Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Olen 70v, rippikoulun käynyt,ei vakuuttanut. Minulla ja tekemisilläni ei ole mitään merkitystä,ja kun kuolema kutsuu niin se on siinä. Eli hyvää yötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Shanti Devi Mathur syntyi Delhissä joulukuussa 1926. Neljän vuoden ikäisenä, jolloin hän oikeastaan vasta alkoi puhua, hän väitti olevansa naimisissa ja asuvansa Mathurassa. Hän sanoi nimekseen Lugdi Devi. Vanhemmat ihmettelivät lapsen puheita ja sanoja, joita hän käytti. Koulussa lasta pidettiin omituisena, mutta hänen opettaja teki kokeen. Hän kirjoitti miehelle, jonka Shanti Devi väitti olevan aviomiehensä.
Kirjeestä alkoi ainutlaatuinen tapahtumien ketju: kaukaa oudosta kaupungista löytyi lapsen mainitsema mies. Itse Mahatma Gandhi kiinnostui asiasta, minkä seurauksena perustettiin tutkimuskomitea. Kun Shanti Devi oli 9-vuotias, hän matkusti tutkimuskomitean mukana Mathuraan.
Kertomus Mathuran tapahtumista on järisyttävää luettavaa. Tutkimuskomitean raportissa tapaus todetaan jälleensyntymäksi.
Shanti Devi Mathur ei muista ainoastaan edellistä elämäänsä, vaan hänellä on muistikuvia myös kahden elämänsä väliseltä ajalta.
Kirja perustuu virallisiin dokumentteihin, Shanti Devin perheiden haastatteluun ja kirjoittajan ja Shanti Devin pitkäaikaiseen henkilökohtaiseen tuttavuuteen.
______________
Laitoin tämän viestin jo kolmannen kerran tänään. Poistaja L_k_ on vauhdissa. Kopsatkaa tekin viestinne talteen ja laittakaa uudelleen, jos se poistetaan.
Onko toi nyt kovin positiivisuutta herättävää toimintaa syyttää yhtä nimimerkkiä poistajaksi? Etenkin kun sanoin, etten minä näitä poista. Eikös teidän nyt pitäisi tyynenä hyväksyä se, että joku poistattaa teidän keskusteluitanne, ja se nyt vaan vaan on mitä on? Ja olla vaikka kiitollisia, että poistajan ansiosta saatte laittaa samat viestit tänne yhä uudelleen ja uudelleen, jolloin keskustelu pysyy etusivulla ja yhä useampi näkee sen ja mahdollisesti kiinnostuu asiasta?
Toi Shanti Devi -juttu kuulostaa kyllä perinteiseltä huijaukselta. Keksitään joku tällainen juoni ja levitetään siitä juttua, että saadaan lehtihaastatteluita ja kirja ulos. Eli ihan vaan mainetta ja mammonaa.
Mä en vaan tajua, mikä idea on muistaa edellisiä elämiä, jos me ei muisteta niitä. Eikö sillä ole joku tarkoitus, ettei käytännössä kukaan muista niitä? Olen kyllä aina ihmetellyt, että miksi me ei muisteta niitä, koska se tuntuisi paljon järkevämmältä. Oppisimme nopeammin elämäntarkoituksen tai jotain ja ymmärtäisimme millä teoilla olemme ansainneet karmamme. Mystikko sanoo, ettei elämänkokemukset ole tarkoitettu meille rangaistukseksi, mutta mielestäni se, että kärsii jostain minkä tekemisestä ei ole mitään muistikuvaa, tuntuu aika paljon rankaisulta.
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku sielu oikeasti haluta kokea elämää mielenterveysongelmien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden kanssa?
Olen tullut itse siihen tulokseen etten halua yrittää manifestoida mitään vaikka kiehtovaa se leikkiminen voi ollakin. Se vain on liian raskasta ja pelottavaa omalle herkästi panikoivalle mielelleni. Yritän vaan pitää luottoa ja uskoa yllä Korkeimpaan, että kaikki järjestyy aina juuri kuin pitääkin.Miksi ei voisi haluta? Mielenterveysongelmat voi antaa jotain informaatioo ja ehkä suuntaviivaa mitä sielu kaipaa tms, riippuen toki ongelmasta. Työssäkäynti on nyky-yhteiskunnan normi ja perusoletus, mutta ei mikään välttämätön hyvinvoinnin tai merkityksellisen olemassaolonkokemuksen antaja.
Ja ihmisethän oikeastaan janoavat vaikeuksia. Jos miettii vaikka fiktiota, niin kaikessa fiktiossa on joku ongelma, joka päähenkilön täytyy ratkaista tai jotenkin kasvaa ihmisenä sen avulla. Ei kukaan halua katsella elokuvaa, lukea kirjaa tai pelata peliä, jossa ei ole mitään haastetta ja eletään tyytyväisenä tasaista elämää koko teoksen keston ajan. Se olisi ihan äärettömän tylsää viihdykettä. Miksei siis sielu voisi valita, että tämän elämän haaste on mielenterveysongelma ja katsotaan, miten siitä selvitään?
Loki
Kristitty mystikko kirjoitti:
Suurin osa ihmisistä reagoi niin, että he pitävät minua hyvin miellyttävänä mutta ei tiedä miksi. Moni kadulla vastaantulijakin katsoo pidempään ja hymyilee vähän. Moni haluaa jutella minulle jotain, vaikka omasta elämästään, säästä tai ajankohtaisaiheista. Jotkut arvelevat, että olen uskovainen, koska minusta säteilee sisäinen rauha. Mutta reaktioita on siis ärsyyntymisestä ja epäluuloista siihen että pitää minusta edes tuntematta minua, valaistuminen ei aiheuta sitä että jokainen pitää sinua hyvänä tyyppinä sen jälkeen.
Olen lukenut ketjua melkein sen aloituksesta asti ja saanut kirjoitustyylisi perusteella jonkinlaisen käsityksen ihmisolemuksesi energiasta ja siitä miltä "tunnut", ainakin omasta mielestäni. Jos olisimme tietämättämme tekemisissä tämän palstan ulkopuolella, voisinko tunnistaa sinut energiasi perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan Mystikko kertoa oman näkemyksesi siitä, miten voi olla mahdollista, että ihmisiä vielä v 2022 ki.du.tetaan esim. Ukr ainassa. Eikö riitä, että ven.älä.iset vievät heiltä fyysisen elämän? Onko mahdollista, että kid.ut.ta.jat olisivat jonkin ns. pahan olennon vallassa, kuten jotkut väittävät vai ihanko vaan ihmisolento egonsa kautta voi olla noin paha ja julma? Miksi ihmeessä? En käsitä. Surullista ja kauheaa!
Ei valitettavasti tarvita mitään ulkoista pahaa olentoa jonka vallassa pitäisi olla, jotta pahaa ilmenee maailmassa. Ihmismieli pystyy sekä suureen hyvyyteen että suureen pahuuteen ihan itsessään. Riippuu ihmisen uskomuksista ja tietoisuudentilasta.
Eikä se ole vain niin että joku tietty kansa, vaikka nyt venäläiset, olisi geneettisesti jotenkin erityisen pahoja. Saksalaiset, jotka on nykyään ihan rauhanomaisia länsimaisia, pystyivät tunnetusti kammottaviin tekoihin Hitlerin aikaan, koska heidän uskomusmaailmansa oli rakennettu myös sen ajan tieteellisen tiedon myötä sellaiseksi, että tietyt rodut olisivat alempia ja että ihmisrotua on syytä kehittää valikoivalla jalostuksella. Siihen sopiva johtaja, joka kertoo mitkä on niitä alempia rotuja ja miten ne haittaa ja vie rahatkin jne niin kyllä se väkivallan kierre saatiin aikaan. Myös Suomessa sisällissodan aikaan on dokumentoitu aivan kammottavia julmuuksia oman kansan jäseniä vastaan. Paha voi herätä ihmisissä kansallisuudesta riippumatta, jos uskomusmaailma ja olosuhteet on sille otolliset.
Ja jos ajatellaan sitä että tulemme tänne kokemaan asioita niin johonkin tarkoitukseen ihmiskollektiivi on myös Hitleriä tarvinnut. Ja muita ns pahoja hallitsijoita ja kansanmurhaajia. Olemme saaneet siirtää pahuuden heihin ja kokea myös pahuudesta selviytymistä ja hyvyyden ja Jumalan valtakunnan toteuttamista äärimmäisen kurjissa olosuhteissa. Entä jos tavoite ei ole lopettaa koko Ukrainan ja Venäjän tilannetta heti nyt, entä jos juuri tänään tuot rauhan ja rakkauden omiin kohtaamisiisi?
Entä, jos valtava määrä ihmisiä on tuonut rauhaa, rakkautta ja auttamista jo pitkän aikaa omissa kohtaamisissaan, mutta silti vain pahuudet jatkuvat niin Ukrainassa kuin muuallakin. Kuinka paljon tarvitaan lisää ihmisiä, jotka tuovat rauhaa ja rakkautta kohtaamisiin siellä sun täällä - ja siis täälläkin?
Entä jos se Taivasten valtakunta kohtaamisissa on jo se päämäärä, entä jos mitään ei tarvitse tapahtua? Nyt sinulla on ajatuksena että tekemällä tämän asian tapahtuu tuo. Ja jos ajatellaan että olemme kaikki yhtä ja on vain yksi tietoisuus niin mitä siitä kertoo tuo että on konflikti jossakin? En väitä että tiedän mitään, minusta näitä on kiinnostavaa tunnustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko joku sielu oikeasti haluta kokea elämää mielenterveysongelmien ja niistä johtuvan työkyvyttömyyden kanssa?
Olen tullut itse siihen tulokseen etten halua yrittää manifestoida mitään vaikka kiehtovaa se leikkiminen voi ollakin. Se vain on liian raskasta ja pelottavaa omalle herkästi panikoivalle mielelleni. Yritän vaan pitää luottoa ja uskoa yllä Korkeimpaan, että kaikki järjestyy aina juuri kuin pitääkin.Miksi ei voisi haluta? Mielenterveysongelmat voi antaa jotain informaatioo ja ehkä suuntaviivaa mitä sielu kaipaa tms, riippuen toki ongelmasta. Työssäkäynti on nyky-yhteiskunnan normi ja perusoletus, mutta ei mikään välttämätön hyvinvoinnin tai merkityksellisen olemassaolonkokemuksen antaja.
Ja ihmisethän oikeastaan janoavat vaikeuksia. Jos miettii vaikka fiktiota, niin kaikessa fiktiossa on joku ongelma, joka päähenkilön täytyy ratkaista tai jotenkin kasvaa ihmisenä sen avulla. Ei kukaan halua katsella elokuvaa, lukea kirjaa tai pelata peliä, jossa ei ole mitään haastetta ja eletään tyytyväisenä tasaista elämää koko teoksen keston ajan. Se olisi ihan äärettömän tylsää viihdykettä. Miksei siis sielu voisi valita, että tämän elämän haaste on mielenterveysongelma ja katsotaan, miten siitä selvitään?
Loki
Tämä on hyvä huomio. On se vitsikin että jollakulla ihmisellä on "ongelma joka ratkaisuun" ja se ei edes ole mikään vitsi vaan aika yleistä. Ihmismieli kaipaa jotakin minkä kanssa kamppailla. Toki en tässä samaistaisi mieltä sieluun eli sielun tehtävä voi olla joku muu. Mieli voi rakastaa ongelmia vaikka samalla kokisi ettei halua niitä. Entä jos sen ratkaisun etsinnän kautta etsitään sitä yhteisyyden tunnetta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan Mystikko kertoa oman näkemyksesi siitä, miten voi olla mahdollista, että ihmisiä vielä v 2022 ki.du.tetaan esim. Ukr ainassa. Eikö riitä, että ven.älä.iset vievät heiltä fyysisen elämän? Onko mahdollista, että kid.ut.ta.jat olisivat jonkin ns. pahan olennon vallassa, kuten jotkut väittävät vai ihanko vaan ihmisolento egonsa kautta voi olla noin paha ja julma? Miksi ihmeessä? En käsitä. Surullista ja kauheaa!
Ei valitettavasti tarvita mitään ulkoista pahaa olentoa jonka vallassa pitäisi olla, jotta pahaa ilmenee maailmassa. Ihmismieli pystyy sekä suureen hyvyyteen että suureen pahuuteen ihan itsessään. Riippuu ihmisen uskomuksista ja tietoisuudentilasta.
Eikä se ole vain niin että joku tietty kansa, vaikka nyt venäläiset, olisi geneettisesti jotenkin erityisen pahoja. Saksalaiset, jotka on nykyään ihan rauhanomaisia länsimaisia, pystyivät tunnetusti kammottaviin tekoihin Hitlerin aikaan, koska heidän uskomusmaailmansa oli rakennettu myös sen ajan tieteellisen tiedon myötä sellaiseksi, että tietyt rodut olisivat alempia ja että ihmisrotua on syytä kehittää valikoivalla jalostuksella. Siihen sopiva johtaja, joka kertoo mitkä on niitä alempia rotuja ja miten ne haittaa ja vie rahatkin jne niin kyllä se väkivallan kierre saatiin aikaan. Myös Suomessa sisällissodan aikaan on dokumentoitu aivan kammottavia julmuuksia oman kansan jäseniä vastaan. Paha voi herätä ihmisissä kansallisuudesta riippumatta, jos uskomusmaailma ja olosuhteet on sille otolliset.
Ja jos ajatellaan sitä että tulemme tänne kokemaan asioita niin johonkin tarkoitukseen ihmiskollektiivi on myös Hitleriä tarvinnut. Ja muita ns pahoja hallitsijoita ja kansanmurhaajia. Olemme saaneet siirtää pahuuden heihin ja kokea myös pahuudesta selviytymistä ja hyvyyden ja Jumalan valtakunnan toteuttamista äärimmäisen kurjissa olosuhteissa. Entä jos tavoite ei ole lopettaa koko Ukrainan ja Venäjän tilannetta heti nyt, entä jos juuri tänään tuot rauhan ja rakkauden omiin kohtaamisiisi?
Entä, jos valtava määrä ihmisiä on tuonut rauhaa, rakkautta ja auttamista jo pitkän aikaa omissa kohtaamisissaan, mutta silti vain pahuudet jatkuvat niin Ukrainassa kuin muuallakin. Kuinka paljon tarvitaan lisää ihmisiä, jotka tuovat rauhaa ja rakkautta kohtaamisiin siellä sun täällä - ja siis täälläkin?
Entä jos se Taivasten valtakunta kohtaamisissa on jo se päämäärä, entä jos mitään ei tarvitse tapahtua? Nyt sinulla on ajatuksena että tekemällä tämän asian tapahtuu tuo. Ja jos ajatellaan että olemme kaikki yhtä ja on vain yksi tietoisuus niin mitä siitä kertoo tuo että on konflikti jossakin? En väitä että tiedän mitään, minusta näitä on kiinnostavaa tunnustella.
Muistelen Mystikonkin suositelleen ihmisille rauhan meditoimista - tekemistä sekin päämäärän, rauhan, saavuttamiseksi.
Kertoisitko näkemyksesi, mistä kertoo tuo että on konflikti jossakin, jos olemme kaikki yhtä ja on vain yksi Tietoisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
LOKI: "Mä en vaan tajua, mikä idea on muistaa edellisiä elämiä, jos me ei muisteta niitä. Eikö sillä ole joku tarkoitus, ettei käytännössä kukaan muista niitä? Olen kyllä aina ihmetellyt, että miksi me ei muisteta niitä, koska se tuntuisi paljon järkevämmältä. Oppisimme nopeammin elämäntarkoituksen tai jotain ja ymmärtäisimme millä teoilla olemme ansainneet karmamme. Mystikko sanoo, ettei elämänkokemukset ole tarkoitettu meille rangaistukseksi, mutta mielestäni se, että kärsii jostain minkä tekemisestä ei ole mitään muistikuvaa, tuntuu aika paljon rankaisulta."
Itse en koe tarpeelliseksi muistaa entisiä elämiäni, mutta olen niistä saanut välähdyksiä ja vahvoja tuntemuksia ja vuosia myöhemmin samaa tietoa ja vähän lisätietoa näkijöiden kautta. En silti ole jaksanut alkaa entisiä elämiä kaivelemaan enempää.
Tuossa Shanti Devin tapauksessa oli kyse siitä, että hän muisti spontaanisti ja tarkasti todella paljon asioita edellisestä elämästään eli eri juttu kuin silloin että yritettäisiin aktiivisesti ja vähän väkisin esimerkiksi hypnoosin keinoin niitä selvittää.
Ja olen todellakin samaa mieltä kanssasi, että olisi järkevämpää muistaa ne luonnostaan.
Tuosta, että kärsimme ilman mitään ymmärrystä siitä, miksi tai mikä jonkun edellisen elämämme asia on siihen syynä, on mielestäni julmaa ja rangaistuksenomaista. Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä313 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tolle korostaa, että kannattaa enemmänkin tutkailla omassa sisimmässään sen viestin sisältöä, minkä saa kuin sitä, kuka sen viestin antaa. Parasta on tutkailla, "kuka (mikä) minä olen".
Minä olen tehnyt tuota kyselyä nyt 3 - 4 vuotta. Alussa meditaation lopussa mutta nykyisin joskus jopa koko meditaation. Kun on enemmän tehnyt tuota, niin pelkkä kysely riittää hiljentämään mieltä ja muuta meditaatiota ei välttämättä tarvitse aina. Näin siis oman kokemukseni mukaan. Tämä on viime vuosisadalla eläneen Intialaisen pyhimyksen Ramana Maharshin opettama menetelmä muuten.
Kysely on auttanut itseäni todella paljon höllentämään egoani. Nykyisin on paljon helpompi vain olla ja hyväksyä asioita, joille en mitään mahda. Paljon vähemmän stressiä ja enemä rauhaa. Kumppanikin on tyytyväisempi kun annan hänen päättää asioista useammin kuin ennen.
Tollen opetuksiin törmäsin viime keväänä ja ne ovat vielä auttaneet syventämään olemista ja läsnäoloa meditaatiossa ja sen ulkopuolla myös. Mahtava opettaja.
Kiitos kun kerroit nuo asiat. Tiedän muitakin, joita on auttanut, kun ovat kysyneet meditaatiossa kuka minä olen ja sitten vain jääneet odottamaan vastausta. Useimmilla menee vuosia, että he lopulta saavat kokea vastauksen. Se helpottaa elämää ja olemista.
Mulla on tuosta sellainen kokemus, että ku toistelin tuota mielessä, niin joka kerran jälkeen näky videokuvamainen mielikuva jostain tilanteesta tai tapahtumasta, jotka jokainen tavallaan vastas kysymykseen.
Tässä näkyy hienosti se että kyvyt joita pidetään ns yliluonnollisina ovat usein meidän kaikkien ulottuvilla, niissä ei ole mitään sen kummempaa kuin pysähtyä kuulemaan opastusta. Jollekin viesti tulee helpommin kuvana, toiselle tekstinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?"
Käsittääkseni Tietoisuus/Jumala kokee kaiken, mitä mekin. Tulee mieleen miksi Tietoisuus haluaa kokea loputtomasti tai nyt ainakin vaikka vuosikymmeniä jonkun ihmisen kohdalla vaikka kroonista kipua. Eikö vähempi riitä, että Tietoisuus on käsittänyt/kokenut, mitä on olla kivun vankina, kipeän kehon vankina.
Onko Tietoisuus jotenkin tyhmä?
Miksi meille ihmisille ei ole tehty helpommaksi ymmärtää tätä koko asiaa, jos totuuden ymmärtäminen pelastaisi meidät jatkuvalta ja pitkäaikaiselta kärsimykseltä?
Tietoisuusko on ihan itse keksinyt, että laitetaanpa tuonne pallo, pallolle ihmisiä ja ihmisille kaikenlaista erilaista kärsimystä eikä tietenkään kerrota heille, miten siitä kärsimyksestä voi tehdä lopun?
Mahtavaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko jokaiselle määrätty oma enkeli kuten lähes kaikki höpisevät? Osa taas on sitä mieltä, että se enkeli/henkiopas on oma sielu. Vai pystyykö näitä kovin sanoin edes kuvaamaan?
Jos kokee kehossaan välillä sähköistä kylmää energiaa, sellaista värisevää, mitä se yleensä tarkoittaa? Puhun siis hetkistä jolloin ei tietoisesti meditoi tai mieti mitään sen suurempia asioita.Olen lukenut/etsinyt totuutta yli 40 vuotta. Aloitin jo murkkuikäisenä. Olen aina ajatellut, että meillä on jokaisella suojelusenkeli ja henkiopas, mutta eilen kuuntelin erään ihanan selvänäkijän haastattelun ja se keikautti kaikki ajatukseni nurin enkä tiedä, mitä enää ajattelen mistään.
Vielä enemmän minua hätkäytti se, että niin moni uskoi kyseisen selvänäkijän jutut, ihaili häntä, halusi hänen yksityisluennolleen ja/tai kursseilleen.
Hän kertoi mm. että Ven äjää johtaa ystävävällismieliset av aruusolennot, ja että Pu tinia esittää joku näyttelijä ja että Usan pressa Biden olisi oikeasti jo kuol lut ja virassa on Trumppi, mutta sitä tietoa ei saa julkaista, ettei häntä oteta päiv iltä. Lisäksi, että maan alla on jotain käytäviä, jossa tehdään pah oja asioita lap sille.
Miten voi olla mahdollista, että niin moni uskoo ihan satasella tuollaisia juttuja. Sitten aloin ajatella, että olenhan itsekin uskonut suojelusenkeleihin ja oppaisiin ja mainitaanhan enkelit jo Raamatussakin, mutta mihin voi enää uskoa? No Mystikkoon uskon vieläkin. :)
Jotenkin ahdistaa, mutta ehkä tämä on hyvä juttu, niin voi päästää irti kaikista uskomuksista ja elää vain päivä kerrallaan miettimättä sen kummemmin enää, mikä on totuus kaikesta.
Anita on ihana tyyppi, mutta en tiedä mitä ajatella hänen selvänäkötulkinnoistaan.
Hän on kotoisin Ukrainasta ja hän kertoi haastattelussa ihan vasta, että Ukrainassa ei ole sotaa ollenkaan, ja koronakin on kuulemma joidenkin avaruustyyppien kehittelemä. Eräs kysyi, mikä hänen silmäänsä vaivaa, kun siinä on paineen tunnetta. Anita näki, että joku pieni olento pyöri kysyjän silmässä. Aika pelottava ajatus.
Toivottavasti hän oivaltaisi, mikä on totta ja mikä ei. Laitan tänne linkin hänen haastattelustaan siksi, ettei kukaan ottaisi häntä liian vakavasti ja maksaisi esim. selvänäkötulkinnoista liikoja, mutta kuitenkin toivon, ettei häntä aleta tuon videon vuoksi liikaa moittimaan. Monet häneen uskovat ja häntä ylistävät. On jotenkin huolestuttavaa, että niin monet ihmiset Suomessakin ajattelevat samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?"
Käsittääkseni Tietoisuus/Jumala kokee kaiken, mitä mekin. Tulee mieleen miksi Tietoisuus haluaa kokea loputtomasti tai nyt ainakin vaikka vuosikymmeniä jonkun ihmisen kohdalla vaikka kroonista kipua. Eikö vähempi riitä, että Tietoisuus on käsittänyt/kokenut, mitä on olla kivun vankina, kipeän kehon vankina.
Onko Tietoisuus jotenkin tyhmä?
Miksi meille ihmisille ei ole tehty helpommaksi ymmärtää tätä koko asiaa, jos totuuden ymmärtäminen pelastaisi meidät jatkuvalta ja pitkäaikaiselta kärsimykseltä?
Tietoisuusko on ihan itse keksinyt, että laitetaanpa tuonne pallo, pallolle ihmisiä ja ihmisille kaikenlaista erilaista kärsimystä eikä tietenkään kerrota heille, miten siitä kärsimyksestä voi tehdä lopun?
Mahtavaa!
Mutta jos mitään muuta ei ole kuin tietoisuus? Se tunne josta tiedät olevasi olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Se joka kokee kaikki nämä tuskalliset kokemukset. Kuvittelet olevasi joku erillinen hahmo siitä tietoisuudesta, vaikka se on lopulta kaikki, eikä ole ketään muuta kokemassa näitä asioita. "Se" on vain unohtanut mitä se on ja siksi kärsii. Käärittynä ajatusten ja uskomusten kapaloon.
Mystikkohan varmaan ymmärtää näistä it-asioista ja 5G-jutuista aika paljon työn puolesta.
Onko totta, että 5G-taajuutta välillä nostetaan ja se aiheuttaa joillekin ihmisille pahaa oloa? Tai että 5G:n läheisyys vaikka asuinalueella on pahaksi asukkaille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?"
Käsittääkseni Tietoisuus/Jumala kokee kaiken, mitä mekin. Tulee mieleen miksi Tietoisuus haluaa kokea loputtomasti tai nyt ainakin vaikka vuosikymmeniä jonkun ihmisen kohdalla vaikka kroonista kipua. Eikö vähempi riitä, että Tietoisuus on käsittänyt/kokenut, mitä on olla kivun vankina, kipeän kehon vankina.
Onko Tietoisuus jotenkin tyhmä?
Miksi meille ihmisille ei ole tehty helpommaksi ymmärtää tätä koko asiaa, jos totuuden ymmärtäminen pelastaisi meidät jatkuvalta ja pitkäaikaiselta kärsimykseltä?
Tietoisuusko on ihan itse keksinyt, että laitetaanpa tuonne pallo, pallolle ihmisiä ja ihmisille kaikenlaista erilaista kärsimystä eikä tietenkään kerrota heille, miten siitä kärsimyksestä voi tehdä lopun?
Mahtavaa!
Mutta jos mitään muuta ei ole kuin tietoisuus? Se tunne josta tiedät olevasi olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Se joka kokee kaikki nämä tuskalliset kokemukset. Kuvittelet olevasi joku erillinen hahmo siitä tietoisuudesta, vaikka se on lopulta kaikki, eikä ole ketään muuta kokemassa näitä asioita. "Se" on vain unohtanut mitä se on ja siksi kärsii. Käärittynä ajatusten ja uskomusten kapaloon.
Tolle ja muistaakseni myös Nisargadatta sanoi, että vaikka ihminen valaistuisi, eli tajaisi, ettei ole ketään muuta kokemassa näitä asioita, niin silti se keho voi kärsiä kipua. Nisargadattakin kuoli syöpään ja hänen kehonsa kärsi kipuja, varmaan kehossa oleva mielikin jollain tasolla kärsi kivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?"
Käsittääkseni Tietoisuus/Jumala kokee kaiken, mitä mekin. Tulee mieleen miksi Tietoisuus haluaa kokea loputtomasti tai nyt ainakin vaikka vuosikymmeniä jonkun ihmisen kohdalla vaikka kroonista kipua. Eikö vähempi riitä, että Tietoisuus on käsittänyt/kokenut, mitä on olla kivun vankina, kipeän kehon vankina.
Onko Tietoisuus jotenkin tyhmä?
Miksi meille ihmisille ei ole tehty helpommaksi ymmärtää tätä koko asiaa, jos totuuden ymmärtäminen pelastaisi meidät jatkuvalta ja pitkäaikaiselta kärsimykseltä?
Tietoisuusko on ihan itse keksinyt, että laitetaanpa tuonne pallo, pallolle ihmisiä ja ihmisille kaikenlaista erilaista kärsimystä eikä tietenkään kerrota heille, miten siitä kärsimyksestä voi tehdä lopun?
Mahtavaa!
Mutta jos mitään muuta ei ole kuin tietoisuus? Se tunne josta tiedät olevasi olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Se joka kokee kaikki nämä tuskalliset kokemukset. Kuvittelet olevasi joku erillinen hahmo siitä tietoisuudesta, vaikka se on lopulta kaikki, eikä ole ketään muuta kokemassa näitä asioita. "Se" on vain unohtanut mitä se on ja siksi kärsii. Käärittynä ajatusten ja uskomusten kapaloon.
Tolle ja muistaakseni myös Nisargadatta sanoi, että vaikka ihminen valaistuisi, eli tajaisi, ettei ole ketään muuta kokemassa näitä asioita, niin silti se keho voi kärsiä kipua. Nisargadattakin kuoli syöpään ja hänen kehonsa kärsi kipuja, varmaan kehossa oleva mielikin jollain tasolla kärsi kivusta.
Tietenkin voi kärsiä kipua. Mutta onko olemassa joku tietoisuudesta erillinen mieli, jonka "kiusaksi" nämä kokemukset tietoisuus on laittanut? Jos tietoisuus katoaisi ihmisestä, niin jäisikö mieli siihen vielä asioita kokemaan, jos tietoisuus on ainoa todellinen kokija. Ajattelen, että jos ihminen valaistuu hän voi tietenkin kohdata näitä ihmiselämään kuuluvia ikävämpiäkin puolia, mutta valittaminen niistä olisi aika kummallista. Kenelle niistä valittaisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?"
Käsittääkseni Tietoisuus/Jumala kokee kaiken, mitä mekin. Tulee mieleen miksi Tietoisuus haluaa kokea loputtomasti tai nyt ainakin vaikka vuosikymmeniä jonkun ihmisen kohdalla vaikka kroonista kipua. Eikö vähempi riitä, että Tietoisuus on käsittänyt/kokenut, mitä on olla kivun vankina, kipeän kehon vankina.
Onko Tietoisuus jotenkin tyhmä?
Miksi meille ihmisille ei ole tehty helpommaksi ymmärtää tätä koko asiaa, jos totuuden ymmärtäminen pelastaisi meidät jatkuvalta ja pitkäaikaiselta kärsimykseltä?
Tietoisuusko on ihan itse keksinyt, että laitetaanpa tuonne pallo, pallolle ihmisiä ja ihmisille kaikenlaista erilaista kärsimystä eikä tietenkään kerrota heille, miten siitä kärsimyksestä voi tehdä lopun?
Mahtavaa!
Mutta jos mitään muuta ei ole kuin tietoisuus? Se tunne josta tiedät olevasi olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Se joka kokee kaikki nämä tuskalliset kokemukset. Kuvittelet olevasi joku erillinen hahmo siitä tietoisuudesta, vaikka se on lopulta kaikki, eikä ole ketään muuta kokemassa näitä asioita. "Se" on vain unohtanut mitä se on ja siksi kärsii. Käärittynä ajatusten ja uskomusten kapaloon.
Tolle ja muistaakseni myös Nisargadatta sanoi, että vaikka ihminen valaistuisi, eli tajaisi, ettei ole ketään muuta kokemassa näitä asioita, niin silti se keho voi kärsiä kipua. Nisargadattakin kuoli syöpään ja hänen kehonsa kärsi kipuja, varmaan kehossa oleva mielikin jollain tasolla kärsi kivusta.
Tietenkin voi kärsiä kipua. Mutta onko olemassa joku tietoisuudesta erillinen mieli, jonka "kiusaksi" nämä kokemukset tietoisuus on laittanut? Jos tietoisuus katoaisi ihmisestä, niin jäisikö mieli siihen vielä asioita kokemaan, jos tietoisuus on ainoa todellinen kokija. Ajattelen, että jos ihminen valaistuu hän voi tietenkin kohdata näitä ihmiselämään kuuluvia ikävämpiäkin puolia, mutta valittaminen niistä olisi aika kummallista. Kenelle niistä valittaisi?
Mutta miksi Tietoisuus "haluaa" kärsiä niin kovasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Välillä tuntuu, että Jumala/Tietoisuus vain itsekkäästi haluaa kokea itseään eri tavoin välittämättä yhtään siitä, miten me täällä kehossa ollessamme Hänelle/Sille niitä kokemuksia joudumme tuottamaan. Armollinen Jumalako on olemassa?"
Käsittääkseni Tietoisuus/Jumala kokee kaiken, mitä mekin. Tulee mieleen miksi Tietoisuus haluaa kokea loputtomasti tai nyt ainakin vaikka vuosikymmeniä jonkun ihmisen kohdalla vaikka kroonista kipua. Eikö vähempi riitä, että Tietoisuus on käsittänyt/kokenut, mitä on olla kivun vankina, kipeän kehon vankina.
Onko Tietoisuus jotenkin tyhmä?
Miksi meille ihmisille ei ole tehty helpommaksi ymmärtää tätä koko asiaa, jos totuuden ymmärtäminen pelastaisi meidät jatkuvalta ja pitkäaikaiselta kärsimykseltä?
Tietoisuusko on ihan itse keksinyt, että laitetaanpa tuonne pallo, pallolle ihmisiä ja ihmisille kaikenlaista erilaista kärsimystä eikä tietenkään kerrota heille, miten siitä kärsimyksestä voi tehdä lopun?
Mahtavaa!
Mutta jos mitään muuta ei ole kuin tietoisuus? Se tunne josta tiedät olevasi olemassa, vaikka et ajattelisi mitään. Se joka kokee kaikki nämä tuskalliset kokemukset. Kuvittelet olevasi joku erillinen hahmo siitä tietoisuudesta, vaikka se on lopulta kaikki, eikä ole ketään muuta kokemassa näitä asioita. "Se" on vain unohtanut mitä se on ja siksi kärsii. Käärittynä ajatusten ja uskomusten kapaloon.
Tolle ja muistaakseni myös Nisargadatta sanoi, että vaikka ihminen valaistuisi, eli tajaisi, ettei ole ketään muuta kokemassa näitä asioita, niin silti se keho voi kärsiä kipua. Nisargadattakin kuoli syöpään ja hänen kehonsa kärsi kipuja, varmaan kehossa oleva mielikin jollain tasolla kärsi kivusta.
Tietenkin voi kärsiä kipua. Mutta onko olemassa joku tietoisuudesta erillinen mieli, jonka "kiusaksi" nämä kokemukset tietoisuus on laittanut? Jos tietoisuus katoaisi ihmisestä, niin jäisikö mieli siihen vielä asioita kokemaan, jos tietoisuus on ainoa todellinen kokija. Ajattelen, että jos ihminen valaistuu hän voi tietenkin kohdata näitä ihmiselämään kuuluvia ikävämpiäkin puolia, mutta valittaminen niistä olisi aika kummallista. Kenelle niistä valittaisi?
Mutta miksi Tietoisuus "haluaa" kärsiä niin kovasti?
Vaikka eihän se Tietoisuus kärsi, vaikka tietoisuuden asuttama kehomieliolento kärsisikin kovasti. Jostain syystä Tietoisuudella on tarve kokea esim. oleminen kidutuk sen uhr ina. On se vaan hämmästyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Mystikkohan varmaan ymmärtää näistä it-asioista ja 5G-jutuista aika paljon työn puolesta.
Onko totta, että 5G-taajuutta välillä nostetaan ja se aiheuttaa joillekin ihmisille pahaa oloa? Tai että 5G:n läheisyys vaikka asuinalueella on pahaksi asukkaille?
Päinvastoin. 3g-5g lisää ihmisten yhteistä taajuutta.
Netti aloitti vallankumouksen ja maailma vääjäämättä pelastuu. Netti luontaisesti ilmentää jo ihmisten valmista yhteyttä konkreettisesti kaikille ihmisille tasapuolisesti. Myös niille jotka eivät ole hereillä.
Netin kehitys oli vääjäämätöntä kollektiiviselle mielelle.
Olenko ymmärtänyt oikein, että jokainen ilmenevä ihminen on samalla Tietoisuus, jonka valitettavasti ihmisolennon ego ja mieli hyvin peittävät. En varmaankaan ole ymmärtänyt asiaa oikein.
Ja jos ja kun Tietoisuus on puhdasta rakkautta, niin voisiko joku ystävällisesti vääntää minulle rautalangasta, miten on selitettävissä ihmisten pahuus. Kiitos.
Ja miten on selitettävissä, että ihmisen ego ja mieli voivat olla niin voimakkaita, että ne kykenevät peittämään ihmisessä olevan Tetoisuuden?
Joidenkin mukaan Tietoisuus sisältää kaiken? Myös pahuuden?
Alue: Aihe vapaa
Entä, jos valtava määrä ihmisiä on tuonut rauhaa, rakkautta ja auttamista jo pitkän aikaa omissa kohtaamisissaan, mutta silti vain pahuudet jatkuvat niin Ukrainassa kuin muuallakin. Kuinka paljon tarvitaan lisää ihmisiä, jotka tuovat rauhaa ja rakkautta kohtaamisiin siellä sun täällä - ja siis täälläkin?