Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Kysyisin sinulta Kristitty mystikko:
Oletko Jumala? Kyllä tai ei. Tähän ei riitä vastaukseksi "kaikki olemme osa jumalaa" tms. Kysyn juuri sinulta suoraan tätä, ja vastaus on joko kyllä tai ei. Jos vastaus on kyllä, niin jatkokysymys: miksi vastaaminen tähän oli vaikeaa? Etkö sisimmässäsi koe aivan toisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin sinulta Kristitty mystikko:
Oletko Jumala? Kyllä tai ei. Tähän ei riitä vastaukseksi "kaikki olemme osa jumalaa" tms. Kysyn juuri sinulta suoraan tätä, ja vastaus on joko kyllä tai ei. Jos vastaus on kyllä, niin jatkokysymys: miksi vastaaminen tähän oli vaikeaa? Etkö sisimmässäsi koe aivan toisin?
Kaikkeen ei voi aina vastata suoraan kyllä tai ei. Esim kvanttifysiikasta tiedetään että elektronin ominaisuudella, spinillä, voi olla yhtaikaa kaksi eri arvoa, -1/2 ja +1/2. Itselläni oli kerran laajentuneen tietoisuuden tila, jossa koin yhtaikaisesti kaikkien eri tunteiden, myös vastakkaisten, olemassa olon. Kokemus poikkesi täysin ns. arkitodellisuudesta. Ehkä valaistumisessa asia on jotenkin saman kaltainen? Vastaus voi olla sekä kyllä, että ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyisin sinulta Kristitty mystikko:
Oletko Jumala? Kyllä tai ei. Tähän ei riitä vastaukseksi "kaikki olemme osa jumalaa" tms. Kysyn juuri sinulta suoraan tätä, ja vastaus on joko kyllä tai ei. Jos vastaus on kyllä, niin jatkokysymys: miksi vastaaminen tähän oli vaikeaa? Etkö sisimmässäsi koe aivan toisin?
Kaikkeen ei voi aina vastata suoraan kyllä tai ei. Esim kvanttifysiikasta tiedetään että elektronin ominaisuudella, spinillä, voi olla yhtaikaa kaksi eri arvoa, -1/2 ja +1/2. Itselläni oli kerran laajentuneen tietoisuuden tila, jossa koin yhtaikaisesti kaikkien eri tunteiden, myös vastakkaisten, olemassa olon. Kokemus poikkesi täysin ns. arkitodellisuudesta. Ehkä valaistumisessa asia on jotenkin saman kaltainen? Vastaus voi olla sekä kyllä, että ei.
Eli tarinaa tuli vastaukseksi, vaikka oli yksinkertainen kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Mystikko sanoi:
'Yhtä lailla itsetutkimukseen voi sisältyä jonkinlainen motiivi miksi sitä tehdään, halu valaistua tms. Yksi tie ei ole toista parempi, eri ihmisille vaan sopii erilaiset tie'Vastaus:
Tottakai kaikkeen toimintaan sisältyy motiivi, niin myös itsetutkimukseen. Ko tapauksessa esitettäisiin ajatuksen takana olevalle Tietoisuudelle kysymys:
Kuka on minä joka haluaa valaistua, mistä se saa alkunsa.Mystikko sanoi:
'Yksi tie ei ole toista parempi, eri ihmisille vaan sopii erilaiset tiet'Vastaus:
Tiet vievät mielen kahleisiin.
Kun tiedostetaan ettei totuteen ole teitä, se vapauttaa kahleista.
"Tiet vievät mielen kahleisiin."
Tajunnanvirralla omasta puppugeneraattorista: Ajattelu johtaa ajattelemattomuuteen. Puhe on turhaa koska sanat eivät tarkoita mitään. Elämässä on kaksi voimaa: toinen vie eteenpäin ja toinen taaksepäin. Viisautta on luopua viisaudesta jne, jne jne...
Taidan olla Buddha.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Sen tiedostaminen mitä on nimen ja muodon, syntymän ja kuoleman tuolla puolen on on/off kokemus. Sen ilmeneminen ihmiselämässä taas on vaiheittainen kokemus. Ihminen ei useimmiten muutu hetkessä ja kerralla sen myötä että tiedostaa mitä on, mielen ja kehon ehdollistumat joita on muodostunut vuosikymmenten myötä häviävät vain vähitellen. Ilmeneminen muuttuu oikeastaan koko ihmiselämän ajan jollain tapaa, vaikka perusolemuksen tunteminen ei muutu.
En silleen tiedosta, että mulla olis koskaan ollu valaistumiskokemusta, jos nyt jotain vauvaikää ei lasketa, jolloin ilmeisesti kaikki on siinä tietoisuudessa. Tuntuu silti, että pala palalta kehityn parempaan suuntaan ja varmaan valaistumistakin kohti. Vai onko tää vaan joku harha jossa tuudittaudun siihen, että kaikki on niinkuin kuuluukin, vaikka oikeasti olen jossain sivuraiteilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Mystikko! Nykyään puhutaan paljon valokielestä ja valokehosta. Onko sinulla niistä kokemusta ja/tai kerrottavaa?
Monet menevät kursseille saadakseen käyttöön 12-tasoisen DNA:n ja valokehon aktivoitumisen.
Valokeho lienee se Mherkaba.
Myös valaistunut Jaakko Muhonen ja monet muut kertovat kokevansa/näkevänsä kehonsa valon. Jotkut kokevat kehonsa valon vähän uneenpääsyä häiritsevänä, kun se valaisee pimeän huoneen. Onko se mahdollista, jos on, niin sinulle sen luulisi olevan mahdollista myös.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Sen tiedostaminen mitä on nimen ja muodon, syntymän ja kuoleman tuolla puolen on on/off kokemus. Sen ilmeneminen ihmiselämässä taas on vaiheittainen kokemus. Ihminen ei useimmiten muutu hetkessä ja kerralla sen myötä että tiedostaa mitä on, mielen ja kehon ehdollistumat joita on muodostunut vuosikymmenten myötä häviävät vain vähitellen. Ilmeneminen muuttuu oikeastaan koko ihmiselämän ajan jollain tapaa, vaikka perusolemuksen tunteminen ei muutu.
En silleen tiedosta, että mulla olis koskaan ollu valaistumiskokemusta, jos nyt jotain vauvaikää ei lasketa, jolloin ilmeisesti kaikki on siinä tietoisuudessa. Tuntuu silti, että pala palalta kehityn parempaan suuntaan ja varmaan valaistumistakin kohti. Vai onko tää vaan joku harha jossa tuudittaudun siihen, että kaikki on niinkuin kuuluukin, vaikka oikeasti olen jossain sivuraiteilla?
Ja kenen vaan näkemys toki käy, en oota sitä pelkästään mystikolta. Osa minusta piettää asiasta kysymistä turhana, kun "oikea suunta" vaikuttaa niin selkeältä. Pyrin jatkuvasti enemmän elämään nykyhetkessä ja palauttamaan itseäni siihen. Sellaista selkeää valaistumisen kokemusta ei vaan ole, tai ehkä vaan en osaa yhdistää sanaa kokemukseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei Mystikko, mitä olet mieltä erilaisista vihkimyksistä, joita saamme kai henkimaailmojen mestareilta? Totta vai tarua?
Tietty myös esim. reikikurssilla reikiope antaa/välittää vihkimyksiä, mutta en tarkoita niitä.
Eli kun olemme jossain vaiheessa astuneet valaistumiseen johtavalle vihkimyspolulle, joko entisessä tai tässä elämässä, niin kehityksemme mukaan sitten saisimme tulevia vihkimyksiä sen mukaan, miten kestämme niiden energioita ja kuinka korkean tietoisuudentason olemme saavuttaneet.
"Vihkimys otetaan aina menttaalisella ja sitä korkeammilla tasoilla eli buddhisella ja atmisella tasoilla. Vihkijänä toimii 1. vihkimyksessä oma sielu ja korkeammissa vihkimyksissä Kristus tai Sanat Kumara.
Jokainen vihkimys aktivoi eri tsakroja avaten niitä. Ihmisen ns. lootuskukan terälehdet (kausaalikeho) avautuvat ja alkavat vähähdellä. Tämä on nähtävänä mm. sädekehänä pään ympärillä. Jokainen vihkimys lähentää ihmistä hänen omaan sieluunsa. Korkeammissa vihkimyksessä tämä yhteys ulottuu aina
monadiselle tasolle. Vihkimysten tarkoituksena on tehdä ihminen tietoiseksi:
VIHKIMYKSEN POLKU2
- Omasta sielusta ja sen yhteydestä muihin sieluhin.
- Monadista ja siten yhteydestä muihin monadeihin.
- Yhteydestä Logokseen."
Lähde: https://www.alicebaileyry.fi/system/files/vihkimykset.pdf
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Sen tiedostaminen mitä on nimen ja muodon, syntymän ja kuoleman tuolla puolen on on/off kokemus. Sen ilmeneminen ihmiselämässä taas on vaiheittainen kokemus. Ihminen ei useimmiten muutu hetkessä ja kerralla sen myötä että tiedostaa mitä on, mielen ja kehon ehdollistumat joita on muodostunut vuosikymmenten myötä häviävät vain vähitellen. Ilmeneminen muuttuu oikeastaan koko ihmiselämän ajan jollain tapaa, vaikka perusolemuksen tunteminen ei muutu.
En silleen tiedosta, että mulla olis koskaan ollu valaistumiskokemusta, jos nyt jotain vauvaikää ei lasketa, jolloin ilmeisesti kaikki on siinä tietoisuudessa. Tuntuu silti, että pala palalta kehityn parempaan suuntaan ja varmaan valaistumistakin kohti. Vai onko tää vaan joku harha jossa tuudittaudun siihen, että kaikki on niinkuin kuuluukin, vaikka oikeasti olen jossain sivuraiteilla?
Ja kenen vaan näkemys toki käy, en oota sitä pelkästään mystikolta. Osa minusta piettää asiasta kysymistä turhana, kun "oikea suunta" vaikuttaa niin selkeältä. Pyrin jatkuvasti enemmän elämään nykyhetkessä ja palauttamaan itseäni siihen. Sellaista selkeää valaistumisen kokemusta ei vaan ole, tai ehkä vaan en osaa yhdistää sanaa kokemukseen?
Uskon, että sinä, kuten me kaikki, jotka koemme olevamme valaistumispolulla ja halunamme on selvittää, mikä on todellinen itsemme. Minämme, saamme ohjausta sillä polulla ja välillä on heikkoja hetkiä, milloin meinaa usko loppua, että mikä on homman nimi, mutta ne ajat ovat myös tarkoituksellisia.
Meidän on myös hyvä antaa välillä saamamme tiedon "muhia" meissä, eli elää ihan tavallista elämää ja antaa sen "muhimisen" valmistaa meitä taas eteenpäin kohti valaistumista, joka joskus joillekin tulee vaikka muutamassa vuodessa, mikä on harvinaista, ja joillekin muutamien vuosikymmenten jälkeen - tai sitten seuraavassa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Sen tiedostaminen mitä on nimen ja muodon, syntymän ja kuoleman tuolla puolen on on/off kokemus. Sen ilmeneminen ihmiselämässä taas on vaiheittainen kokemus. Ihminen ei useimmiten muutu hetkessä ja kerralla sen myötä että tiedostaa mitä on, mielen ja kehon ehdollistumat joita on muodostunut vuosikymmenten myötä häviävät vain vähitellen. Ilmeneminen muuttuu oikeastaan koko ihmiselämän ajan jollain tapaa, vaikka perusolemuksen tunteminen ei muutu.
En silleen tiedosta, että mulla olis koskaan ollu valaistumiskokemusta, jos nyt jotain vauvaikää ei lasketa, jolloin ilmeisesti kaikki on siinä tietoisuudessa. Tuntuu silti, että pala palalta kehityn parempaan suuntaan ja varmaan valaistumistakin kohti. Vai onko tää vaan joku harha jossa tuudittaudun siihen, että kaikki on niinkuin kuuluukin, vaikka oikeasti olen jossain sivuraiteilla?
Ja kenen vaan näkemys toki käy, en oota sitä pelkästään mystikolta. Osa minusta piettää asiasta kysymistä turhana, kun "oikea suunta" vaikuttaa niin selkeältä. Pyrin jatkuvasti enemmän elämään nykyhetkessä ja palauttamaan itseäni siihen. Sellaista selkeää valaistumisen kokemusta ei vaan ole, tai ehkä vaan en osaa yhdistää sanaa kokemukseen?
Uskon, että sinä, kuten me kaikki, jotka koemme olevamme valaistumispolulla ja halunamme on selvittää, mikä on todellinen itsemme. Minämme, saamme ohjausta sillä polulla ja välillä on heikkoja hetkiä, milloin meinaa usko loppua, että mikä on homman nimi, mutta ne ajat ovat myös tarkoituksellisia.
Meidän on myös hyvä antaa välillä saamamme tiedon "muhia" meissä, eli elää ihan tavallista elämää ja antaa sen "muhimisen" valmistaa meitä taas eteenpäin kohti valaistumista, joka joskus joillekin tulee vaikka muutamassa vuodessa, mikä on harvinaista, ja joillekin muutamien vuosikymmenten jälkeen - tai sitten seuraavassa elämässä.
Sorry, kirjoitin niin vauhdikkaasti ja lähetin tekstin ilman tarkistamista, ettei sen sanoma ole kovin hyvin äidinkielellisesti ajatellen kirjoitettu, mutta varmaan sen silti ymmärsit.
Pari korjausta:
Saamme siis ohjausta, kun haluamme selvittää, mikä on todellinen itsemme, Minämme.
JA
Välillä on hyvä antaa saamamme/hankkimamme tiedon "muhia"/kypsyä meissä, niin sitten voimme taas harpata valaistumisen polulla eteenpäin, eli kykenemme paremmin ymmärtämään ja tiedostamaan asioita.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella mielenkiintoinen ketju. Tämän innoittamana luin muitakin ketjuja, joihin mystikko on kirjoittanut enemmän. Se on ainakin aivan totta, ettei tämä maailmankatsomus ole kaikkia varten.
Ei ole. Se on harvojen tie, ja on onni että ne joiden tie se ei ole, ohittavat tällaiset jutut vain epäkiinnostavina tai omituisena sekoiluna. Jos näin ei olisi, näitä ei uskaltaisi edes julkisesti kirjoittaa, koska valmistautumattomana maailman näkeminen kuten minä sen näen ei olisi se Taivasten valtakunta mitä se minulle on, vaan mielen kaaosta ja hulluuden pelkoa kaiken sen romahtaessa, mitä on pitänyt todellisuutena, mitä on pitänyt itsenä... Se tie täytyy niidenkin, joiden tie se on, kulkea askel kerrallaan, ja useimmat eivät koe siihen kutsumusta lainkaan. Kun taas niille, joilla siiihen on kutsumus, ei ole muuta vaihtoehtoa.
Hyvää asiaa tuossakin lainauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Sen tiedostaminen mitä on nimen ja muodon, syntymän ja kuoleman tuolla puolen on on/off kokemus. Sen ilmeneminen ihmiselämässä taas on vaiheittainen kokemus. Ihminen ei useimmiten muutu hetkessä ja kerralla sen myötä että tiedostaa mitä on, mielen ja kehon ehdollistumat joita on muodostunut vuosikymmenten myötä häviävät vain vähitellen. Ilmeneminen muuttuu oikeastaan koko ihmiselämän ajan jollain tapaa, vaikka perusolemuksen tunteminen ei muutu.
En silleen tiedosta, että mulla olis koskaan ollu valaistumiskokemusta, jos nyt jotain vauvaikää ei lasketa, jolloin ilmeisesti kaikki on siinä tietoisuudessa. Tuntuu silti, että pala palalta kehityn parempaan suuntaan ja varmaan valaistumistakin kohti. Vai onko tää vaan joku harha jossa tuudittaudun siihen, että kaikki on niinkuin kuuluukin, vaikka oikeasti olen jossain sivuraiteilla?
Ja kenen vaan näkemys toki käy, en oota sitä pelkästään mystikolta. Osa minusta piettää asiasta kysymistä turhana, kun "oikea suunta" vaikuttaa niin selkeältä. Pyrin jatkuvasti enemmän elämään nykyhetkessä ja palauttamaan itseäni siihen. Sellaista selkeää valaistumisen kokemusta ei vaan ole, tai ehkä vaan en osaa yhdistää sanaa kokemukseen?
Itse aloin lukemaan tätä ketjua alusta, mutta luen vain Mystikon vastaukset. Olin jo osan niistä unohtanut. Hän on kirjoittanut tosi viisaasti. Joka päivä luen muutamia vastauksia sen mukaan, miten jaksan ja ehdin. Suosittelen sitä kaikille, jotka ovat vakavasti kulkemassa valaistumisen polulla, mutta mielessä pyörii paljon kysymyksiä..
Kun yöllä valvoin ja mietin taas kaikkia hoidettavia asioita, mitä elämässäni sattuu olemaan, niin välillä joku Tarkkailija minussa kykeni kohdistamaan keskittymiseni pois noista ajatuksista, mielen pälpätyksestä, vaikka se ajattelu vielä jatkuikin.
Mietin, mikä on se, joka kykenee valitsemaan, keskitynkö ihan satasella vain ajattelemaan, vain keskitynkö seuraamaan kuinka ajatukset kulkevat/mieli pälpättää?
Onko se minussa oleva Tarkkailija eri "olemuspuoli" kuin se taustalla oleva Tietoisuus, joka/mikä on todellisuudessa se meidän jokaisen yhteinen Minä, ja jossa kaikki tapahtuu?
Vai onko se minussa oleva Tarkkailija (ehkä valitsijakin) vain se Tietoisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ja miten sielujen (vai ihmistenkö) tietoisuudentila muuttui silloin kauan sitten dualistiseksi?
Mystikko:
"Yleensä kehoon samaistumattomuus tulee itsestään, kunhan viettää tarpeeksi aikaa ajatusten hiljaisuudessa. Meditoi siis. Joku päivä sitä huomaa, että se mitä pitää kehonaan onkin vain yksi objekti tietoisuudessa, samoin kuin vaikka kaukaa kuuluva koiran haukku. Se ei ole sen enempää minä kuin muutkaan kohteet, vaan Tietoisuus on minä, ja siinä oleva yksi kohde on fyysinen keho jota on pitänyt omanaan."
Meditaation ym. (hiljentymisen, läsnäolon, itsetarkkailun) seurauksena siis saa huomata, että se keho, mitä on pitänyt omana kehonaan (minä ja minun keho), onkin vain yksi objekti Tietoisuudessa.
Se keho ei ole sen enempää minä kuin muutkaan kohteet, vaan Tietoisuus on minä.
Joku kysyi joku aika sitten, miten ihmiset ovat kokeneet valaistumisen. Tässäpä alla vähän asiaa, millaista Mystikolla on ollut valaistumisen jälkeen:
Mystikko:
"Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää."
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut mystikon kirjoituksia millään tavalla viisaiksi, enkä omaksu mitään mitä hän on sanonut. Auringon alla ei ole mitään uutta, vaan vanhan toistoa toiston perään.
Esimerkiksi mitä hän on kirjoittanut tietoisuudesta ja perimmäisestä totuudesta on sidonnaisen mielen tuotetta ja on ollut sekavaa ja epämäärästä ja vailla totuuden häivääkään, jotka perustuvat luuloihin ja olettamuksiin. Ei pidä lumoutua hienoihin ja jaloihin sanoihin. Lumosihan hillerikin aikoinaan miljoonia ylevillä sanoilla.
Kirjailijan lahjat hänellä on ilman muuta. Ja kunnioitan häntä suuresti.
Tätä ei ole kirjoitettu pahassa mielessä tietenkään, vaan kaikella ystävyydellä.
Kyllähän kaikki tarpeelliset asiat varmasti löytyy jo vanhoista pyhistä kirjoista. Minulle kuitenkin Mystikko on uudella tavalla avannut monia sellaisiakin tekstejä, joita kunnioitan jo vanhastaan. Eikä pelkästään sanoilla, hänen teksteistä huokuu rauhallisuus, selkeys ja hiljaisuus. Joskus kun luen hänen vastauksiaan koen että pääsen ihan vähän osalliseksi samasta mielentilasta ja hetken kaikki tuntuu olevan oikein ja hyvin.
Hei Mystikko!
Kirjoitit vuonna 2016, että olit ennen valaistumista tulinen ja vilkas, ja vielä tulisempi ja vilkkaampi sen jälkeen. Perustelitkin asiaa siten, että et enää hävennyt sitä, millaiseksi sinut oli luotu, sillä ei kukaan häpeä enää, kun on kokenut olevansa Jumalan yksilöllistumymä, joka on Jumalan tahdosta juuri sellainen kuin on.
Onko nyt noin kuuden vuoden jälkeen ihmisluonteesi/-persoonallisuutesi muuttunut rauhallisemmaksi, vai oletko vieläkin tulinen ja vilkas?
Kiitos. :)
Mystikon vinkit kroonisen masennuksen ja mielenkiinnottomuuden hoitoon? En tiedä selviänkö omien mielenterveysongelmien yli enää. En tiedä jaksanko yrittää, onko edes halua enää. Jumalan rukoilu tuntuu turhalta kaiken tämän keskusteluketjun tiedon perusteella.
Ei tietoisuus voi olla etsinnän kohde.