Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Olen lukenut Bernadette Robertsin Minuuden tuolle puolen. Siinä hämää että hän käyttää termejä hyvin eri tavalla kuin useimmat näistä aiheista kirjoittavat. Esimerkiksi hän kirjoittaa että unioni minän ja Jumalan välillä on vain alku, mutta myöhemmin käy ilmi että hän tarkoittaa unionilla tilaa, jossa ihminen kokee edelleen olevansa erillinen minä, kun taas useimmat kirjoittajat tarkoittavat sillä juuri minuuden katoamista joka Robertsin käsitteistössä tulee vasta paljon myöhemmin kuin alkeellinen unionin tila.

Vaatii vähän vaivaa muodostaa päähänsä Robertsin termistö, jotta ymmärtää mitä hän milläkin sanoilla tarkoittaa. Hän myös välillä tuntuu väittelevän kirjassa omien väärintulkintojensa kanssa, ei niinkään sen kanssa mitä alkuperäiset väitteiden esittäjät ovat tarkoittaneet. Silti kirjassa on paljon hyvääkin erityisesti se miten hän kuvaa toimintaa silloin kun tahtova ja haluava minä ei enää ole vallassa tai edes olemassa.

Vasemman käden polku.

Onko täällä sen kulkijoita, kun ei tuo henkinen puoli voi tuoda elämään helpotusta.

En ole valmis hylkäämään maallisen hyvän tavoittelua.

Sain jo henkioppaan, joka odottelee mihin suuntaan lähdetään.

"You Want It Darker"

If you are the dealer, I'm out of the game

If you are the healer, it means I'm broken and lame

If thine is the glory then mine must be the shame

You want it darker

We kill the flame

Magnified, sanctified, be thy holy name

Vilified, crucified, in the human frame

A million candles burning for the help that never came

You want it darker

Hineni, hineni

I'm ready, my lord

Vierailija kirjoitti:

Mystikko,

Parisuhteeni menevät usein samalla kaavalla. Taistelen aina alussa vastaan ihastumista syystä xyz ja kunnes lopulta päätän hyväksyä tilanteen ja "annan luvan"/antaudun ihastumiselle, niin mies katoaa tai tapahtuu muuta ulkoista mikä tekee suhteen mahdottomaksi.

Olen yrittänyt ho'oponoponoa, meditaatiota, puhdistautumista, henkisten tunnesiteiden katkaisemista...jne. Ilman merkittävää tulosta. Olen kuitenkin onnellinen yksinäni, mutta aina kun uusi ihana mies ilmaantuu, alan leikitellä ajatuksella parisuhteesta ja sitten alkavat ongelmat.

Mistä tällainen voi kummuta ja mitä asialle voi tehdä? Koen vahvasti, että nämä kokemukset kumpuavat minusta itsestäni, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut fixaamaan tätä.

Lainaan omaa viestiäni, kun en vielä ole saanut tähän itse selvyyttä tai muiden kokemuksia/mielipiteitä. Erityisesti nyt tämä asia tuntuu vaikealta. Muissa ihmissuhteissani ei ole juurikaan ongelmia ja saan manifestoitua ihania ihmisiä elämääni. Siksi tuntuukin omituiselta, että parisuhdeasiat tuottavat näin suuria vaikeuksia. Mietin, että koenko syvällä sisimmässäni, että en ansaitse hyvää parisuhdetta.

Kiitos jo etukäteen, jos joku osaa auttaa.

Vierailija kirjoitti:

"You Want It Darker"

If you are the dealer, I'm out of the game

If you are the healer, it means I'm broken and lame

If thine is the glory then mine must be the shame

You want it darker

We kill the flame

Magnified, sanctified, be thy holy name

Vilified, crucified, in the human frame

A million candles burning for the help that never came

You want it darker

Hineni, hineni

I'm ready, my lord

Ahaa, joku muukin on näemmä löytänyt Cohenin viimeiseltä levyltä ketjun aiheeseen liittyviä merkityksiä. :) Koko levyhän on mieletön mestariteos, täynnä huikeita oivalluksia henkiseltä tieltä ja keskusteluja Jumalan kanssa. Kiitos muistutuksesta! Kuuntelin levyn illalla ennen nukkumaanmenoa läpi ja se asetti mieleni ilmeisesti oikeaan tilaan, kun sain taas kokea myös omia oivalluksia liittyen edellä käytyyn keskusteluun tyhjyydestä ja siitä, mitä sen takana on.

Steer your way past the ruins of the Altar and the Mall

Steer your way through the fables of Creation and The Fall

Steer your way past the Palaces that rise above the rot

Year by year, month by month, day by day

Thought by thought

Steer your heart past the Truth that you believed in yesterday

Such as Fundamental Goodness and the Wisdom of the Way

Steer your heart, precious heart, past the women whom you bought

Year by year, month by month, day by day

Thought by thought

Steer your way through the pain that is far more real than you

That's smashed the Cosmic Model, that blinded every view

And please don't make me go there, though there be a God or not

Year by year, month by month, day by day

Thought by thought

They whisper still, the injured stones

The blunted mountains weep

As he died to make men holy

Let us die to make things cheap

And say the Mea Culpa, which you probably forgot

Year by year, month by month, day by day

Thought by thought

Vierailija kirjoitti:

Vasemman käden polku.

Onko täällä sen kulkijoita, kun ei tuo henkinen puoli voi tuoda elämään helpotusta.

En ole valmis hylkäämään maallisen hyvän tavoittelua.

Sain jo henkioppaan, joka odottelee mihin suuntaan lähdetään.

Itse olin tätä aikoinani. Nyt koen polun kadonneen koska olen jo perillä. Olin kiinnostunut magiasta, ihmisiin vaikuttamisesta jne. ja lopulta poltin siinä aika pahasti näppini. Toisaalta pääsin eteenpäin kenties nopeammin. Jossain vaiheessa tuli myös se käännös, että vasemman käden polusta tulikin hetkeksi oikea. Valastuneena ja täysivaltaisena olentonahan ihminen on ei-mitään ja kaikkea, eli pysyy kultaisella keskitiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemman käden polku.

Onko täällä sen kulkijoita, kun ei tuo henkinen puoli voi tuoda elämään helpotusta.

En ole valmis hylkäämään maallisen hyvän tavoittelua.

Sain jo henkioppaan, joka odottelee mihin suuntaan lähdetään.

Itse olin tätä aikoinani. Nyt koen polun kadonneen koska olen jo perillä. Olin kiinnostunut magiasta, ihmisiin vaikuttamisesta jne. ja lopulta poltin siinä aika pahasti näppini. Toisaalta pääsin eteenpäin kenties nopeammin. Jossain vaiheessa tuli myös se käännös, että vasemman käden polusta tulikin hetkeksi oikea. Valastuneena ja täysivaltaisena olentonahan ihminen on ei-mitään ja kaikkea, eli pysyy kultaisella keskitiellä.

Miten poltit näppisi ?

En pyri tietoisesti vaikuttamaan ihmisiin, sillä egoni olen jo saanut taltutettua, ja näen maailman illuusioluonteen.

t. tuo vasemman käden kulkija 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemman käden polku.

Onko täällä sen kulkijoita, kun ei tuo henkinen puoli voi tuoda elämään helpotusta.

En ole valmis hylkäämään maallisen hyvän tavoittelua.

Sain jo henkioppaan, joka odottelee mihin suuntaan lähdetään.

Itse olin tätä aikoinani. Nyt koen polun kadonneen koska olen jo perillä. Olin kiinnostunut magiasta, ihmisiin vaikuttamisesta jne. ja lopulta poltin siinä aika pahasti näppini. Toisaalta pääsin eteenpäin kenties nopeammin. Jossain vaiheessa tuli myös se käännös, että vasemman käden polusta tulikin hetkeksi oikea. Valastuneena ja täysivaltaisena olentonahan ihminen on ei-mitään ja kaikkea, eli pysyy kultaisella keskitiellä.

Miten poltit näppisi ?

En pyri tietoisesti vaikuttamaan ihmisiin, sillä egoni olen jo saanut taltutettua, ja näen maailman illuusioluonteen.

t. tuo vasemman käden kulkija 

Pitkä tarina vallantavoittelusta. Lopulta minulle syötettiin oma myrkkyni korkojen kanssa. Olin liian kypsymätön ja egoni oli tuolloin vielä ohjaksissa. Mutta tämän kaiken seurauksena tapahtui heräämiseni, joten kaikki oli lopulta tuskan arvoista. Tänään ymmärrän ettei mitään muuta kiellettyä ole, kuin egon tahtoon taipuminen. Vielä tänäänkin olen kotonani pimeässä ja tuhon puolella enemmän kuin valon ja luomisen. Kaikilla on täällä oma paikkansa ja jos tämä vasemman käden tie kiehtoo sinua, sanoisin, että anna mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vasemman käden polku.

Onko täällä sen kulkijoita, kun ei tuo henkinen puoli voi tuoda elämään helpotusta.

En ole valmis hylkäämään maallisen hyvän tavoittelua.

Sain jo henkioppaan, joka odottelee mihin suuntaan lähdetään.

Itse olin tätä aikoinani. Nyt koen polun kadonneen koska olen jo perillä. Olin kiinnostunut magiasta, ihmisiin vaikuttamisesta jne. ja lopulta poltin siinä aika pahasti näppini. Toisaalta pääsin eteenpäin kenties nopeammin. Jossain vaiheessa tuli myös se käännös, että vasemman käden polusta tulikin hetkeksi oikea. Valastuneena ja täysivaltaisena olentonahan ihminen on ei-mitään ja kaikkea, eli pysyy kultaisella keskitiellä.

Miten poltit näppisi ?

En pyri tietoisesti vaikuttamaan ihmisiin, sillä egoni olen jo saanut taltutettua, ja näen maailman illuusioluonteen.

t. tuo vasemman käden kulkija 

Pitkä tarina vallantavoittelusta. Lopulta minulle syötettiin oma myrkkyni korkojen kanssa. Olin liian kypsymätön ja egoni oli tuolloin vielä ohjaksissa. Mutta tämän kaiken seurauksena tapahtui heräämiseni, joten kaikki oli lopulta tuskan arvoista. Tänään ymmärrän ettei mitään muuta kiellettyä ole, kuin egon tahtoon taipuminen. Vielä tänäänkin olen kotonani pimeässä ja tuhon puolella enemmän kuin valon ja luomisen. Kaikilla on täällä oma paikkansa ja jos tämä vasemman käden tie kiehtoo sinua, sanoisin, että anna mennä. 

Kiitos, tämä vahvisti uskoani. 

Joku viisas kehoitti menemään syvälle pimeään, jolloin myös valo näyttää kirkkaammalta.

Olen kulkenut pitkään itämaisen opin tietä, jossa kehotetaan kulkemaan keskitietä. Näin olisi varmaan hyvä, mutta ihmisten tilanteet eivät ole samanlaisia. Egoni olen pystynyt tunnistamaan matkallani, joten sitä kautta siirtyminen vasemman käden polulle ei pelota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko,

Parisuhteeni menevät usein samalla kaavalla. Taistelen aina alussa vastaan ihastumista syystä xyz ja kunnes lopulta päätän hyväksyä tilanteen ja "annan luvan"/antaudun ihastumiselle, niin mies katoaa tai tapahtuu muuta ulkoista mikä tekee suhteen mahdottomaksi.

Olen yrittänyt ho'oponoponoa, meditaatiota, puhdistautumista, henkisten tunnesiteiden katkaisemista...jne. Ilman merkittävää tulosta. Olen kuitenkin onnellinen yksinäni, mutta aina kun uusi ihana mies ilmaantuu, alan leikitellä ajatuksella parisuhteesta ja sitten alkavat ongelmat.

Mistä tällainen voi kummuta ja mitä asialle voi tehdä? Koen vahvasti, että nämä kokemukset kumpuavat minusta itsestäni, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut fixaamaan tätä.

Lainaan omaa viestiäni, kun en vielä ole saanut tähän itse selvyyttä tai muiden kokemuksia/mielipiteitä. Erityisesti nyt tämä asia tuntuu vaikealta. Muissa ihmissuhteissani ei ole juurikaan ongelmia ja saan manifestoitua ihania ihmisiä elämääni. Siksi tuntuukin omituiselta, että parisuhdeasiat tuottavat näin suuria vaikeuksia. Mietin, että koenko syvällä sisimmässäni, että en ansaitse hyvää parisuhdetta.

Kiitos jo etukäteen, jos joku osaa auttaa.

En tiedä mikä on sinun kuviosi, mutta itselläni oli niin, että en pohjimmiltani HALUNNUT parisuhdetta. Jos minulle olisi joku silloin aikanaan niin sanonut, olisin tosin väittänyt että mitään muuta en haluakaan, ja suru siitä etten näytä saavan parisuhdetta ja perhettä täyttää koko elämäni.

Jossain neljänkympin iän jälkeen, sairastuttuani, .lihottuani pahasti ja rupsahdettuani, hyväksyin lopulta sen että näin elämä meni että en saanut miestä enkä lapsia. Silloin tajusin, että sisimmässäni en koskaan edes halunnut, ja siksi loin sen kuvion jossa muka etsin puolisoa mutta aina jotenkin tavalla tai toisella suhde päättyi. Minulla pohjimmaisen haluamattomuuden syy oli se, että vaikka elämässäni hengellinen etsintä on ollut välillä jopa vuosikymmenen tauolla, kun en ole jaksanut uskoa löytämisen mahdollisuuteen, niin sittenkin kaikkein syvin sisin on ollut sitä mieltä että minulle ei  kuulu tavalliset perhe-elämät ja ihmisten kuviot koska ne voisivat uhata mahdollisuuksiani etsiä hengellisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vasemman käden polku.

Onko täällä sen kulkijoita, kun ei tuo henkinen puoli voi tuoda elämään helpotusta.

En ole valmis hylkäämään maallisen hyvän tavoittelua.

Sain jo henkioppaan, joka odottelee mihin suuntaan lähdetään.

Kyllä, kyllä... Itse olen etsinyt paljon puhtaan henkisesti mutta en ole löytänyt. Niinpä olen tyytynyt siihen että vaikka en löydä Jumalaa enkä valaistumista niin voin kuitenkin löytää helpotusta tavanomaisen ihmiselämän ahdistavuuteen.

Oma harrastukseni on magia. Perustan siihen olen syntetisoinut monen suuntauksen opeista, joista olen löytänyt yhteistä pohjaa. Ja harjoittanut, paljon. Tavallaan tämä on sitä ihan samaa manifestointia josta täälläkin puhutaan, käyttäen vain magiikan symboliikkaa ja ritualiikkaa uskonvahvistuksina.

En ole polttanut erityisesti näppejäni harrastuksessani, mutta ego kyllä vaivaa usein. Heti kun saan jotain hienoa aikaan, kuten hiljattain opin pitkän harjoittelun jälkeen pitämään kehoni kylmässä ilmassa lämpimänä sisäisellä elämänvoimalla, taito jonka Tiibetin munkitkin osasivat, egoni alkaa fantasioida ja höpistä. Niissä itsekeskeisissä fantasioissa esimerkiksi minä ja läheisiäni joudumme tiukkaan paikkaan, ja minä sitten magiaa osaavana ratkaisen ongelmat ja pelastan kaikki. Samalla olen nöyrä ja vaatimaton, en halua paljastaa voimani lähdettä, niin että minua ihaillaan vielä enemmän nöyryyteni ja tavallisuuteni kuin voimieni takia. Tiedän että nämä fantasiat ovat egon suuruuskuvitelmia eikä erityisen terveitä, mutta onneksi ne eivät ole sentään saaneeet mitään kovin ihmeellistä käytännössä tekemään.

olet Mystikko jossain maininnut että mys paino putosi manifestoimalla. miten sen käytännössä teit? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko,

Parisuhteeni menevät usein samalla kaavalla. Taistelen aina alussa vastaan ihastumista syystä xyz ja kunnes lopulta päätän hyväksyä tilanteen ja "annan luvan"/antaudun ihastumiselle, niin mies katoaa tai tapahtuu muuta ulkoista mikä tekee suhteen mahdottomaksi.

Olen yrittänyt ho'oponoponoa, meditaatiota, puhdistautumista, henkisten tunnesiteiden katkaisemista...jne. Ilman merkittävää tulosta. Olen kuitenkin onnellinen yksinäni, mutta aina kun uusi ihana mies ilmaantuu, alan leikitellä ajatuksella parisuhteesta ja sitten alkavat ongelmat.

Mistä tällainen voi kummuta ja mitä asialle voi tehdä? Koen vahvasti, että nämä kokemukset kumpuavat minusta itsestäni, mutta en ole ainakaan vielä onnistunut fixaamaan tätä.

Lainaan omaa viestiäni, kun en vielä ole saanut tähän itse selvyyttä tai muiden kokemuksia/mielipiteitä. Erityisesti nyt tämä asia tuntuu vaikealta. Muissa ihmissuhteissani ei ole juurikaan ongelmia ja saan manifestoitua ihania ihmisiä elämääni. Siksi tuntuukin omituiselta, että parisuhdeasiat tuottavat näin suuria vaikeuksia. Mietin, että koenko syvällä sisimmässäni, että en ansaitse hyvää parisuhdetta.

Kiitos jo etukäteen, jos joku osaa auttaa.

En tiedä mikä on sinun kuviosi, mutta itselläni oli niin, että en pohjimmiltani HALUNNUT parisuhdetta. Jos minulle olisi joku silloin aikanaan niin sanonut, olisin tosin väittänyt että mitään muuta en haluakaan, ja suru siitä etten näytä saavan parisuhdetta ja perhettä täyttää koko elämäni.

Jossain neljänkympin iän jälkeen, sairastuttuani, .lihottuani pahasti ja rupsahdettuani, hyväksyin lopulta sen että näin elämä meni että en saanut miestä enkä lapsia. Silloin tajusin, että sisimmässäni en koskaan edes halunnut, ja siksi loin sen kuvion jossa muka etsin puolisoa mutta aina jotenkin tavalla tai toisella suhde päättyi. Minulla pohjimmaisen haluamattomuuden syy oli se, että vaikka elämässäni hengellinen etsintä on ollut välillä jopa vuosikymmenen tauolla, kun en ole jaksanut uskoa löytämisen mahdollisuuteen, niin sittenkin kaikkein syvin sisin on ollut sitä mieltä että minulle ei  kuulu tavalliset perhe-elämät ja ihmisten kuviot koska ne voisivat uhata mahdollisuuksiani etsiä hengellisesti. 

Tämä on iso ja tärkeä oivallus. Monesti se, mitä me mielen tasolla luulemme haluavamme, ei ole lainkaan linjassa aitojen, syvimpien toiveidemme kanssa. Niinpä sabotoimme mielen tason pyrkimyksiämme alitajuisesti ja se saattaa näyttää siltä, että mikään ei oikein onnistu. Minulla on tästä samasta aiheesta samantyylisiä kokemuksia, ja vasta viime vuosina olen oivaltanut, että olen oikeasti koko ajan ollut matkalla kohti sieluni toiveita. Ne asiat, mitkä ovat näyttäneet aikanaan epäonnistumisilta, ovatkin lopulta palvelleet juuri sitä tietä, jolla sisimmässäni olen halunnut kulkea.

KM, voiko ei-valaistunut välttää inkarnaatiokiertoon joutumisensa kuolemassa? Tolle kirjoittaa että siinä on hetken mahdollisuus siirtyä valoon. Samoin kuolemanrajakokemukset puhuvat suuresta valosta, jossa persoonallinen oleminen lakkaa. Tarkoittaako valoon meneminen siis sitä että menettää ikuisesti yksilöllisen olemisensa ja on ikuisesti osa kaikkeutta/Jumalaa, vai voiko Jumalassa levätä ja sitten lähteä luomaan taas uusia juttuja, tietoisemmin. Itse en ainakaan enää koskaan halua tälle maapallolle tulla, mutta ehkä muiden todellisuuksien tutkiminen voisi olla mielenkiintoista. 

Mystikkoa ei ole täällä hetkeen näkynyt, niin ehkä joku teistä muista, jotka olette perehtyneet aiheeseen ja erityisesti vetovoiman lakiin voisi vastata pohdiskeluuni.

Tätä ketjua lukemalla olen saanut sen käsityksen, että maailmamme on illuusio eikä siinä siten ole oikeasti lainalaisuuksia, johon meidät on opetettu, kuten "Et sinä voi saada sitä taikka tätä, koska olet vain tuollainen".

Olen käsittänyt niin, että tätä illuusiomaailmaa voi muokata haluamakseen? Voiko elämänsä kurssin kääntää ihan millaiseksiko vain?

Otetaan konkreettinen esimerkki havainnollistamaan pohdiskelujani: Olen vaikkapa lehmikasvoinen tytöntyllerö perä-Hikiältä ja ihastunut amerikkalaiseen Hollywood-näyttelijään. Onko minun siis mahdollista saada aikaiseksi rakkaustarina juuri kyseisen maailmantähden kanssa vetovoiman lakiin uskoen? Uskoen ja kuvitellen siis, että olen aivan riittävä ja että olemme jo yhdessä? Voinko myös muokata tapahtumia meneväksi tietyllä lailla, esimerkiksi näin: tyyppi saa yllättäen idean lähteä Pohjois-Eurooppaan, Suomeen ja käymään nimenomaan perä-Hikiällä. Törmäämme kylänraitilla "sattumalta", tyyppi rakastuu minuun päätä pahkaa ja kohta olemme jo naimisissa? Oletetaan vielä, että sekä minä että näyttelijä olisimme sinkkuja, niin mitään perheenhajoamisia ym. negatiivisten energioiden kanssa pelaamista ei tuollaisessa tapauksessa pitäisi olla?

Vierailija kirjoitti:

Mystikkoa ei ole täällä hetkeen näkynyt, niin ehkä joku teistä muista, jotka olette perehtyneet aiheeseen ja erityisesti vetovoiman lakiin voisi vastata pohdiskeluuni.

Tätä ketjua lukemalla olen saanut sen käsityksen, että maailmamme on illuusio eikä siinä siten ole oikeasti lainalaisuuksia, johon meidät on opetettu, kuten "Et sinä voi saada sitä taikka tätä, koska olet vain tuollainen".

Olen käsittänyt niin, että tätä illuusiomaailmaa voi muokata haluamakseen? Voiko elämänsä kurssin kääntää ihan millaiseksiko vain?

Otetaan konkreettinen esimerkki havainnollistamaan pohdiskelujani: Olen vaikkapa lehmikasvoinen tytöntyllerö perä-Hikiältä ja ihastunut amerikkalaiseen Hollywood-näyttelijään. Onko minun siis mahdollista saada aikaiseksi rakkaustarina juuri kyseisen maailmantähden kanssa vetovoiman lakiin uskoen? Uskoen ja kuvitellen siis, että olen aivan riittävä ja että olemme jo yhdessä? Voinko myös muokata tapahtumia meneväksi tietyllä lailla, esimerkiksi näin: tyyppi saa yllättäen idean lähteä Pohjois-Eurooppaan, Suomeen ja käymään nimenomaan perä-Hikiällä. Törmäämme kylänraitilla "sattumalta", tyyppi rakastuu minuun päätä pahkaa ja kohta olemme jo naimisissa? Oletetaan vielä, että sekä minä että näyttelijä olisimme sinkkuja, niin mitään perheenhajoamisia ym. negatiivisten energioiden kanssa pelaamista ei tuollaisessa tapauksessa pitäisi olla?

Periaatteessa mikä tahansa on mahdollista myös tällä illuusiotasolla, mutta silloin kun manifestointiin liittyy toinen luojaolento (eli vaikkapa toinen ihminen), lopputulokseen vaikuttaa myös tämän toisen tahon oma manifestointi, olipa se tiedostettua tai ei. Meistä jokainen manifestoi elämäänsä erilaisia asioita koko ajan, mutta tavallisesti sitä ei vain tiedosteta. Kaikilla ihmisillä on vapaa tahto ja sitä olisi syytä kunnioittaa myös tietoisessa manifestoinnissa, ellei ole valmis ikäviltä vaikuttaviin seuraamuksiin. En siis suosittele kajoamaan toisten vapaaseen tahtoon manifestoimalla asioita heidän puolestaan. Toki sitä voi yrittää, mutta sitten pitää varautua siihen, että saa jollakin tasolla samaa kohtelua (eli esimerkiksi juuri vapaan tahdon kunnioituksen puutetta) myös takaisin. Manifestoinnilla on siis rajoituksia, jotka liittyvät muihin luojaolentoihin, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja suuremmasta näkökulmasta luomme asioita yhdessä. "Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" pitää kirjaimellisesti paikkansa ja ennen tietoista manifestoimista kannattaa pohtia huolellisesti, mitä kaikkia seuraamuksia omilla teoilla ja valinnoilla voi olla.

Etsivä löytää (ei kirjautunut! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikkoa ei ole täällä hetkeen näkynyt, niin ehkä joku teistä muista, jotka olette perehtyneet aiheeseen ja erityisesti vetovoiman lakiin voisi vastata pohdiskeluuni.

Tätä ketjua lukemalla olen saanut sen käsityksen, että maailmamme on illuusio eikä siinä siten ole oikeasti lainalaisuuksia, johon meidät on opetettu, kuten "Et sinä voi saada sitä taikka tätä, koska olet vain tuollainen".

Olen käsittänyt niin, että tätä illuusiomaailmaa voi muokata haluamakseen? Voiko elämänsä kurssin kääntää ihan millaiseksiko vain?

Otetaan konkreettinen esimerkki havainnollistamaan pohdiskelujani: Olen vaikkapa lehmikasvoinen tytöntyllerö perä-Hikiältä ja ihastunut amerikkalaiseen Hollywood-näyttelijään. Onko minun siis mahdollista saada aikaiseksi rakkaustarina juuri kyseisen maailmantähden kanssa vetovoiman lakiin uskoen? Uskoen ja kuvitellen siis, että olen aivan riittävä ja että olemme jo yhdessä? Voinko myös muokata tapahtumia meneväksi tietyllä lailla, esimerkiksi näin: tyyppi saa yllättäen idean lähteä Pohjois-Eurooppaan, Suomeen ja käymään nimenomaan perä-Hikiällä. Törmäämme kylänraitilla "sattumalta", tyyppi rakastuu minuun päätä pahkaa ja kohta olemme jo naimisissa? Oletetaan vielä, että sekä minä että näyttelijä olisimme sinkkuja, niin mitään perheenhajoamisia ym. negatiivisten energioiden kanssa pelaamista ei tuollaisessa tapauksessa pitäisi olla?

Periaatteessa mikä tahansa on mahdollista myös tällä illuusiotasolla, mutta silloin kun manifestointiin liittyy toinen luojaolento (eli vaikkapa toinen ihminen), lopputulokseen vaikuttaa myös tämän toisen tahon oma manifestointi, olipa se tiedostettua tai ei. Meistä jokainen manifestoi elämäänsä erilaisia asioita koko ajan, mutta tavallisesti sitä ei vain tiedosteta. Kaikilla ihmisillä on vapaa tahto ja sitä olisi syytä kunnioittaa myös tietoisessa manifestoinnissa, ellei ole valmis ikäviltä vaikuttaviin seuraamuksiin. En siis suosittele kajoamaan toisten vapaaseen tahtoon manifestoimalla asioita heidän puolestaan. Toki sitä voi yrittää, mutta sitten pitää varautua siihen, että saa jollakin tasolla samaa kohtelua (eli esimerkiksi juuri vapaan tahdon kunnioituksen puutetta) myös takaisin. Manifestoinnilla on siis rajoituksia, jotka liittyvät muihin luojaolentoihin, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja suuremmasta näkökulmasta luomme asioita yhdessä. "Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" pitää kirjaimellisesti paikkansa ja ennen tietoista manifestoimista kannattaa pohtia huolellisesti, mitä kaikkia seuraamuksia omilla teoilla ja valinnoilla voi olla.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon ihmismielemme rajat. Kovin harva pystyy oikeasti uskomaan alkuperäisen kysyjän esittämän skenaarion toteutumiseen, sillä olemme sosiaalistuneet maailmaan, jota rajoittavat mm. todennäköisyyden kaltaiset rajoitteet. Tästä syystä monikaan ei ole voittanut lotossa vetovoiman lain avulla, vaikka periaatteessa illuusio on rajattomasti muokattavissa.

Vierailija kirjoitti:

olet Mystikko jossain maininnut että mys paino putosi manifestoimalla. miten sen käytännössä teit? 

Ihan sillä perusmenetelmällä, eli alkaen aktiivisesti rakentaa uskoa siihen, että olen jo hoikka ja terveellisesti elävä. Painon pudottaminen ei ollut edes kovin vaikea tavoite, koska sen saavuttamiseen ei tarvitse pystyä uskomaan mihinkään yliluonnolliseen tai tässä maailmassa äärimmäisen epätodennäköiseen. Niinpä joutuu paljon vähemmän taistelemaan ihmismielen epäuskon ja vastaväitteiden kanssa kuin sellaisten tavoitteiden kanssa, joista tämä maailma sanoo ettei ole lainkaan mahdollista.

Visualisointia ja mielikuvittelua käytin paljon. Ja jopa lapsellisen oloisia keinoja kuten että peitin vaa'asta näytön lapulla, jossa luki se paino johon "halusin", tai pikemminkin: johon minun pitäisi aivopestä itseni uskomaan jo päässeeni. Koko ajan tärkeää oli, ettei päästä sen kaltaisia ajatuksia versomaan mielessä kuin että olen läski tai että laihdutan - nämä osoittaisivat ettei usko jo saaneensa, ja tietoisen manifestoinnin koko idea on että ihminen saa sen mitä uskoo saaneensa. Alkuun oli toki tavanomaista sisäistä taistelua, kun mieli pyrki esim. peilin eteen mennessä heittämään happamia, epäuskoisia kommentteja siitä että olisin tavoitepainossani, mutta niitä torjuin sanomalla että toisella todellisuuden tasolla se on jo totta, kestää vain hetken että se ilmentyy ihmisten näkyvässä todellisuudessa, tai vahvistamalla uskoani siihen, että ohimenevät ja tilapäiset epäuskon ajatukset eivät estä manifestoitumista, jos kuitenkin suurimman osan aikaa pystyn uskomaan eläväni jo terveellisesti ja olevani normaalipainoinen.

Vierailija kirjoitti:

KM, voiko ei-valaistunut välttää inkarnaatiokiertoon joutumisensa kuolemassa? Tolle kirjoittaa että siinä on hetken mahdollisuus siirtyä valoon. Samoin kuolemanrajakokemukset puhuvat suuresta valosta, jossa persoonallinen oleminen lakkaa. Tarkoittaako valoon meneminen siis sitä että menettää ikuisesti yksilöllisen olemisensa ja on ikuisesti osa kaikkeutta/Jumalaa, vai voiko Jumalassa levätä ja sitten lähteä luomaan taas uusia juttuja, tietoisemmin. Itse en ainakaan enää koskaan halua tälle maapallolle tulla, mutta ehkä muiden todellisuuksien tutkiminen voisi olla mielenkiintoista. 

Tuo valoon meneminen tai lähteeseen yhdistyminen tapahtuu kaikilla paitsi fyysisen olemuksen koetussa kuolemassa, myös syvän unen vaiheessa. Ennen kuin valoksi koettuun menee täysin tietoisena, kokemus ei kuitenkaan ole muuttava eikä pysyvä, enemmänkin sen kokee vain virkistyksenä josta saa uutta voimaa uuteen päivään - tai uuteen elämään. 

Useimmiten kuoleman jälkeen käy niin, että hetken sielu tiedostaa tosiolemuksensa, mutta tavallaan toteaa että vielä on selvitettävää ja koettavaa, ja vaipuu uuteen uneen, jota uudeksi elämäksi kutsutaan. Joskus niillä jotka ovat elämässään olleet hyvin lähellä henkistä oivaltamista, tosin kokemus voi olla pysyväkin, valaistus voi tapahtua kuoleman hetkellä. Silloin uuteen elämään, jos sellaisen valitsee, menee täysin tietoisena siitä mikä on, ja ihmismuotoisen elämän valitsee vain, jos tuntee lähimmäisenrakkaudesta halua auttaa ihmisiä siinä monella tapaa raskaassa ja tuskaa tuottavassa tietoisuuden tilassa, jollainen tämän maailman perustietoisuus on.

Muunlaiset kokemukset ihmiselämien välissä tai jälkeen ovat ihan mahdollisia. Kuitenkin pääsääntö on, että tietoisuuden taso ei merkittävästi muutu muodon kuolemassa, joten jos on ollut syvässä dualismin tilassa eläessään, se seuraava kokemuskin on tavalla tai toisella samantapainen, niin että sielun on mahdollista jatkaa sen oppimista miten on itse osallinen oman maailmansa luomiseen. Itselläni on ennen tätä kokemusta elinaika toisenlaisessa kuin inhimillisessä tietoisuuden tasossa, mikä aiheutti  minulle kummallisia ongelmia lapsena, koska en suoraan tietoisesti muistanut sitä olemassaoloa, mutta muistin siinä olleet tietyt mahdollisuudet kuten välittömän manifestaation mahdollisuuden. Niinpä saatoin lapsena esim. pelätä, että jos ajattelisin muuttuvani siniseksi, voisin todella muuttua, tai jos unohtaisin keskittyä olevani siinä fyysisessä sijainnissa jossa ihmisten mukaan minun luontaisesti pitäisi olla, voisin yhtäkkiä kadota ja aiheuttaa suurta huolta vanhemmilleni. Vasta paljon myöhemmin muistin tietoisesti mistä nämä kummalliset pelot tulivat - minä muistin elinajan tietyllä tasolla ihmistä edistyneemmässä tietoisuuden tilassa, ja vaistosin myös sen että todellisuus ei ole niin kiinteä kuin ihmiset näyttävät uskovan.

Vierailija kirjoitti:

Etsivä löytää (ei kirjautunut! kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikkoa ei ole täällä hetkeen näkynyt, niin ehkä joku teistä muista, jotka olette perehtyneet aiheeseen ja erityisesti vetovoiman lakiin voisi vastata pohdiskeluuni.

Tätä ketjua lukemalla olen saanut sen käsityksen, että maailmamme on illuusio eikä siinä siten ole oikeasti lainalaisuuksia, johon meidät on opetettu, kuten "Et sinä voi saada sitä taikka tätä, koska olet vain tuollainen".

Olen käsittänyt niin, että tätä illuusiomaailmaa voi muokata haluamakseen? Voiko elämänsä kurssin kääntää ihan millaiseksiko vain?

Otetaan konkreettinen esimerkki havainnollistamaan pohdiskelujani: Olen vaikkapa lehmikasvoinen tytöntyllerö perä-Hikiältä ja ihastunut amerikkalaiseen Hollywood-näyttelijään. Onko minun siis mahdollista saada aikaiseksi rakkaustarina juuri kyseisen maailmantähden kanssa vetovoiman lakiin uskoen? Uskoen ja kuvitellen siis, että olen aivan riittävä ja että olemme jo yhdessä? Voinko myös muokata tapahtumia meneväksi tietyllä lailla, esimerkiksi näin: tyyppi saa yllättäen idean lähteä Pohjois-Eurooppaan, Suomeen ja käymään nimenomaan perä-Hikiällä. Törmäämme kylänraitilla "sattumalta", tyyppi rakastuu minuun päätä pahkaa ja kohta olemme jo naimisissa? Oletetaan vielä, että sekä minä että näyttelijä olisimme sinkkuja, niin mitään perheenhajoamisia ym. negatiivisten energioiden kanssa pelaamista ei tuollaisessa tapauksessa pitäisi olla?

Periaatteessa mikä tahansa on mahdollista myös tällä illuusiotasolla, mutta silloin kun manifestointiin liittyy toinen luojaolento (eli vaikkapa toinen ihminen), lopputulokseen vaikuttaa myös tämän toisen tahon oma manifestointi, olipa se tiedostettua tai ei. Meistä jokainen manifestoi elämäänsä erilaisia asioita koko ajan, mutta tavallisesti sitä ei vain tiedosteta. Kaikilla ihmisillä on vapaa tahto ja sitä olisi syytä kunnioittaa myös tietoisessa manifestoinnissa, ellei ole valmis ikäviltä vaikuttaviin seuraamuksiin. En siis suosittele kajoamaan toisten vapaaseen tahtoon manifestoimalla asioita heidän puolestaan. Toki sitä voi yrittää, mutta sitten pitää varautua siihen, että saa jollakin tasolla samaa kohtelua (eli esimerkiksi juuri vapaan tahdon kunnioituksen puutetta) myös takaisin. Manifestoinnilla on siis rajoituksia, jotka liittyvät muihin luojaolentoihin, sillä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja suuremmasta näkökulmasta luomme asioita yhdessä. "Tee toisille niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän" pitää kirjaimellisesti paikkansa ja ennen tietoista manifestoimista kannattaa pohtia huolellisesti, mitä kaikkia seuraamuksia omilla teoilla ja valinnoilla voi olla.

Lisäksi kannattaa ottaa huomioon ihmismielemme rajat. Kovin harva pystyy oikeasti uskomaan alkuperäisen kysyjän esittämän skenaarion toteutumiseen, sillä olemme sosiaalistuneet maailmaan, jota rajoittavat mm. todennäköisyyden kaltaiset rajoitteet. Tästä syystä monikaan ei ole voittanut lotossa vetovoiman lain avulla, vaikka periaatteessa illuusio on rajattomasti muokattavissa.

Tämä on se suurin este vapaalle manifestoinnille: ihmisten on erittäin vaikea uskoa yliluonnollisiin tai erittäin epätodennäköisiin tapahtumiin. Jeesus sanoo, että ei tarvita kuin sinapinsiemenen verran uskoa, ja voi käskeä vuorta siirtymään paikaltaan. Mutta ihmisen on tässä maailmassa hyvin vaikea kehittää edes sitä sinapinsiemenellistä uskoa tapahtumaan, jonka kaikki tämän tason peruslait sanovat olevan täysin mahdoton. 

Uskoa voi tosin rakentaa järjestelmällisesti, mutta harva viitsii nähdä sitä vaivaa. Niitäkin tosin on, ja itsekin harjoitin sitä aikoinaan alkaen hyvin pienistä, sattuman piikkiinkin helposti menevistä asioista, edeten askel kerrallaan manifestoimaan asioita joita tämä maailma ei usko että olisi mahdollista manifestoida. Tein tätä vaiheessa, jossa minulla ei vielä ollut koettua näkemystä todellisuuden perimmäisestä luonteesta tai osastani kokemukseni luomisessa, joten se oli melkoista sisäistä taistelua ja välillä myös pelkoa ja uupumista - joskus toivoin voivani palata siihen yksinkertaiseen elämään jossa luonnonlait on varmoja ja elämä ohjautuu automaattisesti elämässä omaksuttujen inhimillisten perususkomusten perusteella, sen sijaan että minun pitää itse tietoisesti luoda maailmani. Mutta paluuta ei ollut, ei kun tiesin sen mitä olin oppinut kokeilujeni perusteella.