Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Laitanpa tämän uudestaan. Otin sen talteen, kun ajattelin, että ehkäL käy sen poistamassa.

Kirjasta: Shanti Devi - Kertomus jälleensyntymisestä by Sture Lönnerstrand, Margit Salmenoja

Shanti Devi, kertomus jälleensyntymisestä on ainutlaatuisen ihmisen elämänkerta. Se on myös vangitseva kirja kuolemasta, joka koettuna osoittautuu toisenlaiseksi kuin yleensä luullaan.

Shanti Devi Mathur syntyi Delhissä joulukuussa 1926. Neljän vuoden ikäisenä, jolloin hän oikeastaan vasta alkoi puhua, hän väitti olevansa naimisissa ja asuvansa Mathurassa. Hän sanoi nimekseen Lugdi Devi. Vanhemmat ihmettelivät lapsen puheita ja sanoja, joita hän käytti. Koulussa lasta pidettiin omituisena, mutta hänen opettaja teki kokeen. Hän kirjoitti miehelle, jonka Shanti Devi väitti olevan aviomiehensä.

Kirjeestä alkoi ainutlaatuinen tapahtumien ketju: kaukaa oudosta kaupungista löytyi lapsen mainitsema mies. Itse Mahatma Gandhi kiinnostui asiasta, minkä seurauksena perustettiin tutkimuskomitea. Kun Shanti Devi oli 9-vuotias, hän matkusti tutkimuskomitean mukana Mathuraan.

Kertomus Mathuran tapahtumista on järisyttävää luettavaa. Tutkimuskomitean raportissa tapaus todetaan jälleensyntymäksi.

Shanti Devi Mathur ei muista ainoastaan edellistä elämäänsä, vaan hänellä on muistikuvia myös kahden elämänsä väliseltä ajalta.

Kirja perustuu virallisiin dokumentteihin, Shanti Devin perheiden haastatteluun ja kirjoittajan ja Shanti Devin pitkäaikaiseen henkilökohtaiseen tuttavuuteen.

Minäkin olen lukenut tuon Shanti Devin elämästä kertovan kirjan. Tosi mielenkiintoinen. Hän muisti pikkutarkkoja asioita talosta, jossa ei ollut Shantina käynyt. Myöhemmin ne, esim. joku salalokero, löydettiin sieltä Shanti-lapsen ohjeiden mukaan.

Lisäksi Shantin edellisen elämän aviomies sai kuulla Shantin kertovan asioita, joita kukaan muu ei voinut tietää kuin tämä Shantin entisen elämän mies ja Shantin edellisessä elämässä ollu naiskehollistuma, jota kutsuttiin nimellä Lugdi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laitanpa tänne tämän viestin, jonka joku oli poistanut.

Kristitty mystikko klo 22:59 | 24.9.2022

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos Mystikko. Auttaako rauhan meditoiminen ja jos, niin kuinka valtava määrä tarvitaan rauhaa meditoivia, että se alkaa tehoamaan?"

Kaikki rauhan tilassa oleminen, olipa se meditaatiossa tai arjessa muuten, auttaa. Tämän planeetan tila kun syntyy tätä asuttavien tietoisuuksien yhteisenä tuotoksena ja ehdottomasti vaikuttavin siinä on ihmiskunnan tietoisuus. Jokainen joka on sisäisesti rauhan tilassa edesauttaa rauhan manifestoitumista myös ulkoisesti. 

Toki myös erityinen hetki meditaatiolle tai rukoukselle maailman ja rauhan puolesta on hyvä idea. Joel Goldsmith neuvoi oppilaitaan pitämään päivittäin tällaisen session, jotta "maailman värähtelytaajuus kohoaisi" väkivaltaisen tason yläpuolelle. 5-20 minuuttia on useimmille realistinen ja kaikki vähäkin auttaa, mutta jos tuntee. kutsumusta enempään, niinkin voi tehdä.

Itselläni on sellainen heikkous, että luen iltapäivälehdistön tuotantoa netistä, kuten niin moni muukin. Niissä lehdissä oikein mässäillään ikävillä asioilla ja tuotetaan draamaa ihan satasella. Olisi parempi olla lukematta niitä juttuja, koska niistä vain herää pelkoja esim. so.dan laajenemista kohtaan, joten on vaikeampi pysyä sellaisessa rauhan tilassa, mikä sitten tuottaisi yhteiseen tietoisuutemme hyvää ja lisää rauhaa.

Ko. toimittajat eivät varmaankaan tajua omaa osuuttaan negatiivisuuden tuottamisessa maailmaan. Toki sitä tuottavat monet muutkin esim. keskustelusivuilla. Enkä minäkään tässä nyt kovin myönteiseen sävyyn kirjoita, mutta ehkä se on hyvä, että havaitsee, mistä kaikkialta tulee informaatiota, joka vaikuttaa tietoisuudentilaamme.

Aikoinaan Wayne W Dyer kertoi, ettei hän katso eikä lue ollenkaan uutisia ja juuri siitä syystä, että hän voi paremmin luoda itselleen ja ympärillä oleville ihmisille sekä koko maailmaan paremmin myönteisyyttä.

Mullakin uutisten seuraaminen oli paha tapa. Vieroitin itseni siitä siten, että katson Ampparit sivulta otsikot. En juurikaan avaa mitään uutista. Siitä syötteestä näkee sen älyttömyyden ja sensaatiohakuisuuden.

Nehän tekevät ennen kaikkea bisnestä, klikkaukset tuovat mainostuloa. Pelko on voimakas tunne ja sitä viljellään. Ei se ole totta ja voit elää ilman niitä juttuja.

Voiko joku sielu oikeasti haluta kokea elämää mielenterveysongelmien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden kanssa?

Olen tullut itse siihen tulokseen etten halua yrittää manifestoida mitään vaikka kiehtovaa se leikkiminen voi ollakin. Se vain on liian raskasta ja pelottavaa omalle herkästi panikoivalle mielelleni. Yritän vaan pitää luottoa ja uskoa yllä Korkeimpaan, että kaikki järjestyy aina juuri kuin pitääkin.

Voi hyvänen aika, poistettiin sekin viestini jossa kerroin että olen lopettanut iltapäivälehtien seuraamisen. Katson vaan otsikot pikaisesti ampparit sivustolta. Uutisointi on pelkkää näytelmää ja propagandaa, pelko saa sinut klikkaamaan. Klikkaus tuo rahaa mainostajilta. Ei se muuta ole.

Onko jokaiselle määrätty oma enkeli kuten lähes kaikki höpisevät? Osa taas on sitä mieltä, että se enkeli/henkiopas on oma sielu. Vai pystyykö näitä kovin sanoin edes kuvaamaan?

Jos kokee kehossaan välillä sähköistä kylmää energiaa, sellaista värisevää, mitä se yleensä tarkoittaa? Puhun siis hetkistä jolloin ei tietoisesti meditoi tai mieti mitään sen suurempia asioita.

Shanti Devi Mathur syntyi Delhissä joulukuussa 1926. Neljän vuoden ikäisenä, jolloin hän oikeastaan vasta alkoi puhua, hän väitti olevansa naimisissa ja asuvansa Mathurassa. Hän sanoi nimekseen Lugdi Devi. Vanhemmat ihmettelivät lapsen puheita ja sanoja, joita hän käytti. Koulussa lasta pidettiin omituisena, mutta hänen opettaja teki kokeen. Hän kirjoitti miehelle, jonka Shanti Devi väitti olevan aviomiehensä.

Kirjeestä alkoi ainutlaatuinen tapahtumien ketju: kaukaa oudosta kaupungista löytyi lapsen mainitsema mies. Itse Mahatma Gandhi kiinnostui asiasta, minkä seurauksena perustettiin tutkimuskomitea. Kun Shanti Devi oli 9-vuotias, hän matkusti tutkimuskomitean mukana Mathuraan.

Kertomus Mathuran tapahtumista on järisyttävää luettavaa. Tutkimuskomitean raportissa tapaus todetaan jälleensyntymäksi.

Shanti Devi Mathur ei muista ainoastaan edellistä elämäänsä, vaan hänellä on muistikuvia myös kahden elämänsä väliseltä ajalta.

Kirja perustuu virallisiin dokumentteihin, Shanti Devin perheiden haastatteluun ja kirjoittajan ja Shanti Devin pitkäaikaiseen henkilökohtaiseen tuttavuuteen.

______________

Laitoin tämän viestin jo kolmannen kerran tänään.  Poistaja L_k_ on vauhdissa. Kopsatkaa tekin viestinne talteen ja laittakaa uudelleen, jos se poistetaan.

Olen lukenut tuon Shanti Devin elämästä kertovan kirjan. Tosi mielenkiintoinen. Hän muisti pikkutarkkoja asioita talosta, jossa ei ollut Shantina käynyt. Myöhemmin ne, esim. joku salalokero, löydettiin sieltä Shanti-lapsen ohjeiden mukaan.

Lisäksi Shantin edellisen elämän aviomies sai kuulla Shantin kertovan asioita, joita kukaan muu ei voinut tietää kuin hän itse ja hänen suht nuorena kuollut vaimonsa Lugdi, joka oli jälleensyntynyt ja sai nimen Shanti.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku sielu oikeasti haluta kokea elämää mielenterveysongelmien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden kanssa?

Olen tullut itse siihen tulokseen etten halua yrittää manifestoida mitään vaikka kiehtovaa se leikkiminen voi ollakin. Se vain on liian raskasta ja pelottavaa omalle herkästi panikoivalle mielelleni. Yritän vaan pitää luottoa ja uskoa yllä Korkeimpaan, että kaikki järjestyy aina juuri kuin pitääkin.

Miksi ei voisi haluta? Mielenterveysongelmat voi antaa jotain informaatioo ja ehkä suuntaviivaa mitä sielu kaipaa tms, riippuen toki ongelmasta. Työssäkäynti on nyky-yhteiskunnan normi ja perusoletus, mutta ei mikään välttämätön hyvinvoinnin tai merkityksellisen olemassaolonkokemuksen antaja.

Vierailija kirjoitti:

Tolle korostaa, että kannattaa enemmänkin tutkailla omassa sisimmässään sen viestin sisältöä, minkä saa kuin sitä, kuka sen viestin antaa. Parasta on tutkailla, "kuka (mikä) minä olen".

Minä olen tehnyt tuota kyselyä nyt 3 - 4 vuotta. Alussa meditaation lopussa mutta nykyisin joskus jopa koko meditaation. Kun on enemmän tehnyt tuota, niin pelkkä kysely riittää hiljentämään mieltä ja muuta meditaatiota ei välttämättä tarvitse aina. Näin siis oman kokemukseni mukaan. Tämä on viime vuosisadalla eläneen Intialaisen pyhimyksen Ramana Maharshin opettama menetelmä muuten.

Kysely on auttanut itseäni todella paljon höllentämään egoani. Nykyisin on paljon helpompi vain olla ja hyväksyä asioita, joille en mitään mahda. Paljon vähemmän stressiä ja enemä rauhaa. Kumppanikin on tyytyväisempi kun annan hänen päättää asioista useammin kuin ennen.

Tollen opetuksiin törmäsin viime keväänä ja ne ovat vielä auttaneet syventämään olemista ja läsnäoloa meditaatiossa ja sen ulkopuolla myös. Mahtava opettaja.

Käyttäjä313 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolle korostaa, että kannattaa enemmänkin tutkailla omassa sisimmässään sen viestin sisältöä, minkä saa kuin sitä, kuka sen viestin antaa. Parasta on tutkailla, "kuka (mikä) minä olen".

Minä olen tehnyt tuota kyselyä nyt 3 - 4 vuotta. Alussa meditaation lopussa mutta nykyisin joskus jopa koko meditaation. Kun on enemmän tehnyt tuota, niin pelkkä kysely riittää hiljentämään mieltä ja muuta meditaatiota ei välttämättä tarvitse aina. Näin siis oman kokemukseni mukaan. Tämä on viime vuosisadalla eläneen Intialaisen pyhimyksen Ramana Maharshin opettama menetelmä muuten.

Kysely on auttanut itseäni todella paljon höllentämään egoani. Nykyisin on paljon helpompi vain olla ja hyväksyä asioita, joille en mitään mahda. Paljon vähemmän stressiä ja enemä rauhaa. Kumppanikin on tyytyväisempi kun annan hänen päättää asioista useammin kuin ennen.

Tollen opetuksiin törmäsin viime keväänä ja ne ovat vielä auttaneet syventämään olemista ja läsnäoloa meditaatiossa ja sen ulkopuolla myös. Mahtava opettaja.

Kiitos kun kerroit nuo asiat. Tiedän muitakin, joita on auttanut, kun ovat kysyneet meditaatiossa kuka minä olen ja sitten vain jääneet odottamaan vastausta. Useimmilla menee vuosia, että he lopulta saavat kokea vastauksen. Se helpottaa elämää ja olemista.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä313 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tolle korostaa, että kannattaa enemmänkin tutkailla omassa sisimmässään sen viestin sisältöä, minkä saa kuin sitä, kuka sen viestin antaa. Parasta on tutkailla, "kuka (mikä) minä olen".

Minä olen tehnyt tuota kyselyä nyt 3 - 4 vuotta. Alussa meditaation lopussa mutta nykyisin joskus jopa koko meditaation. Kun on enemmän tehnyt tuota, niin pelkkä kysely riittää hiljentämään mieltä ja muuta meditaatiota ei välttämättä tarvitse aina. Näin siis oman kokemukseni mukaan. Tämä on viime vuosisadalla eläneen Intialaisen pyhimyksen Ramana Maharshin opettama menetelmä muuten.

Kysely on auttanut itseäni todella paljon höllentämään egoani. Nykyisin on paljon helpompi vain olla ja hyväksyä asioita, joille en mitään mahda. Paljon vähemmän stressiä ja enemä rauhaa. Kumppanikin on tyytyväisempi kun annan hänen päättää asioista useammin kuin ennen.

Tollen opetuksiin törmäsin viime keväänä ja ne ovat vielä auttaneet syventämään olemista ja läsnäoloa meditaatiossa ja sen ulkopuolla myös. Mahtava opettaja.

Kiitos kun kerroit nuo asiat. Tiedän muitakin, joita on auttanut, kun ovat kysyneet meditaatiossa kuka minä olen ja sitten vain jääneet odottamaan vastausta. Useimmilla menee vuosia, että he lopulta saavat kokea vastauksen. Se helpottaa elämää ja olemista.

Mulla on tuosta sellainen kokemus, että ku toistelin tuota mielessä, niin joka kerran jälkeen näky videokuvamainen mielikuva jostain tilanteesta tai tapahtumasta, jotka jokainen tavallaan vastas kysymykseen.

Vierailija kirjoitti:

Onko jokaiselle määrätty oma enkeli kuten lähes kaikki höpisevät? Osa taas on sitä mieltä, että se enkeli/henkiopas on oma sielu. Vai pystyykö näitä kovin sanoin edes kuvaamaan?

Jos kokee kehossaan välillä sähköistä kylmää energiaa, sellaista värisevää, mitä se yleensä tarkoittaa? Puhun siis hetkistä jolloin ei tietoisesti meditoi tai mieti mitään sen suurempia asioita.

Olen lukenut/etsinyt totuutta yli 40 vuotta. Aloitin jo murkkuikäisenä. Olen aina ajatellut, että meillä on jokaisella suojelusenkeli ja henkiopas, mutta eilen kuuntelin erään ihanan selvänäkijän haastattelun ja se keikautti kaikki ajatukseni nurin enkä tiedä, mitä enää ajattelen mistään.

Vielä enemmän minua hätkäytti se, että niin moni uskoi kyseisen selvänäkijän jutut, ihaili häntä, halusi hänen yksityisluennolleen ja/tai kursseilleen.

Hän kertoi mm. että Ven äjää johtaa ystävävällismieliset av aruusolennot, ja että Pu tinia esittää joku näyttelijä ja että Usan pressa Biden olisi oikeasti jo kuol lut ja virassa on Trumppi, mutta sitä tietoa ei saa julkaista, ettei häntä oteta päiv iltä. Lisäksi, että maan alla on jotain käytäviä, jossa tehdään pah oja asioita lap sille.

Miten voi olla mahdollista, että niin moni uskoo ihan satasella tuollaisia juttuja. Sitten aloin ajatella, että olenhan itsekin uskonut suojelusenkeleihin ja oppaisiin ja mainitaanhan enkelit jo Raamatussakin, mutta mihin voi enää uskoa?  No Mystikkoon uskon vieläkin. :)

Jotenkin ahdistaa, mutta ehkä tämä on hyvä juttu, niin voi päästää irti kaikista uskomuksista ja elää vain päivä kerrallaan miettimättä sen kummemmin enää, mikä on totuus kaikesta.

Anita on ihana, mutta ne jutut.

Hänen mielestään Ukrainassa ei ole sotaa eikä esim Put.in ole aito, eli ei ole alkuperäinen, vaan joku näyttelee Put.inia.

Korona on kuulemma joidenkin avaruustyyppien kehittelemä.

Toivon, että hän voisi oikeasti oivaltaa, mikä on totta ja mikä ei. Laitan tänne linkin hänen haastattelustaan siksi, ettei kukaan ottaisi häntä liian vakavasti ja maksaisi esim. selvänäkötulkinnoista liikoja, mutta kuitenkin toivon, ettei häntä aleta tuon videon vuoksi liikaa moittimaan. Monet häneen uskovat ja häntä ylistävät. Se on vähän huolestuttavaa. Missä on ihmisten realiteettitaju...

Vierailija kirjoitti:

Onko jokaiselle määrätty oma enkeli kuten lähes kaikki höpisevät? Osa taas on sitä mieltä, että se enkeli/henkiopas on oma sielu. Vai pystyykö näitä kovin sanoin edes kuvaamaan?

Jos kokee kehossaan välillä sähköistä kylmää energiaa, sellaista värisevää, mitä se yleensä tarkoittaa? Puhun siis hetkistä jolloin ei tietoisesti meditoi tai mieti mitään sen suurempia asioita.

Nämähän ei välttämättä sulje toisiaan pois. Me elämme edelleen aika dualistisessa käsityksessä eli on helpompi ajatella että jokin on jotain eikä ole samalla hetkellä toista. Siksi on helpompi saada viestejä joltakin tietyltä entiteetiltä tämän hahmossa vaikka jollain tasolla jo hyväksyisikin ajatuksen ykseydestä, siitä että olemme kaikki yhtä tietoisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku sielu oikeasti haluta kokea elämää mielenterveysongelmien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden kanssa?

Olen tullut itse siihen tulokseen etten halua yrittää manifestoida mitään vaikka kiehtovaa se leikkiminen voi ollakin. Se vain on liian raskasta ja pelottavaa omalle herkästi panikoivalle mielelleni. Yritän vaan pitää luottoa ja uskoa yllä Korkeimpaan, että kaikki järjestyy aina juuri kuin pitääkin.

Jos laajennat fokuksen siitä mielenterveysongelmasta niin mitä se on sinulle? Uusi tapa kokea erillisyyttä, ehkä? Eli et koe vain sitä mieöenterveysongelmaa vaan miten se näyttäytyy suhteessa laajempaan ympäristöösi. Entä jos tarkoitus on kokea tuo erillisyys ja sitä kautta palata rakkauteen ja ykseyteen kun ymmärrät ettei todellista erillisyyttä ole eikä voi olla?

No ethän sinä voi valtamediaakaan seuraamalla tietää mitä U krainassa tapahtuu. Siellä on sodittu v 2014 lähtien ja vain harva tietää taustat. Vähän kaikilla on intressejä siellä ja rahalla on saanut ostettua sitäkin mitä ei pitäisi. Ei se taida olla talvisota2.0, vaikka suomalaiset sen sellaisena näkevätkin.

Vierailija kirjoitti:

No ethän sinä voi valtamediaakaan seuraamalla tietää mitä U krainassa tapahtuu. Siellä on sodittu v 2014 lähtien ja vain harva tietää taustat. Vähän kaikilla on intressejä siellä ja rahalla on saanut ostettua sitäkin mitä ei pitäisi. Ei se taida olla talvisota2.0, vaikka suomalaiset sen sellaisena näkevätkin.

Ja vanhoja uutisia esim 2016 jne löytyy kyllä ihan esim bbc sivuilta. Se on hurjaa menoa siellä. Se ei tarkoita että se mitä nyt on oikein, mutta uutiset aika lailla onnistuu olemaan tekemättä mitään syväluotausta.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos Mystikko näet tämän. Minulle tulee välillä aina sellainen olo että täytyisi lähteä näkyvämmin henkiselle polulle. Esimerkiksi alkaa työskennellä selvänäkijänä ja jättää tavalliset työt. Sitten taas ajattelen että ehkä se ei ole välttämätöntä vaan voin käyttää kykyjäni muutenkin. Miten ihmeessä saisin varmuuden ratkaisusta? Se on ihan totta että en työelämässä saa kunnolla oltua oma itseni ja koen että pitää koko ajan esittää vähän muuta. Toisaalta toimeentulon järjestyminen huolettaa ja toki pelkään leimautumista myös. Aina joinakin kausina, kuten nyt, tulee sellainen olo että nyt on aika, ja sitten en uskalla ja se menee ohi.

Et tule saamaan sellaista varmuutta mitä etsit, jossa ikään kuin joku ulkopuolinen vakuuttaisi sinulle että mene vaan uudelle polulle hyvin se menee, tai toisaalta sanoisi että ei kannata, siitä tulee vaan ongelmia. Et tule saamaan sellaista siksi, että sinä olet oman ajallisen elämäsi luoja ja käsikirjoittaja, ja sinulla on täysi vapaus tehdä kumpi vaan, mennä näkyvämmin henkiselle polulle tai olla menemättä. Kummallakin polulla on omat haasteensakin, jotka riippuvat siitä tietoisuuden tilasta jolla valitsemaasi polkua kuljet.

Kiitos. Vastaus tavoitti kysyjän. Ja näinhän se on. Tmän elämän lahja on se oma valinta ja se on samalla ihana ja vaativa lahja koska valinta ja vastuu on itsellä.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisitkohan Mystikko kertoa oman näkemyksesi siitä, miten voi olla mahdollista, että ihmisiä vielä v 2022 ki.du.tetaan esim. Ukr ainassa. Eikö riitä, että ven.älä.iset vievät heiltä fyysisen elämän? Onko mahdollista, että kid.ut.ta.jat olisivat jonkin ns. pahan olennon vallassa, kuten jotkut väittävät vai ihanko vaan ihmisolento egonsa kautta voi olla noin paha ja julma? Miksi ihmeessä? En käsitä. Surullista ja kauheaa!

Ei valitettavasti tarvita mitään ulkoista pahaa olentoa jonka vallassa pitäisi olla, jotta pahaa ilmenee maailmassa. Ihmismieli pystyy sekä suureen hyvyyteen että suureen pahuuteen ihan itsessään. Riippuu ihmisen uskomuksista ja tietoisuudentilasta.

Eikä se ole vain niin että joku tietty kansa, vaikka nyt venäläiset, olisi geneettisesti jotenkin erityisen pahoja. Saksalaiset, jotka on nykyään ihan rauhanomaisia länsimaisia, pystyivät tunnetusti kammottaviin tekoihin Hitlerin aikaan, koska heidän uskomusmaailmansa oli rakennettu myös sen ajan tieteellisen tiedon myötä sellaiseksi, että tietyt rodut olisivat alempia ja että ihmisrotua on syytä kehittää valikoivalla jalostuksella. Siihen sopiva johtaja, joka kertoo mitkä on niitä alempia rotuja ja miten ne haittaa ja vie rahatkin jne niin kyllä se väkivallan kierre saatiin aikaan. Myös Suomessa sisällissodan aikaan on dokumentoitu aivan kammottavia julmuuksia oman kansan jäseniä vastaan. Paha voi herätä ihmisissä kansallisuudesta riippumatta, jos uskomusmaailma ja olosuhteet on sille otolliset.

Ja jos ajatellaan sitä että tulemme tänne kokemaan asioita niin johonkin tarkoitukseen ihmiskollektiivi on myös Hitleriä tarvinnut. Ja muita ns pahoja hallitsijoita ja kansanmurhaajia. Olemme saaneet siirtää pahuuden heihin ja kokea myös pahuudesta selviytymistä ja hyvyyden ja Jumalan valtakunnan toteuttamista äärimmäisen kurjissa olosuhteissa. Entä jos tavoite ei ole lopettaa koko Ukrainan ja Venäjän tilannetta heti nyt, entä jos juuri tänään tuot rauhan ja rakkauden omiin kohtaamisiisi?