Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Aaw miten tässä ketjussa kiittely näyttää olevan paljon läsnä :)

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Sun elämä on yhtä arvokas kuin muidenkin. Riippumatta siitä mitä teet tai jätät tekemättä. Mun neuvoni on, että suuntaat huomiosi sun sisäiseen ihmiseen ja tarkkailet mitä siellä tapahtuu. Älä yritä muuttaa mitään, vaan hyväksy se mitä näet. Hyväksy tilanteesi ja itsesi ja pian huommat, että katsot itseäsi ja maailmaa eri tavalla. Kaikki saa uuden merkityksen. Tämä ei välttämättä tapahdu yhtäkkiä, vaan voi vaatia aikaa ja harjoittelua. Ongelmien liiallinen ajattelu ei ole hyödyllistä. Sen sijaan kannattaa keskittyä nykyhetkeen, jossa ei ole ajatuksia.

Se loisiminen on silti väärin. Ellei siis kyseessä ole esim. masennus, jonka takia on oikeasti kyvytön tekemään muuta. Tuo neuvo kääntyy helposti siihen, miten toimettomana olemisesta tulee mukavampaa. Sanon koska itse vähän jäin tuontapaiseen ansaan aikoinani ja tulin pitäneeksi lähes 10 välivuotta lukion jälkeen, kun odottelin että jotenkin "valaistuu" mitä haluan elämältäni ja mitä tehdä työkseni. Semmoista ei tapahtunut koskaan eikä ole tapahtunut nyt jo keski-ikäisenäkään. Lopulta vaan ihan mietin mikä työ olisi vähiten vastenmielistä ottaen huomioon esim. sosiaalisten tilanteiden pelkoni ja opiskelin vaan vaikkei huvita. Ja olen tehnyt alan töitä. Tyytyväisempi minä näin olen kuin jos olisin jatkanut välivuosia toimettomana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

Mutta eikös tuo nyt ole kaiken luonnon laki, että otusten täytyy tehdä työtä saadakseen ruokaa, reviiri/pesä tms eikä tällä työllä joka tehdään ole mitään muuta merkitystä kuin että niitä saa. Ihmisellä tässä vaan on useimmilla nykymaailmassa välivaiheena raha, eli teet työtä saadaksesi rahaa jolla saat perustarpeita elämään, mutta ihan sama asia. 

Myös, harva työ on oikeasti hyödytön. Ehkä jotkut uhkapelaamiseen, päihteisiin, turhan roinan markkinointiin liittyvät yms. Mutta siivoojan työ on hyödyllistä, kaupan kassan työ on, tarpeellisten esineiden valmistukseen ja kuljetukseen liittyvä työ on, monet ohjelmistot on tarpeellisia jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

Kukas se filosofi olikaan, joka sanoi että jos joku teko ei kävisi yleiseksi periaatteeksi, se ei ole oikein tai jotain sellaista... Mitenhän tämä maailma toimisi, jos suuret joukot ihmisiä alkaisivat ajatella kuin sinä, heittäytyisivät tuille odottelemaan, että joku riittävän arvokas työ heille löytyy ajan kanssa. Ei toimisi kovin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.

Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.

Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

Mutta eikös tuo nyt ole kaiken luonnon laki, että otusten täytyy tehdä työtä saadakseen ruokaa, reviiri/pesä tms eikä tällä työllä joka tehdään ole mitään muuta merkitystä kuin että niitä saa. Ihmisellä tässä vaan on useimmilla nykymaailmassa välivaiheena raha, eli teet työtä saadaksesi rahaa jolla saat perustarpeita elämään, mutta ihan sama asia. 

Myös, harva työ on oikeasti hyödytön. Ehkä jotkut uhkapelaamiseen, päihteisiin, turhan roinan markkinointiin liittyvät yms. Mutta siivoojan työ on hyödyllistä, kaupan kassan työ on, tarpeellisten esineiden valmistukseen ja kuljetukseen liittyvä työ on, monet ohjelmistot on tarpeellisia jne. 

Niin ne elukat siellä metsässä vaan ovat ja tekevät heille luontaisia juttusia, joista samalla saavat ne elämän edellytykset. Ihminen on ainut otus joka joutuu maksamaan oikeudesta elää tällä planeetalla. Ihmisiä orjuutetaan, eikä ne itte ees hahmota sitä.

Tarkoituksellisen loisimisen syynä on lähes aina (ei aina) jonkin asteinen mielenterveydellinen kriisi tai fyysinen vaiva. Ihminen ei vain ole vain ole tyytyväinen elämäänsä, on jotenkin epämääräisen paha olo tai fyysisesti paha olo,  minkä syitä hän ei itsekään ymmärrä eikä sitä, että hän voisi hakea ja tai saada apua.

Sitten jotkut työssäkäyvät, jotka pitävät itseään hyvinä ja fiksuina (parempina) ihmisinä, kun hankkivat elantonsa, elättävät itsensä, ehkä perheensäkin. Ovatko he parempia?

Jotkut heistä saattavat olla hyvin ilkeitä toisia ihmisiä kohtaan., eli esim. työpaikkakiusaamisella tai nettikiusaamisella aiheuttavat toisille niin pahaa oloa, että nämä joutuvat työttömäksi tai sairauslomalle. Eli se verotulo, mitä tämä ns. hyvä työssäkäyvä tuottaa Suomelle, ei läheskään riitä maksamaan niitä  hoito- tai työttömyyskuluja, mitä Suomelle on syntynyt siksi, että kyseisen työssäkäyvän kiusaajan uhri on sairastunut tai työtön.

Joskus taas joku ns. loisija voi tehdä hyväntekeväisyystyötä tai hoitaa toisten lapsia, tai tukea toisia vaikkapa netin sivustoilla, mikä lisää toisten hyvinvointia ja sitä kautta kykyä tehdä työtä ja tuottaa verotuloja. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, mitä moni ajattelemattomuudessaan luulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.

Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.

Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväni

Mielenkiinnosta kysyn, miten olet ajatellut että yhteiskunta järjestetään jos työelämässä ei enää työtä tehdä? Mennäänkö jonnekin menneisyyteen takaisin pienmaatalouteen / kalastus / metsästys, ehkä vaihdantaa naapurien kanssa, niin että työn suhde hyödykkeisiin on suorempi? Vai onko sinulla ehdottaa joku parempi malli tämän nykyisen tilalle, jossa toiset perustaa yrityksiä ja toiset sitten on töissä niissä saaadakseen rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoituksellisen loisimisen syynä on lähes aina (ei aina) jonkin asteinen mielenterveydellinen kriisi tai fyysinen vaiva. Ihminen ei vain ole vain ole tyytyväinen elämäänsä, on jotenkin epämääräisen paha olo tai fyysisesti paha olo,  minkä syitä hän ei itsekään ymmärrä eikä sitä, että hän voisi hakea ja tai saada apua.

Sitten jotkut työssäkäyvät, jotka pitävät itseään hyvinä ja fiksuina (parempina) ihmisinä, kun hankkivat elantonsa, elättävät itsensä, ehkä perheensäkin. Ovatko he parempia?

Jotkut heistä saattavat olla hyvin ilkeitä toisia ihmisiä kohtaan., eli esim. työpaikkakiusaamisella tai nettikiusaamisella aiheuttavat toisille niin pahaa oloa, että nämä joutuvat työttömäksi tai sairauslomalle. Eli se verotulo, mitä tämä ns. hyvä työssäkäyvä tuottaa Suomelle, ei läheskään riitä maksamaan niitä  hoito- tai työttömyyskuluja, mitä Suomelle on syntynyt siksi, että kyseisen työssäkäyvän kiusaajan uhri on sairastunut tai työtön.

Joskus taas joku ns. loisija voi tehdä hyväntekeväisyystyötä tai hoitaa toisten lapsia, tai tukea toisia vaikkapa netin sivustoilla, mikä lisää toisten hyvinvointia ja sitä kautta kykyä tehdä työtä ja tuottaa verotuloja. Kaikki ei aina ole niin mustavalkoista, mitä moni ajattelemattomuudessaan luulee.

Niin, tuollaisia ääritapauksia varmaan on joitain, mutta yleisesti ei voi pitää "loisimista" silti suositeltavana elämäntapana, vaikka jotkut sen harrastajat tekeekin hyvää ja jotkut työssäkäyvät pahaa. Mä en myös ole niinkään varma että lähes aina on mitään kriisiä syynä, ei mulla itselläkään ollut. Olin vaan patalaiska ja saamaton ja odotin että mun täytyy saada tehdä jotai erityistä kutsumustyötä, en voi tehdä jotain vaan tavallsita työtä. Siinähän sitä kutsumusta odottelin aika pitkään eikä sitä koskaan tullut.

Kristitty mystikko, tunnustatko Jeesuksen Kristuksen lihaantulleeksi Jumalaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Mun mielestä tuilla lusmuilu, jos sussa ei ole mitään oikeaa vikaa, on paljon epäeettisempää kuin töissä käynti. Sun ei ole pakko ruokkia tätä yhteiskuntaa, kun vaan päätät päiväsi. Sillä pääset myös kaikista muista ikävistä tuntemuksistasi.

Loki

Kiitos vastauksesta ja näkemyksen jakamisesta, mutta en enää pysty pitämään päivien päättämistä ratkaisuna yhtään mihinkään. "Oikeaa vikaa" mussa ei varmaan ole, muuta kuin se, että en halua vaihtaa aikaani rahaa vastaan, jos kyse on sellaisen asian tekemisestä mistä saisin pelkästään sitä rahaa. Koko idea siittä, että ihmiset tekee asioita ja käyttää heidän arvokasta elossa olemista ansaitakseen rahaa, josta on tehty elämälle välttämätöntä, on minusta väärin ja epäeettistä. Mutta jos jostain keksin työn, jonka tunnen merkitykselliseksi ja hyödylliseksi, jolla olis muutakin annettavaa kuin vain se raha, niin alan sitä kyllä mielelläni tekemään

Mutta eikös tuo nyt ole kaiken luonnon laki, että otusten täytyy tehdä työtä saadakseen ruokaa, reviiri/pesä tms eikä tällä työllä joka tehdään ole mitään muuta merkitystä kuin että niitä saa. Ihmisellä tässä vaan on useimmilla nykymaailmassa välivaiheena raha, eli teet työtä saadaksesi rahaa jolla saat perustarpeita elämään, mutta ihan sama asia. 

Myös, harva työ on oikeasti hyödytön. Ehkä jotkut uhkapelaamiseen, päihteisiin, turhan roinan markkinointiin liittyvät yms. Mutta siivoojan työ on hyödyllistä, kaupan kassan työ on, tarpeellisten esineiden valmistukseen ja kuljetukseen liittyvä työ on, monet ohjelmistot on tarpeellisia jne. 

Niin ne elukat siellä metsässä vaan ovat ja tekevät heille luontaisia juttusia, joista samalla saavat ne elämän edellytykset. Ihminen on ainut otus joka joutuu maksamaan oikeudesta elää tällä planeetalla. Ihmisiä orjuutetaan, eikä ne itte ees hahmota sitä.

Itse taas näen, että "orjuutus" kuuluu tämän maailman olemukseen, siihen että olemme fyysisiä olentoja joilla on tarpeita. Voisi niistä eläimistäkin olla mukavampaa kun ei tarvisi jatkuvasti etsiä tai saalistaa ruokaa jne, mutta sellainen kokeilu loppuisi lyhyeen koska nälkä pakottaisi hommiiin. "Työ on sarja nälän aiheutttamia pakkoliikkeitä" kuten sanotaan. Niin se olisi ihmisilläkin, jos poistettaisiin hyvinvointiyhteiskunta (joka on työnteolla ja verojenmaksulla rakennettu systeemi).

Se on tietty totta, että eläimillä on kehittynyt vaistot juuri siihen mitä ne siellä työkseen tekee, esim. pedoilla on saalistusvietti. Ihminen taas on generalisti, osalla on selviä taipumuksia johonkin mutta monella ei ole. Mutta jos ei ole ihan kauhean negatiivinen asenne niin luulisi että joku työ jokaiselle on joka ei ainakaan vastenmieliseltä orjuudelta tunnu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.

Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.

Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväni

Mielenkiinnosta kysyn, miten olet ajatellut että yhteiskunta järjestetään jos työelämässä ei enää työtä tehdä? Mennäänkö jonnekin menneisyyteen takaisin pienmaatalouteen / kalastus / metsästys, ehkä vaihdantaa naapurien kanssa, niin että työn suhde hyödykkeisiin on suorempi? Vai onko sinulla ehdottaa joku parempi malli tämän nykyisen tilalle, jossa toiset perustaa yrityksiä ja toiset sitten on töissä niissä saaadakseen rahaa?

Aivan aiheelliset kysymykset, joihin suoraansanottuna mulla ei oo vastausta. Mutta menneisyyteen meillä ei ole mahdollista palata, ei me yhtäkkiä vaan hävitetä isoa määrää kokemusta ja tietotaitoa. Mulla ei oo parempaa mallia ehdottaa tilalle, mutta se ei poista sitä etteikö nykyistä vois nähdä viallisena. En tarkalleen tiedä millaisen maailman haluaisin, mutta luomua lähituotantoa, yhteisöllisyyttä ja myös jonkunlaista globaalia toimintaa siinä vois olla. Tottakai jos haluaa työskennellä jollekki yritykselle, niin sitäkin voi tehdä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.

Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.

Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväni

Haluaisin kysyä sinulta jotain, mutta sitä ennen toivoisin sun kertovan, onko sulla ketään, jota rakastat tai josta välität todella paljon etkä haluaisi hänen joutuvan kärsimään tai kuolemaan liian aikaisin? Ja tämä ei ole mikään provo, vaan vastauksestasi riippuu, mitä sinulta kysyn. Kiitos.

Ookoo. Kyllä mää ainaki koen rakastavani useampaakin ihmistä (ja eläintä), enkä tietenkään haluais kärsimystä tai aikaista kuolemaa oikeestaan kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei mystikko, sun tekstit resonoi ja tykkään miten selkeää sun ulosanti on. Mulla on tällainen elämäntilanne, etten oikein tiiä mitä teen sen kans vai teenkö mitään. Ja nytpäs sen keksin että voin myös kysyä joltain, ihan vaan jotain ulkopuolista näkemystä.

Eli oon suht nuori, kouluja kesken jättänyt henkilö, ja tällä hetkellä suoraansanottuna lusmuilen tuilla. Nään työelämän epäeettisenä, enkä oikein osaa kuvitella itseäni sinne. Mutta myös tuilla eläminen on tavallaan epäeettistä. Koulukaan ei tunnu ihmisen paikalta. Tällä hetkellä lähinnä elän päivä kerrallaan ja taiteilen välillä. Tuntuu, että olis jonkunlaisessa oudossa vankilassa, jossa jokainen valinta on joltain osin huono. En silleen haluais ruokkia energiallani tällaista suhteellisen vinksahtanutta yhteiskuntaa. Mutta tällainen pelkkänä elättinä ja kuluttajana oleminenkin on tavallaan pelkkää outoa kellumista

Tässä sinulle alla Mystikon vastaus, joka oli poistettu:

Kristitty mystikko

4141/4142 | 

klo 22:32 | 1.9.2022

On ihan ookoo etsiä itseään ja tietään tässä maailmassa. Joskus se vaatii vähän lusmuilemistakin. 

Mutta kuten sanot itsekin, lusmuilu pysyvänä elämänvalintana silloin kun on työkykyinen on epäeettistä, koska se että niitä tuella elämisen mahdollistavia tukia on olemassa vaatii, että useimmat yhteiskunnan jäsenet joutuvat kuitenkin tekemään sitä työtä työelämässä sellaisena kuin se on. Eli käytännössä sanot työelämästä, että minä en tuohon paskaan koske, muut koskekoot - ja elät kuitenkin heidän työstään verotetuilla rahoilla.

Oikeastaan tällaisen elämäntavan on mahdollistanut vasta tämä moderni yhteiskunta kasvottomine tukikoneistoineen - ei jossain maalaisyhteisössä olisi kukaan katsellut sitä, että joku olisi todennut että raatakaa te siellä navetoissa ja pelloilla, minä käyn aina välillä vaan hakemassa teiltä tuotteita. Olisi todettu aika äkkiä että jos ei työtä tee, ei syömänkään pidä, ja olisi joku täytynyt jotenkin itse saada vaikka keräilemällä ja metsästämällä ruokansa sitten, tai jos vanhat vanhemmat auttaisivat säälistä (mikä taas rasittaisi niitä vanhempia).

Kyseenalaistaisin myös työn oletuksen työelämästä kokonaisuudessaan epäeettisenä. Ei se täydellinen ole, kuten ei tässä maailmassa mikään. Mutta niin epäeettinen ettei siinä voisi missään toimia? Entä olisiko mahdollista ajatella, että omalta osaltaan ja omalla energiallaan tekee työelämästä siinä määrin inhimillisempää ja eettisempää kuin pystyy? Itse koen niin ollessani töissä korporaatiomaailmassa - minä tuon sinne energiani ja olemukseni sellaisena kuin minä olen, en muutu miksikään kiirettä höpöttäväksi kyynärpääkilpailijaksi työelämässäkään, en vaikka moni muu olisi. Ja se huomataan ja ihmiset on ilmaisseet kokevansa olonsa rauhalliseksi ja luottavaiseksi kun olen vaikka jossain kokouksessa. 

Toki on mahdollista valita epäkonventionaalisia ratkaisuja elämäänsä. Vaikka se taiteen tekeminen, tai omavaraisuuteen pyrkivä elämä maalla, ekoyhteisössä tms. Ei perinteinen koulut ja 9-17 työ eläkeikään asti ainoa vaihtoehto ole. Mutta ei sekään välttämättä ole niin paha vaihtoehto, jos jollain tapaa kiinnostava ala löytyy, ja sellainen joka sopii omiin luonteenpiirteisiin ja taipumuksiin. Siunausta! 

Aivan mielenkiintoinen vastaus, kiitos siitä. Tavallaan en sano, että muut koskekoot tuohon työelämä-paskaan, mutta minä en. Toivoisin etteivät muutkaan koskis. Näin saatais suurempaa muutosta aikaan ihan yhteiskuntarakenteessa asti. Myös muiden asioiden suhteen olen tottelemattomuuden kannalla, mutta eipä sillä oo merkitystä miten minä asiat näen, koska jokainen toimii tavallaan.

Jos olis tuollainen maatilasysteemi, niin ei mulla olis mitään syytä tai kiinnostusta kieltäytyä siellä työskentelystä. Se on eri asia.

Ja tuota miten itse omalla olemuksellaan vaikuttaa sisältäpäin työyhteisöön, oon kans sitä miettiny ja se onkin yks niistä syistä miks ees mietin työntekoa vaihtoehtona. Ei vaan vielä oo tullu tietoisuuteen ideaa paikasta mihin voisin edes jollain tapaa harkita meneväni

Haluaisin kysyä sinulta jotain, mutta sitä ennen toivoisin sun kertovan, onko sulla ketään, jota rakastat tai josta välität todella paljon etkä haluaisi hänen joutuvan kärsimään tai kuolemaan liian aikaisin? Ja tämä ei ole mikään provo, vaan vastauksestasi riippuu, mitä sinulta kysyn. Kiitos.

Ookoo. Kyllä mää ainaki koen rakastavani useampaakin ihmistä (ja eläintä), enkä tietenkään haluais kärsimystä tai aikaista kuolemaa oikeestaan kellekään.

Kiitos, kun kerroit ja mukava, että sinulla on ihmisiä, joita rakastaa ja eläinkin toki.

Jos joku heistä sairastuisi vakavasti niin,  että ilman hoitoa olisi kuolema tulossa muutamissa tunneisa. Mitä, jos et voisi viedä läheistäsi sairaalaan siksi, että ambulanssikuski haluaisi kapinoida ja jättää työkeikan väliin? Eikä työ kiinnostaisi taxikuskiakaan? Jos lopulta kuitenkin pääsisitte sairaalaan, niin mitä jos lääkärikin - toiveittesi mukaan - heittäytyisi tottelemattomaksi eikä suostuisi leikkaamaan läheistäsi, joten hän kuolisi, niin koetko, että asiat olisivat menneet juuri niin kuin hyväksi on, vai mitä ajattelisit?

Oletko ajatellut ihan vakavissasi kaikkia niitä seuraamuksia - tai edes pientä osaa niistä -  mitä tulisi, jos toiveesi toteutuisivat ja ihmiset eivät suostuisi tekemään töitä?

Millaista muutosta toivot yhteiskuntarakenteesta asti tapahtuvan?

Millainen olisi mieleisesi Suomi?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko, tunnustatko Jeesuksen Kristuksen lihaantulleeksi Jumalaksi?

Vastauksia tulkitessa kannattaa muistaa, että aiemmin ketjussa väitti olevansa itsekin osaksi jumala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko, tunnustatko Jeesuksen Kristuksen lihaantulleeksi Jumalaksi?

Vastauksia tulkitessa kannattaa muistaa, että aiemmin ketjussa väitti olevansa itsekin osaksi jumala.

Oliskohan tässä taustalla sellainen ajatus, että meissä jokaisessa on pala jumalaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko, tunnustatko Jeesuksen Kristuksen lihaantulleeksi Jumalaksi?

Vastauksia tulkitessa kannattaa muistaa, että aiemmin ketjussa väitti olevansa itsekin osaksi jumala.

Oliskohan tässä taustalla sellainen ajatus, että meissä jokaisessa on pala jumalaa

Sehän se. Panteismi ei kuitenkaan kuulu monoteistiseen kristinuskoon.

Onkohan eettisesti kestävää esiintyä jonain profeettana ihmisille, jotka tarvitsisivat pikemminkin lääkäriä...

Vierailija kirjoitti:

Onkohan eettisesti kestävää esiintyä jonain profeettana ihmisille, jotka tarvitsisivat pikemminkin lääkäriä...

Onkohan älyllisesti rikastuttavaa leimata lääkärin tarpeessa oleviksi henkilöitä, joiden maailmankatsomusta ei pysty ymmärtämään...