Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenelläkään kokemusta masennuksesta psykoottisilla piirteillä?
11.08.2016 |
Osaatko sanoa, että miten keskivaikeaa masennusta lievillä psykoottisilla oireilla hoidetaan? Pelottaa kertoa terapeutille ja psykiatrille, koska en yhtään tiedä miten mun vaikeuksiini suhtauduttaisiin. Kun olen yrittänyt netistä etsiä tietoa niin kaikkialla vaan puhutaan siitä miten tämä on erittäin paha juttu ja melkein osastolle joutumisen paikka. Minusta tuo ainakin omalla kohdallani tuntuu liialta yleistämiseltä ja turhalta hysterialta.
Mä kärsin vaan vähän harhaluuloista ja sekavuudesta/ajatusten hitaudesta, ja haluaisin, että nuo otettaisiin huomioon ihan normaalissa terapiassa ilman mitään hysteriaa ja lääkkeiden tuputtamista (monia on kokeiltu, kaikista tulee vaan paskempi fiilis, koska ne tuntuvat vievän pois ne hyvätkin päivät ja positiiviset asiat elämässä, mutta lääkäreillä on jostain syystä vaikeuksia uskoa tätä). Mahtaisiko onnistua?
Kommentit (15)
Kerro lääkärille. Osastolle on tässä taloustilanteessa vaikea päästä ja jos kuuluu niihin onnekkaisiin jotka saavat mielenterveyssairauksiinsa osastohoitoa, siitä saa nauttia maksimissaan pari viikkoa. Jos et ole täysin psykoottinen, tuskin joudut sairaalaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluisitko kertoa vähän tarkemmin sun oireista tässä ketjussa?
No, pelkään, että jotkut tuntemattomat miehet katselevat minua 24/7 kotona ollessani (esim. ne, jotka tekivät täällä putkiremonttia ennen tänne muuttamistani, vakoilukameroilla ja kiikareilla - silloinkin kun säleet ovat kiinni) ja että mun nettikäyttäytymistä tarkkaillaan. Toisaalta tiedän, että tämä on aika hullua ja vaan harhaluuloisuutta mutta toisaalta, mitä jos ainakin osa noista perustuukin ihan oikeaan vaaraan tai tarkkailuun? Käyttäydyn varmuuden vuoksi varovaisemmin.
Sekavuus on lähinnä ajatusten hitautta, sanojen sekoittumista ja sitä, että en usein heti ymmärrä mitä mulle puhutaan ja on vaikea koota ajatuksia.
Masennus ei ole läheskään niin paha kuin ennen ja minulla on tosiaan paljon hyviäkin päiviä. En todellakaan ole vaaraksi itselleni enkä muille ihmisille, ja olen lisäksi 24-vuotias. Eihän täysi-ikäistä voi mihinkään hoitoon pakottaa, jos kuitenkin pärjää arjessa ja tarvitsee vaan pikkasen lisää apua avohoidon puolella? :/
ap
Niin, ja sitä lievää psykoottisuutta tai mitä nyt onkaan ei todellakaan näe ulospäin. Käyttäydyn täysin normaalisti ihmisten ilmoilla eikä kukaan läheisistäni tiedä tästä.
ap
Ikäsi huomioonottaen tuo voisi olla skitsofrenian alkua. Yleensä sairaudentunnottomuus kuitenkin kuuluu asiaan. Ehkä sinun pitäisi keksiä jotain tekemistä, joka saisi ajatuksesi pois noista peloistasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta sinulla ei ole aihetta huoleen. Minulla oli vastaavaa ja paranin siitä 4 vuodessa 25% vuotta kohti.
Kokeile seuraavaa:
- vaihda työpaikka, ota haastava mutta mielenkiintoinen
- muuta toiseen asuntoon
- ota kissa
- syö päivittäin kalsiumia, litiumia, sinkkiä, siis koko vitamiinipäivittäisannos
-ala opiskella iltaisin jotakin, mikä sua kiinnostaa, olkoon sitten Avoin yliopisto ja lääketiede tai oikeustiede (nuo nostaa itsetuntoa kummasti)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluisitko kertoa vähän tarkemmin sun oireista tässä ketjussa?
No, pelkään, että jotkut tuntemattomat miehet katselevat minua 24/7 kotona ollessani (esim. ne, jotka tekivät täällä putkiremonttia ennen tänne muuttamistani, vakoilukameroilla ja kiikareilla - silloinkin kun säleet ovat kiinni) ja että mun nettikäyttäytymistä tarkkaillaan. Toisaalta tiedän, että tämä on aika hullua ja vaan harhaluuloisuutta mutta toisaalta, mitä jos ainakin osa noista perustuukin ihan oikeaan vaaraan tai tarkkailuun? Käyttäydyn varmuuden vuoksi varovaisemmin.
Sekavuus on lähinnä ajatusten hitautta, sanojen sekoittumista ja sitä, että en usein heti ymmärrä mitä mulle puhutaan ja on vaikea koota ajatuksia.
Masennus ei ole läheskään niin paha kuin ennen ja minulla on tosiaan paljon hyviäkin päiviä. En todellakaan ole vaaraksi itselleni enkä muille ihmisille, ja olen lisäksi 24-vuotias. Eihän täysi-ikäistä voi mihinkään hoitoon pakottaa, jos kuitenkin pärjää arjessa ja tarvitsee vaan pikkasen lisää apua avohoidon puolella? :/
ap
Höpsis. Luin äskettäin artikkelin tavallisesta perheenäidistä, jonka koneelle oli hakkeroitu, ja joku friikki katseli vuosikausia läppärin kameran avulla perheen elämää. Huolesi on aivan aiheellinen nykymaailmassa, jossa tekniikka tarjoaa mahdollisuuksia salakuvaamiseen ja katseluun. Artikkelin luettuani oli aivan pakko laittaa teippi läppärin kameran eteen, kun en käytä sitä. En taida olla av:n ainokainen lumihiutale tässä asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tästä tietämättä tein päivittäin myös tätä:
http://www.iltalehti.fi/mieli/2016051621569961_md.shtml?fb_comment_id=3…
Esim kehuin itseäni kun jaksoin täyttää toimeentulotukihakemuksen. Muutamassa kuukaudessa olin jo suht hyvin palkatussa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Kokeile mieluummin jotain vaihtoehtohoitoa. Todennäköisesti paranet nopeammin ja pysyvästi.
Todellakin, itse aion nyt hankkia suippumadonlakkeja, ja kokeilla varovasti pieniä annoksia. Tarttee saada uusia aivoyhteyksiä. Aivoni ovat kovin urautuneet jatkuvista hankalista ajatuksista ja niihin väärin suhtautumisesta.
Tämä olisi tavoite, kuva ilmentää asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä liityn sienestäjäkerhoon. Kertoisko joku missä niitä kasvaa uudenmaan alueella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluisitko kertoa vähän tarkemmin sun oireista tässä ketjussa?
No, pelkään, että jotkut tuntemattomat miehet katselevat minua 24/7 kotona ollessani (esim. ne, jotka tekivät täällä putkiremonttia ennen tänne muuttamistani, vakoilukameroilla ja kiikareilla - silloinkin kun säleet ovat kiinni) ja että mun nettikäyttäytymistä tarkkaillaan. Toisaalta tiedän, että tämä on aika hullua ja vaan harhaluuloisuutta mutta toisaalta, mitä jos ainakin osa noista perustuukin ihan oikeaan vaaraan tai tarkkailuun? Käyttäydyn varmuuden vuoksi varovaisemmin.
Sekavuus on lähinnä ajatusten hitautta, sanojen sekoittumista ja sitä, että en usein heti ymmärrä mitä mulle puhutaan ja on vaikea koota ajatuksia.
Masennus ei ole läheskään niin paha kuin ennen ja minulla on tosiaan paljon hyviäkin päiviä. En todellakaan ole vaaraksi itselleni enkä muille ihmisille, ja olen lisäksi 24-vuotias. Eihän täysi-ikäistä voi mihinkään hoitoon pakottaa, jos kuitenkin pärjää arjessa ja tarvitsee vaan pikkasen lisää apua avohoidon puolella? :/
ap
Höpsis. Luin äskettäin artikkelin tavallisesta perheenäidistä, jonka koneelle oli hakkeroitu, ja joku friikki katseli vuosikausia läppärin kameran avulla perheen elämää. Huolesi on aivan aiheellinen nykymaailmassa, jossa tekniikka tarjoaa mahdollisuuksia salakuvaamiseen ja katseluun. Artikkelin luettuani oli aivan pakko laittaa teippi läppärin kameran eteen, kun en käytä sitä. En taida olla av:n ainokainen lumihiutale tässä asiassa.
No, on mullakin ollut teippiä läppärin kameran edessä jo varmaan 10 vuotta. :D Se ei oikein liity tähän ongelmaan.
Tarkoitin nettikäyttäytymisen tarkkailemisella lähinnä sellaista, että joku virallisempi taho sitä tekisi. Ja että mua katseltaisiin esim. kylppärin peilin sisään rakennetulla vakoilukameralla jonkun random miehen/pervon toimesta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta sinulla ei ole aihetta huoleen. Minulla oli vastaavaa ja paranin siitä 4 vuodessa 25% vuotta kohti.
Kokeile seuraavaa:
- vaihda työpaikka, ota haastava mutta mielenkiintoinen
- muuta toiseen asuntoon
- ota kissa
- syö päivittäin kalsiumia, litiumia, sinkkiä, siis koko vitamiinipäivittäisannos
-ala opiskella iltaisin jotakin, mikä sua kiinnostaa, olkoon sitten Avoin yliopisto ja lääketiede tai oikeustiede (nuo nostaa itsetuntoa kummasti)
Kiitos vinkeistä, etenkin kolme viimeistä tuntuvat mahdollisilta!
Toisille kommentoijille, en oikeastaan ole kiinnostunut tuollaisista vaihtoehtohoidoista. Suoraan sanottuna, en usko niihin tällaisten asioiden yhteydessä. Tarvitsisin mielestäni nimenomaan keskusteluterapiaa ja esim. toimintaterapiaa.
ap
Jos olisit psykoottinen, et tiedostaisi olevasi psykoottinen. Mene vaan rohkeasti lääkärille, vaikutat olevan ihan kunnossa kun pystyt analysoimaan tilannettasi. Ehkä tarvitset muuta mietittävää tai sopivan lääkityksen masennukseen. Myös liikunta on oiva apu ja oikeanlainen ravinto. Tuttavallani oli kunnon hevoskuuri lääkkeitä, pakkohoitojakso, oli aivan raivohullu. Antipsykoottisia useampaa lajia, masennuslääkkeitä ym. Kaveri oli ihan zombie. (Tämä ei tapahtunut Suomessa) Meni melkein vuosi kun sitten pääsi lääkkeistä eroon (tai ainakin pääsi jaloilleen, paljolti juuri liikunnan ansiosta). Ei ole ihan ok vieläkään mielestäni mutta pärjää. Parempi hakeutua lääkärille ennen kuin tilanne on paha ja tarvitaan tosiaan osastojakso tai raskas lääkitys. Sinänsä huolesi vakoilusta on ihan aiheellinen, ihmisiä vakoillaan jopa itkuhälyttimien/vauvan valvontakameroiden kautta, nettihakkereiden kulta-aikaa kun eletään. Onhan näistä uutisia ollut.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2015042519582115_ul.shtml
http://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/109435-nyt-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ap:n oireet hyvin, minulla on ollut masentuneena psykoosissa samankaltaisia pakkoajatuksia ja luultavasti tulee olemaan tulevaisuudessakin. Tunnistan nykyään, kun alan vajota psykoosiin. Olen saanut apua lääkkeistä ja terapiasta sekä ystävien vetoavusta silloin kun pelottaa olla ajatusten kanssa yksin. Olen ollut osastohoidossakin, mutta mainitsemani keinot auttavat minua parhaiten.
Alue: Aihe vapaa
Kokeile mieluummin jotain vaihtoehtohoitoa. Todennäköisesti paranet nopeammin ja pysyvästi.