Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä neuvoksi? Naiseni ei aio ottaa sukunimeäni avioituessamme, olen loukkaantunut
11.08.2016 |
Olen menossa pitkäaikaisen naisystäväni kanssa pian naimisiin, ja nainen ilmoitti ettei aio ottaa minun sukunimeäni kun menemme naimisiin. Perusteluksi hän esitti, että kyseinen tapa on hänen mielestään täysin turhanpäiväinen ja nimenmuutoksista aiheutuisi vain ylimääräistä vaivaa.
En ymmärrä naiseni ajatustenjuoksua yhtään. Olemme perustamassa _perhettä_, ja perheenjäsenet kulkevat käsittääkseni yhdellä ja samalla sukunimellä. Millainen perhe muka olisi sellainen, jonka jäsenet eivät kulje samalla sukunimellä? Meillä on vieläpä lapsi minun sukunimelläni, joten en tosiaankaan tajua miksei nainen haluaisi ottaa nimeäni! Naiseni ei halua muuttaa nimeä miksikään. Ei halua yhdysnimeä, ei minun nimeäni, ei kokonaan uutta nimeä, ei mitään. Kaiken lisäksi hän ei halua myöskään, että minä ottaisin hänen nimensä sillä hänen sukunimensä ei hänen mielestään sopisi minulle ja olisin muka tossukka...
Haluan naiseni ottavan minun nimeni, miten voisin suostutella hänet ottamaan nimeni? Vai mitä minun pitäisi sitten tehdä, mielestäni perheellä on oltava yksi ja sama nimi? Mies27
Kommentit (66)
Kuka enää ottaa miehen sukunimen? Täysin turhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin vain sanoa, että rakastan miestäni syvästi, uskon, että hän on minulle se oikea ja vakaa aikomukseni on viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Silti naimisiin mennessämme minulle ei tullut mieleenkään vaihtaa sukunimeäni hänen nimeensä. Nämä asiat eivät liity toisiinsa monenkaan ihmisen mielessä. Toivottavasti tämä helpottaa!
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa, että minäkään en ymmärrä tuollaista. Jos löytäisin elämäni miehen, todellakin antautuisin hänelle kaikesta sydämestäni ja ilmaisisin sen mm. ottamalla hänen sukunimensä . Se ei veisi itsellisyydestäni tippaakaan vaan tuntuisi sydämessä hyvältä.
N47
Ai siinäkin tapauksessa, että nimi olisi tyyliä Veripää, Sikiö, Kakkinen tai Lällä? Salli mun nauraa.
Toinen N47
selvääkin selvemmin keksitty tarina.
No en minäkään ottanut. Ihan hassultahan se tuntuisi. Kuulun kuitenkin edelleen omaan lapsuudenperheeseeni enemmän kuin mieheni lapsuudenperheeseen. Lisäksi olen tehnyt uraa sukunimelläni, joka on hieman erikoinen ja jää hyvin ihmisten mieleen. Sukunimi on myös harvinainen ja haluan että se säilyy. Mieheni taas on ihan tavallinen Virtanen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en aijo ottaa miehen sukunimeä, sillä siitä tulee mieleen että mies muka omistaisi naisen
Off topic: aio. Ei aijo. Sori, mutta saan näppylöitä tuosta.
Pitäiskö tänne kirjottaa jotai kirjakielt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en aijo ottaa miehen sukunimeä, sillä siitä tulee mieleen että mies muka omistaisi naisen
Off topic: aio. Ei aijo. Sori, mutta saan näppylöitä tuosta.
Taidat näköjää nipottaa joka asiasta. Eli täällä ei saa kirjoittaa "mun" "sun" ym. Murteita. Vain kirjakieltä. Selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet liian jäykkä ajattelussasi. Minä pidin oman nimeni ja mies omansa. Olemme silti aviopari. Mieheni sukunimi on niin yleinen ja omani huomattavasti harvinaisempi, joten en halunnut vaihtaa. Nimestäni olisi tullut tosi persoonaton. Lisäksi otti aivoon se miehen asenne, että hän ei missään tapauksessa voisi ottaa naisen sukunimeä. Minulle se ei ole noin ehdoton asia, mutta tuo periaate vahvisti sen, että pidin nimeni. Se on siinäkin mielessä viisasta, että jos aikojen päästä ei enää tullakaan juttuun, ei tarvi taas vaihtaa nimeä.
Käsi sydämelle: onko sinusta tärkeämpää olla oikeassa vai naimisissa? Jos aiot pysyä naimisissa, sinun tulee oppia joustavammaksi. Jos jo tuosta saat aikaan noin suuren kriisin, miten te ikinä pysytte yhdessä kun tulee oikeat vastoinkäymiset eteen? Rakkautta ja yhteenkuuluvuutta ei mitata nimillä, vaan jokapäiväisillä sanoilla ja teoilla, joilla etsitään sen toisen etua. Ei omaa. Jos haluat yhteisen nimen kaikille, otat hänen nimensä ja sanot, että tunkekoon tossukka-mielipiteen sinne, minne päivä ei paista. Se nimittäin ei ole tossukkaa ottaa vaimon nimi, vaan se on samanarvoinen valinta kuin sekin, että vaimo otta miehen nimen tai yhdessä valitaan joku yhdistelmä, tai keksitään ihan uusi nimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsekään en aijo ottaa miehen sukunimeä, sillä siitä tulee mieleen että mies muka omistaisi naisen
Niin, isä omistaa. Minusta ap: n ei kannata mennä naimisiin. Avioliitto on äärimmäisen huono juridinen kauppa miehelle. Jos ei halua edes nimeä, niin mitä järkeä?
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ottanut. Ihan hassultahan se tuntuisi. Kuulun kuitenkin edelleen omaan lapsuudenperheeseeni enemmän kuin mieheni lapsuudenperheeseen. Lisäksi olen tehnyt uraa sukunimelläni, joka on hieman erikoinen ja jää hyvin ihmisten mieleen. Sukunimi on myös harvinainen ja haluan että se säilyy. Mieheni taas on ihan tavallinen Virtanen.
Jep, sama homma.
Ja onhan niiden korttien yms. vaihtamisessa myös oma hommansa.
Lasten sukunimi arvottiin ja arpa napsahti minun sukunimeeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen naimisiinmenoa olin täysin varma että en ikinä voisi ottaa miehen sukunimeä, mutta jostain syystä sen kuitenkin otin. Heti häiden jälkeen alkoi ahdistaa, ihan kun olisin menettänyt viimesenkin itsenäisyyden ja tuntui kun olisin vain joku miehen jatke, nimeä myöten.
Avioliitto päättyi kyllä sittemmin eroon ja otin heti oman nimeni takaisin.
Mutta ei tuo nimenvaihto ole mikään pikkujuttu. Ajokortti, passi, pankkikortti ym.ym.ym menee uusiksi eikä se mitään halpaa lystiäkään ole. Jos vielä joskus naimisiin menen, niin en ikinä enää ota miehen sukunimeä.
Ap:n tuleva vaimo on fiksu kun ei mihinkään nimenvaihtopelleilyihin lähde, vaikka provohan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Eihän islantilaisillakaan ole samaa sukunimeä perheessä
Vähän eri asia sikäli, että islantilaisilla ei ole (muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta) sukunimiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota sinä hänen sukunimensä?
No siis nainen ei edes halua, että minä otan hänen nimensä. Olen ehdottanut asiaa jo. Mies27
Sun naisesi ei ole omaisuuttasi! Hän pitää sukunimensä ettei tarvitse nyt vaihtaa nimeä ja taas uudestaan kun eroatte.
Kun menin nuorena naimisiin, halusin ilman muuta pitää nimeni, joka on harvinainen ja pidin sitä myös kauniimpana kuin miehen nimeä. Parin vuoden avioliiton jälkeen erottiin.
Kun tuosta kuusi vuotta myöhemmin, jo paljon aikuisempana, menin uudestaan naimisiin, halusin ilman muuta mieheni nimen, vaikka sillä nimellä on Suomessa satoja ihmisiä, kun taas tyttönimelläni reilusti alle kymmenen. Mutta silloin tuntui erilaiselta. Halusin nimenomaan kuulua miehelleni ja olin ylpeä siitä, että minusta on tulossa rouva Miehennimi. Vieläkin olen miehestäni ylpeä ja ylpeänä kannan hänen nimeään. Ja ollaan oltu nyt 16 vuotta naimisissa.
Se minkä nimen haluaa pitää on ennen kaikkea tunnejuttu, ei sitä voi selittää. Jos on urallaan tullut tunnetuksi tietyllä nimellä, niin on ihan ymmärrettävää halua jatkaa sillä nimellä. Mutta meillä tavan tallaajilla kyse on enemmän tunneasiasta. Ei se ajokortin ja passin sun muiden vaihtaminen ole iso juttu, jos haluaa miehen nimen. Nuo ovat tekosyitä tilanteessa, jossa ei muutenkaan halua miehen nimeä.
Miten se voi tulla vasta nyt puheeksi?
Vierailija kirjoitti:
No en minäkään ottanut. Ihan hassultahan se tuntuisi. Kuulun kuitenkin edelleen omaan lapsuudenperheeseeni enemmän kuin mieheni lapsuudenperheeseen. Lisäksi olen tehnyt uraa sukunimelläni, joka on hieman erikoinen ja jää hyvin ihmisten mieleen. Sukunimi on myös harvinainen ja haluan että se säilyy. Mieheni taas on ihan tavallinen Virtanen.
Joku ehtikin jo kirjoittaa ajatukseni.
Vierailija kirjoitti:
Luettelemistasi vaihtoehdoista taisi jäädä puuttumaan se, että Sinä Ap ottaisit itsellesi yhdistelmä nimen. - Ei se silloin tietenkään tarkoita, että kaikilla perheen jäsenillä olisi yhteinen nimi, mutta iaka lähelle pääsisi kuitenkin, kun olisi ainakin osakisi yksi nimi, joka olisi kaikilla. Muta, mutta e perheenjäsenten tarvitse kaikkien kulkea samalla nimellä. Miksi pitäisi?
En haluaisi yhdistelmänimeä, siitä tulisi mielestäni todella pitkä ja hankala eikä kuulostaisi hyvältä. Mielestäni perheessä nimenomaan kuuluu olla sama nimi, jotta perhe olisi yhtenäinen. Mies27
Alue: Aihe vapaa
Off topic: aio. Ei aijo. Sori, mutta saan näppylöitä tuosta.