Lue keskustelun säännöt.
mies petti. kannattaako edes yrittää jatkaa? mielipiteitä, kiitos!
11.08.2016 |
Meillä pitkä parisuhde ja lapset. Miehellä lyhyt suhde työkaveriin, jäi kiinni. Molemmat väittävät sen olevan nyt ohi. Mies haluaa jatkaa. Mä en tiedä mitä haluan.
Kannattaako ees nähdä sitä vaivaa, että tämän paskan rämpii yhdessä läpi vai erota samantien? Kokemuksia.
Kommentit (214)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Tämähän oli ihan täyttä paskaa alusta loppuun. Se mikä meidät ihmiset erottaa muista eläimistä on juurikin tuo ettemme ole biologiamme "vankeja". Me pystymme ns. taistelemaan näitä alkukantaisia himoa vastaan, me pystymme tekemään valintoja. Jos olisimme biologiamme vankeja, olisimme yhtä "tyhmiä" kuin mikä tahansa muu eläinlaji.
Emme pysty. Olemme biologiamme vankeja. Juurihan viestissäni perustelin tämän sillä että monet tahtoisivat laihtua, mutta eivät pysty siihen, koska heidän tahdonvoimansa ei riitä voittamaan biologista ruoanhimoa.
Eih... Emme ole tai väität meidän siis olevan alkukantaisia eläimiä? Mitä sinun mutusi todistaa? Jos koirat faktaksi jotain väittää niin perusteluiksi ei riitä oma mutu.
Mikä meidät siis erottaa muista eläimistä? JOKAINEN voi ja pystyy laihduttamaan, toisilla on vaan huonompi itsekuri kuin toisilla ja he ilmeisesti ovat jääneet luolamiestasolle.Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.
Luottamuksesta sen verran, että monet naiset puhuvat, että he haluavat suhteissaan täyttä luottamusta ja rehellisyyttä. Tämä ei välttämättä kuitenkaan aina ihan pidä paikkaansa; jos mies sanoisi haluavansa nussia nyt 18-kesäistä kisakireää voimistelijatyttöä, nainen on useimmiten vihasta suunniltaan, vaikka mies olisi ollut täydellisen rehellinen. Nainen haluaa mieluummin kuulla miehen sanovan "mä haluan vain sua vaikka on oltukin yhdessä 20 vuotta". Se on puolison mielestä luottamusta. Valikoitua pikkunättiä kommunikaatiota, jossa varotaan suututtamasta toista ja pitäydytään mukavissa aiheissa. Väitän kuitenkin, että vähintään ajatuksen tasolla lähes 100% miehistä ajattelee ainakin JOSKUS noin. Ei aina, mutta joskus. Koska biologiamme on sellainen. Onko näin ajatteleva mies sitten sättimisen arvoinen? Onko lähes jokainen mies sättimisen arvoinen?
Luottamusta ei voi olla puoliksi. Sitä ei voi parisuhteessa rajata vain kivoihin ja itselle mieluisiin asioihin tai käyttäytyy typerästi. On aidosti tahdottava kuulla toisen mielipide ja annettava sille arvoa, oli se kuinka epämiellyttävä tahansa mikäli tahtoo aidon tasavertaisen parisuhteen. Tässä on monilla aikuistumisen paikka. Palkkio on myös sen mukainen niinkuin tämän ymmärtävät tietävät.
Eli sinä haluaisit rehellisyyden nimissä kuulla vaimosi haaveilevan välillä eksästään jolla oli isompi tai työkaverin treenattujen käsivarsien saavan joskus aikaan himonväristyksiä yllättävällä hetkellä? Miten kuvittelet sen palvelen suhteenne hyvinvointia, istuttamalla turhanpäiväisiä epävarmuuden ja riittämättömyyden siemeniä molempien mieliin?
Ainakin vaimosi saa “syrjiä" sinua sen heikkouden hetken takia, koska olet tehnyt hänen kanssaan sopimuksen, johon olette molemmat vähintään investoineet aikaa ja kiintymystä sekä mahdollisesti lisääntymisresursseja, joiden taakka on yleensä vielä naiselle suurempi. Hän saa päättää ettei haaskaa sitä kallista aikaansa enempää ihmiseen, jonka tahdonvoima on liian heikko, tai jolle liitto tai sen mahdollinen kariutuminen merkitsee liian vähän mahdollisena käyttäymistä muokkaavana tekijänä. Samat oikeudet on sinulla jos vaimosi pettää.
Kyllä ja olen kuullutkin puolisoni sanovan himoitsevansa jotakuta toista henkilöä. Ei se minua haittaa, ymmärrän että se on biologista. Jos hän eksyy toiseen sänkyyn niin se on hänen asiansa. Minä en hänen kehoaan omista, vaan tahdon olla parisuhteessa, jos hän tahtoo kanssani olla. Mieluummin otan täyden rehellisyyden kuin "tahdon vain sut", ja sitten aistin sen biologisen himon jostain katseista tai eleistä.
Viimeinen kappale meni vähän ohi.
Edellisiin viesteihin vielä, että en väitä että ihminen on täydellisesti halujensa vietävissä oleva eläin. Sanon vain, että väite "ihminen voi valita puhtaasti tahtonsa mukaan, eikä biologialla ole tähän vaikutusta" ei pidä paikkaansa. Lihavuusesimerkki todistaa tuon vääräksi.
En nyt välttämättä suosittele kaikista toisten himoamisista keskustelemaan kumppanin kanssa, oma kokemukseni on että ihan onnellinen ja luottavainen voi olla ilmankin, mutta jos se toimii teille niin mikäs siinä.
En oikein ymmärrä pointtiasi. Pettäminen on ja tulee olemaan suurimmalle osalle parisuhteessa kriisi, joka täytyy käsitellä. Jatkon kannalta on tärkeää että loukattu osapuoli tuntee olevansa pettäjälle tärkeä ja tulleensa kuulluksi, johon eivät nämä "se oli vaan biologinen vietti enkä minä" huutelut välttämättä kuulu.
Pettämisestä voi päästä yli kuten täälläkin on kerrottu, se vaan yleensä vaatii kovaa tahota molemmilta.
Hlökoht toivon että mahdollisimman moni ainakin ensin yrittää selvitellä puhumalla ja ulkopuolista apua hankkimalla välejään, oli lopputulos mikä tahansa.
Pointti on siinä, että nykyään parisuhteelle asetetaan sellaisia tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa meidän lajimme evolutiivisen kehityksen kanssa. Me emme ole evoluution mukaan ole kehittyneet yksiavioisiksi. Mikäli hyväksyisimme tosiasiat ja sopeutuisimme niihin avoimemmin keskustelun ja pohdinnan kautta niin parisuhdeongelmat helpottuisivat ja ihmiset olisivat onnellisempia.
Pettäminen saatetaan tutkimusten mukaan kokea yhtenä pahimmista kriiseistä elämässä. Pettäminen, jossa kukaan ei kuollut, loukkaantunut fyysisesti tai menettänyt rahojaan. Eikö tämä ole vähän naiivia? Keskityttäisiinkö jo vakavampiin ongelmiin, kuten vaikka terveyden ja hyvinvoinnin vaalimiseen ja kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseen.
No mutta nyt juttelet ihan hölmöjä. Ihminen kykenee vaikuttamaan tunteisiinsa pettämisestä vähintään yhtä paljon kuin siihen pettämiseen itseensä- evoluution takia.
Pettäminen on ollut ja on suurin uhka kumppanille joka on investoinut aikaansa ja resurssejaan suhteeseen ja siitä syntyneisiin jälkeläisiin- ulkopuolisesta suhteesta voi seurata sukupuolitauti, raskaus tai hylkääminen. Evoluution vastaus: mustasukkaisuuden tunne.
Pettämiseen lisäksi sekoittuu moraalisia tuntaita joita ihmisellä on toisista ihmisistä yhteistyön vastavuoroisuuden varmistamiseksi ja hyväksikäytön estämiseksi.
Kenenkään hyvinvointia tuskin lisää kutsua näitä tunteita naiiveiksi ja vaatia muutosta vuosituhansien saatossa kehittyneisiin puolustusmekanismeihin. Käytät vieläpä samaa argumenttia puolustaakseis pettämistä, vaikka seksi tulee arvojärjetyksessä kuitenkin vasta sen jälkeen kun ihminen tuntee olevansa muutoin turvassa.
Afrikassa on/ollut kyliä, joissa on paneskeltu ympäriinsä ja kylän yhteisö on sitten hoitanut lapsia ja heillä on ollut monta huolehtivaa vanhempaa. Täällä hyvinvointiyhteiskunnassa ei lapsilla meinaa olla sitä yhtäkään vanhempaa. Tämäkö on parempi vaihtoehto lapsen kehityksen kannalta? Miksi pettäminen on alun alkaen määritelty pahaksi? Kyllä siitä toki mielensä pahoittaa, jos sopimus rikotaan - ymmärrän sen. Mutta miksi tehdä sopimus, jonka noudattamisen tiedetään lähes aina olevan vaikeaa? Miksei sovita että ollaan yhdessä puhtaasta arjen jakamisen mukavuudesta ja jos on kovat himot niin sitten teet jotain, mutta turvallisesti eikä niin että siitä tulee toiselle harmia. Miksi pingotetaan rima niin korkealle, että kun sieltä tipahtaa niin kaikkia sattuu?
Mustasukkaisuus johtuu siitä, että nainen on halunnut parhaat geenit itselleen, mutta ei muille naaraille kilpailun vähentämiseksi. Sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Moraaliset seikat ovat yhteisömme perua - kylmän länsimaisen yhteisön, jossa kaikki ajavat omia etujaan eikä kadulla kerjääville köyhillekään tahdota antaa lanttia. Itse olen joskus antanut jopa setelin koska välitän muista ihmisistä ja se on moraalini.
Eikö sallivampi ja joustavampi parisuhde nimenomaan ole sitä järjen voittamista eläimellisyydestä tai olosuhteisiin sopeutumista?
Vähän off-topic, mutta missähän on enemmän orpoja katulapsia, Suomessa vai "Afrikan kylissä"? Heräiles nyt. Lapsella ei afrikkalaisissa heimokylissä ole mitään ihmisarvoa. Jos ja kun lapsi kuolee, niin sitä tuskin surraan paria päivää enempää, kun taas länsimaissa suurosa vanhemmista suorastaan elävät lapsiansa varten antaen heille kaiken mahdollisena, ja elämä suorastaan romahtaisi lapsen kuolemaan. Afrikassa lapsia viedään metsään ja jätetään sinne, koska noitatohtori sanoi, että lapsi on syntynyt "huonona päivänä".
Mitkä "parhaat" geenit? Naisten biologia on ihan yhtä moniavioinen, kuin miestenkin, eli tarkoituksena on ollut paritella mahdollisimman monen miehen kanssa kilpailluttaakseen sperma.
Miksi muuten kohdistat viestisi naisille? Kautta aikojen nimenomaan naisten uskottomuuteen on ollut huomattavasti jyrkempi suhtautuminen, kuin miesten. Eli enemmän miehiä on häirinnyt ja häiritsee puolison pettäminen, kuin naisia. Eli miehet ovat tiukkiksia tässä asiassa, eivät naiset.
Menkää muualle taistelemaan tästä off topic-aiheesta. Avatkaa vaikka uusi ketju. Ei kiinnosta ja ihan sivuraiteille lähtee koko teidän keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että eri ihmisillä tuo tahdonvoima on eri luokkaa. Totta että jotkut pystyvät laihtumaan, mutta kaikki eivät avustamatta siihen tunnu kykenevän. Aika monta lihavaa naista ja miestä näkee kadulla. Pitäisikö heitä syrjiä heikomman tahdonvoimansa takia? Entä pettäjiä? Joskus se on hetkestäkin kiinni, millaista tahdonlujuutta onnistuu osoittamaan.
Ihminen joka syö liikaa ja ihminen joka pettää puolisoaan eivät ole moraalisesti verrattavissa keskenään. Jälkimmäisen teot aiheuttavat suoraan huomattavaa vahinkoa muillekin kuin henkilölle itselleen, vaikka ihan mukavan vastuunvapautus aasinsillan olet tehnyt itsellesi, jolla perustella loukkaavaa käytöstä.
Hyvä vastaus!!! Eli edellinen vastaaja kun pettää, niin on siihen ihan "oikeutettu" biologiansa ja heikon tahdonvoimansa takia, koska naapurin Liisa painaa 136 kg ja miehensä Erkki ei pysty hillitsemään juomistaan :D ??? Nyt alkaa olla jo perunalastujen paikka vähintään... ;D
Jos tuo aloitus ei ole provo, niin ap:han on jo vastannut mitä hänen tulee tehdä.
Paitsi tästä ei taideta nousta. Arvostus kadonnut. En usko edes tuntevani koko miestä. En voi uskoa katumukseen. En mihinkään.
Tuon kun lukee niin eihän tuo jatkaminen voi toimia, koska ap ei tule pääsemään tuosta yli.
Lusikat jakoon ja kohti uusia nöyryytyksiä.
Vertaistukea kai ap hakeekin, kun taitaa tietää totuuden ja aavistaa tulevaisuuden. Epäusko on ikävä tunne, kun epätoivoissaan sitä miettii kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja yrittää kuumeisesti etsiä niitä hyviä puolia, jotka peittäisivät tämän pettämispeikon alleen ja antaisivat edes pienen motiivin yrittää uudelleen, vaikka sydän tietää ja tuntee toisin.
Molempi parempi. Haittaako se nyt niin kauheasti jos miehellä on toinenkin läheinen ystävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pettäminen nähdään niin vakavana asiana? MIKSI? Ihminen on biologiansa vanki. Moni meistä yrittää päivät pitkät laihtua, mutta ei pysty siihen vaikka kuinka yrittäisi, koska kehoa ei vain yksinkertaisesti pysty täysin komentamaan mielen halulla. Moni miestä haluaisi myös opiskella, mutta ei vain jaksa tai saa aikaisesti - samasta syystä. Koettakaapa vaikka olla yksi päivä puhumatta.
Miten tämä näkyy sitten seksielämässä? Mies tuottaa miljoonia siittiöitä päivittäin, nainen yhden munasolun suurinpiirtein kuukaudessa. Evoluution kannalta paras mies on aikojen alussa hedelmöittänyt useita naisia, koska näin useampi jälkeläinen on selviytynyt aikuisuuteen. Tähän ajaa vaihtelunhalu. Aika moni mies kamppailee pitkään ja rajusti sen kanssa, että hänen biologiansa käskee alitajuisesti hankkia uusia naisia. Ne jotka ovat niin tehneet ovat ehkä parhaiten evoluutiossa menestyneet. Myöhemmin keksittiin yksiavioisuus. Mies on siis halujensa kanssa ristiriitatilanteessa: voittaako kiintymys yhteen naiseen vai alati kasvava jostain kumpuava biologinen tarve hedelmöittää uusi kumppani?
Monet miehet kestävät tätä kiirastulta vuositolkulla alati kasvavan paineen alla. Naisia joka puolella. Potentiaalisia kumppaneita. Toisaalta yhteiskunnan paine, toisaalta evoluution raastava, alitajuinen käsky "pane". Heille nostan hattua. Mitään hyväksyttyä keinoa tämän paineen purkamiseen ei ole, koska bordellitkin ovat kiellettyjä tai vähintään erittäin paheksuttuja. Jos suhde on kunnossa niin harvaa miestä kiinnostaa johonkin random-panoon tutustua. Se on biologian sanelemaa juttua. Jos mies kertoo asiasta rehellisesti naiselleen, tämä on useimmiten suunniltaan järkytyksestä, vaikka mies on ollut rehellinen. Nainen ottaa sitten ehkä vaistomaisesti vielä kovemman kontrollin. Mies saa rehellisyydestään siis huonomman palkinnon kuin valehtelusta tai kertomattomuudesta. Näin pettämiset ajautuvat sitten salatouhuiksi ja pahimmillaan suhteiksi.
Jossakin viestissä mainittiin miehen kestäneen ensin 20vuotta uskollisena ja sitten 16? Ja nainen sanoi että katuu ikinä tutustuneensakaan häneen?!? Itse nostan tälle kaverille suoraan hattua, hän on varmaan todella rakastanut vaimoaan kun on itseään pettänyt noinkin kauan kun kaverilla halut selvästi on.
Rentoutukaa vähän. Antakaa miehellenne (tai naisellenne) vaikka joskus rehellinen panoloma ja todennäköisesti suhde on sen jälkeen ainakin miehen puolelta paljon parempi. Luottamuskin paranee. Ehkäisyt ja taudinehkäisyt vaan kuntoon.
Jos sinä koet noin, niin sinun ja kaltaistesi ei ylipäätään kannata ruveta parisuhteeseen, jos kerran uskollisuus omaa kumppania kohtaan on mahdotonta. Yrität vain vyöryttää syyn omasta selkärangattomuudestasi sen petetyn osapuolen harteille, mikä on aika läpinäkyvää ja todella halveksittavaa.
Avoin suhde saattaisikin olla minulle sopiva vaihtoehto. Suhde, joka perustuu aitoon rakkauteen ja siihen, että toinen nimenomaan tahtoo viettää aikaansa minun kanssani vaikka hairahtaisikin joskus hakemaan seksuaalista kipinää toisaalla. Tahdon toisen olevan onnellinen.
Jotkut tahtovat sitten vuorostaan omistaa puolisonsa. Rakkaudestahan ei voi siinä suhteessa puhua, vaan kyse on "mulle ja vain mulle parhaat geenit"-ilmiöstä, eli itsekkyydestä.
Tässä on taas jotain liikkuttavan naiivia. Kunnioitus ja rakkaus minulle tarkoittaa, että ymmärrän puolisoni intressien olevan vaihdettavissa omieni kanssa- toisin sanoen jos en tahdo että hän pettäisi, en petä. En pidä häntä itsekkäänä vaikkei hän toivoisi minun jatkavan sukuani ja levittävän geenejäni ulkopuolisten kanssa. Miten itsekästä minulta olisi tehdä niin ja satuttaa kumppania ja olemassa olevia lapsiani hetken hurman takia?
Minkäs takia sitten olet tässä keskustelussa jos sulla ei kerran mitään ongelmia ole?
En niin sanonut, eikä tämä keskustelu koskenut minua? Vastasin mielestäni naiiviin väitteeseen, että rakkaus on jotenkin suurempaa jos haluaa olla yhdessä ja pettää, kuin että haluaa olla yhdessä ja kunnioituksesta kumppania kohtaan onnistuu olemaan pettämättä.
Ainakin minä olen rehellisesti sanottuna suhteissani joutunut lähes jatkuvasti taistelemaan itseni kanssa sen takia, että suhteen aikana olen tuntenut vetoa muihin naisiin seksuaalisesti. Olen kärsinyt hirveää tuskaa siitä kun olen kieltäytynyt jonkun ihanan naisen seksitarjouksesta useita kertoja vaikka olisin voinut pettää jäämättä kiinni. Jokin sisällä soimasi minua siitä, että teen väärin luontoani kohtaan kun kieltäydyin panosta ja kieltäydyin silti puolisoni välittämisen takia. Yritin jakaa tuntoja mahdollisimman rehellisesti ja ongelma vain paheni ja paheni eikä oikein mitään ratkaisua ollut. Lopulta en enää kestänyt, enkä todellakaan halunnut tätä naista enää nähdä. Sitten sain toisen ongelman eli syyllisyyden teosta, jonka tein saadakseni rauhan sisäiseltä pahalta ololta. Sain toki tukun muitakin parisuhdeongelmia kun asia sitten joskus kävi ilmi. Olisi tietysti pitänyt lopettaa suhde ennen tuota, mutta minkäs teet. Välitin kuitenkin puolisostani ja tahdoin hänen kanssaan olla.
Voi kyynel. Sinäpä se oikea pyhimys olet, kun tuollaisia suorastaan epäinhimillisistä kärsimyksiä olet joutunut käymään läpi ihan vain se takia, että sinut poloinen oli aikoinaan julmasti pakotettu yksiavioiseen parisuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Molempi parempi. Haittaako se nyt niin kauheasti jos miehellä on toinenkin läheinen ystävä?
...koska sinuakaan ei haittaa, että vaimollasi on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molempi parempi. Haittaako se nyt niin kauheasti jos miehellä on toinenkin läheinen ystävä?
Sinulla itselläsi ei ole siis mitään sitä vastaan, että vaimosikin ottaisi "läheisen ystävän"?
En jaksa lukea koko ketjua, mutta KUINKA mies petti? Joissain parisuhteissa pettämiseksi lasketaan jo pelkkä toisen ihmisen suuntaan katsominen, kun taas toisissa parisuhteissa aletaan neuvottelemaan vasta siinä vaiheessa, kun vieras nainen makaa yhteisessä parisängyssä muna suussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen suhde kesti n 2 kk ja suoraan oppikirjasta; ensin viatonta flirttailevaa viestiä, sitten salaisia puheluita, sitten kahvitreffit ja lopulta panotreffit.
Työkaveri muestä 18 v nuorempi.
Mies lopetti suhteen lähes samantien kun jäi kiinni. Vshvidtulsen sain myös työkaverilta.
Mies katuu ja on masentunut. Ei halua menettää mua ym diipadaapaa. Kokkas ja hieroo, soittelee töistä ja hokee kuin ihana ja upea olen.
Pärjäisin taloudellisesti ilman miestä, mulla paljon parempi palkkakin. Lapset kyllä kärsis, mies on paljon niiden kanssa.
Vituttaa ku joutuu tälläsiä miettimään. Ap
"Mies lopetti suhteen lähes samantien kun jäi kiinni."
- lähes samantien muttei kuitenkaan heti?
- lopetti kun jäi kiinni, jatkaisi toki edelleen ellei näin ikävästi olisi käynyt?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, mutta KUINKA mies petti? Joissain parisuhteissa pettämiseksi lasketaan jo pelkkä toisen ihmisen suuntaan katsominen, kun taas toisissa parisuhteissa aletaan neuvottelemaan vasta siinä vaiheessa, kun vieras nainen makaa yhteisessä parisängyssä muna suussa.
Ap:n miehellä olis useamman kuukauden salasuhde itseään parikymmentä vuotta nuoremman työkaverin kanssa, ja mies alkoi osoittamaan katumusta, vannomaan rakkauttaan ja mollaamaan tuota toista naista vasta siinä vaiheessa, kun jäi kiinni pettämisestä. Eli varsin tietoista puuhaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nyt takana 20 v. 10 vuotta sitten miehellä oli sutinaa työkaverin kanssa. Ihmettelin puhelinsoittoja työajan ulkopuolella ja sitten tajusin mitä työreissulla oli tapahtunut.
Iso järkytyshän se oli. Kaikki luottamus meni. Mies ei halunnut erota vaan jatkaa. En osannut luottaa ja niin sovittiin ettei mies kulje missään ylimääräisissä pippaloissa. Nyt 10 vuotta jälkeenpäin luottamus on tullut takaisin. Ihana mies ja lasteni isä. Ihana kun ollaan vielä perhe. Voin sanoa että hyvä ettei erottu vaan saatiin rakennettua suhde uudestaan. Helppoa se ei ole ollut. Monet itkut on itkettää mutta nyt tuntuu ihanalta.
Tätä voi jauhaa loputtomiin. Mutta tosi usein pattäjä kiinni jäätyään vähättelee salasuhteen kestoa, seksikin oli tylsää, ei merkinnyt mitään ja kuitenkin näitä salasuhteita on jatkettu kuukausi kaupalla. Miks ihmeessä jos oli niin kauheeta??
Oikeestihan pettäjä on jotain saanu siitä suhteesta. Haluaa vain näin lievitellä tekoaan ja ettei puolisolle aiheutuisi lisää pahaa mieltä.
Tsemppiä Ap:lle samassa veneessä ollaan. Itsekkin haluaisi uskoa "ettei se salasuhde mitään merkinny"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-mieheni isä oli pettänyt vaimoaan eli siis exäni äitiä muutama vuosikymmen sitten. Exäni äiti ei päässyt tästä koskaan yli - epäili aina jos mies oli vähänkin pidempään töissä ja soitteli perään. Tosi surullista. Jos mies oli firman bileissä, ex-miehen äiti katseli vähän väliä ikkunasta, oliko mies tulossa kotiin. Aivan kamalaa.
En kyllä usko hetkeäkään, että sivusuhde ei merkinnyt mitään. Ei kai niitä ylläpidetä, jos eivät merkitse mitään...
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko hetkeäkään, että sivusuhde ei merkinnyt mitään. Ei kai niitä ylläpidetä, jos eivät merkitse mitään...
Entäs jos mies käy kuukausia useita kertoja viikossa maksullisella ja kotona seksiä 1-2 krt/vko.
Mies sanoo ei merkitse mitään, ei tunteita mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulin niin surulliseksi tästä ketjusta. :(
Niin monta hajonnutta perhettä, niin monta lasta jolla ei ole molemmat vanhemmat kotona samaan aikaan.
Ja minkä tähden?
Näin myös minäkin.
Ja kiitos kaikille vastanneille. Taso ollut suht asiallista eikä sorruttu solvauksiin. Arvostan sitä.
Mies selitti pettämistään klassisella huomion saamisella. Työkaveri ei kuulema ollut sinällään innostava vaan se huomio ja kehuminen imartelevaa. Vähän huono pistää paremmaksi. Kun mies pääosin tekee iltavuoroa ja minä aamua niin ei siinä arkena kauheasti nähdä. Lisäksi hoidan muksut ym arkiaskareet töiden jälkeen. Mies tulee suoraan töistä nukkumaan. Aina sillä on kuitenkin ollut hyvä ruoka valmiina ja siisti koti. Palvovat lapset ja minäkin.. harvoin olen kylkeä kääntänyt kun kömpii viereen.
Työkaveri ei kuulema edes tuntunut miltään. Seksi oli tylsää. Jutut tylsiä. Vilpittömästi taivasteli ettei mitään puhuttavaa. ( nainen siis lähes 20 v nuorempi) mulle taas jo järkikin sanoo, että tällä elämänkokemuksella ei voi olla mitään yhteistä jaettavaa nuoren festareista innostuvan ja perskänneistä hehkuttavan neidon kanssa. Näin kuiteista että mies vienyt tapaamiseen hyvää viiniä.. tunnetiloissani raivosin asiasta ja mies vaan totes juoneensa sen yksin. Nainen lipitti kuulema siideriä eikä ymmärtänyt mitään viineistä. Tämä ny on sivuseikka mutta jotenki melkein säälin miestä. Nään sen sieluni silmin seisovan naisen oven takana tarkoin valittu laadukas viiniputeli kourassaan ja toisella ei ole edes laseja vaan kaappi täynnä k-menu esanssilitkua. Ja tässä en tosiaan tarkoita olla pinnallinen vaan sitä erilaisuutta. Tollasen tähden tuhoaa meidän hyvän tiimin ja sen, että tässä on monesta mäestä yhdessä noustu ja kaikki nollasta rakennettu. Paitsi tästä ei taideta nousta.
Arvostus kadonnut. En usko edes tuntevani koko miestä. En voi uskoa katumukseen. En mihinkään.
ApJutut tylsiä. Seksi tylsää. Lipitti pelkkää k-menu-siideriä. Kuitenkin juttu jatkui kuukausia eikä jäänyt yhteen kertaan. Mitä helvettiä ap :D. Oikeastiko uskot itsekään tuohon??
No en usko. Vaikkakin tiedän miehen vierailleen siellä vain kerran.
Pointti on se, että tuonko takia mies riskeerasi kaiken. Kaiken!! Ja mun pitäis tyytyä siihen, että so what! Sehän oli tylsää..
Ap
Huoh. Miksi se yksiavioisuus on NIIN tärkeää??
Vierailija kirjoitti:
En kyllä usko hetkeäkään, että sivusuhde ei merkinnyt mitään. Ei kai niitä ylläpidetä, jos eivät merkitse mitään...
Tottakai sivusuhde merkitsee - ja paljon! Siihen on pyritty tai ainakin menty täysillä mukaan, sitä on ylläpidetty pitkiä aikoja, koska se on tuntunut mahtavalta ja hienolta! Suhteen toisen osapuolen mielenkiinnon varmistamiseksi on nähty paljon vaivaa, ehkä lahjoja ja kustannettuja hotellihuoneita. Lisäksi seksiin on panostettu huolella ja haluttu antaa itsestä loistavan rakastajan kuva, kehuttu seksipartneri maasta taivaisiin. Eikä tässä asiassa välttämättä ole valehdeltu, koska seksipartneri on herättänyt mielettömän halun ja voittajan tunteen.
Tätä ei voi tietenkään puolisolle myöntää, koska yritetään vähätellä suhteen merkitystä ja minimoida vahingot. Puoliso kotona ja perhe voi hyvinkin olla se tärkein asia ja ne yritetään säilyttää hinnalla millä hyvänsä. Se vaatii valehtelua, pettäjän rehellisyys johtaa hänelle epäedulliseen lopputulokseen.
Vähän off-topic, mutta missähän on enemmän orpoja katulapsia, Suomessa vai "Afrikan kylissä"? Heräiles nyt. Lapsella ei afrikkalaisissa heimokylissä ole mitään ihmisarvoa. Jos ja kun lapsi kuolee, niin sitä tuskin surraan paria päivää enempää, kun taas länsimaissa suurosa vanhemmista suorastaan elävät lapsiansa varten antaen heille kaiken mahdollisena, ja elämä suorastaan romahtaisi lapsen kuolemaan. Afrikassa lapsia viedään metsään ja jätetään sinne, koska noitatohtori sanoi, että lapsi on syntynyt "huonona päivänä".
Mitkä "parhaat" geenit? Naisten biologia on ihan yhtä moniavioinen, kuin miestenkin, eli tarkoituksena on ollut paritella mahdollisimman monen miehen kanssa kilpailluttaakseen sperma.
Miksi muuten kohdistat viestisi naisille? Kautta aikojen nimenomaan naisten uskottomuuteen on ollut huomattavasti jyrkempi suhtautuminen, kuin miesten. Eli enemmän miehiä on häirinnyt ja häiritsee puolison pettäminen, kuin naisia. Eli miehet ovat tiukkiksia tässä asiassa, eivät naiset.