Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Mikä on mielen luonne?"
Ramana: "Mieli ei ole mitään muuta kuin 'minä'-ajatus. Mieli ja ego ovat yksi ja sama. Muut sielulliset kyvyt kuten äly ja muisti ovat vain tätä. Mieli [manas], äly [buddhi], sielullisten taipumusten varasto [chittam] ja ego [ahamkara]; kaikki nämä ovat vain sama mieli."
Boldaukset mun.
No selvisihän tuokin vihdoin - jos siis pitää paikkansa. :)
No onko mieli ja ego kuitenkaan sama, jos ego dominoi mieltä? R.M sanoo sivulla 59 näin:
"Mielen olemus on vain tietoa eli tietoisuutta. Kun ego, kuitenkin, dominoi sitä, se toimii järkeilevänä, ajattelevana tai tuntevana kykynä. Kosmisella mielellä, jota ego ei rajoita, ei ole mitään itsestään erillään ja on siksi vain tietoa. Tätä Raamattu tarkoittaa sanoessaan ' Minä olen se, joka Minä olen."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema tämän elämän loppuminen on yhtä luonnollinen kuin syntymä itse asiassa ne ovat yksi ja sama.
Ethän pelkää mennä nukkumaan öisin.
Henkisen elämän päämääränä on tulla lähemmäksi sitä mitä olit ennen syntymää ja tule olemaan kuoleman jälkeen sekä olet jo nyt. Kukaan ei voi tarjota sinulle sitä, vaan sinun on itse tehtävä mitä ikinä sinun onkaan tehtävä jotta heräät.Katso sisimpääsi.
Sanat lohduttavat hetken jotenka tässä lohduttavaa sanoja:
Mitään mitä ajattelet ei ole totta tai edes olemassa, Jumala on sinun sisimmässäsi sinun todellisena itsenäsi. Et voi kuolla sillä et koskaan syntynyt, olet todella syntymätön.
Tuli ei voi polttaa sinua, vesi ei voi hukuttaa sinua. Koska sinä olet on maailma, kaikki siis aivan kaikki on ehdollisena sinulle, sinä olet kaiken yläpuolella täysin vapaana. Kun näennäisesti synnyit maailmaa kaikki mitä tulee tapahtumaan oli valmiiksi kartoitettu tapahtuvaksi. Olet alkuperäinen, ensimmäinen prinsipaali, ehdoton ja vapaa. Sinun luontosi puhdastieto, rauha, autuaa.
Ja näin se on meille kaikille.On kuitenkin käsittääkseni niin, että meissä sisällä oleva valo-olento on kuolematon mutta persoonamme tulee hajoamaan kuoleman jälkeen eetterisessä ja astraalisessa ulottuvuudessa.
Valo-olento lähtee sitten hetken päästä uudelle kierrokselle uuden persoonan kanssa.
Toki tuntemamme persoonat ovat sen valo-olentonsa säteilyn piirissä, ja usein rakastammekin juuri sitä, rakastettumme ikuista olemusta.
Sisäiset valo-olentomme ovat kuolemattomia, iättömiä ja yksilöllisiä.
Tämä ei siis ole kristillinen näkemys, koska kristityt eivät ajattele jälleensyntymistä olevan olemassa. Itse ajattelen, että kierrätys näkyy olevan maailmankaikkeuden läpikäyvä periaate.
Kristillinen ajatus taivaasta, johon nämä ajalliset persoonat kerääntyisivät kuoleman jälkeen, sisältää monia ongelmia. Ovatko lapsena kuolleet taivaassa ikuisesti lapsia, ja mitä järkeä siinä olisi? Kenen puolison kanssa taivaassa ihminen on jos on ollut monen kanssa parisuhteessa. Jne. jne.
Henkimaailmaan menneet entiset ihmiset joko "vanhenevat" tai "nuortuvat" siellä, joten kaikki ovat suunnilleen 30-vuotiaan oloisia henkiolentoja. Näin sanotaan lukuisissa kirjoissa, monissa kymmenissä eri kirjoittajien ja meedioiden opetuksissa. Nämä henkiolennot voivat ilmestyä meedion kautta maassa elävälle omaiselle näyttäen lapselta tai vanhukselta tai joltain siltä väliltä, eli sen ikäiseltä, millaisena maassa asuva läheinen hänet helpoiten muistaa ja tunnistaa. Ja samoin sen tyyppisesti pukeutuneena kuin maallisessa elämässä, vaikka hän henkimaailmassa pukeutuisikin ihan eri tavalla, esim. jonkun muun entisen elämänsä mieltymysten mukaisesti.
Lisäksi se, että on ollut monen kanssa parisuhteessa, niin todellakin olemme olleet monien elämiemme aikana todella monissa parisuhteissa, mutta henkimaailmassa emme yleensä jatka saman "tyypin" kanssa parisuhdetta, joka meillä on vaikka viimeksi ollut ennen jomman kumman kuolemaa, vaikka sekin on mahdollista. Yleensä päädymme sieluperheemme kanssa samoihin kuvioihin oleilemaan.
On silti hyvä muistaa, että tuo henkimaailmassa eläminen on samanlaista unenkaltaista elämää kuin tämä maapallolla eläminenkin.
"Itsetutkimus on ainut pettämätön keino, ainut suora keino oivaltaa ehdoton, absoluuttinen oleminen, joka sinä todella olet."
Kumpaan itseen se itsetutkimus kohdistetaan? 1) ITSEEN vai 2) itseen?
1) Todellinen Itse
2) Egomieliolento, eli ihminen.
Vierailija kirjoitti:
"Sri Ramanan mukaan jokainen mielen tai ruumiin tietoinen aktiivisuus päätyy piilevään oletukseen, että on olemassa 'minä', joka tekee jotakin."
"Yhteinen vaikuttaja toteamuksissa 'minä ajattelen', 'minä muistan, ''minä toimin' on 'minä', joka olettaa, että se on vastuussa kaikista näistä toimista."
"Sri Ramana kutsuu tätä yhteistä vaikuttajaa 'minä'-ajatukseksi (aham-vrittiksi)."
"Sananmukaisesti aham-vritti tarkoittaa 'minän sielullista muunnosta'."
"Itse eli todellinen 'minä' ei koskaan kuvittele, että se tekee tai ajattelee mitään; 'minä', joka kuvittelee kaiken tämän, on sielullinen kuvitelma ja niin sitä kutsutaan Itsen sielulliseksi (mentaaliseksi) muunnokseksi."
Lähde: https://docplayer.fi/383291-Ole-oma-itsesi-sri-ramana-maharshin-opetuks…; sivu53
Olen usein miettinyt, että kun Ramana tai kuka tahansa valaistunut kehoittaa valaistumispolulla olevaa, että tutki itseäsi: "Kuka minä olen", niin olen luullut, että pitää hiljentyä ja tutkia, löytää se Todellinen Minä/Tietoisuus/Jumala, mutta näköjään se onkin - jos nuo yllä olevat lainaukset oikein ymmärsin - niin että pitää tutkia tätä pientä ihmisminää/egoa ja huomata, ettei se ole todellinen.
Olenkohan nyt ymmärtänyt oikein?
Niinpä, siinä hyvä kysymys, nimittäin toisessa kohdassa (s. 62) Maharsi vastaa kysyjälle just toisin, että pitäisikin kiinnittää huomio Todelliseen itseen.
K:Miksi itsetutkimus on paljon suorempi menetelmä kuin muut?
V: Huomion kiinnittäminen omaan Itseen, joka on iäti loistava 'minä', ainut jakaantumaton ja puhdas todellisuus, on ainoa lautta, jolla yksilö, joka harhautuu ajattelemaan 'Minä olen ruumis', voi ylittää loppumattomien syntymien valtameren.
Siinä onkin tutkimusta kerrakseen, kun ensin pitää selvittää, mitä itseä edes tutkitaan.
Tuossa RM kehottaa etsimään egon henkilöllisyyttä:
"Todellisuus on yksinkertaisesti egon hävitys. Tuhoa ego etsimällä sen henkilöllisyyttä. Koska ego ei ole itsenäinen kokonaisuus, se katoaa automaattisesti ja todellisuus loistaa esiin itsestään."
Ilmeisesti pitää etsiä molempia, sekä egoa että Todellista Minää/Itseä.
Jos Mystikko kirjoittaa kirjan, kuten on joskus maininnut kirjoittavansa, niin uskon ja toivon hänen kirjoittavan helpommin luettavan kirjan, mitä "Ramana Maharsin opetukset -kirja" on.
Pitäisi jotenkin kertoa, miltä tasolta milloinkin puhutaan. esim. että tällä ihmis-/ego-tasolla asiat näyttävät olevan näin, mutta todelliselta tasolta katsoen on taas näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Itsetutkimus on ainut pettämätön keino, ainut suora keino oivaltaa ehdoton, absoluuttinen oleminen, joka sinä todella olet."
Kumpaan itseen se itsetutkimus kohdistetaan? 1) ITSEEN vai 2) itseen?
1) Todellinen Itse
2) Egomieliolento, eli ihminen.
itse suuntaa kuka minä olen" kysymyksen ITSEEN.
Jos kysyn itseltäni sen kuuluisan kysymyksen: "Kuka minä olen", niin minulla tulee koko ajan mieleen tämä persoona, luonteenpiirteet, historia, halut, harrastukset jne., ja ilmeisesti minun pitäisi koko ajan hylätä jokainen määre, millä minä minääni, itseäni, unihahmoani, kuvaan? Vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sri Ramanan mukaan jokainen mielen tai ruumiin tietoinen aktiivisuus päätyy piilevään oletukseen, että on olemassa 'minä', joka tekee jotakin."
"Yhteinen vaikuttaja toteamuksissa 'minä ajattelen', 'minä muistan, ''minä toimin' on 'minä', joka olettaa, että se on vastuussa kaikista näistä toimista."
"Sri Ramana kutsuu tätä yhteistä vaikuttajaa 'minä'-ajatukseksi (aham-vrittiksi)."
"Sananmukaisesti aham-vritti tarkoittaa 'minän sielullista muunnosta'."
"Itse eli todellinen 'minä' ei koskaan kuvittele, että se tekee tai ajattelee mitään; 'minä', joka kuvittelee kaiken tämän, on sielullinen kuvitelma ja niin sitä kutsutaan Itsen sielulliseksi (mentaaliseksi) muunnokseksi."
Lähde: https://docplayer.fi/383291-Ole-oma-itsesi-sri-ramana-maharshin-opetuks…; sivu53
Olen usein miettinyt, että kun Ramana tai kuka tahansa valaistunut kehoittaa valaistumispolulla olevaa, että tutki itseäsi: "Kuka minä olen", niin olen luullut, että pitää hiljentyä ja tutkia, löytää se Todellinen Minä/Tietoisuus/Jumala, mutta näköjään se onkin
- jos nuo yllä olevat lainaukset oikein ymmärsin - niin että pitää tutkia tätä pientä ihmisminää/egoa ja huomata, ettei se ole todellinen.
Olenkohan nyt ymmärtänyt oikein?
"Kuka minä olen" kysymys suunnataan ajatuksen takana olevalle Tietoisuudelle.
Tarkoitus on ottaa selville mistä "minä" ajatus saa alkunsa, ilman mitään ennakko odotusta.
Vastaus ei tule ajatuksen muodossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetutkimus on ainut pettämätön keino, ainut suora keino oivaltaa ehdoton, absoluuttinen oleminen, joka sinä todella olet."
Kumpaan itseen se itsetutkimus kohdistetaan? 1) ITSEEN vai 2) itseen?
1) Todellinen Itse
2) Egomieliolento, eli ihminen.
itse suuntaa kuka minä olen" kysymyksen ITSEEN.
Ja se lienee Ramanan opetusten mukaan virhe, jonka itsekin olen tehnyt.
"Kysyjä: "..sanon itselleni 'Kuka minä olen?' eikä mitään vastausta tule. Tässä tilassa oleminen on harjoitusta. Onko näin?
Ramana: Tämä on se virhe, jonka ihmiset yleensä tekevät. Se, mitä tapahtuu, kun teet vakavan tutkimuksen Itseen, on että 'minä'-ajatus katoaa ja jokin muu syvyyksistä tarttuu sinuun eikä se ole 'minä', joka aloitti tutkimuksen.
K: Mikä on tämä jokin muu?
V: Se on todellinen Itse, 'minän' sisällys. Se ei ole ego. Se on korkein oleminen." (s.65).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä kuitenkin olet oikeassa. Olen jo ihan mieli sykkyrällä näistä Ramanan opetuksista. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema tämän elämän loppuminen on yhtä luonnollinen kuin syntymä itse asiassa ne ovat yksi ja sama.
Ethän pelkää mennä nukkumaan öisin.
Henkisen elämän päämääränä on tulla lähemmäksi sitä mitä olit ennen syntymää ja tule olemaan kuoleman jälkeen sekä olet jo nyt. Kukaan ei voi tarjota sinulle sitä, vaan sinun on itse tehtävä mitä ikinä sinun onkaan tehtävä jotta heräät.Katso sisimpääsi.
Sanat lohduttavat hetken jotenka tässä lohduttavaa sanoja:
Mitään mitä ajattelet ei ole totta tai edes olemassa, Jumala on sinun sisimmässäsi sinun todellisena itsenäsi. Et voi kuolla sillä et koskaan syntynyt, olet todella syntymätön.
Tuli ei voi polttaa sinua, vesi ei voi hukuttaa sinua. Koska sinä olet on maailma, kaikki siis aivan kaikki on ehdollisena sinulle, sinä olet kaiken yläpuolella täysin vapaana. Kun näennäisesti synnyit maailmaa kaikki mitä tulee tapahtumaan oli valmiiksi kartoitettu tapahtuvaksi. Olet alkuperäinen, ensimmäinen prinsipaali, ehdoton ja vapaa. Sinun luontosi puhdastieto, rauha, autuaa.
Ja näin se on meille kaikille.Itse en usko tuohon, että maailma olisi Luojan automaatti. Ja jos näin on, Luoja on pirullinen olento. Ajattelen esim. äärimmäistapausta, vauvana raiskattua, sitäkin tapahtuu. Miksi rakastava Luoja antaisi tällaisen tapahtua jollekulle täysin viattomalle olennolle?
Kyse on ymmärtääkseni siitä, että Luoja antoi luoduilleen vapaan tahdon. Vauvan raiskaaja valitsee raiskaamisen, ei se lue missään näkymättömässä suunnitelmassa.
Siksi pahoja tekoja on niin paljon maailmassa, koska on ihmisiä, jotka valitsevat pahan teon. Ei se ole Luojan tahto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kysyn itseltäni sen kuuluisan kysymyksen: "Kuka minä olen", niin minulla tulee koko ajan mieleen tämä persoona, luonteenpiirteet, historia, halut, harrastukset jne., ja ilmeisesti minun pitäisi koko ajan hylätä jokainen määre, millä minä minääni, itseäni, unihahmoani, kuvaan? Vai?
Ei pidä hylätä mitään, päinvastoin.
Tuli tietoisuuteen mitä ajatuksia, mielikuvia ja muistikuvia tahansa, silloin kysytään, mistä ne saavat alkunsa suunnaten kysymyksen Tietoisuutta kohti.
On tärkeää ymmärtää se, että kysymykset SUUNNATAAN TIETOISUUTTA KOHTI. Sen teho perustuu juuri siihen, että kysymykset suunnataan, ÄÄRETÖNTÄ, RAJATONTA TIETOISUUTTA KOHTI.
Tarkoitus ei ole miettiä tai meditoida kysymystä "kuka minä olen".
Kannattaa muistaa että tämän ketjun jutuissa ei sitten ole mitään kristillistä, vaan new agea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetutkimus on ainut pettämätön keino, ainut suora keino oivaltaa ehdoton, absoluuttinen oleminen, joka sinä todella olet."
Kumpaan itseen se itsetutkimus kohdistetaan? 1) ITSEEN vai 2) itseen?
1) Todellinen Itse
2) Egomieliolento, eli ihminen.
itse suuntaa kuka minä olen" kysymyksen ITSEEN.
Ja se lienee Ramanan opetusten mukaan virhe, jonka itsekin olen tehnyt.
"Kysyjä: "..sanon itselleni 'Kuka minä olen?' eikä mitään vastausta tule. Tässä tilassa oleminen on harjoitusta. Onko näin?
Ramana: Tämä on se virhe, jonka ihmiset yleensä tekevät. Se, mitä tapahtuu, kun teet vakavan tutkimuksen Itseen, on että 'minä'-ajatus katoaa ja jokin muu syvyyksistä tarttuu sinuun eikä se ole 'minä', joka aloitti tutkimuksen.
K: Mikä on tämä jokin muu?
V: Se on todellinen Itse, 'minän' sisällys. Se ei ole ego. Se on korkein oleminen." (s.65).
"Kysyjä: "..sanon itselleni 'Kuka minä olen?' eikä mitään vastausta tule. Tässä tilassa oleminen on harjoitusta. Onko näin?"
Tuo ei ole Itsetutkimusta, josta tässä on kyse.
itselle ei sanota mitään, eikä odotetaan mitään.
On tärkeä ymmärtää tehdä Itsetutkimus oikealla tavalla, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema tämän elämän loppuminen on yhtä luonnollinen kuin syntymä itse asiassa ne ovat yksi ja sama.
Ethän pelkää mennä nukkumaan öisin.
Henkisen elämän päämääränä on tulla lähemmäksi sitä mitä olit ennen syntymää ja tule olemaan kuoleman jälkeen sekä olet jo nyt. Kukaan ei voi tarjota sinulle sitä, vaan sinun on itse tehtävä mitä ikinä sinun onkaan tehtävä jotta heräät.Katso sisimpääsi.
Sanat lohduttavat hetken jotenka tässä lohduttavaa sanoja:
Mitään mitä ajattelet ei ole totta tai edes olemassa, Jumala on sinun sisimmässäsi sinun todellisena itsenäsi. Et voi kuolla sillä et koskaan syntynyt, olet todella syntymätön.
Tuli ei voi polttaa sinua, vesi ei voi hukuttaa sinua. Koska sinä olet on maailma, kaikki siis aivan kaikki on ehdollisena sinulle, sinä olet kaiken yläpuolella täysin vapaana. Kun näennäisesti synnyit maailmaa kaikki mitä tulee tapahtumaan oli valmiiksi kartoitettu tapahtuvaksi. Olet alkuperäinen, ensimmäinen prinsipaali, ehdoton ja vapaa. Sinun luontosi puhdastieto, rauha, autuaa.
Ja näin se on meille kaikille.On kuitenkin käsittääkseni niin, että meissä sisällä oleva valo-olento on kuolematon mutta persoonamme tulee hajoamaan kuoleman jälkeen eetterisessä ja astraalisessa ulottuvuudessa.
Valo-olento lähtee sitten hetken päästä uudelle kierrokselle uuden persoonan kanssa.
Toki tuntemamme persoonat ovat sen valo-olentonsa säteilyn piirissä, ja usein rakastammekin juuri sitä, rakastettumme ikuista olemusta.
Sisäiset valo-olentomme ovat kuolemattomia, iättömiä ja yksilöllisiä.
Tämä ei siis ole kristillinen näkemys, koska kristityt eivät ajattele jälleensyntymistä olevan olemassa. Itse ajattelen, että kierrätys näkyy olevan maailmankaikkeuden läpikäyvä periaate.
Kristillinen ajatus taivaasta, johon nämä ajalliset persoonat kerääntyisivät kuoleman jälkeen, sisältää monia ongelmia. Ovatko lapsena kuolleet taivaassa ikuisesti lapsia, ja mitä järkeä siinä olisi? Kenen puolison kanssa taivaassa ihminen on jos on ollut monen kanssa parisuhteessa. Jne. jne.
Henkimaailmaan menneet entiset ihmiset joko "vanhenevat" tai "nuortuvat" siellä, joten kaikki ovat suunnilleen 30-vuotiaan oloisia henkiolentoja. Näin sanotaan lukuisissa kirjoissa, monissa kymmenissä eri kirjoittajien ja meedioiden opetuksissa. Nämä henkiolennot voivat ilmestyä meedion kautta maassa elävälle omaiselle näyttäen lapselta tai vanhukselta tai joltain siltä väliltä, eli sen ikäiseltä, millaisena maassa asuva läheinen hänet helpoiten muistaa ja tunnistaa. Ja samoin sen tyyppisesti pukeutuneena kuin maallisessa elämässä, vaikka hän henkimaailmassa pukeutuisikin ihan eri tavalla, esim. jonkun muun entisen elämänsä mieltymysten mukaisesti.
Lisäksi se, että on ollut monen kanssa parisuhteessa, niin todellakin olemme olleet monien elämiemme aikana todella monissa parisuhteissa, mutta henkimaailmassa emme yleensä jatka saman "tyypin" kanssa parisuhdetta, joka meillä on vaikka viimeksi ollut ennen jomman kumman kuolemaa, vaikka sekin on mahdollista. Yleensä päädymme sieluperheemme kanssa samoihin kuvioihin oleilemaan.
On silti hyvä muistaa, että tuo henkimaailmassa eläminen on samanlaista unenkaltaista elämää kuin tämä maapallolla eläminenkin.
On muistettava, että useiden traditioiden mukaan "henkimaailmassakin" on eri tasoja.
Esim. taivas-ulottuvuudessa ei enää ole alemman astraalisen maailman tunne-energioita hämärtämässä "näkyvyyttä". Se on puhtaampaa valoa. Perimätiedon mukaan Taivaalla on seitsemän tasoa. (Äärimmäisestä onnesta puhutaankin, että ollaan seitsemännessä taivaassa.)
Valon määrä lisääntyy mitä korkeammalle mennään, ja näissä taivas-tasoissa ei todellakaan enää eletä missään unenkaltaisessa maailmassa, vaan unenkaltaisuus liittyy paremminkin astraaliseen ulottuvuuteen. Unennäössä voimmekin joskus joutua sinne.
Meediot ja selvänäkijät toimivat Taivasta alemmilla tasoilla, lähinnä astraalisessa ulottuvuudessa, joka on siis tunnemaailma.
Ja Taivas ei siis tarkoita kontekstissani kristillistä taivasta, vaan lähestyy enemmän teosofista ja buddhalaista maailmanselitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Itsetutkimus on ainut pettämätön keino, ainut suora keino oivaltaa ehdoton, absoluuttinen oleminen, joka sinä todella olet."
Kumpaan itseen se itsetutkimus kohdistetaan? 1) ITSEEN vai 2) itseen?
1) Todellinen Itse
2) Egomieliolento, eli ihminen.
itse suuntaa kuka minä olen" kysymyksen ITSEEN.
Ja se lienee Ramanan opetusten mukaan virhe, jonka itsekin olen tehnyt.
"Kysyjä: "..sanon itselleni 'Kuka minä olen?' eikä mitään vastausta tule. Tässä tilassa oleminen on harjoitusta. Onko näin?
Ramana: Tämä on se virhe, jonka ihmiset yleensä tekevät. Se, mitä tapahtuu, kun teet vakavan tutkimuksen Itseen, on että 'minä'-ajatus katoaa ja jokin muu syvyyksistä tarttuu sinuun eikä se ole 'minä', joka aloitti tutkimuksen.
K: Mikä on tämä jokin muu?
V: Se on todellinen Itse, 'minän' sisällys. Se ei ole ego. Se on korkein oleminen." (s.65).
"Kysyjä: "..sanon itselleni 'Kuka minä olen?' eikä mitään vastausta tule. Tässä tilassa oleminen on harjoitusta. Onko näin?"
Tuo ei ole Itsetutkimusta, josta tässä on kyse.
itselle ei sanota mitään, eikä odotetaan mitään.On tärkeä ymmärtää tehdä Itsetutkimus oikealla tavalla, muuten siitä ei ole mitään hyötyä.
Ne ohjeet, mitä itsekin olen lukenut tai saanut, ovat juurikin tuo, että kysy itseltäsi: "Kuka minä olen". Moni hiljentyy kysymyksen jälkeen ja jää odottamaan, mitä tapahtuu. Eräs teki sen joka aamu ja ilta noin viiden vuoden ajan ja lopulta valaistui.
Pitänee toivoa, että lopulta löytää ohjeet, miten itsetutkimus tehdään oikealla tavalla. Ramanan neuvot ovat suht "mielenkiintoisia".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolema tämän elämän loppuminen on yhtä luonnollinen kuin syntymä itse asiassa ne ovat yksi ja sama.
Ethän pelkää mennä nukkumaan öisin.
Henkisen elämän päämääränä on tulla lähemmäksi sitä mitä olit ennen syntymää ja tule olemaan kuoleman jälkeen sekä olet jo nyt. Kukaan ei voi tarjota sinulle sitä, vaan sinun on itse tehtävä mitä ikinä sinun onkaan tehtävä jotta heräät.Katso sisimpääsi.
Sanat lohduttavat hetken jotenka tässä lohduttavaa sanoja:
Mitään mitä ajattelet ei ole totta tai edes olemassa, Jumala on sinun sisimmässäsi sinun todellisena itsenäsi. Et voi kuolla sillä et koskaan syntynyt, olet todella syntymätön.
Tuli ei voi polttaa sinua, vesi ei voi hukuttaa sinua. Koska sinä olet on maailma, kaikki siis aivan kaikki on ehdollisena sinulle, sinä olet kaiken yläpuolella täysin vapaana. Kun näennäisesti synnyit maailmaa kaikki mitä tulee tapahtumaan oli valmiiksi kartoitettu tapahtuvaksi. Olet alkuperäinen, ensimmäinen prinsipaali, ehdoton ja vapaa. Sinun luontosi puhdastieto, rauha, autuaa.
Ja näin se on meille kaikille.On kuitenkin käsittääkseni niin, että meissä sisällä oleva valo-olento on kuolematon mutta persoonamme tulee hajoamaan kuoleman jälkeen eetterisessä ja astraalisessa ulottuvuudessa.
Valo-olento lähtee sitten hetken päästä uudelle kierrokselle uuden persoonan kanssa.
Toki tuntemamme persoonat ovat sen valo-olentonsa säteilyn piirissä, ja usein rakastammekin juuri sitä, rakastettumme ikuista olemusta.
Sisäiset valo-olentomme ovat kuolemattomia, iättömiä ja yksilöllisiä.
Tämä ei siis ole kristillinen näkemys, koska kristityt eivät ajattele jälleensyntymistä olevan olemassa. Itse ajattelen, että kierrätys näkyy olevan maailmankaikkeuden läpikäyvä periaate.
Kristillinen ajatus taivaasta, johon nämä ajalliset persoonat kerääntyisivät kuoleman jälkeen, sisältää monia ongelmia. Ovatko lapsena kuolleet taivaassa ikuisesti lapsia, ja mitä järkeä siinä olisi? Kenen puolison kanssa taivaassa ihminen on jos on ollut monen kanssa parisuhteessa. Jne. jne.
Henkimaailmaan menneet entiset ihmiset joko "vanhenevat" tai "nuortuvat" siellä, joten kaikki ovat suunnilleen 30-vuotiaan oloisia henkiolentoja. Näin sanotaan lukuisissa kirjoissa, monissa kymmenissä eri kirjoittajien ja meedioiden opetuksissa. Nämä henkiolennot voivat ilmestyä meedion kautta maassa elävälle omaiselle näyttäen lapselta tai vanhukselta tai joltain siltä väliltä, eli sen ikäiseltä, millaisena maassa asuva läheinen hänet helpoiten muistaa ja tunnistaa. Ja samoin sen tyyppisesti pukeutuneena kuin maallisessa elämässä, vaikka hän henkimaailmassa pukeutuisikin ihan eri tavalla, esim. jonkun muun entisen elämänsä mieltymysten mukaisesti.
Lisäksi se, että on ollut monen kanssa parisuhteessa, niin todellakin olemme olleet monien elämiemme aikana todella monissa parisuhteissa, mutta henkimaailmassa emme yleensä jatka saman "tyypin" kanssa parisuhdetta, joka meillä on vaikka viimeksi ollut ennen jomman kumman kuolemaa, vaikka sekin on mahdollista. Yleensä päädymme sieluperheemme kanssa samoihin kuvioihin oleilemaan.
On silti hyvä muistaa, että tuo henkimaailmassa eläminen on samanlaista unenkaltaista elämää kuin tämä maapallolla eläminenkin.
On muistettava, että useiden traditioiden mukaan "henkimaailmassakin" on eri tasoja.
Esim. taivas-ulottuvuudessa ei enää ole alemman astraalisen maailman tunne-energioita hämärtämässä "näkyvyyttä". Se on puhtaampaa valoa. Perimätiedon mukaan Taivaalla on seitsemän tasoa. (Äärimmäisestä onnesta puhutaankin, että ollaan seitsemännessä taivaassa.)
Valon määrä lisääntyy mitä korkeammalle mennään, ja näissä taivas-tasoissa ei todellakaan enää eletä missään unenkaltaisessa maailmassa, vaan unenkaltaisuus liittyy paremminkin astraaliseen ulottuvuuteen. Unennäössä voimmekin joskus joutua sinne.
Meediot ja selvänäkijät toimivat Taivasta alemmilla tasoilla, lähinnä astraalisessa ulottuvuudessa, joka on siis tunnemaailma.
Ja Taivas ei siis tarkoita kontekstissani kristillistä taivasta, vaan lähestyy enemmän teosofista ja buddhalaista maailmanselitystä.
Kerroit, että valon määrä lisääntyy mitä korkeammalle mennään, ja taivas-tasoissa ei todellakaan enää eletä missään unenkaltaisessa maailmassa. Jaksaisitko kertoa näkemyksesi, millaista siellä taivastasoilla on? Kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)
Vierailija kirjoitti:
"
Jos ei ole ketään itsenäistä ihmisminä-ajattelijaa, niin kuka sitten ajattelee ne ajatukset, jotka velloivat viime yönä "päässäni", kun en saanut unta?
Kuka ajattelee Putin in ajatukset ja suunnitelmat, jotka ovat johtaneet hirmuisiin tekoihin Ukrai nassa?
Tietoisuus, Se, Oleminen, Jumala, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua tietenkin. Ei ole mitään muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyjä: "Mikä on mielen luonne?"
Ramana: "Mieli ei ole mitään muuta kuin 'minä'-ajatus. Mieli ja ego ovat yksi ja sama. Muut sielulliset kyvyt kuten äly ja muisti ovat vain tätä. Mieli [manas], äly [buddhi], sielullisten taipumusten varasto [chittam] ja ego [ahamkara]; kaikki nämä ovat vain sama mieli."
Boldaukset mun.
No selvisihän tuokin vihdoin - jos siis pitää paikkansa. :)
No onko mieli ja ego kuitenkaan sama, jos ego dominoi mieltä? R.M sanoo sivulla 59 näin:
"Mielen olemus on vain tietoa eli tietoisuutta. Kun ego, kuitenkin, dominoi sitä, se toimii järkeilevänä, ajattelevana tai tuntevana kykynä. Kosmisella mielellä, jota ego ei rajoita, ei ole mitään itsestään erillään ja on siksi vain tietoa. Tätä Raamattu tarkoittaa sanoessaan ' Minä olen se, joka Minä olen."
Varmaan taas sekoitat, että tuossa mielessä on kaksi eri osaa, mieli ja ego. On se mieli siellä taustalla siitä huolimatta joka tapauksessa. Ja pitää muistaa, että mielikin on lopulta Tietoisuutta ilmentymässä eri muodoissa, Tietoisuuden lokalisaatiopiste.
Mitä jos huonomuistinen ihminen valaistuu (oivaltaa todellisen Itsensä), ja hän toimii edelleen työelämässä, koska jollain konstilla on kulut maksettava, niin paraneeko hänen muistinsa valaistuminen jälkeen?