Mikä neuvoksi? Naiseni ei aio ottaa sukunimeäni avioituessamme, olen loukkaantunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en aijo ottaa miehen sukunimeä, sillä siitä tulee mieleen että mies muka omistaisi naisen

Niin, isä omistaa. Minusta ap: n ei kannata mennä naimisiin. Avioliitto on äärimmäisen huono juridinen kauppa miehelle. Jos ei halua edes nimeä, niin mitä järkeä?

Täh? Omistaako miehen isä miehen, jos miehellä on hänen sukunimensä? Vai sittenkin isän isä, jos on vielä hengissä?

Minä olen saanut sukunimeni isältäni, ja se on nyt (tai ollut syntymästäni saakka) minun nimeni ihan yhtä paljon ja samassa merkityksessä kuin mitä se on isäni nimi (olen nainen), samoin kuin mieheni sukunimi on hänen nimensä, vaikkakin myös hänen isänsä nimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luettelemistasi vaihtoehdoista taisi jäädä puuttumaan se, että Sinä Ap ottaisit itsellesi yhdistelmä nimen. - Ei se silloin tietenkään tarkoita, että kaikilla perheen jäsenillä olisi yhteinen nimi, mutta iaka lähelle pääsisi kuitenkin, kun olisi ainakin osakisi yksi nimi, joka olisi kaikilla. Muta, mutta e perheenjäsenten tarvitse kaikkien kulkea samalla nimellä. Miksi pitäisi? 

En haluaisi yhdistelmänimeä, siitä tulisi mielestäni todella pitkä ja hankala eikä kuulostaisi hyvältä. Mielestäni perheessä nimenomaan kuuluu olla sama nimi, jotta perhe olisi yhtenäinen. Mies27

No, sitten sun täytyy joko

a) ottaa naisen nimi

b) olla menemättä naimisiin ja erota naisesta koska mielestäsi ette voi olla perhettä ilman yhteistä nimeä

c) uudistaa käsityksesi perheestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekään en aijo ottaa miehen sukunimeä, sillä siitä tulee mieleen että mies muka omistaisi naisen

Off topic: aio. Ei aijo. Sori, mutta saan näppylöitä tuosta.

Taidat näköjää nipottaa joka asiasta. Eli täällä ei saa kirjoittaa "mun" "sun" ym. Murteita. Vain kirjakieltä. Selvä.

Aijo on väärin kirjoitettu. Jos vertaat sanaan mun, se olisi kuin kirjoittaisi mvun. Mielestäsi varmaan on ihan ok kirjoittaa myös olumpialaiset tai rönkten.

Asiaan. Tavallaan ymmärrän ap:ta. Minullekin oli tärkeää, että minulla ja miehellä on yhteinen sukunimi. Koin, että yhteinen nimi kertoo siitä että kuulumme samaan yksikköön. Mitään todellista faktapohjaa asialla ei kuitenkaan ollut, nimi kun ei sitä yksikköä tee eikä hajoita, kyse oli puhtaasti romanttisesta hömpötyksestä, romantisoiduista mielikuvista. Huvittava lopputulema oli se, että mies ja jopa appiukko myöhemmin tirauttivat pari kyyneltä kiittäessään minua siitä, että otin mieheni sukunimen. Minä kun en edes tajunnut asian olevan kiittämisen arvoinen. Nimestä ei kuitenkaan oikeasti voi tehdä tuollaista kynnyskysymystä. Suomessa ihmisellä on oikeus päättää omasta nimestään, ja se on vaan hyväksyttävä tai etsittävä joku jolla on samanlainen ajatusmaailma.

Otin mieheni nimen koska minusta se tuntui hauskalle. Nyt jos pitäisi päättää niin ottaisin yhdistelmänimen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luettelemistasi vaihtoehdoista taisi jäädä puuttumaan se, että Sinä Ap ottaisit itsellesi yhdistelmä nimen. - Ei se silloin tietenkään tarkoita, että kaikilla perheen jäsenillä olisi yhteinen nimi, mutta iaka lähelle pääsisi kuitenkin, kun olisi ainakin osakisi yksi nimi, joka olisi kaikilla. Muta, mutta e perheenjäsenten tarvitse kaikkien kulkea samalla nimellä. Miksi pitäisi? 

En haluaisi yhdistelmänimeä, siitä tulisi mielestäni todella pitkä ja hankala eikä kuulostaisi hyvältä. Mielestäni perheessä nimenomaan kuuluu olla sama nimi, jotta perhe olisi yhtenäinen. Mies27

Meidän perhe on  niin yhtenäinen kuin vain perhe voi olla ja meillä mies on omalla nimellään ja minä ja lapset minun nimellä. Se ei mitenkään vaikuta perheen normaaliin arkeen tai yhtenäisyyteen.

Ratkaisu: Etsi nainen, jolla on samanlainen arvomaailma kuin sulla.

Ihmettelen suuresti jos joku vielä vaihtaa naimisiin mennessä nimensä. Mitä järkeä siinä on? 

Vierailija kirjoitti:

Olen menossa pitkäaikaisen naisystäväni kanssa pian naimisiin, ja nainen ilmoitti ettei aio ottaa minun sukunimeäni kun menemme naimisiin. Perusteluksi hän esitti, että kyseinen tapa on hänen mielestään täysin turhanpäiväinen ja nimenmuutoksista aiheutuisi vain ylimääräistä vaivaa.

En ymmärrä naiseni ajatustenjuoksua yhtään. Olemme perustamassa _perhettä_, ja perheenjäsenet kulkevat käsittääkseni yhdellä ja samalla sukunimellä. Millainen perhe muka olisi sellainen, jonka jäsenet eivät kulje samalla sukunimellä? Meillä on vieläpä lapsi minun sukunimelläni, joten en tosiaankaan tajua miksei nainen haluaisi ottaa nimeäni! Naiseni ei halua muuttaa nimeä miksikään. Ei halua yhdysnimeä, ei minun nimeäni, ei kokonaan uutta nimeä, ei mitään. Kaiken lisäksi hän ei halua myöskään, että minä ottaisin hänen nimensä sillä hänen sukunimensä ei hänen mielestään sopisi minulle ja olisin muka tossukka...

Haluan naiseni ottavan minun nimeni, miten voisin suostutella hänet ottamaan nimeni? Vai mitä minun pitäisi sitten tehdä, mielestäni perheellä on oltava yksi ja sama nimi? Mies27

Ota naisesi nimi.

jätä se emakko

Yleisesti ottaen olen oman nimen pitämisen kannalla, säästyy korttien vaihtamisrumbalta jne. Mutta itse aion kyllä ottaa seurustelukumppanini nimen jos/kun menemme naimisiin.

Syynä ihan vain se, että inhoan omaa sukunimeäni: ääkkösiä (matkustelen paljon, ulkkiksille hankalia), toistakymmentä kirjainta, ja minua on koko ikäni nälvitty enemmän tai vähemmän rumasta sukunimestäni. Keski-ikäisten naisten ("fiksut aikuiset"!) ah niin hauskat vitsit ja väännökset nimestäni ovat pahimpia, ne saavat aina pahalle mielelle. Yhtään hauskaa läppää en ole nimestäni kuullut. Lapset sentään jättävät useammin vitsit väliin ja vain nauraa räkättävät.

Nykyiselläni taas on kieltämättä yleisempi eli "tylsempi", mutta mielestäni huomattavasti kauniimpi nimi. Ei ääkkösiä ja viisi kirjainta, helppo lausuakin (nykyisin kun joudun omaa nimeäni tavaamaan useamman kerran ennen kuin virkailija saa kirjoitettua sen oikein jättämättä yhtään kirjainta välistä tms.)

Vähän vastaavat nimet esimerkeiksi: minä olen "Nännimäinen" ja kumppanini "Lahti".

"Perheellä pitää olla yksi nimi" . Pah. Tosi vanhoollinen ei tee äpäriä. Ei ihme, ettei naisesi halua nimeäsi, kun halusit tehdä hänestä kunniattoman, etkä säästänyt seksiä avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luettelemistasi vaihtoehdoista taisi jäädä puuttumaan se, että Sinä Ap ottaisit itsellesi yhdistelmä nimen. - Ei se silloin tietenkään tarkoita, että kaikilla perheen jäsenillä olisi yhteinen nimi, mutta iaka lähelle pääsisi kuitenkin, kun olisi ainakin osakisi yksi nimi, joka olisi kaikilla. Muta, mutta e perheenjäsenten tarvitse kaikkien kulkea samalla nimellä. Miksi pitäisi? 

En haluaisi yhdistelmänimeä, siitä tulisi mielestäni todella pitkä ja hankala eikä kuulostaisi hyvältä. Mielestäni perheessä nimenomaan kuuluu olla sama nimi, jotta perhe olisi yhtenäinen. Mies27

Niin että ette tähänkään asti ole olleet yhtenäinen perhe? Miksi oot lapset tehnyt rikkonaiseen perheeseen? Ei kovin vastuullista! No joojoo, hassunhauska provo oli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakko sanoa, että minäkään en ymmärrä tuollaista. Jos löytäisin elämäni miehen, todellakin antautuisin hänelle kaikesta sydämestäni ja ilmaisisin sen mm. ottamalla hänen sukunimensä avioituessa. Se ei veisi itsellisyydestäni tippaakaan vaan tuntuisi sydämessä hyvältä.

N47

Jos löytäisit... Vanhapiika jossittelee.

Niinpä. Tarpeeksi hyvää miestä ei ole helppo löytää enkä tyydy keskinkertaiseen suhteeseen. Kenenkään ei pitäisi tyytyä!

Unohda avioliitto ja jatkakaa avoparina.

sulle-mulle kirjoitti:

Unohda avioliitto ja jatkakaa avoparina.

Kannatan. Avioliitossa ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. Anna naisen jatkaa isän tyttönä. Ota yhteiselon ilot ilman vastuita, jotka ei sinulle kuulu. Avioliitot kuuluu 1900 luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Harmillinen pulma mutta nykyään monet naiset tykkäävät pitää oman nimensä. Olen kyllä sun kannalla, otin aikoinaan mieheni nimen eikä siitä mitään haittaa ole ollut.

Tai sitten naiset ovat palanneet vanhoihin perinteisiin, kun säilyttävät oman sukunimen, sillä miehen sukunimen ottaminen avioliitoon mennessä on kyllä hyvin lyhyet perinteet ja muistaakseni tuli pakolliseksi 1930-luvulla.

Avioliitto tekee eroamisen taloudellisesti houkuttelevaksi vaihtoehdoksi naiselle. Yhdenkään miehen ei pitäisi suostua siihen.

Jätä se sika!! Ei ole sinun arvoisesi!

Vierailija kirjoitti:

sulle-mulle kirjoitti:

Unohda avioliitto ja jatkakaa avoparina.

Kannatan. Avioliitossa ei kertakaikkiaan ole mitään järkeä. Anna naisen jatkaa isän tyttönä. Ota yhteiselon ilot ilman vastuita, jotka ei sinulle kuulu. Avioliitot kuuluu 1900 luvulle.

Minä haluan naimisiin. Haluan, että olemme myös yhteiskunnan silmissä perhe. Haluan myös saada lisää lapsia, mutta vasta kun olen naimisissa. Mies27

Ap:n ja tyttöystävänsä on syytä käydä avomielinen ja rehellinen keskustelu arvoistaan. Ap on ehkä perinteisempien arvojen kannattaja kuin tyttönsä, ja nimiasia tässä vain yksi sen ilmenemismuoto. Ap:n kannattaa samalla rehellisyydellä tutkiskella itseään, ettei motiivi oman nimensä antamiseksi sittenkin olisi perinteen ja perheyhteyden korostamisen asemasta yritys omistaa ja hallita tulevaa vaimoaan. Me ulkopuoliset emme voi sitä tietää.