Lue keskustelun säännöt.
mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!
11.08.2016 |
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Kommentit (214)
Oma mies petti vuoden seurustelun jälkee, netistä löytämänsä h*n kanssa. Maksoi 150e. Annoin anteeksi ja yritettiin olla yhdessä. Erottiin ja palattiin. Samaa rataa ollaan menty kohta 5 vuotta. En osata olla erikseen eikä yhdessä. Onneksi emme asu saman katon alla. Joskus tekee mieli lopettaa kaikki touhut koska kyllä senkin jälkee on käynyt tinder treffeillä eikä se yhtää paranna asiaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
Minun lapseni ovat aikuisia ja olisihan se ikävää tuottaa pettymys heille isästään .
Mutta syy ei olisi minun vaan sen joka eron olisi aiheuttanut.
Pienille lapsille ei kannattaisi kertoa ennen kuin ikää on tarpeeksi.
Mutta kuten sanoin pitää elää niin että se kestää päivänvalon.
Olen ehdottomasti sitä mieltä että salaisuudet ovat pahinta.
Vierailija kirjoitti:
Oma mies petti vuoden seurustelun jälkee, netistä löytämänsä h*n kanssa. Maksoi 150e. Annoin anteeksi ja yritettiin olla yhdessä. Erottiin ja palattiin. Samaa rataa ollaan menty kohta 5 vuotta. En osata olla erikseen eikä yhdessä. Onneksi emme asu saman katon alla. Joskus tekee mieli lopettaa kaikki touhut koska kyllä senkin jälkee on käynyt tinder treffeillä eikä se yhtää paranna asiaa :(
Lopeta nyt hyvä ihminen jo tänään.
Ei se sinua kunnioita kun et näytä itsekään kunnioittavan.
Vierailija kirjoitti:
Oma mies petti vuoden seurustelun jälkee, netistä löytämänsä h*n kanssa. Maksoi 150e. Annoin anteeksi ja yritettiin olla yhdessä. Erottiin ja palattiin. Samaa rataa ollaan menty kohta 5 vuotta. En osata olla erikseen eikä yhdessä. Onneksi emme asu saman katon alla. Joskus tekee mieli lopettaa kaikki touhut koska kyllä senkin jälkee on käynyt tinder treffeillä eikä se yhtää paranna asiaa :(
Tindertreffeillä? Ja sinä olet tuon miehen kanssa yhä? Tuhoat itsesi tuossa. Miehesi on todennäköisesti patologinen pettäjä.
Tänään on uusi päivä, herää ja eroa. Arvosta itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä; lapsille ei tarvitse selittää eron syitä kovin tarkkaan. He ovat syyttömiä ja eivät osaisi ratkaista mitään kuitenkaan. He vain kantaisivat huonoa mieltä ja murheita turhaan. On parempi sanoa vain, että oli sellaisia ongelmia, joita ei pystytty selvittämään. Tai vaikka rakkauden vähenemisellä tai vaikka ympäripyöreästi sillä, että vanhemmat teki toisilleen pahasti. Lapsen itsetuntoa vaurioitetaan aina pahasti sillä jos toista vanhempaa mollataan tai syytellään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä; lapsille ei tarvitse selittää eron syitä kovin tarkkaan. He ovat syyttömiä ja eivät osaisi ratkaista mitään kuitenkaan. He vain kantaisivat huonoa mieltä ja murheita turhaan. On parempi sanoa vain, että oli sellaisia ongelmia, joita ei pystytty selvittämään. Tai vaikka rakkauden vähenemisellä tai vaikka ympäripyöreästi sillä, että vanhemmat teki toisilleen pahasti. Lapsen itsetuntoa vaurioitetaan aina pahasti sillä jos toista vanhempaa mollataan tai syytellään.
Sen toteaminen että isä ( tai äiti) petti ei ole syyttelyä tai mollaamista vaan totuus jonka tarpeeksi vanha lapsi kyllä tajuaa ja on ehkä jo itsekin aavistellut ja päätellyt.
Oletko kuullut sanontaa elefantti olohuoneessa.
Aivan varmasti vahingollisinta on salaisuuksien pito perheessä.
En nyt tarkoita että vanhempien välinen kriisi jostain kertaluonteisesta syrjähypystä pitää selostaa juurta jaksain lapsille.
Mutta jos ero on tullut , niin oikeasti reilua on kertoa sopivassa iässä lapsillekin koska he seuraavat vanhempiaan kyllä ja saattavat tehdä hyvinkin vääriä olettamuksia kun eivät tiedä faktoja.
Onhan se ikävää tietenkin sen pettäjän näkökulmasta jos lapset ja muut sukulaiset ja ystävät tulevat tietämään eron todelliset syyt mutta niin makaa kuin petaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Äläpä muuta sano. Yhtä hyvin lapselle voisi kertoa, että erosimme koska isä/äiti ei halunnut tarpeeksi seksiä. Sitten toinen osapuoli voisi puolustautua, että en halunnut seksiä koska... jne. Näin lapset on tullu vedetyksi vanhempien väliseen riitelyyn ja sisälle aikuisten asioihin. Sama pätee pettämiseen, jos sitä lähdetään lapsille retostelemaan... Itsekin olen tullut petetyksi ja tuska oli kova, mutta ole ikinä tullut mieleeni kaataa sitä lasteni niskaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että pysyin aikuisena, enkä kuormittanut lapsiani tunnetiloillani. Usein kyllä kävi mielessä yhtä jos toista synkkää lasten niin rakkaasta isästä.
U
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Eli ei omakohtaista kokemusta?
Niinpä.
Ja 11v on vielä aika nuori .
Toimiihan tuo noinkin jos todella ja ihan oikeasti pystyisit suhtautumaan pettämisen jälkeen mieheesi ystävällisesti ja arvostavasti etkä moittisi häntä jostain mitättömistä asioista. Usein ihmiset kuvittelevat olevansa hyvinkin hienotunteisia mutta kuitenkin kohtelevat henkilöä johon ovat pettyneet halveksivasti yms.
Ja lapsi näkee tämän hyvinkin pienistä eleistä.
Olen nähnyt tämän johtavan siihen että lapset ottavat puolet omilla perusteillaan kun eivät tiedä totuutta eikä sitä ole koskaan puhuttu ja käsitelty.
Ja se on jatkunut lapsenlapsiin saakka jotka tietävät ketä pitää inhota ja ketä ei sen mukaan minkä kannan vanhemmat ovat ottaneet.
Aikuistuessaan he toki kyseenalaistavat nämä mutta vahinko on jo osittain tapahtunut.
Ja osa on ollut petetyn puolella ja osa pettäjän eikä kukaan tiennyt mistä nämä juontuu.
Petetty ei pystynyt peittämään halveksintaansa pettäjää kohtaan ja sitä ei toki osa lapsista sietänyt.
Pettäjä taas käyttäytyi tilanteessa omalla tavallaan ja sitä ei taas toiset kestäneet.
Tuli lopulta ilmi ja se selitti monta asiaa joita tämän palstan puitteissa on mahdoton tyhjentävästi selittää.
Rehellisyys ja totuus pitää kertoa kaikille sitä mukaa kun ikä ja ymmärrys riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Äläpä muuta sano. Yhtä hyvin lapselle voisi kertoa, että erosimme koska isä/äiti ei halunnut tarpeeksi seksiä. Sitten toinen osapuoli voisi puolustautua, että en halunnut seksiä koska... jne. Näin lapset on tullu vedetyksi vanhempien väliseen riitelyyn ja sisälle aikuisten asioihin. Sama pätee pettämiseen, jos sitä lähdetään lapsille retostelemaan... Itsekin olen tullut petetyksi ja tuska oli kova, mutta ole ikinä tullut mieleeni kaataa sitä lasteni niskaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että pysyin aikuisena, enkä kuormittanut lapsiani tunnetiloillani. Usein kyllä kävi mielessä yhtä jos toista synkkää lasten niin rakkaasta isästä.
Hyvä vertaus tuo seksi- mitäpä jos se katkera, eronnut puutteessa ollut isä selostaisi lapsille, että äiti ei antanut pillua niin oli pakko erota. Aivan sama asia. Heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset joutuvat haalimaan ihmisiä "puolelleen" (sukulaiset). Tosiasiassa vaikka ero tulisi mistä tahansa syystä, niin sitä syytä ei ole pakko kertoa kenellekään eikä se kenellekään millään lailla kuulu. Lasten hyvinvointi etusijalle, ihmiset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä; lapsille ei tarvitse selittää eron syitä kovin tarkkaan. He ovat syyttömiä ja eivät osaisi ratkaista mitään kuitenkaan. He vain kantaisivat huonoa mieltä ja murheita turhaan. On parempi sanoa vain, että oli sellaisia ongelmia, joita ei pystytty selvittämään. Tai vaikka rakkauden vähenemisellä tai vaikka ympäripyöreästi sillä, että vanhemmat teki toisilleen pahasti. Lapsen itsetuntoa vaurioitetaan aina pahasti sillä jos toista vanhempaa mollataan tai syytellään.
Sen toteaminen että isä ( tai äiti) petti ei ole syyttelyä tai mollaamista vaan totuus jonka tarpeeksi vanha lapsi kyllä tajuaa ja on ehkä jo itsekin aavistellut ja päätellyt.
Oletko kuullut sanontaa elefantti olohuoneessa.
Aivan varmasti vahingollisinta on salaisuuksien pito perheessä.
En nyt tarkoita että vanhempien välinen kriisi jostain kertaluonteisesta syrjähypystä pitää selostaa juurta jaksain lapsille.
Mutta jos ero on tullut , niin oikeasti reilua on kertoa sopivassa iässä lapsillekin koska he seuraavat vanhempiaan kyllä ja saattavat tehdä hyvinkin vääriä olettamuksia kun eivät tiedä faktoja.
Onhan se ikävää tietenkin sen pettäjän näkökulmasta jos lapset ja muut sukulaiset ja ystävät tulevat tietämään eron todelliset syyt mutta niin makaa kuin petaa.
Tarkoitat ilmeisesti virtahepoa olohuoneessa? Olen kuullut ja lukenut aiheesta kyllä. Se, että eroamisen syitä ei kokonaan ja perinpohjin selitetä lapselle on vain hänen suojeluaan. Ei asioiden peittelyä. Niistä voi keskustella tarkemmin sitten kun lapsi on tarpeeksi vanha ja ymmärtää enemmän. Mikä yleensä alkaa noin 15 ikävuoden paikkeilla. Sitä nuoremmat lapset saavat vain itselleen liikaa kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on luottamuksesta. Jos luotat, niin sitten voi jatkaa. Jos et luota, niin silloin pitkität vain omaa pahaaoloasi, joten eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Äläpä muuta sano. Yhtä hyvin lapselle voisi kertoa, että erosimme koska isä/äiti ei halunnut tarpeeksi seksiä. Sitten toinen osapuoli voisi puolustautua, että en halunnut seksiä koska... jne. Näin lapset on tullu vedetyksi vanhempien väliseen riitelyyn ja sisälle aikuisten asioihin. Sama pätee pettämiseen, jos sitä lähdetään lapsille retostelemaan... Itsekin olen tullut petetyksi ja tuska oli kova, mutta ole ikinä tullut mieleeni kaataa sitä lasteni niskaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että pysyin aikuisena, enkä kuormittanut lapsiani tunnetiloillani. Usein kyllä kävi mielessä yhtä jos toista synkkää lasten niin rakkaasta isästä.
Hyvä vertaus tuo seksi- mitäpä jos se katkera, eronnut puutteessa ollut isä selostaisi lapsille, että äiti ei antanut pillua niin oli pakko erota. Aivan sama asia. Heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset joutuvat haalimaan ihmisiä "puolelleen" (sukulaiset). Tosiasiassa vaikka ero tulisi mistä tahansa syystä, niin sitä syytä ei ole pakko kertoa kenellekään eikä se kenellekään millään lailla kuulu. Lasten hyvinvointi etusijalle, ihmiset!
Nimenomaan lasten hyvinvointi etusijalle eikä vuosikymmenten pituisia salaisuuksia perheiden sisällä.
Eikä tämä tarkoita sitä että pitäisi tehdä selkoa seksielämästään , se joka tuon ottaa esimerkiksi ei omakohtaisesti asiaa ole kokenut eikä ymmärrä.
Siinä on se ongelma että nuo salaisuudet helposti määrittävät perheen sisäisiä ( vaikka oltaisiin erottukin) suhteita vaikka ovat salaisuuksia.
Pettämistä ja sen vaikutuksia ei pitäisi vähätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Äläpä muuta sano. Yhtä hyvin lapselle voisi kertoa, että erosimme koska isä/äiti ei halunnut tarpeeksi seksiä. Sitten toinen osapuoli voisi puolustautua, että en halunnut seksiä koska... jne. Näin lapset on tullu vedetyksi vanhempien väliseen riitelyyn ja sisälle aikuisten asioihin. Sama pätee pettämiseen, jos sitä lähdetään lapsille retostelemaan... Itsekin olen tullut petetyksi ja tuska oli kova, mutta ole ikinä tullut mieleeni kaataa sitä lasteni niskaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että pysyin aikuisena, enkä kuormittanut lapsiani tunnetiloillani. Usein kyllä kävi mielessä yhtä jos toista synkkää lasten niin rakkaasta isästä.
Hyvä vertaus tuo seksi- mitäpä jos se katkera, eronnut puutteessa ollut isä selostaisi lapsille, että äiti ei antanut pillua niin oli pakko erota. Aivan sama asia. Heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset joutuvat haalimaan ihmisiä "puolelleen" (sukulaiset). Tosiasiassa vaikka ero tulisi mistä tahansa syystä, niin sitä syytä ei ole pakko kertoa kenellekään eikä se kenellekään millään lailla kuulu. Lasten hyvinvointi etusijalle, ihmiset!
Nimenomaan lasten hyvinvointi etusijalle eikä vuosikymmenten pituisia salaisuuksia perheiden sisällä.
Eikä tämä tarkoita sitä että pitäisi tehdä selkoa seksielämästään , se joka tuon ottaa esimerkiksi ei omakohtaisesti asiaa ole kokenut eikä ymmärrä.
Siinä on se ongelma että nuo salaisuudet helposti määrittävät perheen sisäisiä ( vaikka oltaisiin erottukin) suhteita vaikka ovat salaisuuksia.
Pettämistä ja sen vaikutuksia ei pitäisi vähätellä.
Olen samaa mieltä, että pettämisen vaikutuksia ei pidä vähätellä. Se todella rikkoo paljon ja erittäin julmalla tavalla. Toisaalta se ei ole maailmanloppu. Se ei ole salaisuudenpitoa, jos lapsille selittää, että vanhemmille tuli niin pahoja ristiriitoja, että niitä ei saada ratkotuksi muutoin kuin erilleen muuttamalla. Omat lapseni 10 ja 12 v. ymmärsivät kyllä ja vastailin kysymyksiin mitä kyselivät. Erityisesti tein selväksi ettei asialla ole vaikutusta siihen, että kuinka paljon me vanhemmat rakastamme heitä ja kumpikaan ei katoa elämästä. Nykyisin lapsilla on hyvät yhteydet molempiin vanhempiin.
Kuten aiemmin sanoin niin tuska ja shokki oli kovia, mutta päätin etten jää katkeruuteen vellomaan. Hankin itselleni ammattiapua tuolloin, koska tuntui että elämäni romahti ja olin aivan hukassa. Halusin kuitenkin selvitä ja rakentaa elämäni uudelleen vaikka puolisoni oli sen osaltaan tuhonnut. Parisuhteen osittainen toimimattomuus oli molempien vika. Kaikesta selviää, jos niin haluaa.
189
Ärsyttää joidenkin vähättely näissä pettämis jutuissa. Sellaset vielä joita asia ei ole koskettanut vähettelevät helposti. Mun ystävä sano mulle et mitä haittaa jos sun mies käy vieraissa jos on kuitenkin hyvä isä lapsille.
Mutta jos suhde perustuu sille et on "hyvä isä" mitäs sitten kun lapset muuttaa pois. Sittenhän jää jäljelle vain pettävä aviomies. Pitääkö mun vaan kestää oman hyvinvoinnin kustannuksella.
En vaan mitenkään voi hyväksyä muita naisia. Itse en ole edes tanssinu vieraan miehen kanssa. Vuosi jo miehen kiinnijäämisestä. On pahoillaan ja hyvittelee. Mutta miksi en pääse pahasta olosta eroon. Kokoajan taustalla sellanen tyytymättömyys. En ole enään onnellinen. En toivo kenellekkään tällaista. Olen laihtunut, ajoittain masentunut. Yhtäkkiä saattaa itkettää, olen katkera. Mies vielä lipsautti vahingossa et on aikaisemminkin ollu juttuja. Joskus epäilinkin jotain. En ole mustasukkainen.
Olen aina halunnut suhteen jossa voi luottaa toiseen, eikä silloin tarvitse "kytätä" toisen menoja. Mulle luottamus on tosi iso asia suhteessa. Joten te "ei järvi kulu soutamalla" tyypit ottakaa huomioon kaikki ei vaan millään pysty näin asennoitumaan, vaikka kuinka yrittäis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
En ole tuo kenelle vastaat, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä; lapsille ei tarvitse selittää eron syitä kovin tarkkaan. He ovat syyttömiä ja eivät osaisi ratkaista mitään kuitenkaan. He vain kantaisivat huonoa mieltä ja murheita turhaan. On parempi sanoa vain, että oli sellaisia ongelmia, joita ei pystytty selvittämään. Tai vaikka rakkauden vähenemisellä tai vaikka ympäripyöreästi sillä, että vanhemmat teki toisilleen pahasti. Lapsen itsetuntoa vaurioitetaan aina pahasti sillä jos toista vanhempaa mollataan tai syytellään.
Sinua ei ilmeisesti sitten ole petetty tai jätetty...ehkä olet itse ollut pettäjä ja jättäjä kun tuommoisia höpiset. Minun mielestäni lapset nimenomaan ansaitsevat kuulla totuuden ja se on heille parasta. Tietysti viesti pitää sovittaa lasten iän mukaan ja mitään likaisia yksityiskohtia ei tarvitse kertoa. Tässä ketjussa olikin jo esitetty hyviä esimerkkejä. Lapsellehan jää miljoona kysymysmerkkiä pyörimään päähän jos todetaan vain jotain ympäripyöreää kuin että rakkaus loppui tai ero oli yhteinen päätös kaikkien parhaaksi. Minäkin ainakin lapsena olisin jäänyt ihmettelemään miten se rakkaus voi vaan loppua tai miksi ylipäänsä mennä naimisiin jos sitten erotaan yhteisestä päätöksestä ilman mitään syytä.
Toinen nainen on tylsä juntti ja huono pano. Silti ap:n mies on niin helppo, että tätäkin tapausta piti paneskella, vaikkei seksi tuntunut miltään. Aika matalat kriteerit ja entäs jos vastaan tulee joku vähänkin tasokkaampi tapaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap!
Meillä mies petti puolen vuoden ajan. Perheessä pieni lapsi. Kaikkien pitkien keskustelujen, minun vihan ja raivonpuuskien jälkeen päädyttiin pariterapiaan. Meille pariterapian tarkoituksena oli joko päättää pysyä yhdessä tai käydä asiat läpi niin että molemmat voivat jatkaa elämäänsä eteenpäin ja sopia kuviot miten asiat hoidetaan eron sattuessa kun pieni lapsikin suhteessa.
Meille terapiasta oli todella paljon apua, pystyimme yhdessä ja erikseen miettimään parisuhteen ongelmakohtia ja tavoitteita. Siellä sai myös rauhassa purkaa omaa pettymystä ja surua. Tilanne on henkisesti niin raskas, ja jos sen prosessin haluaa aloittaa sitä kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti. Itse olin niin valmis eroon ja olinkin miettinyt valmiiksi mm. Taloudellisen pärjäämisen. Jollain tavalla tuo olisi kuitenkin kaikkien kannalta järkevää käydä läpi lopputuloksesta huolimatta, jotta voisi jatkaa elämäänsä eteenpäin.
Ja eron tullessa pettävä osapuoli on selitysvelvollinen lapsille ja muille sukulaisille yms. Samalla voi sitten ottaa siltäkin kantilta vastuun teoistaan. Siinä kohtaa varmaan herää kysymys, oliko tämä kaiken sen arvoista?
Muuten ihan asiaa, mutta pettämiset ym. eroon johtaneet syyt eivät todellakaan kuulu lapsille millään lailla sukulaisista puhumattakaan eikä kukaan ole niistä selitysvelvollinen. Piste.
Jos mieheni peittäisi ja se johtaisi eroon, todellakin kertoisin oikean syyn ihan kaikille. Tekemistensä kanssa täytyy pystyä elämään. Piste.
Olen aina ajatellut, että lapset pitäisi ottaa huostaan näiltä "miten selität tämän lapsille"- akoilta. Itse ajattelen aina lasten hyvinvointia sekä isäsuhteen säilymistä hyvänä, eikä mikään isän mustamaalaaminen hyödyttäisi ketään. Kun sillä asialla ei ole mitään tekemistä isä-lapsi-suhteen kanssa. Anteeksi nyt vaan, mutta ajattelutapasi on sairas.
10 alapeukkua. Selittäisikö joku alapeukuttaja, millä tavalla on oikein, että lapset vedetään mukaan johonkin vanhempien väliseen pettämiskuvioon? Siis minkälaiselle vanhemmalle tulee mieleenkään kertoa lapselle että "kuule isäsi petti minua ja nussi toista naista"? Avatkaa toki ajatusmaailmaanne!
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.
Minulla on 11-vuotias tyttö, ja ajatuskin tuntuisi todella absurdilta, että hänelle ikinä alkaisin kertoa jotain pettämisjuttuja. Sanoisin, että emme isän kanssa vaan tule enää toimeen ja haluamme jatkaa omia elämiämme erikseen. Lapsi tuskin sen yksityiskohtaisempaa selitystä tarvitsee. Täällä kun lukee näitä juttuja, niin en yhtään ihmettele että on näitä eron jälkeisiä huonoja välejä ja oikeustaisteluja ja vaikka mitä, kun vanhemmat eivät näköjään osaa erota sotkematta lapsia riitoihinsa.
Äläpä muuta sano. Yhtä hyvin lapselle voisi kertoa, että erosimme koska isä/äiti ei halunnut tarpeeksi seksiä. Sitten toinen osapuoli voisi puolustautua, että en halunnut seksiä koska... jne. Näin lapset on tullu vedetyksi vanhempien väliseen riitelyyn ja sisälle aikuisten asioihin. Sama pätee pettämiseen, jos sitä lähdetään lapsille retostelemaan... Itsekin olen tullut petetyksi ja tuska oli kova, mutta ole ikinä tullut mieleeni kaataa sitä lasteni niskaan. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että pysyin aikuisena, enkä kuormittanut lapsiani tunnetiloillani. Usein kyllä kävi mielessä yhtä jos toista synkkää lasten niin rakkaasta isästä.
Hyvä vertaus tuo seksi- mitäpä jos se katkera, eronnut puutteessa ollut isä selostaisi lapsille, että äiti ei antanut pillua niin oli pakko erota. Aivan sama asia. Heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset joutuvat haalimaan ihmisiä "puolelleen" (sukulaiset). Tosiasiassa vaikka ero tulisi mistä tahansa syystä, niin sitä syytä ei ole pakko kertoa kenellekään eikä se kenellekään millään lailla kuulu. Lasten hyvinvointi etusijalle, ihmiset!
Niin. Eli ennen kuin pettää, niin kannattaa ajatella mitä se tekee niille omille lapsille, jos kerran puolison kunnioitus ja hyvinvointi sekä yhteisen parisuhteen tulevaisuus ei ilmeisesti ole tarpeeksi motivoiva tekijä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.
Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.
Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.
Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?
Minkäs takia sitten olet tässä keskustelussa jos sulla ei kerran mitään ongelmia ole?
En niin sanonut, eikä tämä keskustelu koskenut minua? Vastasin mielestäni naiiviin väitteeseen, että rakkaus on jotenkin suurempaa jos haluaa olla yhdessä ja pettää, kuin että haluaa olla yhdessä ja kunnioituksesta kumppania kohtaan onnistuu olemaan pettämättä.
Ainakin minä olen rehellisesti sanottuna suhteissani joutunut lähes jatkuvasti taistelemaan itseni kanssa sen takia, että suhteen aikana olen tuntenut vetoa muihin naisiin seksuaalisesti. Olen kärsinyt hirveää tuskaa siitä kun olen kieltäytynyt jonkun ihanan naisen seksitarjouksesta useita kertoja vaikka olisin voinut pettää jäämättä kiinni. Jokin sisällä soimasi minua siitä, että teen väärin luontoani kohtaan kun kieltäydyin panosta ja kieltäydyin silti puolisoni välittämisen takia. Yritin jakaa tuntoja mahdollisimman rehellisesti ja ongelma vain paheni ja paheni eikä oikein mitään ratkaisua ollut. Lopulta en enää kestänyt, enkä todellakaan halunnut tätä naista enää nähdä. Sitten sain toisen ongelman eli syyllisyyden teosta, jonka tein saadakseni rauhan sisäiseltä pahalta ololta. Sain toki tukun muitakin parisuhdeongelmia kun asia sitten joskus kävi ilmi. Olisi tietysti pitänyt lopettaa suhde ennen tuota, mutta minkäs teet. Välitin kuitenkin puolisostani ja tahdoin hänen kanssaan olla.
Kokeilepa vaikka ihan jokaiselle mahdollista asennemuutosta, jossa yrittää arvostaa sitä kaikkea hyvää itsellä mitä on. Tämä siis mielellään ennen kun on liian myöhäistä. Jos koko ajan miettii pelkästään mitä muutakin voisi saada, on varmasti onneton, ja niin ovat ne läheisesikin.
Kun lapset ihmettelee, että minkä takia vanhemmat eroavat ja perhe hajoaa, niin mitäs itse ajattelit siinä tilanteessa heille kertoa? Jos lapset ovat kouluikäisiä tai vanhempia, niin he tuskin tyytyvät mihinkään ympäripyöreään hätävalheeseen. Monet pettäjät käyttävät myös lapsia (ja sukulaisia) aseena, eli antavat ymmärtää, että itse he olisivat ilman muuta halunneet pitää perheen koossa, mutta kun se kylmä ja julma puoliso jätti. Eli tekevät petetystä tilenteen syntipukin.