kokee alitajuntaisesti "ei riitä toiselle/ei toiselle pysty puhumaan "ym monia syitä " silta vaan kasvaa ja kun silta kasvaa silloin on riski pettää. Hakee seksiä/tukea /kuuntelevaa korvaa/huomiota/hetken mahan pohjan kipinää muualta, se ei tarkoita etteikö puolisosi välittäisi sinusta jos on pettänyt.
Kumppanillasi on varmasti jokin jja joku syy miksi tei niin?
Ilkeiä ei sinun todellakaan tarvitse häntä kohtaan olla tai hylätä häntä, joku syy on aina miksi horjahtaa pettää vaikka välittäisi oikeasti? Minulla itsellä on kokemusta ja teen työkseni pettäiseen liittyvää toimintaa. Jos tässä vaiheessa sinä rupeat kohtelemaan miestäsi ilkeästi hänen pitäisi katua olet mielessäsi vihainen et luota lopeta heti! Ajaudut väärälle polulle! Te yhdessä selviätte tästä, jos oikeasti välität ja se mitä teillä on ollut nyt otatte toisianne kädestä kiinne kuuntelette toisanne miksi tähän pisteeseen jouduttiin,kuinka seliviämme yhdessä tästä mitä tapahtui? menneessä ei kannata velloa vaikka kuika oksettavia asioita hän olisi tehnyt. sille ei voi mitään,ajan kanssa se häviää ja luottamus nousee ja valo tulee esiin jos yhdessä jatkatte matkaa tämän asian kanssa. pettäminen ei tarkoita automaattisesti suhteen tuhoa. se kertoo siittä kuinka vahvoina sieltä nousette niin myötä kuin vastamäessä ja tämän on vain yksi mutka matkassanne,
1ole normaali
2älä jankuta pettämiseen liittyvistä asioista eikä vihaselle mielellä
3 uusi nousu hymyä.
luotto palaa kyllä :)
tsemppiä
yhdessä tästä selvitään eikä erillisinä yksilöinä eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikö kirjoitti:
Moikka
Ohittaisin samantien perus vastaukset "jätä se" ja ym. kerron muutaman faktan pettämisestä, uskoton kumppani voi silti välittää aidosti sinusta se ei liity mitenkään siihen mitenkään. Yleensä pettäminen johtuu tunne-siteen osa alueesta jossa ollaan erkaannuttu tai jos esim kokee alitajuntaisesti "ei riitä toiselle/ei toiselle pysty puhumaan "ym monia syitä " silta vaan kasvaa ja kun silta kasvaa silloin on riski pettää. Hakee seksiä/tukea /kuuntelevaa korvaa/huomiota/hetken mahan pohjan kipinää muualta, se ei tarkoita etteikö puolisosi välittäisi sinusta jos on pettänyt.
Kumppanillasi on varmasti jokin jja joku syy miksi tei niin?
Ilkeiä ei sinun todellakaan tarvitse häntä kohtaan olla tai hylätä häntä, joku syy on aina miksi horjahtaa pettää vaikka välittäisi oikeasti? Minulla itsellä on kokemusta ja teen työkseni pettäiseen liittyvää toimintaa. Jos tässä vaiheessa sinä rupeat kohtelemaan miestäsi ilkeästi hänen pitäisi katua olet mielessäsi vihainen et luota lopeta heti! Ajaudut väärälle polulle! Te yhdessä selviätte tästä, jos oikeasti välität ja se mitä teillä on ollut nyt otatte toisianne kädestä kiinne kuuntelette toisanne miksi tähän pisteeseen jouduttiin,kuinka seliviämme yhdessä tästä mitä tapahtui? menneessä ei kannata velloa vaikka kuika oksettavia asioita hän olisi tehnyt. sille ei voi mitään,ajan kanssa se häviää ja luottamus nousee ja valo tulee esiin jos yhdessä jatkatte matkaa tämän asian kanssa. pettäminen ei tarkoita automaattisesti suhteen tuhoa. se kertoo siittä kuinka vahvoina sieltä nousette niin myötä kuin vastamäessä ja tämän on vain yksi mutka matkassanne,
1ole normaali
2älä jankuta pettämiseen liittyvistä asioista eikä vihaselle mielellä
3 uusi nousu hymyä.
luotto palaa kyllä :)
tsemppiä
yhdessä tästä selvitään eikä erillisinä yksilöinä eikö?
Teet työksesi pettämiseen liittyvää toimintaa?
Pettämisestä voi selvitä, mutta oikeasti neuvosi ovat suht huonoja- jos petetty osapuoli vain taikoo negatiiviset tunteensa jonnekin piiloon ja hymyä huulille suhde voi varmasti jatkua, mutta romahdus ja/tai ero melko varmasti seuraa myöhemmin.
Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen. Yhtä asiaa olen aina miettinyt pettämiseen liittyen. Mikseivät pettäjät kerro puolisolleen kun huomaavat että joku muu/muut alkavat kiinnostaa myös? Tai ehdota avointa suhdetta. Tai hakeudu sellaiseen alunperinkin sellaiseen varsinkin jos tietää itsestään ettei yksi riitä. Miksi luvata toiselle että olen uskollinen ja eikä tapailla muita jos ei aio kuitenkaan toimia niin?
En puhu välttämättä yksittäisistä kännihairahduksista vaan tapapettäjistä tai pidemmistä suhteista ja suunnitellumasta toiminnasta.
Sellaisen aikana pystyy monesti miettimään asiaa ja varmasti tietää mitä on tekemässä.
Ehkä kyse siitä että pettäjä haluaa pitää puolison itsellään ja uskollisena hänelle mutta haluaa itselleen erityisoikeuksia mitä ei suo toiselle? Itsekästä se on. Ja saa kiksejä siitä salailusta ja valheista?
Ei ole kokemusta asiasta voin olla väärässäkin mutta tällaista pohtinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
168:lla on kyllä ilmaisu sellaista tasoa, että asiantuntijuus horjuu kovasti. Toivottavasti osaat sanallisesti ilmaista itseäsi paremmin tai esität vain ammatti-ihmistä...
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen. Yhtä asiaa olen aina miettinyt pettämiseen liittyen. Mikseivät pettäjät kerro puolisolleen kun huomaavat että joku muu/muut alkavat kiinnostaa myös? Tai ehdota avointa suhdetta. Tai hakeudu sellaiseen alunperinkin sellaiseen varsinkin jos tietää itsestään ettei yksi riitä. Miksi luvata toiselle että olen uskollinen ja eikä tapailla muita jos ei aio kuitenkaan toimia niin?
En puhu välttämättä yksittäisistä kännihairahduksista vaan tapapettäjistä tai pidemmistä suhteista ja suunnitellumasta toiminnasta.
Sellaisen aikana pystyy monesti miettimään asiaa ja varmasti tietää mitä on tekemässä.Ehkä kyse siitä että pettäjä haluaa pitää puolison itsellään ja uskollisena hänelle mutta haluaa itselleen erityisoikeuksia mitä ei suo toiselle? Itsekästä se on. Ja saa kiksejä siitä salailusta ja valheista?
Ei ole kokemusta asiasta voin olla väärässäkin mutta tällaista pohtinut.
Tai sitten yksinkertaisesti rakastuu toiseen kun oma liitto on pystyynkuollut ja siinä on kitunut esimerkiksi lasten takia. Harva kuitenkaan tekee eroratkaisua ihan viikossa-parissa varsinkin jos on lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen. Yhtä asiaa olen aina miettinyt pettämiseen liittyen. Mikseivät pettäjät kerro puolisolleen kun huomaavat että joku muu/muut alkavat kiinnostaa myös? Tai ehdota avointa suhdetta. Tai hakeudu sellaiseen alunperinkin sellaiseen varsinkin jos tietää itsestään ettei yksi riitä. Miksi luvata toiselle että olen uskollinen ja eikä tapailla muita jos ei aio kuitenkaan toimia niin?
En puhu välttämättä yksittäisistä kännihairahduksista vaan tapapettäjistä tai pidemmistä suhteista ja suunnitellumasta toiminnasta.
Sellaisen aikana pystyy monesti miettimään asiaa ja varmasti tietää mitä on tekemässä.Ehkä kyse siitä että pettäjä haluaa pitää puolison itsellään ja uskollisena hänelle mutta haluaa itselleen erityisoikeuksia mitä ei suo toiselle? Itsekästä se on. Ja saa kiksejä siitä salailusta ja valheista?
Ei ole kokemusta asiasta voin olla väärässäkin mutta tällaista pohtinut.Tai sitten yksinkertaisesti rakastuu toiseen kun oma liitto on pystyynkuollut ja siinä on kitunut esimerkiksi lasten takia. Harva kuitenkaan tekee eroratkaisua ihan viikossa-parissa varsinkin jos on lapsia.
Eikö sitä omaa liittoa ole kuitenkin ensin velvollisuus yrittää korjata? Avata suutaan ja kääntyä puolisonsa suuntaan, eikä suhteen ulkopuolisen ihmisen puoleen, ennen sitä eropäätöstä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta kantaa juuri tähän tapaukseen. Yhtä asiaa olen aina miettinyt pettämiseen liittyen. Mikseivät pettäjät kerro puolisolleen kun huomaavat että joku muu/muut alkavat kiinnostaa myös? Tai ehdota avointa suhdetta. Tai hakeudu sellaiseen alunperinkin sellaiseen varsinkin jos tietää itsestään ettei yksi riitä. Miksi luvata toiselle että olen uskollinen ja eikä tapailla muita jos ei aio kuitenkaan toimia niin?
En puhu välttämättä yksittäisistä kännihairahduksista vaan tapapettäjistä tai pidemmistä suhteista ja suunnitellumasta toiminnasta.
Sellaisen aikana pystyy monesti miettimään asiaa ja varmasti tietää mitä on tekemässä.Ehkä kyse siitä että pettäjä haluaa pitää puolison itsellään ja uskollisena hänelle mutta haluaa itselleen erityisoikeuksia mitä ei suo toiselle? Itsekästä se on. Ja saa kiksejä siitä salailusta ja valheista?
Ei ole kokemusta asiasta voin olla väärässäkin mutta tällaista pohtinut.Tai sitten yksinkertaisesti rakastuu toiseen kun oma liitto on pystyynkuollut ja siinä on kitunut esimerkiksi lasten takia. Harva kuitenkaan tekee eroratkaisua ihan viikossa-parissa varsinkin jos on lapsia.
Rakastumiselle, tai ainakaan ihastumiselle ei voi mitään. Sille mitä tekee asian suhteen voi. Jos liitto on pystyyn kuollut niin miksi on siinä edes lasten takia? Lapset aistivat ettei enää ole rakkautta ja voivat oireilla jo siitä. Jos ei silti halua erota niin kannattaa puhua toiselle että hei, en enää rakasta sua, rakastan toista. Jos haluat että jatketaan yhdessä lasten takia niin saanko luvan viettää aikaa tämän toisen kanssa jne. Jos puolisolle on ok niin se ei ole pettämistä ja voidaan pitää koti ehjänä jos se on niiin tärkeää. Selän takana puuhailu ei ole oikein edes tällaisessa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.
Näin. Ja että yksiavioisuus olisi yhtäkkiä keksitty.
Ihmisen seksuaalisuutta on aina jollain tavalla rajoitettu.
Syntyvien lasten takia.
Ihmislapsiin pitää satsata voimavaroja paljon ja monta vuotta ennen kuin pärjää omillaan , ei ole milloinkaan ollut tilannetta jossa seksiä olisi päässyt rajoituksetta harrastamaan.
Ehkä jotkut hyvin rikkaat ja vahvat miehet ovat päässeet lähimmäksi tällaista tilannetta.
Että ei tuota voi ottaa miksikään puolustukseksi pettämisilleen.
Suoraselkäinen mies pysyy sinkkuna jos tietää ettei pysty yhteen tyytymään.
Ja hankkii vaikka kummilapsia jos lapsen kaipuu iskisi.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Miksi tällainen ihminen hakeutuu parisuhteeseen?
Eikö olisi selvintä pysyä sinkkuna , niin saisi paneskella niin usein kuin haluaa ketä haluaa ( ja saa).
Totuus vaan on se että kaikkea ei saa.
Jos haluat läheisen ja hyvän suhteen puolisoosi ja lapsiisi , vaatii se yleensä satsaamista suhteeseen ja useimmiten uskollisuutta.
Jos haluaa useita seksikumppaneita , on tosi elämässä vaikea saada noita edellämainittuja.
Täytyy vaan päättää mikä on tärkeintä.
Oo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.
Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.
Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.
Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.
Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?
Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.
Joo voihan sitä olla yltiörehellinen puolin ja toisin.
Luuletko ettei naiset pysty sanomaan tuollaisia totuuksia omista miehistään ja toisista miehistä.
Ei vaan viitsi loukata ja on halu olla hienotunteinen omaa miestään kohtaan.
Minä olen niin inhottava, että vähintään kostaisin. Pettäisin niin, että "vahingossa" jäisin kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies pahoillaan ja katuuko suhdetta? Minkä verran olette puhuneet asiasta? Luottamuksen voi rakentaa uusiksi jos siihen molemmilla on halu ja mies haluaa sitoutua osoittamaan sulle olevansa sen arvoinen. Ei mikään helppo tie kummallekaan mutta vain sä voit päättää onko liittonne sen väärti.
No, tuo voi toimia vain, jos pettäjä oikeasti sitoutuu siihen, että osoittaa olevansa luottamuksen arvoinen vielä. Siihen menee vuosia , petetyn tunteet pitää pystyä ottamaan vastaan ja hyväksyä se, että oikeasti joutuu tekemään paljon parisuhteen eteen aktiivisesti. Mitään sellaista ei saa tehdä, mikä voisi mitenkään herättää toisessa epävarmuutta, kaiken pitäisi olla hyvin avointa. Jos kyseessä työkaveri, pitäisi vaihtaa työpaikkaa jne.
Mutta jos oikeasti miettii tilannetta, että kyseessä ei joku satunnainen tuttavuus baari-illan jälkeen vaan oikein suhde, siinä ollut kyse kaksoiselämästä. Olen yrittänyt sellaisen jälkeen saada suhdetta toimimaan. Alkanut pitkän prosessin jälkeen taas luottaa toiseen edes jotenkin. Ja sitten saanut huomata, että selän takana sama meno, pettäminen vaan jatkunut. Niin tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että ei kannata enää uhrata aikaa ja tunteita petturiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Tämä. Tsemppiä ap elämääsi!