Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Huomentapäivää. Haluaisin kysyä sellaista, että miksi on olemassa lapsia jotka elävät vain muutaman vuoden? Osa heistä ilmaisee joillakin sanoilla vanhemmilleen, että he lähtevät pian tästä fyysisestä maailmasta ja näin tapahtuu. Eräs pieni poika oli sanonut lähtevänsä tähtiin mumman luokse pian. Ovatko nämä niitä "vanhoja" sieluja? Eli sekin oli sielutasolla suunniteltu?

Ymmärrän kyllä, että kuitenkin kannattaa juuri nyt tässä hetkessä tehdä ne tietynlaiset muutokset ajattelutavassa ym. Jos näin voisi sanoa.

"En ole esittämässä mitään todistettavia väitteitä..."

Joo. Et tod. ole!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Myös kärsimyksen pelko liittyy siihen, että kokee olevansa perimmäiseltä olemukseltaan fyysis-psyykkinen kokonaisuus, samoin kuin kuolemankin pelko. Itse en koe niin - koen olevani ikuinen henkiolento, ikuinen Jumalan yksilöllinen ilmentymä. Sillä, mitä ihmis-illuusiolle tapahtuu, ei ole minulle niin väliä. Ei kuolemalla, ei kärsimyksellä, ei menetyksillä. Ne ovat kaikki yhtä lailla illuusiota, jolla ei ole merkitystä, jos tuntee sen tyynen ja autuaallisen syvyyden, joka on pohjimmiltaan. Paradoksaalista on, että sitten kun ei enää juurikaan välitä illuusion tasosta, kun olisi ihan valmis siihen että se rampautuu tai sairastuu tai kuolee pois ilmenemästä, niin saakin myös sillä illuusion tasolla kaiken mitä tarvitsee, ilman murehtimista ja vaivannäköä. Perimmäisen todellisuuden ja minän syvimmän olemuksen ikuisen rauhan ja turvallisuuden näkeminen kun tuo myös psyyken tasolle rauhan, ja se taas heijastuu siihen mitä sanotaan ulkoisiksi olosuhteiksi ja elämäksi. Kaikesta luopunut saa kaiken.

Tuosta haluttomuudesta ja tarpeettomuudesta - luulen että hyvin harva ymmärtää, mitä se on käytännössä, koska on niin mahdotonta käsittää millaista on ohjautuminen muulta tasolta. Moni luulee, että se tarkoittaisi että ei tee mitään, olla möllöttää vaan. Mutta ei se tarkoita sitä ollenkaan. Se tarkoittaa elämää, jossa sisäisestä intuitiosta, syvemmästä Minästä, nousee intuitioita, joita ihminen seuraa siinä hetkessä. Ei tarvitse toivoa mitään, haluta mitään, sillä ihminen tietää että hän on yhtä Jumalan kanssa ja kaikki järjestyy juuri niin kuin pitää. Ihminen saa vain levätä ja katsella, ihailla sitä miten hienosti menee elämä, jonka johdossa on muu taso kuin pikkuruinen ihmismieli haluineen ja pelkoineen. Se on rauhan ja levon ja harmonian elämää, ja samalla ulkoisella tasolla voi olla hyvinkin aktiivista. 

Muutenkaan koko psyykkisen maailman viisaudet eivät päde ollenkaan niihin, jotka ovat oivaltaneet hengellisesti. Esim. psyykkisellä puolella ihmisille rummutetaan kuinka tarpeellista on rakkaus tai ihmissuhteet tai mielekäs työ tai milloin mikäkin. Oivaltanut hymyilee, koska tietää, että minä olen kaikki, olen rakkaus ja kaikki ilmenevä, mitä minä voisin tarvita? "Minulla on leipää, josta te ette tiedä", kuten Jeesus sanoo - tiedän olevani yhtä sen kanssa joka on kaikki, yhtä kaiken perusolemuksen kanssa, eikä minulta siksi puutu mitään. Sillä, jos on joskus hetki jolloin illuusioiden maailmassa näyttää että jotain puuttuu, ei ole niin väliä, se on enemmänkin kuin katsoisit omenapuuta tammikuussa: paljas ja ilman hedelmää, mutta kaikki ymmärtävät että siinä jo vaikuttaa voima joka keväällä tuottaa lehdet ja kesällä omenat, eikä ole mitään tarvetta stressata siitä että siinä ei nyt ole omenia, ja yrittää saada niitä tulemaan. Antaa vaan luonnon voiman hoitaa hommansa, luottaen siihen. Niin voi ykseytensä oivaltanutkin luottaa Tietoisuuteen, myös sillä hetkellä jolloin illuusion maailmassa näyttää olevan puute jostain, ja odottaa rauhassa, luottaen, että jos mitään muuta keinoa ei ole, niin Tietoisuus pystyy järjestämään vaikka vettä kalliosta tai halkaisemaan Niilin vedet läpi kuljettavaksi - ei ole mitään, mitä se ei voisi tehdä. Vaikka useimmiten se kyllä toimii luonnollisempien "sattumien" ja tapahtumien kautta ;)

Puhut seuraavaa: Esim. psyykkisellä puolella ihmisille rummutetaan kuinka tarpeellista on rakkaus tai ihmissuhteet tai mielekäs työ tai milloin mikäkin. Oivaltanut hymyilee, koska tietää, että minä olen kaikki, olen rakkaus ja kaikki ilmenevä, mitä minä voisin tarvita

Millaisia ihmissuhteesi ovat esimerkiksi äitiisi

Vaai puheletko pääsi sisällä hedelmäpuille

kun näet kauniin naisen ja munasi jäykistyy.

Tuijotat hänen lävitseen ja hoet se on vain illuusio

Olet kuin kylmä teräs ...kaikki on vain harhaa..liha mätänee pois

Itse asiassa kuvailemasi tunteet voivat olla juuri sitä mitä Jumalasi meiltä haluaa

Jumala on kuin SINÄ tunteeton impotentti mies

käyttäjä 102 vastaa omin sanoin:

Meikäläinen pisti reippaasti parisuhteen poikki, osti pienen talon syrjäkulmilta ja omistautui kaiken työltä liikenevän ajan hiljaiseen luonnossa kuljeskeluun ja meditaatioon. Ei minkään opin mukaiseen, vaan pelkkään "tyhjyyden tuijottamiseen", sisäiseen kuunteluun vaikkei mitään kuulunut

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Vierailija kirjoitti:

käyttäjä 102:

Ruoallakin on juuri se vaikutus, minkä ihminen sille uskomuksillaan antaa. Itse annan sen, että se on jumaluutta itseään (toisin sanoen: omaa tietoisuuttani) ilmenneenä muodossa, pelkästään hyvää, ei koskaan vahingoittavaa. Mannaa taivaasta. Ja sitten jotkut ihmettelevät, miten "uskallan" syödä esimerkiksi sokerisia jälkiruokia. Ennen vanhaan ihmiset pelkäsivät villipetoja ja ryöstäjiä, nyt sitten jo makeita jälkiruokiakin ;)

Oi käyttäjä

olen vakavasti ylipainoinen nainen.

Syön tunteisiini

Voisiko oppisi auttaa minua?

Heikkouteni on suklaa ja kaikki makea

Käyttäjä102:lla ei mennyt myöskään töissä lujaa

vai voinko kutsua sinua nimellä Erik?

Jos on vuosia soittanut päässään esim. levyä "minä raukka olen matemaattisesti täysin lahjaton, en pärjää", niin stressin hetkellä se levy voi pärähtää taas päälle jos ei ole tarkkaavainen ja väitä heti vastaan: "ei, nyt en elä enää minä vaan Kristus minussa, ja se kyllä hoitaa jokaisen tehtävän johon minut on johdattanutkin".

Joku on flipannut ja pahasti onkin, kun lukee näitä ketjun viimeisimpiä viestejä. Tarkoituksensa on ilmeisesti saada kristitty mystikko vaikuttamaan sekopäältä mutta ei tajua, että hän tässä sekaisin on.

Vierailija kirjoitti:

Joku on flipannut ja pahasti onkin, kun lukee näitä ketjun viimeisimpiä viestejä. Tarkoituksensa on ilmeisesti saada kristitty mystikko vaikuttamaan sekopäältä mutta ei tajua, että hän tässä sekaisin on.

Erik ..sinäkö siellä?

vai oletko toisella tasolla kun et vastaa?

Auta mystikko ..mitä teen?

Rustokulumia, piti luopua jumpasta. Äärimmäisen vaikeita matematiikan oppimisvaikeuksia, en koskaan edes erityisopettajan kanssa onnistunut saamaan nelosta enempää.

Olen täällä jo vuosia ollut motivoitunut ja tehnyt paljon töitä mutta turhaan.

Tekee pahaa kun muut saavat nauttia työstä, ostaa asuntoja, matkustella ja tekee lapsia.

Miksi en voi kuolla pois?

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Mitäs sinä kysyit suurelta maagilta?

Onko työsi bussikuskina epätyydyttävää? olethan teologian maisteri.

Katsovatko kauniit ihmiset lävitsesi?

Mitä neuvoja sait? kerro nyt

En mitään.

Haen turvaa vanhemmistani ja kyselen kaikilta vastauksia kysymyksiin enkä enää tiedä mikä on totta. Näen kyllä ja havainnoin asioita, mutta tuntuu että mieleni on sekaisin, enkä tiedä enää mihin uskoa (en tiedä voiko uskomuksillaan luoda maailmaa ja mitä minä luon nyt kun en tiedä mihinkä uskon). Pelkään kaiken ns. turvan menettämistä elämässä, pelkään sekoamista, hylkäämistä ym. Nyt tuli tunne, etten halua enää lukea mitään hengellistä koska pelkään menettäväni järkeni täysin ja joutuvani hullujen huoneelle sidotuksi johonkin. Onko niin että jokainen valaistuu aikanaan? Minulla on uskomus, että valaistuminen käy kärsimysten kautta vaikka eihän se välttämättä niin ole. Onko mahdollista että valaistun lempeästi? Pelkään kärsimystä kaikkialla, pelkään että lemmikkini kärsivät ja kuolevat. Haluaisin vaan olla turvassa ja rakastettu. Jotenkin tiedän ettei sellaista voi saavuttaa tällä fyysisellä tasolla sillä kaikki on katoavaista. Olen surullinen ja pelokas. Voisitko rukoilla puolestani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Mitäs sinä kysyit suurelta maagilta?

Onko työsi bussikuskina epätyydyttävää? olethan teologian maisteri.

Katsovatko kauniit ihmiset lävitsesi?

Mitä neuvoja sait? kerro nyt

En mitään.

Haen turvaa vanhemmistani ja kyselen kaikilta vastauksia kysymyksiin enkä enää tiedä mikä on totta. Näen kyllä ja havainnoin asioita, mutta tuntuu että mieleni on sekaisin, enkä tiedä enää mihin uskoa (en tiedä voiko uskomuksillaan luoda maailmaa ja mitä minä luon nyt kun en tiedä mihinkä uskon). Pelkään kaiken ns. turvan menettämistä elämässä, pelkään sekoamista, hylkäämistä ym. Nyt tuli tunne, etten halua enää lukea mitään hengellistä koska pelkään menettäväni järkeni täysin ja joutuvani hullujen huoneelle sidotuksi johonkin. Onko niin että jokainen valaistuu aikanaan? Minulla on uskomus, että valaistuminen käy kärsimysten kautta vaikka eihän se välttämättä niin ole. Onko mahdollista että valaistun lempeästi? Pelkään kärsimystä kaikkialla, pelkään että lemmikkini kärsivät ja kuolevat. Haluaisin vaan olla turvassa ja rakastettu. Jotenkin tiedän ettei sellaista voi saavuttaa tällä fyysisellä tasolla sillä kaikki on katoavaista. Olen surullinen ja pelokas. Voisitko rukoilla puolestani?

Joku on flipannut ja pahasti onkin, kun lukee näitä ketjun viimeisimpiä viestejä. Tarkoituksensa on ilmeisesti saada kristitty mystikko vaikuttamaan sekopäältä mutta ei tajua, että hän tässä sekaisin on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Mitäs sinä kysyit suurelta maagilta?

Onko työsi bussikuskina epätyydyttävää? olethan teologian maisteri.

Katsovatko kauniit ihmiset lävitsesi?

Mitä neuvoja sait? kerro nyt

En mitään.

Haen turvaa vanhemmistani ja kyselen kaikilta vastauksia kysymyksiin enkä enää tiedä mikä on totta. Näen kyllä ja havainnoin asioita, mutta tuntuu että mieleni on sekaisin, enkä tiedä enää mihin uskoa (en tiedä voiko uskomuksillaan luoda maailmaa ja mitä minä luon nyt kun en tiedä mihinkä uskon). Pelkään kaiken ns. turvan menettämistä elämässä, pelkään sekoamista, hylkäämistä ym. Nyt tuli tunne, etten halua enää lukea mitään hengellistä koska pelkään menettäväni järkeni täysin ja joutuvani hullujen huoneelle sidotuksi johonkin. Onko niin että jokainen valaistuu aikanaan? Minulla on uskomus, että valaistuminen käy kärsimysten kautta vaikka eihän se välttämättä niin ole. Onko mahdollista että valaistun lempeästi? Pelkään kärsimystä kaikkialla, pelkään että lemmikkini kärsivät ja kuolevat. Haluaisin vaan olla turvassa ja rakastettu. Jotenkin tiedän ettei sellaista voi saavuttaa tällä fyysisellä tasolla sillä kaikki on katoavaista. Olen surullinen ja pelokas. Voisitko rukoilla puolestani?

Hyvänen aika, mene rauhanyhdistykselle ja kuuntele elävää saarnattua Jumalan sanaa tai kuuntele netistä, nettiseurat.fi, jos et halua mennä paikan päälle. Sieltä se rauha ja turva löytyy, ei näistä sekavista itämaissävytteisistä huuhaa-hengellisyyksistä joissa jokaisen opettajan opit eroavat toisistaan. 

Vierailija kirjoitti:

Erik kertoo lapsuudestaan:

itse muistan kun olin kiusattu koululainen, niin minäkin suorastaan elin haaveissani. Olin tosiasiasiassa yksinäinen, kiusattu lapsi, mutta vilkkaassa fantasiamaailmassa olin tosi suosittu, minulla oli paljon kavereita, tein niiden kanssa kaikkea kivaa, oli keskusteluja ja riitoja ja leikkejä. Ei minulla oikeastaan ollut kurjaa seisoa siellä yksin koulupihan tolppaan nojaten silloin kun minua ei juuri aktiivisesti pilkattu tai fyysisesti satutettu - minä elin niin fantasiamaailmassani etten juuri välittänyt ns. tosimaailmasta. Miksi tämä ei toteutunut? Koska maailmankuvani oli se tavallinen, eli että ulkomaailma on tosi ja sisäinen maailma kuvittelua, ja että kuvittelun tehtävä on lähinnä joko olla luovaa toimintaa tai pakotie ahdistavasta tosimaailmasta. En siis ollenkaan uskonut, että minusta mitenkään oikeasti tulisi kuvitteluni seurauksena sellaista mitä kuvittelen, vaan tavallaan fantasiaelämän ja tosielämän ristiriita vain vahvisti tosielämän ahdistavuutta, vaikka toisaalta toikin ajoittain pakopaikkoja.

Mikä vitun Erik? KM on nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Mitäs sinä kysyit suurelta maagilta?

Onko työsi bussikuskina epätyydyttävää? olethan teologian maisteri.

Katsovatko kauniit ihmiset lävitsesi?

Mitä neuvoja sait? kerro nyt

En mitään.

Haen turvaa vanhemmistani ja kyselen kaikilta vastauksia kysymyksiin enkä enää tiedä mikä on totta. Näen kyllä ja havainnoin asioita, mutta tuntuu että mieleni on sekaisin, enkä tiedä enää mihin uskoa (en tiedä voiko uskomuksillaan luoda maailmaa ja mitä minä luon nyt kun en tiedä mihinkä uskon). Pelkään kaiken ns. turvan menettämistä elämässä, pelkään sekoamista, hylkäämistä ym. Nyt tuli tunne, etten halua enää lukea mitään hengellistä koska pelkään menettäväni järkeni täysin ja joutuvani hullujen huoneelle sidotuksi johonkin. Onko niin että jokainen valaistuu aikanaan? Minulla on uskomus, että valaistuminen käy kärsimysten kautta vaikka eihän se välttämättä niin ole. Onko mahdollista että valaistun lempeästi? Pelkään kärsimystä kaikkialla, pelkään että lemmikkini kärsivät ja kuolevat. Haluaisin vaan olla turvassa ja rakastettu. Jotenkin tiedän ettei sellaista voi saavuttaa tällä fyysisellä tasolla sillä kaikki on katoavaista. Olen surullinen ja pelokas. Voisitko rukoilla puolestani?

Hyvänen aika, mene rauhanyhdistykselle ja kuuntele elävää saarnattua Jumalan sanaa tai kuuntele netistä, nettiseurat.fi, jos et halua mennä paikan päälle. Sieltä se rauha ja turva löytyy, ei näistä sekavista itämaissävytteisistä huuhaa-hengellisyyksistä joissa jokaisen opettajan opit eroavat toisistaan. 

Tuon erik-hullun neuvomiseen ei kannata tuhlata aikaa eikä energiaa. Nämä viimeiset viestit ei ole mitään oikeita kysymyksiä vaan eri ihmisten vanhoista viesteistä kasattuja höpinöitä joiden tarkoitus on vain tukkia ketjua ja ärsyttää km:ää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Helvetin hienoa, että harvinaisen hyvä av-ketju on pilalla tämän apinan takia.

Vaikka samanlaista se on tämän palstan ulkopuolellakin. Aina, jos haluaa keskustella jostain vähän syvällisemmästä, niin yleensä keskustelun tulee pilaamaan joku omasta mielestään hullunhauska vitsiniekka. Ikään kuin se olisi heiltä pois, että toiset haluavat puhua välillä vakavamminkin.

Mitäs sinä kysyit suurelta maagilta?

Onko työsi bussikuskina epätyydyttävää? olethan teologian maisteri.

Katsovatko kauniit ihmiset lävitsesi?

Mitä neuvoja sait? kerro nyt

En mitään.

Haen turvaa vanhemmistani ja kyselen kaikilta vastauksia kysymyksiin enkä enää tiedä mikä on totta. Näen kyllä ja havainnoin asioita, mutta tuntuu että mieleni on sekaisin, enkä tiedä enää mihin uskoa (en tiedä voiko uskomuksillaan luoda maailmaa ja mitä minä luon nyt kun en tiedä mihinkä uskon). Pelkään kaiken ns. turvan menettämistä elämässä, pelkään sekoamista, hylkäämistä ym. Nyt tuli tunne, etten halua enää lukea mitään hengellistä koska pelkään menettäväni järkeni täysin ja joutuvani hullujen huoneelle sidotuksi johonkin. Onko niin että jokainen valaistuu aikanaan? Minulla on uskomus, että valaistuminen käy kärsimysten kautta vaikka eihän se välttämättä niin ole. Onko mahdollista että valaistun lempeästi? Pelkään kärsimystä kaikkialla, pelkään että lemmikkini kärsivät ja kuolevat. Haluaisin vaan olla turvassa ja rakastettu. Jotenkin tiedän ettei sellaista voi saavuttaa tällä fyysisellä tasolla sillä kaikki on katoavaista. Olen surullinen ja pelokas. Voisitko rukoilla puolestani?

Hyvänen aika, mene rauhanyhdistykselle ja kuuntele elävää saarnattua Jumalan sanaa tai kuuntele netistä, nettiseurat.fi, jos et halua mennä paikan päälle. Sieltä se rauha ja turva löytyy, ei näistä sekavista itämaissävytteisistä huuhaa-hengellisyyksistä joissa jokaisen opettajan opit eroavat toisistaan. 

Tuon erik-hullun neuvomiseen ei kannata tuhlata aikaa eikä energiaa. Nämä viimeiset viestit ei ole mitään oikeita kysymyksiä vaan eri ihmisten vanhoista viesteistä kasattuja höpinöitä joiden tarkoitus on vain tukkia ketjua ja ärsyttää km:ää.

mystikko =erik -hullu??

ei saa kusata ihmistä jolla on ollut noin rankka elämä

Heps, ei muuta kuin skipataan nämä trollailut ja jatketaan ketjussa samaan malliin kuin aiemmin. Peikot hiljenevät parhaiten, kun leikkiin ei lähde mukaan. Tässä ketjussa ei ole tarvetta todistella kenellekään yhtään mikään - jokainen aktiivinen keskustelija on mukana oman polkunsa kuljettamana, ei pakotettuna. KM ei saa kirjoittamisesta mitään maallista palkintoa, joten kultiksikaan tätä ei voi kutsua.

Ihmeen paljon tämä vitsiniekka on viitsinyt tätä ketjua lukea, ettei vaan vähän kumminkin kiinnostaisi :D

käyttäjä 102

On tuosta intensiivisimmästä pimeän yön kokemukesta jo kymmenisen vuotta. Oli ennen LSD:n käyttämistä, paljon ennen. Olen 42-vuotias.

En minä koe lähteneeni eroon kristinuskosta. Mutta kieltämättä näen esim. Jeesuksen opetukset niin eri tavalla kuin useimmat nykyajan kristityt, että ymmärrän että heidän mielestään en ole kristitty ollenkaan. Niin voi vapaasti ajatella, eikä se millään tavalla minua loukkaa tai häiritse, enkä ala puolustella kristittyyttäni. Minä olen mikä olen, eikä siihen vaikuta mitkään ihmisten minuun lyömät leimat, joten mitäpä niistä väittelemään.

Tekisi mieli ilmoittaa asiattomaksi tämän trollin takia mutta en halua missään nimessä että koko ketju poistuu :\