Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut ihmiset saavat viestejä kuolleilta? Miksi monesti kuolleet tulevat unesss ilmoittamaan, että kaikki on hyvin ja he ovat vapaita? Miksi on paljon kanavoituja viestejä "tuonpuoleisesta"? Paljon kuvailuja taivaasta. Kuinka tuonpuoleisessa olisi 7 eri tasoa? Kuvailuja kuinka tietyssä vaiheessa sielun kehitystä ei välttämättä "tarvitse" /halua tulla enää maan päälle vaan voi opiskella ja kehittyä henkimaailmassa? Channeling Erik on yksi esimerkki. Jaksaisitko/voisitko sanoa mielipiteesi tuosta Channeling Erikistä? Toisaalta Erik myös puhuu kuinka näitä asioita on vaikea selittää ihmiselle jolla on rajallinen käsityskyky.

Ahdistaa nämä asiat hieman kun ei ymmärrä. Olen lukenut Eckhart Tollen kirjan Läsnäolon voima ja nyt luen Barry Longin kirjaa Vain pelko kuolee. Minua hämää kun kanavoiduissa viesteissä on kuvauksia kuinka kuoleman jälkeen näkee rakkaansa... Mutta sitten taas "valaistuneilta" ei tuollaista tietoa tule. Haluan elää vapaata ja hyvää elämää, enkä odottaa vain kuolemaa kuin sen jälkeen olisi jokin palkinto sitten. Haluaisin vain ajatella, että näen kuolleet isovanhemmatkin vielä. Heidän sielunsa ja olemuksensa.

Olet aivan oikeassa siinä, että ei ole hedelmällinen lähtökohta elämälle, että odottaa että kuoleman jälkeen tapahtuu jotain hienoa. Se on yksi iso syy, miksi monet opettajat ei välitä kauheasti keskittyä puhumaan kuoleman jälkeisistä. Tarkoitus olisi uudistua henkisesti ja hengellisesti nyt, ei odotella ahdistuneena kuolemaa, jonka jälkeen toivottavasti asiat on paremmin.

Toinen asia on se, että jos ihminen kontaktoi satunnaista henkiolentoa, niin mistä hän tietää kuinka syvä hänen ymmärryksensä on? Ei kuoleminen ole mikään oikotie lopulliseen valaistukseen, niin että jokainen fyysisestä kehostaan tietoisuutensa irroittanut olisi auktoriteetti kertomaan kaiken kaikesta maanpäällisen olemassaolon tuolla puolen. Täällä on esimerkiksi hämmentyneitä astraalikeho/mieliä, jotka eivät ehkä tiedosta edes kuolleensa tai ovat muuten vielä hieman sekavassa tilassa - jotkut sanovat heitä maanläheisiksi vainajiksi. He kaipaisivat eteenpäin auttajaa, ei perimmäisten kyselijää. Näihin juuri on kuitenkin erityisen helppo saada yhteys, sekä sellaisiin jotka on siirtyneet ihmiselämän illuusiosta henkilökohtaiseen tuonpuoleisen tai välitilan illuusioonsa. Kyllä, ihmiset kokevat jokaisen uskonnon taivaita ja helvettejä ihan oikeasti kuoleman jälkeen, mutta se ei tarkoita että niillä on illusorista kummempaa olemassaoloa. Elämästä hetkeksi hyvään uneen tai painajaiseen, mutta koska nämä ovat yleensä melko yksilöllisiä illuusioita, ne hajoavat nopeasti ja sielu jatkaa tietään. Ja sitten ihmiset ottavat satunnaisen kanavoidun vainajan auktoriteetikseen tuosta vaan? Ei, se ei ole järkevää.

Varmempi tie on se, mitä monet itämaiset perinteet sanovat: "kuole ennen kuolemaasi". Tahtoo sanoa, että sinä olet henkiolento nyt, sinä olet ikuinen nyt, sinä olet "tuonpuoleisessa" nyt. Ei sinun tarvitse odottaa että fyysinen keho kuolee että sen voi kokea. Eläessäkin voi oppia oivaltamaan mitä on nimen, muodon ja fyysisen kehon tuolla puolen, hiljaisuudessa. Silloin oivaltaa myös sen, mitä kaikki muutkin ovat, ja missä tilassa he ovat. Sen että taivasten valtakunta on tässä ja nyt, ja yhtä lailla siellä ovat elävät kuin edesmenneetkin. Mutta sekä elävissä että edesmenneissä on paljon niitä, jotka eivät koe perimmäistä todellisuutta vaan erilaisia illuuusioita.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko omia edellisiä elämiäsi?

Kaikki elämät ovat minun elämiäni, sikäli kun olen yhtä Olemisen kanssa. Siitä katsantokannasta ei ole myöskään mennyttä, nykyistä eikä tulevaa koska aikaa ei ole. Siksi edellisistä elämistä puhuminen tuntuu aina jotenkin hankalalta.

Toisaalta ymmärrän ja muistan hyvin sen millaista on kokea olevansa yksilöllinen olento, jolla on yksilöllinen historia. Siitä näkökulmasta voi puhua myös jälleensyntymishistoriasta. Kyllä minä muistan, muistin jo lapsena senkin, että olen elänyt jossain maailmassa joka ei ole ollenkaan samanlainen kuin tämä. Minulla oli muistoja ajasta ja paikasta, jossa manifestaatio oli välitöntä, ajatuksesta "objektiksi", joskaan objektit ei olleet samanlaisia kiinteitä raskaita kappaleita kuin täällä. Ja jossa ei ollut aikaa siinä mielessä kuin täällä, tapahtumia ei hahmotettu sen mukaan mitä tapahtui minäkin aikana vaan erilaisten assosiaatioiden mukaan. Tästä syystä hämmästelin lapsena erikoisia asioita kuten sitä, että jos peilin edessä ajattelen ihan toisenlaista muotoa, miksi mitään ei tapahdu, tai että miksi en pysty siirtymään haluamaani paikkaan vaikka mielessäni menisin sinne - miksi keho ei materialisoidu sinne? Muistan myös inhimillisiä olemassaoloja, mutta kokemuksessani tuo edellinen oli aina hallitseva koska se aiheutti niin paljon sekaannuksen ja kauhun ja ansaan joutumisen tunteita lapsuudessani.

Minkälaiseen kuolemanjälkeiseen elämään uskot tai mitä tiedät olevan? Olen tutkinut henkimaailmaa lukemalla eri lähteistä ja käsitykseni on, että on kyllä mukava paikka tuo taivas ja siellä ymmärrys on syvä

Se mitä on kuoleman jälkeen, on tässä ja nyt. Ei ole mitään estettä kokea Taivasten valtakuntaa nyt. Lukeminen voi antaa suuntaviittoja, mutta lopulta elävä kokeminen vapauttaa, ja siihen pääsee antamalla tilaa spirituaalisten aistien heräämiselle.´säännöllisesti sulkemalla pois ehdollistuneen mielen aistien ja ajattelun tuottaman hälinän ja antamalla tilaa jollekin uudelle havainnolle herätä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja avoimuutta, mutta monia helpottaa se ajatus, että meditaatio tuottaa hyötyjä myös tässä ajassa ja elämässä - monellahan on epäilys että ehkä ei koskaan koe mitään hengellistä ja ehkä sellaista ei edes ole olemassa, mutta niiden epäilysten tullen voi jatkaa vaikka sillä tekosyyllä, että meditaatio parantaa keskittymiskykyä ja rauhoittaa jne.

Huh, mitä tekstiä. Pitkitettyjä lauseita joihin ripoteltu sekaan hienoja sanoja, mutta lopunmyötä koko tekstissä ei ole mitään sisältöä. Sanoisin, että joku asialleen omistautunut trolli siellä vain kirjoittelee nauraen omille älyttömille jutuilleen ja sille, että joku ottaa ne tosissaan.

Spirituaalinen näkökyky?

Tuskin menisi yhdestäkään tieteellisestä testistä läpi.

Vierailija kirjoitti:

"Aikaa ei ole."

Onpas. Kysy vaikka Einsteinilta.

Hauska siinä mielessä että juuri Einsteinin teoriat ja laskelmat vahvasti asettivat ajan kiinteän todellisuuden kyseenalaiseksi. Tärkeintä kuitenkin on että Einstein tutki havaittua maailmankaikkeutta sen sisältä, sen havaittavissa olevia luonnonlakeja. Voisiko kuitenkin olla toisinkin?

Jos oikeasti tämä aihe kiinnostaa, kannattaa lukea kvanttifyysikko Carlo Rovellin kirja "Ajan luonne". Hän kysyy alussa "Olemmeko olemassa ajassa vai aika meissä". Vastaus voi olla monelle yllättävän lähellä erilaisten mystikoiden näkemystä.

Vierailija kirjoitti:

Spirituaalinen näkökyky?

Tuskin menisi yhdestäkään tieteellisestä testistä läpi.

No ei kai, siinähän puhuttiin jonkunlaisen hengellisen ulottuvuuden kokemisesta eikä tiede käsittääkseni tunne sellaisia. 

Mitä tuon Erikin juttuja olen lukenut, niin hän on myös itse henkimaailmassa kehittynyt ja saanut uutta tietoa ajan myötä. Hän myös puhuu siitä kuinka kuoleman jälkeen pääset sinne mihin vahvimmin uskot pääseväsi. Siksi on helvettejä, hattarataivaita jne mutta kaikki myös illuusioita kunnes ymmärtää pyytää/kuvitella toisenlaisia asioita.. Kuulemma toimii henkioppaana nyt? Sen vielä kyllä kysyn sinulta KM, että ovatko henkioppaat ja enkelit totta? Minä aion alkaa meditoimaan huomisesta lähtien.

Vierailija kirjoitti:

Sen vielä kyllä kysyn sinulta KM, että ovatko henkioppaat ja enkelit totta? Minä aion alkaa meditoimaan huomisesta lähtien.

Henkioppaat. Kyllä on mahdollista ottaa yhteyttä myös tämän maailman näkökulmasta edesmenneisiin opettajiin kuin niihinkin, jotka ovat näkyvissä maan päällä nyt. Kristillisen mystiikan "The Inifinite Way" koulukunnan perustanut Joel Goldsmith varmasti herätti fundamentalistisemmissa kauhistusta kun joissain kirjoissaan sanoo, ettei ole mitään väliä onko esim. avun pyytäjä maailman toisella puolen tai kuoleman rajan toisella puolen, koska kuolema on joka tapauksessa illuusio (tosin ne samat fundamentalistit todennäköisesti rukoilivat itse Jeesusta, joka myös on edesmennyt).

Henkioppaiden kanssa täytyy vaan muistaa se ettei pidä ketään kohtuuttomasti auktoriteettina vain sen perusteella että tämä ei ole fyysisessä kehossa ja että häneen saa yhteyden toisenlaisilla menetelmillä kuin eläviin opettajiin. Oma sielu on se jossa on kyky tuntea mikä on väärin ja mikä oikein, mikä rakentavaa ja mikä rikkovaa, ja myös ns. henkioppaiden sanomiset tulee punnita omassa sydämessään niin kuin elävänkin opettajaksi itseään sanovan kanssa tekisi.

Enkelit... Kyllä on, mutta asiaan on sotkeentunut niin paljon uskonnollista painolastia ja nykyään myös kaupallistamista, että sen takaa voi olla vaikea löytää itse kyseisiä Elämisen riemua ja sielun potentiaalia julistavia henkiolentoja. Enkeleihin liittyen on olemassa paljon myös kirjoituksia ja jopa hoitoja, joissa taustalla ei ole kokemus enkeleistä ensinkään, vaan kirjoittajan fantasiamaailma. Useinkaan kyseessä ei ole tahallinen huijaus vaan henkilö alkaa itse uskoa mielikuvituksessa elättelemiinsä hahmoihin. Jos kokee enkeleitä, niin se on hienoa, mutta jos ei koe, niin en näe mitään syytä miksi erityisesti pitäisi etsiä sitä yhteyttä.

Yhteys omaan Sieluun, omaan Sisäiseen valoon, on paljon ensisijaisempaa kuin enkelit tai henkioppaat. Jos henkioppaista tai enkeleistä on apua siinä, se on hyvä, mutta jos pakenee sitä ensisijaista eli hiljaisuutta oman sisäisen maailmansa äärellä juostessaan enkelien ja henkioppaiden etsimisen perässä, helposti hidastaa omaa henkistä tietään.

Kiitos vastauksista <3 Toivon että moni muukin sai nyt lisää tarvitsemaansa tietoa. Kiitos todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista <3 Toivon että moni muukin sai nyt lisää tarvitsemaansa tietoa. Kiitos todella paljon.

Ei, en saanut minkään valtakunnan tietoa näistä. Jokainen viesti oli täyttä himphamppua ja sekavaa itämais-kristillis-henkistä uskontojen ja uskomuksien silppua josta ei saa mitään otetta ja joka ei tarjoa minkäänlaisia ratkaisuja yhtään mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista <3 Toivon että moni muukin sai nyt lisää tarvitsemaansa tietoa. Kiitos todella paljon.

Ei, en saanut minkään valtakunnan tietoa näistä. Jokainen viesti oli täyttä himphamppua ja sekavaa itämais-kristillis-henkistä uskontojen ja uskomuksien silppua josta ei saa mitään otetta ja joka ei tarjoa minkäänlaisia ratkaisuja yhtään mihinkään.

Ei varmasti ole kyllä useimpien "cup of tea"... Itse en ole todellakaan kristitty vaan hyvin erilaisen perinteen harjoittaja (joo pitäisit hörhönä sitäkin) mutta tykkään silti lukea tämän kirjoittajan tekstejä. Niistä kun tulee esiin aika hc metafysiikan käytännön harjoittaja. Käytännön harjoittajat on valitettavan vähissä, erilaisia uskovaisia taas löytyy läjäpäin. Mun näkemys on että tämä kirjoittaja juurikin pitää ensisijaisena sitä että muutkin yrittäisivät päästä sinne käytännön kokemukseen itse sen sijaan että väittelisivät siitä mikä valmis oppijärjestelmä on oikea ja mikä väärä.

Osaatko vihdoin vastata kysymykseen miksi se "rakastava ykseys" pistää meidät leikkimään tällaista sairasta leikkiä, jossa me "illuroristisesti kärsimme"? Tähän ei saa ikinä mitään oikeaa vastausta, vaan aina sitä samaa tekofilosofista paskaa, joka ei vastaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatko omia edellisiä elämiäsi?

Kaikki elämät ovat minun elämiäni, sikäli kun olen yhtä Olemisen kanssa. Siitä katsantokannasta ei ole myöskään mennyttä, nykyistä eikä tulevaa koska aikaa ei ole. Siksi edellisistä elämistä puhuminen tuntuu aina jotenkin hankalalta.

Toisaalta ymmärrän ja muistan hyvin sen millaista on kokea olevansa yksilöllinen olento, jolla on yksilöllinen historia. Siitä näkökulmasta voi puhua myös jälleensyntymishistoriasta. Kyllä minä muistan, muistin jo lapsena senkin, että olen elänyt jossain maailmassa joka ei ole ollenkaan samanlainen kuin tämä. Minulla oli muistoja ajasta ja paikasta, jossa manifestaatio oli välitöntä, ajatuksesta "objektiksi", joskaan objektit ei olleet samanlaisia kiinteitä raskaita kappaleita kuin täällä. Ja jossa ei ollut aikaa siinä mielessä kuin täällä, tapahtumia ei hahmotettu sen mukaan mitä tapahtui minäkin aikana vaan erilaisten assosiaatioiden mukaan. Tästä syystä hämmästelin lapsena erikoisia asioita kuten sitä, että jos peilin edessä ajattelen ihan toisenlaista muotoa, miksi mitään ei tapahdu, tai että miksi en pysty siirtymään haluamaani paikkaan vaikka mielessäni menisin sinne - miksi keho ei materialisoidu sinne? Muistan myös inhimillisiä olemassaoloja, mutta kokemuksessani tuo edellinen oli aina hallitseva koska se aiheutti niin paljon sekaannuksen ja kauhun ja ansaan joutumisen tunteita lapsuudessani.

Minkälaiseen kuolemanjälkeiseen elämään uskot tai mitä tiedät olevan? Olen tutkinut henkimaailmaa lukemalla eri lähteistä ja käsitykseni on, että on kyllä mukava paikka tuo taivas ja siellä ymmärrys on syvä

Se mitä on kuoleman jälkeen, on tässä ja nyt. Ei ole mitään estettä kokea Taivasten valtakuntaa nyt. Lukeminen voi antaa suuntaviittoja, mutta lopulta elävä kokeminen vapauttaa, ja siihen pääsee antamalla tilaa spirituaalisten aistien heräämiselle.´säännöllisesti sulkemalla pois ehdollistuneen mielen aistien ja ajattelun tuottaman hälinän ja antamalla tilaa jollekin uudelle havainnolle herätä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja avoimuutta, mutta monia helpottaa se ajatus, että meditaatio tuottaa hyötyjä myös tässä ajassa ja elämässä - monellahan on epäilys että ehkä ei koskaan koe mitään hengellistä ja ehkä sellaista ei edes ole olemassa, mutta niiden epäilysten tullen voi jatkaa vaikka sillä tekosyyllä, että meditaatio parantaa keskittymiskykyä ja rauhoittaa jne.

Huh, mitä tekstiä. Pitkitettyjä lauseita joihin ripoteltu sekaan hienoja sanoja, mutta lopunmyötä koko tekstissä ei ole mitään sisältöä. Sanoisin, että joku asialleen omistautunut trolli siellä vain kirjoittelee nauraen omille älyttömille jutuilleen ja sille, että joku ottaa ne tosissaan.

Olen varma, että nämä jutut tulevat jostain hengellisestä puppugeneraattorista.

Lisäksi minua aina inhoittaa näiden alentuva äänensävy, joka kyllä kertoo mitä he ajattelevat meistä "alemmalla tasolla" olevista ihmisistä, jotka joudumme kärsimään (vaikka mitään oikeaa kärsimystähän ei tietysti ole, vaan olemme valinneet kokemuksemme ennen syntymäämme oppiaksemme niistä) sokeudestamme.

Uskallanko lukea joululahjaksi saamani kirjan "Vihreä noita", vai voiko sellaiseen sekaantumisesta seurata jotain haittoja vaikkei yrittäisi mitään käytännön noituusjuttuja vaan lukisi vain? Olen sellainen perus kirkkouskova luterilainen joka jossain taustalla uskon Jumalaan ja kirkon oppeihin mutta en niitä kauheasti arjessani mieti.

Sanahelinää.

Ei yhtään konkreettista todistetta ole esittää sekavan sepustuksensa tueksi. Sellaiset olisi kyettävä esittämään ennen kuin päästään millimetriäkään eteenpäin.

Vastuu todisteista on aina väittäiden esittäjällä. Ellei niitä ole antaa, peli vihellettäköön poikki siihen paikkaan.

KM, mitä ajattelet kvanttifysiikasta ja -mekaniikasta?

Vierailija kirjoitti:

Osaatko vihdoin vastata kysymykseen miksi se "rakastava ykseys" pistää meidät leikkimään tällaista sairasta leikkiä, jossa me "illuroristisesti kärsimme"? Tähän ei saa ikinä mitään oikeaa vastausta, vaan aina sitä samaa tekofilosofista paskaa, joka ei vastaa mihinkään.

Ei, en voi antaa sinulle mitään sellaista käsitteellistä vastausta, mitä et torjuisi tekofilosofisena paskana.

Mutta sinä olet se rakastava ykseys pohjimmiltasi. Kysy sitä omasta sisimmästäsi.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko vihdoin vastata kysymykseen miksi se "rakastava ykseys" pistää meidät leikkimään tällaista sairasta leikkiä, jossa me "illuroristisesti kärsimme"? Tähän ei saa ikinä mitään oikeaa vastausta, vaan aina sitä samaa tekofilosofista paskaa, joka ei vastaa mihinkään.

Ei, en voi antaa sinulle mitään sellaista käsitteellistä vastausta, mitä et torjuisi tekofilosofisena paskana.

Mutta sinä olet se rakastava ykseys pohjimmiltasi. Kysy sitä omasta sisimmästäsi.

Samaistun enemmän kaiken polttavaan vihaan. Ihmiset ovat vastenmielisiä tekopyhiä paskoja enkä ikinä halua kuulua mihinkään "ykseyteen" heidän kanssaan. Mitä se oma sisinpäni vastaisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistatko omia edellisiä elämiäsi?

Kaikki elämät ovat minun elämiäni, sikäli kun olen yhtä Olemisen kanssa. Siitä katsantokannasta ei ole myöskään mennyttä, nykyistä eikä tulevaa koska aikaa ei ole. Siksi edellisistä elämistä puhuminen tuntuu aina jotenkin hankalalta.

Toisaalta ymmärrän ja muistan hyvin sen millaista on kokea olevansa yksilöllinen olento, jolla on yksilöllinen historia. Siitä näkökulmasta voi puhua myös jälleensyntymishistoriasta. Kyllä minä muistan, muistin jo lapsena senkin, että olen elänyt jossain maailmassa joka ei ole ollenkaan samanlainen kuin tämä. Minulla oli muistoja ajasta ja paikasta, jossa manifestaatio oli välitöntä, ajatuksesta "objektiksi", joskaan objektit ei olleet samanlaisia kiinteitä raskaita kappaleita kuin täällä. Ja jossa ei ollut aikaa siinä mielessä kuin täällä, tapahtumia ei hahmotettu sen mukaan mitä tapahtui minäkin aikana vaan erilaisten assosiaatioiden mukaan. Tästä syystä hämmästelin lapsena erikoisia asioita kuten sitä, että jos peilin edessä ajattelen ihan toisenlaista muotoa, miksi mitään ei tapahdu, tai että miksi en pysty siirtymään haluamaani paikkaan vaikka mielessäni menisin sinne - miksi keho ei materialisoidu sinne? Muistan myös inhimillisiä olemassaoloja, mutta kokemuksessani tuo edellinen oli aina hallitseva koska se aiheutti niin paljon sekaannuksen ja kauhun ja ansaan joutumisen tunteita lapsuudessani.

Minkälaiseen kuolemanjälkeiseen elämään uskot tai mitä tiedät olevan? Olen tutkinut henkimaailmaa lukemalla eri lähteistä ja käsitykseni on, että on kyllä mukava paikka tuo taivas ja siellä ymmärrys on syvä

Se mitä on kuoleman jälkeen, on tässä ja nyt. Ei ole mitään estettä kokea Taivasten valtakuntaa nyt. Lukeminen voi antaa suuntaviittoja, mutta lopulta elävä kokeminen vapauttaa, ja siihen pääsee antamalla tilaa spirituaalisten aistien heräämiselle.´säännöllisesti sulkemalla pois ehdollistuneen mielen aistien ja ajattelun tuottaman hälinän ja antamalla tilaa jollekin uudelle havainnolle herätä. Se vaatii kärsivällisyyttä ja avoimuutta, mutta monia helpottaa se ajatus, että meditaatio tuottaa hyötyjä myös tässä ajassa ja elämässä - monellahan on epäilys että ehkä ei koskaan koe mitään hengellistä ja ehkä sellaista ei edes ole olemassa, mutta niiden epäilysten tullen voi jatkaa vaikka sillä tekosyyllä, että meditaatio parantaa keskittymiskykyä ja rauhoittaa jne.

Huh, mitä tekstiä. Pitkitettyjä lauseita joihin ripoteltu sekaan hienoja sanoja, mutta lopunmyötä koko tekstissä ei ole mitään sisältöä. Sanoisin, että joku asialleen omistautunut trolli siellä vain kirjoittelee nauraen omille älyttömille jutuilleen ja sille, että joku ottaa ne tosissaan.

Olen varma, että nämä jutut tulevat jostain hengellisestä puppugeneraattorista.

Lisäksi minua aina inhoittaa näiden alentuva äänensävy, joka kyllä kertoo mitä he ajattelevat meistä "alemmalla tasolla" olevista ihmisistä, jotka joudumme kärsimään (vaikka mitään oikeaa kärsimystähän ei tietysti ole, vaan olemme valinneet kokemuksemme ennen syntymäämme oppiaksemme niistä) sokeudestamme.

Sinulla on täysi oikeus mielipiteisiisi kirjoittamastani, enkä siihen ota kantaa muuten kuin siltä osin että korostan, että en kannata itse sen kaltaista fatalismia, jossa kärsimyksen tullen vain todetaan masentuneesti joko Jumalan tai oman sielun valinneen valitettavasti paskamaisen elämän, ja alistutaan kärsivän kohtaloon edes yrittämästä ylös sieltä. Usein kärsimyksen kanssa tietynlainen alkemia on mahdollista, sen muuttaminen joksikin jaloksi ja kauniiksi. Eikä se ainoa mahdollisuus ole edes hengellisyys, kääntyä hengellisyyden puoleen kärsimysten pakottamana, vaan on myös ihmisiä jotka kääntävät kärsimyksen voimavaraksi psyykkisellä tasolla tai käytännön toiminnan tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Uskallanko lukea joululahjaksi saamani kirjan "Vihreä noita", vai voiko sellaiseen sekaantumisesta seurata jotain haittoja vaikkei yrittäisi mitään käytännön noituusjuttuja vaan lukisi vain? Olen sellainen perus kirkkouskova luterilainen joka jossain taustalla uskon Jumalaan ja kirkon oppeihin mutta en niitä kauheasti arjessani mieti.

Uskallat. Mitään henkivaltoja tai haitallisia uskomuksia ei pakkotunkeudu mieleesi lukemalla jonkun kirjan. Lukiessasi voit itse kriittisesti tarkastella omaa uskomusjärjestelmääsi vasten, mikä on hyvää ja mikä huonoa, mikä sellaista minkä haluat pitää ja mitä et halua osaksi elämääsi.

Sinänsä ns. noituus ei automaattisesti ole "pahaa". Se, miksi sellaisen harjoittamiseen suhtaudutaan kristillisessä perinteessä kielteisesti on se, että ajatus on ollut ylittää aineellinen ja psyykkinen taso ja päästä spirituaaliselle. Usein noituuden keinoin taas manipuloidaan mentaalista tasoa, jotta saataisiin materian tasolla haluttuja muutoksia aikaan. Eli se on enemmänkin väärään asiaan energiansa tuhlaamista, jos siiis etsii sitä spirituaalista, kuin itsessään pahaa. 

Silti nykyajan maallistuneelle ihmiselle voi jossain vaiheessa olla joku tuonkaltainen jopa hyväksi, jos ei pysty uskomaan muuten muuhun kuin materialismiin. Vetovoiman laki "on steroids", varustettuna käytännön metodologialla jolla voi esim. voittaa alitajunnan vastustuksen manifestoinnille.

Vierailija kirjoitti:

Sanahelinää.

Ei yhtään konkreettista todistetta ole esittää sekavan sepustuksensa tueksi. Sellaiset olisi kyettävä esittämään ennen kuin päästään millimetriäkään eteenpäin.

Vastuu todisteista on aina väittäiden esittäjällä. Ellei niitä ole antaa, peli vihellettäköön poikki siihen paikkaan.

En ole esittämässä mitään todistettavia väitteitä koskien tieteen käsittelemää aineellista maailmaa, eikä minua kiinnosta ollenkaan vakuuttaa asiasta ei-kiinnostuneita ihmisiä siitä, että näkemykseni tai väitteeni ovat totta. Ne ovat pointtereita niille, jotka ovat itse samalla tiellä, ja joiden sisin itse sanoo heille, että tämä on itselle merkityksellistä. Muut saavat vapaasti pitää hölynpölynä.