Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli ilmoittaa asiattomaksi tämän trollin takia mutta en halua missään nimessä että koko ketju poistuu :\

ilmoita vaan..varsinkin se lsd:n käyttö ja henkisesti heikoilla olevien ihmisten neuvominen....

on todella vastuutonta

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli ilmoittaa asiattomaksi tämän trollin takia mutta en halua missään nimessä että koko ketju poistuu :\

Eikö teidän henkisesti parempien ihmisten pitäisi hyväntahtoisesti naurahtaa trollien hyökkäyksille? Eiväthän ne satuta teitä mitenkään ja ne voi vikkelästi skrollata yli.

Vierailija kirjoitti:

Tekisi mieli ilmoittaa asiattomaksi tämän trollin takia mutta en halua missään nimessä että koko ketju poistuu :\

voit aloittaa UUDEN!!

muista jättää oma elämä vertaukset pois ..niin saat lisää seuraajia

lsd??? kirjoitti:

käyttäjä 102

On tuosta intensiivisimmästä pimeän yön kokemukesta jo kymmenisen vuotta. Oli ennen LSD:n käyttämistä, paljon ennen. Olen 42-vuotias.

En minä koe lähteneeni eroon kristinuskosta. Mutta kieltämättä näen esim. Jeesuksen opetukset niin eri tavalla kuin useimmat nykyajan kristityt, että ymmärrän että heidän mielestään en ole kristitty ollenkaan. Niin voi vapaasti ajatella, eikä se millään tavalla minua loukkaa tai häiritse, enkä ala puolustella kristittyyttäni. Minä olen mikä olen, eikä siihen vaikuta mitkään ihmisten minuun lyömät leimat, joten mitäpä niistä väittelemään.

Joku on flipannut ja pahasti onkin, kun lukee näitä ketjun viimeisimpiä viestejä. Tarkoituksensa on ilmeisesti saada kristitty mystikko vaikuttamaan sekopäältä mutta ei tajua, että hän tässä sekaisin on.

Vierailija kirjoitti:

KM, mitä ajattelet kvanttifysiikasta ja -mekaniikasta?

Hyvin mielenkiintoisia tutkimusaloja, joiden havainnoilla on ollut hyödyllinen vaikutus myös hengellisyydelle siinä mielessä, että maailmankaikkeus joka hetken jo näytti pelkältä melko tylsältä mekanistiselta koneelta, alkoi näyttäytyä eri valossa. Kvanttimaailma voi olla myös innoittaja metafyysiselle pohdinnalle, ja käyttävät jotkut tällaista "kvanttispirituaalisuutta" tienään hengelliseen heräämiseenkin.

Siinä ei ole mitään vikaa, kunhan ymmärretään että kyseessä ei kuitenkaan ole tieteellinen todistus esim. Jumalasta, tietoisuuden kaikkiallisuudesta, manifestaation mahdollisuuksista tms. Tosiasia kun on, että kvanttifysiikan ilmiöistä ei voida nykytiedoin mitenkään matemaattisluontoisesti suoraan johtaa hengellisiä asioita, jotka siis nyt olisivat pois uskon alueelta ja tieteen todistamia. Valitettavasti hyvin monet kirjoittajat yrittävät väittää tällaista, mikä ei edistä hengellisyyden asiaa yhtään. Kun vielä näitä olevinaan tieteellisiä todistuksia tekevät ihmiset jotka eivät ole lainkaan päteviä niitä tekemään, lopputulokset on usein melko noloja. Innokkaat kvanttispiritualistit vievät tieteellisesti ajattelevia ja koulutettuja tuttujaan johonkin new age elokuvaan jossa puhutaan näistä kvantti-ilmiöistä, ja innostumisen sijaan lopputulos voikin olla, että ei mitä paskaa, eivät ne edes ymmärrä mikä on esim. Heisenbergin epätarkkuusperiaate ja kuitenkin käyttävät sitä todistelemaan väitteitään, ja lisää samanlaisia väärinymmärryksiä. 

Kvanttijutut on myös muoti-ilmiö. On kvanttiparantamista ja ties mitä. Sanan kvantti voi vain lätkäistä harjoittamansa asian eteen niin se on heti modernimpi ja vetoaa joihinkin niihin, joiden mielestä vaikka yksisarvisterapia olisi täysin järjetön ajatus. Tosiasiassa voi olla että kvanttifysiikkaan olevinaan perustuvan terapian tieteellinen pohja on ihan täysin yksisarvisterapiaa vastaava. En ole siis itse sitä mieltä että hengellisillä asioilla pitäisi olla tieteellistä perustaa, mutta on väärin väittää että niillä olisi, jos ei tieteen säännöin sitä ole. (Jatkan vielä toiseen postaukseen eräästä lukemastani tämän alan opettajista)

Kvanttiaiheesta vielä erityiskäsittelyyn Joe Dispenza, koska hän on hyvin suosittu opettaja ja olen lukenut yhden hänen kirjansa. Kirja oli erikoinen sekoitus kansantajuista kvanttifysiikkaa, psykologiaa, Vetovoiman lakia (perusteltuna kvanttifysiikalla) ja spiritualiteettia. 

Kirjasta löytää esimerkiksi esittelyjä kvanttitasolla havaituista ilmiöistä, mutta sitten vedetään mutkat suoriksi ja väitetään että ihminen tuosta vaan voi saada sellaiset ilmiöt ilmenemään myös makrokappaleiden maailmassa. Ihmisen elämä voi muuttua millaiseksi vaan, kunhan oppii "suuntaamaan havainnoijan vaikutuksen ja romahduttamaan aaltofunktion juuri sellaiseksi todellisuudeksi, jonka haluaa". En itse asiassa ole varsinaisesti edes niinkään väitettä vastaan, vaan sitä vastaan, että edelleen annetaan käsittää että kyseessä on tieteen piirissä oleva asia, jotain todistettua. 

No, jos ajatellaan että Dispenza olisi oikeassa, ja tuo olisi mekanismi jolla haluttujen asioiden manifestaatio tapahtuu maailmassa, niin hänellä on varmasti antaa jokin (väistämättä mystinen ja metafyysinen, ei tieteellinen) keino, jolla tämän voi saada aikaan? Pieni epäkliimaksi on, että pitäisi alkaa vatvoa millainen ihminen on, millaisena esiintyy muille, mitä osia persoonallisuudesta pitäisi kehittää ja sen sellaista. Tunnustaa minää rajoittavat tunnetilat julkisesti, antautua suuremmalle voimalle ja antaa sen ratkaista ongelmat. Myös perus meditaatiota opetetaan. Nämä kaikki ovat ihan ok ja monelle hyödyllisiä, mutta se kvanttifysiikkaosuus oli kyllä aivan irrallinen ja tarpeeton. Puhumattakaan siitä että oikeastaan pitäisi ostaa kirjan tekijän "oikealla tavalla aivoaaltoja synkronoivia" meditaatioita äänikirjoina tai mennä maksullisiiin tilaisuuksiin, eikä vain meditoida ja pohtia tunne-elämäänsä itsekseen. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko vihdoin vastata kysymykseen miksi se "rakastava ykseys" pistää meidät leikkimään tällaista sairasta leikkiä, jossa me "illuroristisesti kärsimme"? Tähän ei saa ikinä mitään oikeaa vastausta, vaan aina sitä samaa tekofilosofista paskaa, joka ei vastaa mihinkään.

Ei, en voi antaa sinulle mitään sellaista käsitteellistä vastausta, mitä et torjuisi tekofilosofisena paskana.

Mutta sinä olet se rakastava ykseys pohjimmiltasi. Kysy sitä omasta sisimmästäsi.

Samaistun enemmän kaiken polttavaan vihaan. Ihmiset ovat vastenmielisiä tekopyhiä paskoja enkä ikinä halua kuulua mihinkään "ykseyteen" heidän kanssaan. Mitä se oma sisinpäni vastaisi?

"Antakaa heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät". Se ei tarkoita vain sitä, etteivätkö ihmiset tietäisi tekevänsä väärin. Useimmiten ihmiset ovat ikäviä ei niinkään perimmäisestä satuttamisen halusta vaan omasta stressistä, omista aroista paikoista ja menneisyyden haavoista, peloista jne käsin. Mutta on niitäkin, jotka sanoisivat, että kylläpäs minä tiesin ihan tarkkaan mitä tein, ja se oli sille ihan oikein!

Pohjimmiltaan ei-tietäminen on sitä, ettei koe olevansa yhtä olemusta niiden muiden kanssa. Silloin on helppo nähdä toinen vihollisena ja uhkana, jonain täysin toisena jonka haluaisi jopa tuhota. Jos kokee olevansa samaa henkeä ja elämää "vihollisenkin" kanssa, ei häntä voi samalla tapaa vihata. Se on enemmänkin kuin joku oma ruumiinosa olisi kipeä ja tuottaisi vaivaa, mutta enemmän sitä toivoisi että sen saa kuntoon kuin haluaisi poistaa sen kokonaan saati vahingoittaa sitä lisää. 

Kuten monessa asiassa tässäkin on vaiheita. Myötätunto sen kautta, että tietää että itselläkin ihmisenä on omat puutteet ja epämiellyttävät piirteet on usein ensimmäisiä airuita. Tai sen ymmärtäminen, että elämä on kaikille vaikeaa, joten käy sääli kaikkia täällä rämpiviä ihmisiä, niitäkin jotka kiukuttelee kovasti. Hengen tai olemisen tason ykseyden kokeminen tai toisen näkeminen hengellisessä tosiolemuksessaan persoonan naamion takaa helpottavat asiaa vielä huomattavasti, mutta se on jotain mistä kaikki eivät ole kiinnostuneita, tai johon päästäkseen eivät jaksa kilvoitella. Ja se on ihan ok niin, kyllä myötätuntoinen ihminen voi olla ilmankin.

Myötätunnossa on myös järkeä oman itsen kannalta, sillä jatkuva vastustaminen ja vihaaminen syö sielua ja vie energiaa. Jotkut päätyvät siksi esim. anteeksiantoon pääosin itsekkäistä syistä, ei siksi että heitä erityisemmin kiinnostaisi väärintekijän hyvinvointi vaan siksi, etteivät he halua enää itse kantaa sitä synkkää energiaa jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Huomentapäivää. Haluaisin kysyä sellaista, että miksi on olemassa lapsia jotka elävät vain muutaman vuoden? Osa heistä ilmaisee joillakin sanoilla vanhemmilleen, että he lähtevät pian tästä fyysisestä maailmasta ja näin tapahtuu. Eräs pieni poika oli sanonut lähtevänsä tähtiin mumman luokse pian. Ovatko nämä niitä "vanhoja" sieluja? Eli sekin oli sielutasolla suunniteltu?

Ymmärrän kyllä, että kuitenkin kannattaa juuri nyt tässä hetkessä tehdä ne tietynlaiset muutokset ajattelutavassa ym. Jos näin voisi sanoa.

Kaikki sielut ovat yhtä vanhoja tai nuoria kuin Olevaisuus ja Ikuisuus itse, koska ne ovat osa sitä. Mutta kyllä, jotkut tulevat tänne kokemaan vain lyhyen visiitin. Tällaisissa tapauksissa, joissa kuoleva lapsi tietää lähtevänsä ja hyväksyy sen, todennäköisesti se kehitystehtävä jota hän tuli tekemään on juuri se, että lähtee viimeinkin hyväksyen, pelotta, tietoisena kuolemanjälkeisestä. Ei välttämättä ollut enää niinkään halua kokea mitään ihmiselämästä, vaan vain kuolema oli se, mikä oli vielä kokematta sillä tavalla, kuin sielu itse halusi sen kokea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku on flipannut ja pahasti onkin, kun lukee näitä ketjun viimeisimpiä viestejä. Tarkoituksensa on ilmeisesti saada kristitty mystikko vaikuttamaan sekopäältä mutta ei tajua, että hän tässä sekaisin on.

Erik ..sinäkö siellä?

vai oletko toisella tasolla kun et vastaa?

Täältä seitsemännestä taivaasta on vaikea havaita noin alhaisen värähtelytason kommunikaatioyrityksiä ;) No ei, et ole mitenkään alhaisempi tai vähempiarvoisempi tietenkään. Harmi jos tuotan sinulle pettymyksen sillä että minusta viestisi ovat ihan hauskoja.

Teki mieli vastata, kun oli niin saman kaltaisia mietteitä kuin itsellä. En vaan ole niitä noin selkeästi saanut jäsennettyä. Mutta kovin tututlta kuulostaa :) Hulluksi tulemisen pelosta olen tainnut suht hyvin päästä eroon, mutta on sitäkin ollut :)

Samaa on itsellä ollut, tuotta "mihin uskoa" ja kuinka paljon uskomukset vaikuttavat ja mihin? Välillä tuntuu, että ei mihinkään

Tuollaisina hetkinä helposti vaivun synkkyyteen ja alkaa "menettämisen pelko- levy soida". Yleensä se alkaa mietteestä "ihan sama vaikka kuolisinkin". Jolloin välittömästi levylautaselle singahtaa levy "mutta entäpä lapset ja koira". Helposti jään vatvomaan, kuinka kurjaa lapsilla olisi, jos kuolisi. Ja koirallakin. Kuka sen ottaisi? Herkkä koira tarvitsisi lempeän kasvattajan... ja alkaa pyöriä päässä lista sukulaisia ja jaada jaada jaada. Samoin jään usein pohtimaan lasten menettämistä. Tämä asiaa saa minusta kovin helposti niskalenkin :/

Samoin tuli ähky hengelliseen kirjallisuuteen/videoihin. Jotenkin tuntui vaan turhauttavalta kuunnella ja sisäistää neuvoja (ihan hyviä tosin) vain muiden kokemuksista. Tuli olo, että tällä tavalla omaksun vain hirveän määrän "kirjaviisautta", mutta siinä se :/ Päädyin siis lukemaan Aku Ankkaa :D Mukavan kevyttä vaihteeksi :)

Samaten tuo "tie kärsimyksen kautta" vie valaistumiseen, on ollut mielessä. Sitä pelkää koko ajan, että matto tempaistaann jalkojen alta oikeen kunnolla. Että kärsippä siinä!!! Ja sitten taas mieli muuttuu ja ajatus tutuu naurettavan "kostonhimoiselta". Että ei se välttämättä niin kuitenkaan aina mene. Paljosta "painolastista" olen tässä päässyt eroon. Tai oikeastaan luopunut. Ja näin jälkikäteen, kun asiaa tarkastelee, niin ainakaan vielä ei ole ollut mitään karmaisevia menetyksia :D Itsellä ehkä enemmän ollut haitallisista ajatusmalleista ym. luopumista. Ja toisaalta, edelleen, se ajatus, että kohta kosahtaa haluaa kummitella takaraivossa... mokoma haamu :/

Ja välillä tosiaan tulee olo, etä haluaisi vaan käpertyä lasten ja koiran kanssa peiton alle ja pysyä siellä "turvassa" ainakin kevääseen :/

Että ehkä kohtalotoveri täällä :D

T. 1424

Käyttäjä102 kirjoitti:

Kvanttiaiheesta vielä erityiskäsittelyyn Joe Dispenza, koska hän on hyvin suosittu opettaja ja olen lukenut yhden hänen kirjansa. Kirja oli erikoinen sekoitus kansantajuista kvanttifysiikkaa, psykologiaa, Vetovoiman lakia (perusteltuna kvanttifysiikalla) ja spiritualiteettia. 

Kirjasta löytää esimerkiksi esittelyjä kvanttitasolla havaituista ilmiöistä, mutta sitten vedetään mutkat suoriksi ja väitetään että ihminen tuosta vaan voi saada sellaiset ilmiöt ilmenemään myös makrokappaleiden maailmassa. Ihmisen elämä voi muuttua millaiseksi vaan, kunhan oppii "suuntaamaan havainnoijan vaikutuksen ja romahduttamaan aaltofunktion juuri sellaiseksi todellisuudeksi, jonka haluaa". En itse asiassa ole varsinaisesti edes niinkään väitettä vastaan, vaan sitä vastaan, että edelleen annetaan käsittää että kyseessä on tieteen piirissä oleva asia, jotain todistettua. 

No, jos ajatellaan että Dispenza olisi oikeassa, ja tuo olisi mekanismi jolla haluttujen asioiden manifestaatio tapahtuu maailmassa, niin hänellä on varmasti antaa jokin (väistämättä mystinen ja metafyysinen, ei tieteellinen) keino, jolla tämän voi saada aikaan? Pieni epäkliimaksi on, että pitäisi alkaa vatvoa millainen ihminen on, millaisena esiintyy muille, mitä osia persoonallisuudesta pitäisi kehittää ja sen sellaista. Tunnustaa minää rajoittavat tunnetilat julkisesti, antautua suuremmalle voimalle ja antaa sen ratkaista ongelmat. Myös perus meditaatiota opetetaan. Nämä kaikki ovat ihan ok ja monelle hyödyllisiä, mutta se kvanttifysiikkaosuus oli kyllä aivan irrallinen ja tarpeeton. Puhumattakaan siitä että oikeastaan pitäisi ostaa kirjan tekijän "oikealla tavalla aivoaaltoja synkronoivia" meditaatioita äänikirjoina tai mennä maksullisiiin tilaisuuksiin, eikä vain meditoida ja pohtia tunne-elämäänsä itsekseen. 

Kiitos vastauksesta! Minulla on juuri samanlaisia ajatuksia Dispenzasta, joka vielä esiintyy neurotieteilijänä, vaikka onkin kiropraktikko. Kyseisestä herrasta ei muuten löydy Wikipedia-sivua vaikka onkin valtaisan suosittu - syy lienee ihan siinä, että ei halua käyttämänsä Dr.-etuliitteen oikean merkityksen paljastuvan. Ja juuri Dispenzan kohdalla koin itse hetkittäisen innostumisen ja sittemmin pettymyksen, kun aloin selvittää hänen kvanttiteoriansa taustoja.

Sinänsä kvanttifysiikka on mielettömän mielenkiintoista, mutta sitä käytetään hengellisissä piireissä, no, valheellisesti. Minua jaksaa muutenkin aina kiehtoa se, kuinka meditoinnin, hiljentymisen, rukoilun ja tietoisen luomisen konseptit täytyy myydä suurelle yleisölle pseudotieteeseen kiedottuna. Valitettavasti suurin osa myös kääntynee hengelliseltä polulta, kun kalliit työpajat ja valmennukset eivät tipauttaneetkaan miljoonaomaisuutta taivaasta. Sitten lienee aina kourallinen heitä, jotka jatkavat pidemmälle ja haluavat ymmärtää lisää.

- alkup. kysyjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Mitäs sinä kysyit suurelta maagilta?

Onko työsi bussikuskina epätyydyttävää? olethan teologian maisteri.

Katsovatko kauniit ihmiset lävitsesi?

Mitä neuvoja sait? kerro nyt

En mitään.

Haen turvaa vanhemmistani ja kyselen kaikilta vastauksia kysymyksiin enkä enää tiedä mikä on totta. Näen kyllä ja havainnoin asioita, mutta tuntuu että mieleni on sekaisin, enkä tiedä enää mihin uskoa (en tiedä voiko uskomuksillaan luoda maailmaa ja mitä minä luon nyt kun en tiedä mihinkä uskon). Pelkään kaiken ns. turvan menettämistä elämässä, pelkään sekoamista, hylkäämistä ym. Nyt tuli tunne, etten halua enää lukea mitään hengellistä koska pelkään menettäväni järkeni täysin ja joutuvani hullujen huoneelle sidotuksi johonkin. Onko niin että jokainen valaistuu aikanaan? Minulla on uskomus, että valaistuminen käy kärsimysten kautta vaikka eihän se välttämättä niin ole. Onko mahdollista että valaistun lempeästi? Pelkään kärsimystä kaikkialla, pelkään että lemmikkini kärsivät ja kuolevat. Haluaisin vaan olla turvassa ja rakastettu. Jotenkin tiedän ettei sellaista voi saavuttaa tällä fyysisellä tasolla sillä kaikki on katoavaista. Olen surullinen ja pelokas. Voisitko rukoilla puolestani?

Äääh, tähän piti siis vastat, mutta taisin painaa väärää nappulaa.

T. 1424

KM, näin unen jossa söin jotain taivaallista. Siis oikeasti taivaallista, makuaistini oli erilainen kuin maallinen makuaisti, tuli mieleen elämän leipä... Toisinaan myös "haistan" toisen todellisuuden... onko tämä hengellisten aistien avautumista, onko sinulla tällaista? 

Sen jälkeen kun täysi valaistus ja ymmärrys on saavutettu täällä, voiko sielu täältä poistuttuaan esim. itse osallistua luomistyöhön tekemällä mieleisensä maailman, eli toimia oman taivaansa arkkitehtinä? Että enää ei tarvitsisi tyytyä kollektiivisiin luomuksiin vaan kaiken voisi suunnitella itse alusta loppuun?  

Valaistuminen on vain harhaa. Sormi joka osoittaa kuuhun ei ole kuu. -spuge

Vierailija kirjoitti:

Valaistuminen on vain harhaa. Sormi joka osoittaa kuuhun ei ole kuu. -spuge

Kyseistä sormi ja kuu lausetta yleensä käyttävät erilaiset valaistumisesta opettavat kirjat. Esim. de Mello joka opettaa valaistumista kristillisestä viitekehyksestä käsin käyttää sitä sanoakseen, että Raamattu ei ole se mikä oikeastaan on pyhää ja tärkeää vaan se mihin se viittaa ja ihmistä johdattaa. Toisissa yhteyksissä sillä viitataan siihen että mikään opettaja tai guru ei ole itsessään se mitä pitäisi etsiä saati palvoa, vaan sellaisilla on enemmänkin kuuta osoittavan sormen merkitys.

Täytyy sanoa, että mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun. Olen lukenut hengellisiä juttuja ja olen lukenut taivaskertomuksia. Minulla on OCD joka on pakkoajatuspainotteinen. En ole kiinnostunut käymään läpi alitajuntaani. Mietin olenko valinnut mielenterveysongelmat osaksi sielun oppitunteja. Samoin riippuvuudet. Riippuvuudet tosin on käyty jo läpi (tupakka, alkoholi, mielialalääkkeet). Ikävä ajatus, että jos en valaistu tässä elämässä niin jatkan niin kauan tätä "unielämää", useita useita kertoja. Oikeastaan tästä koko jälleensyntymisestä ym on tullut minulle ns. pakkoajatus. Mietin kuolemaa ym oikeastaan 24/7. Ehkä tämä ketju ei sitten vaan ole minua varten.

Kysyn nyt muuten sinulta KM, mitä sinulle tapahtuu kuoleman jälkeen? Katoaako koko yksilöllisyytesi vai oletko yhtä Jumalan eli kaikkeuden kanssa mutta pystyt yksilöllistymään Jumalasta halutessasi?

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Vierailija kirjoitti:

"Mua ahdistaa ajatus siitä kuinka joudun elämään uusia elämiä niin kauan kunnes valaistun."

Pienintäkään todistetta tällaisesta ei ole.

Kaikki alkaa munasolun hedelmöittymisestä ja päättyy kuolemaan. Se on lopullinen.

Itse tiedän jo että kuolema ei ole kaiken loppu. Haluan nähdä kuolleet läheisetkin. Ja toivottavasti, jos jälleensyntyminen on totta, niin minulla on mahdollisuus henkimaailmassa päättää, että en halua enää tulla maapallolle fyysisenä ihmisenä, vaan haluan mieluummin työskennellä henkimaailmassa vaikkapa henkioppaana.