Työpari pk:ssa kutsuu itseään hoitolapsen äidiksi
Työparini on 3-kymppinen lapseton nainen. Olen todella monissa tilanteissa kuullut kun työparini on sanonut itseään erään hoitolapsen, sanotaan nyt vaikka Hillan äidiksi.
Esim. tänään puettiin lapsia ulos. Työparini auttoi tapansa mukaan Hillaa (ei juuri ole innostunut muiden lasten hoidosta, tekee sen ns. vasemmalla kädellä). Hilla ei saanut housuja jalkaan ja vähän kiukustui. Työpari sanoi, että ei hätää, äiti auttaa.
Suosii tätä Hillaa kokoajan ja monesti katoaa johonkin pikkuhuoneseen lukemaan tai leikkimään Hillan kanssa kaksin.
Tuo on jo pelottavaa ja olen huolissani. Valmistuin keväällä ja tämä on ensimmäinen työpaikkani tällä alalla, joten en oikein tiedä miten pitäisi toimia.
Kommentit (24)
Creepy. Ei taida olla kaikki kunnossa. Saman tien päiväkodin johtajalle ja lapsen äidille ilmoitusta. Maailman sivun on vaille omaa lasta jääneet lastenhoitajat ym epätoivoiset ihmiset kaapanneetkin toisten lapsia omikseen.
Meillä jo ex-anoppi teki tuota että kutsui itseään lapseni äidiksi ja sekin oli liikaa. Takertuvuus lapseen meni ihan sairaalloiselle tasolle ja jouduin moneksi vuodeksi kieltämään vierailut kun lapsikin ahdistui.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli niin paha mieli tästä ja yhdestä edeltävästä kommentista. Kauheaa jos ei lasta ole saanut yrityksilläänkään ja saavat potkut töistä kun rakastavat hoidettavia lapsia kuin omiaan.
Olisin onnessani jos joku välittäisi päiväkodissa niin paljon lapsestani että tuntisivat olevan äiti. En ymmärrä miten siitä että toinen rakastaa lastasi voit hommata tälle ihmiselle potkut?
Jos oikeasti välittää siitä lapsesta niin ei kutsu itseään hänen äidiksi vaan tukee lapsen oikean äidin äitiyttä ja lapsen suhdetta häneen.
Olen itse sairaalassa töissä, ja hoitanut esimerkiksi 3 viikon ikäisestä yli yksivuotiaaksi sairaalassa olluta lasta omahoitajana. Näin lasta enemmän kuin vanhemmat, ja lapsi kiintyi minuun tietysti, ja valitsi vierastaessaan ensisijaisesti minut. Todella välitin tämän lapsen hyvinvoinnista, joten hoidin asian niin että psyk.puoli osallistui lapsen hoitoon osastolla ja äitiä tuettiin kiintymään lapseen ja olemaan hänen kanssaan. Sydän oli kippurassa kun sairauden puolesta viimein pääsi kotiutumaan, tiesin etten välttämättä näkisi häntä enää koskaan, ja olin kantanut sylissä, nukuttanut syöttänyt, hellinyt ja hoivannut yli vuoden tätä pientä ihmistä.
Näin hänet vuoden päästä, ja lapsi viersti ja ujosteli ja hautasi kasvonsa äidin hiuksiin. Se jos mikä teki minut ( ja varmaan äidin ) onnelliseksi
Ihan jäätävää. Missä ihmisten ammatillisuus?!
Aaaaa, syksy on saapunut ja sen myötä päiväkotitrollit. Äidit syyllistyvät kun jättävät lapsensa muiden hoitoon ja sitten pitää keksiä jotain pahaa näistä hoitajista. Ootte te kans.