Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Hyvin perustelit, mutta eikö kuitenkin pitäisi kunnioittaa kuolevan ihmisen  - tai kenen tahansa - toivetta, ettei hänelle tyrkytettäisi sitä uskon sanomaa, eikä tuomittaisi häntä lisää, jos hän haluaa uskoa eri tavalla kuin nämä uskoaan tyrkyttävät?

Oma vastaukseni on, että ehdottomasti pitäisi kunnioittaa kuolevan toivetta, mutta mitä se kertoo uskovaisesta, joka ei suostu sitä toivetta uskomaan, vaan jatkaa ja jatkaa vain painostusta?

Eri uskontokuntaan tai ateistin mielestä se tuputtainen tietenkin on väärin. Uskovan mielestä taas olisi väärin jättää käyttämättä tilaisuus pelastaa toisen sielu varmalta kadotukselta. Asia näyttää erilaiselta riippuen kumman näkövinkkelistä asiaa katsoo. Riippuu myös ihmisen luonteesta onko valmis kuuntelemaan ja hyväksymään toisen toiveen. Palatakseni tähän myrkkyvesi vertaukseen, joku toinen saattaisi vaikka väkisin repiä toisen pois hanan ulottuvilta ja joku toinen olisi  "Ok, kuole sitten, kun et halua kuunnella. Oma valinta"

1424

Ehkä tuo myrkkyvesivertaus on kuitenkin vähän harhaanjohtava tähän. Uskon, että myös toisten toiveita kunnioittava ihminen yrittäisi pelastaa toisen ihmisen, jos vahvasti uskoisi, että hän on alkamassa juomaan myrkkyvettä.

Tietenkin monet uskovaiset kuvittelevat, että toinen on myrkkyveden juomistakin suuremmassa vaarassa, jos ei suostu tottelemaan heidän neuvojaan. Mutta että on valmis loukkaamaan kuolevaa ihmistä toistuvasti tyrkyttämällä uskoaan ja väheksymällä toisen uskoa vääräksi, niin on siinä jotain todella itsekästä ja itsekeskeistä.

Itselläni on niin mitta täynnä erästä uskovaista, etten tiedä, pitäisikö pyytää hänelle lähestymiskieltoa. 

Mutta tämä vahvasti Jeesukseen uskova ihminen  varmaan tosissaan uskoo, että tämä toinen on vielä suuremmassa vaarassa, kuin myrkkyveden juominen. 

En tarkoittanut tällä, että tätä uskovaa on pakko kuunnella, vaan lähinnä sitä, että hänellä on vain täysin omasta näkökulmastasi(?) poikkeava tapa tarkastella asiaa. Tässä kai kysyttiin, miksi uskova toimii kuten toimii ja siihen vastasin. 

Ei siihen silti kukaan pakota lähtemään mukaan. Tietty asia voi olla vaikea, jos tuo omaa näkökulmaansa tuputtava on tosi läheinen, kuten vanhempi, sisarus tai oma lapsi. Silloin voi olla vaikea sanoa, että nyt riittää ja sulkea se ihminen pois elämästään. En siis tarkoittanut, että on vaan pakko kestää. Jos kuolevalla ei ole voimia sanoa vastaan, mutta näät, että hän selvästi kärsii asiasta, niin silloinhan voit auttaa häntä pääsemään pois tilanteesta ja hankkia vaikka se lähestymiskielto, jos muu ei auta. 

1424

Ymmärrän sun pointin toki, ja hyvä, että kirjoitit tästä. Kiitos.

Alkuperäisessä viestissäni mietin sitä, että jotkut uskovaiset kirjoittavat tuntemattomillekin kuoleville ihmisille esim. heidän blogeihinsa tai laittavat heille sähköpostia, jos näillä on esim. työn vuoksi osoite näkyvissä netissä. Ja siitäkin huolimatta jatkavat sitä painostusta, vaikka tämä kuoleva olisi moneen kertaan pyytänyt, ettei hänelle enää laitettaisi mitään sellaisia viestejä. Ja niissä tosiaan pelotellaan ja tuomitaan. Se ei ole mitenkään rakkaudellista, vaan itsekästä touhua.

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi hyvänen aika noita uskovaisia ihmisiä.

Please Mystikko kerro meille, jotta voisimme paremmin ymmärtää, miten ihmeessä niin monet uskovaiset, ja varsinkin helluntalaiset, aktiivisesti kirjoittavat niiden kuolevien ihmisten blogeihin (ja ehkä kaikkien muidenkin viestikanavien kautta, mitä löytävät) tämän tyylistä tekstiä:

Ota Jeesus sydämeesi (tai vastaan), niin pelastut etkä joudu hel.vettiin!

TAI

Rukoile tämä rukous, niin vapahtaja pelastaa sinut:

”Rakas Herra Jeesus,

Tiedän, että olen syntinen

ja että tarvitsen anteeksiantoa Sinulta.

Uskon, että kuolit puolestani syntieni tähden.

Kutsun Sinut nyt sydämeeni ja elämääni.

Turvaudun Sinuun Vapahtajana

ja haluan seurata Sinua Herranani.

Jeesuksen nimessä, Aamen”.

-Onko kyse tyhmyydestä vai itsekeskeisyydestä? 

-Auttamishalusta ilman ymmärrystä?

-Eivätkö he hyvänen aika tajua, että sillä kuolevalla ihmisellä on oikeus pitää oma uskonsa tai ei-uskonsa?

-Eivätkö he tajua, että se kuolemansairas tai kuoleva ihminen tarvitsee voimansa ihan muuhun kuin heidän viestiensä käsittelyyn ja kovan pelottelun kestämiseen?

On mielestäni jo henkistä väkivaltaa kertoa kuolevalle, että hel.vettiin joudut, jos et ota Jeesusta vastaan. Ja todella paljon rajumminkin se viesti saatetaan kuolemansairaalle tai kuolevalle kertoa.

Todella surullista tuollainen itsekäs ja epaempaattinen käytös, vaikka se olisi kuinka puettu auttamisen kaapuun.

Luulisi, että uskovainen, joka omaa sanomaansa haluaa jakaa, uskoo itse välittämäänsä viestiin aika vahvasti. Jos tämä uskovainen on itse 100% varma, että usko Jeesukseen on ainoa tie pelastukseen, hän varmaan uskoo myös tekevänsä vain hyvää yrittämällä saada toiset uskomaan samaan, ettei käy kalpaten. Hänen näkökulmastaan se on vain lähimmäisen rakkautta. Jos minä aivan täysin uskoisin vaikka siihen, että kraanavesi on myrkyllistä, varmasti yrittäisin tehdä kaikkeni, ettei kukaan sitä juo. Voisin tietenkin olla väärässä, mutta mistäs minä sen tietäisin, jos uskoni päin vastaiseen olisi kovin vahva. 

Tietenkin juomaveden myrkyllisyys olisi helppo todistaa, mutta milläs lähdet todistamaan esim. kristityn uskomuksen vääräksi. Hänelle se on täyttä totta. Jos ei olisi, niin ei hän varmaan olisi uskovainenkaan. 

Asia erikseen tietty "uskovaiset",jotka ovat valjastaneet uskontonsa vallankäytön välineeksi. 

1424

Hyvin perustelit, mutta eikö kuitenkin pitäisi kunnioittaa kuolevan ihmisen  - tai kenen tahansa - toivetta, ettei hänelle tyrkytettäisi sitä uskon sanomaa, eikä tuomittaisi häntä lisää, jos hän haluaa uskoa eri tavalla kuin nämä uskoaan tyrkyttävät?

Oma vastaukseni on, että ehdottomasti pitäisi kunnioittaa kuolevan toivetta, mutta mitä se kertoo uskovaisesta, joka ei suostu sitä toivetta uskomaan, vaan jatkaa ja jatkaa vain painostusta?

Eri uskontokuntaan tai ateistin mielestä se tuputtainen tietenkin on väärin. Uskovan mielestä taas olisi väärin jättää käyttämättä tilaisuus pelastaa toisen sielu varmalta kadotukselta. Asia näyttää erilaiselta riippuen kumman näkövinkkelistä asiaa katsoo. Riippuu myös ihmisen luonteesta onko valmis kuuntelemaan ja hyväksymään toisen toiveen. Palatakseni tähän myrkkyvesi vertaukseen, joku toinen saattaisi vaikka väkisin repiä toisen pois hanan ulottuvilta ja joku toinen olisi  "Ok, kuole sitten, kun et halua kuunnella. Oma valinta"

1424

Ehkä tuo myrkkyvesivertaus on kuitenkin vähän harhaanjohtava tähän. Uskon, että myös toisten toiveita kunnioittava ihminen yrittäisi pelastaa toisen ihmisen, jos vahvasti uskoisi, että hän on alkamassa juomaan myrkkyvettä.

Tietenkin monet uskovaiset kuvittelevat, että toinen on myrkkyveden juomistakin suuremmassa vaarassa, jos ei suostu tottelemaan heidän neuvojaan. Mutta että on valmis loukkaamaan kuolevaa ihmistä toistuvasti tyrkyttämällä uskoaan ja väheksymällä toisen uskoa vääräksi, niin on siinä jotain todella itsekästä ja itsekeskeistä.

Itselläni on niin mitta täynnä erästä uskovaista, etten tiedä, pitäisikö pyytää hänelle lähestymiskieltoa. 

Mutta tämä vahvasti Jeesukseen uskova ihminen  varmaan tosissaan uskoo, että tämä toinen on vielä suuremmassa vaarassa, kuin myrkkyveden juominen. 

En tarkoittanut tällä, että tätä uskovaa on pakko kuunnella, vaan lähinnä sitä, että hänellä on vain täysin omasta näkökulmastasi(?) poikkeava tapa tarkastella asiaa. Tässä kai kysyttiin, miksi uskova toimii kuten toimii ja siihen vastasin. 

Ei siihen silti kukaan pakota lähtemään mukaan. Tietty asia voi olla vaikea, jos tuo omaa näkökulmaansa tuputtava on tosi läheinen, kuten vanhempi, sisarus tai oma lapsi. Silloin voi olla vaikea sanoa, että nyt riittää ja sulkea se ihminen pois elämästään. En siis tarkoittanut, että on vaan pakko kestää. Jos kuolevalla ei ole voimia sanoa vastaan, mutta näät, että hän selvästi kärsii asiasta, niin silloinhan voit auttaa häntä pääsemään pois tilanteesta ja hankkia vaikka se lähestymiskielto, jos muu ei auta. 

1424

Ymmärrän sun pointin toki, ja hyvä, että kirjoitit tästä. Kiitos.

Alkuperäisessä viestissäni mietin sitä, että jotkut uskovaiset kirjoittavat tuntemattomillekin kuoleville ihmisille esim. heidän blogeihinsa tai laittavat heille sähköpostia, jos näillä on esim. työn vuoksi osoite näkyvissä netissä. Ja siitäkin huolimatta jatkavat sitä painostusta, vaikka tämä kuoleva olisi moneen kertaan pyytänyt, ettei hänelle enää laitettaisi mitään sellaisia viestejä. Ja niissä tosiaan pelotellaan ja tuomitaan. Se ei ole mitenkään rakkaudellista, vaan itsekästä touhua.

Jos ajatellaan, että henkilö voi kuolla hyvin pian ja siinä tilanteessa uskovainen pyytää, lähes pelottelee kuolevaa, että tämän pitäisi alkaa vaihtamaan oma, ehkä hyvinkin tarkaan ajateltu ja perustelu elämänkatsomuksensa tämän uskovaisen katsomuksiin, niin sehän tarkoittaa, että tämä uskovainen väheksyy kuolevaa monin tavoin ja lisäksi tämän uskovaisen mielestä kuolevan pitäisi vielä käyttää ne ehkä muutamat arvokkaat tunnit tai päivät  uskovaisen mieleisiin asioihin eikä oman elämänsä asioihin, ihmisiin ym. Sanattomaksi vetää.

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää. Toisaalta oireisiin tai niiden pahenemiseen voi olla muitakin syitä kuin fyysinen vamma. Useimmat sairaudet johtuvat kroonistuneesta tunne-energian häiriötilasta, joten kaikki keinot joilla tiedostettuja ja tiedostamattomia tunnelukkoja voi purkaa auttavat myös kehon sairauksiin. Suosittelisin säännöllistä meditointia ja hiljentymistä muussakin mielessä elämän syvien kysymysten ääreen. Taistelun energia on vastustava ja väsyttävä. Hyväksyntä ja hetkessä eläminen on elämäntilanteesta riippumatta paras valinta.

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää. Toisaalta oireisiin tai niiden pahenemiseen voi olla muitakin syitä kuin fyysinen vamma. Useimmat sairaudet johtuvat kroonistuneesta tunne-energian häiriötilasta, joten kaikki keinot joilla tiedostettuja ja tiedostamattomia tunnelukkoja voi purkaa auttavat myös kehon sairauksiin. Suosittelisin säännöllistä meditointia ja hiljentymistä muussakin mielessä elämän syvien kysymysten ääreen. Taistelun energia on vastustava ja väsyttävä. Hyväksyntä ja hetkessä eläminen on elämäntilanteesta riippumatta paras valinta.

Kiitos paljon. Vastasit tosi hyvin! Kokeilen tuota tapaa. :)

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

En valitettavasti osaa antaa kirjavinkkejä, mutta sanoisin että tuo tie sinun on itse kuljettava ja käytävä läpi. Vain sinä voit tehdä sen ja löytää ymmärryksen oman kokemuksesi kautta.

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää. Toisaalta oireisiin tai niiden pahenemiseen voi olla muitakin syitä kuin fyysinen vamma. Useimmat sairaudet johtuvat kroonistuneesta tunne-energian häiriötilasta, joten kaikki keinot joilla tiedostettuja ja tiedostamattomia tunnelukkoja voi purkaa auttavat myös kehon sairauksiin. Suosittelisin säännöllistä meditointia ja hiljentymistä muussakin mielessä elämän syvien kysymysten ääreen. Taistelun energia on vastustava ja väsyttävä. Hyväksyntä ja hetkessä eläminen on elämäntilanteesta riippumatta paras valinta.

Tämä vastaus on varmaankin osin totta, eli tapa sopii toisille, mutta ei kaikille. Monet väittävät, että alussa tunteen ei tarvitse olla aito, vaan voi teeskennellä, kuin asia olisi jo siten kuin haluaa sen olevan.

 Salaisuus-kirjassa sanotaan samaa kuin valaistuneen E. Tollenkin kirjassa: "Fake it until you make it".

Vapaasti suomentaen, että teeskentele, että sulla on jo se, mitä tavoittelet kunnes se sitten onkin."

Tuon tavan kautta onnistuneita on maailmassa valtava määrä.

Mietin, kertoiko Mystikko myös, ettei hänkään manifestoinut noin tunteen kautta?  Jospa hän sen kertoo.

Ja vielä lisäys edelliseen, että olen myös täysin uskonut lukuisia kertoja ja jopa monia vuosia, että manifestaationi toteutuvat.

Mikä on saanut minut uskomaan? Se, että niin moni joillain noista tavoista toteuttamani manisfestaatio on toteutunut aika helpostikin, kun on ollut kyse työpaikasta tai vaikka asunnosta, joten olen tosiaan ollut ihan satavarma, että myös terveyteni paranee. 

Siksi olenkin ollut taipuvainen miettimään, onko kyse ns. karmasta/sielunsuunnitelmasta. En vain käsitä, mitä hyötyä tästä on universumille, minulle tai kenellekään. Kun kivut ovat kestäneet vuosikymmeniä, niin ne ovat jo jalostaneet minua sen verran kuin on mahdollista - kärsimys kun jonkun verran jalostaa, mutta nyt alkaa olla merkkejä masentumisesta, kyynisyydestä ja muustakin ikävästä. 

Olen muuten reikimaster. :) Eikös ole jo vitsi, etten saa itseäni kuntoon. :)

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

En valitettavasti osaa antaa kirjavinkkejä, mutta sanoisin että tuo tie sinun on itse kuljettava ja käytävä läpi. Vain sinä voit tehdä sen ja löytää ymmärryksen oman kokemuksesi kautta.

Kiitos kuitenkin, että olet halunnut auttaa minua. <3

Minulla on sinun suhteesi vähän hämmentynyt olo. Koen, että olet lämmin ja välittävä olento, mutta toisaalta tuntuu oudolta, kun kerrot tietäväsi monia tapoja, miten voi manifestoida, ja tiedät senkin, että kärsin kroonisesta kivusta - sitä on kestänyt jo useita vuosikymmeniä - niin etkö voisi kertoa minulle/meille lukijoille joitain muitakin manifestointitapoja kuin tuon:

"Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää."

Jos oikein ymmärsin, niin mielestäsi vaikeissa tapauksissa on haasteellista saada aikaan se aito tunne, jota tarvitaan sydämen resonoimiseen ja manifestaation onnistumiseen.  Itse olen sitä mieltä, sillä olen tehnyt manifestaatioita terveyteni parantamiseen jo 90-luvun lopulta alkaen ja tässä sitä ollaan, monet kivut ovat vain lisääntyneet.

Olen kokeillut sellaista, että äänitän affirmaatioita iloisella, kiitollisella ja vakuuttavalla äänellä, joissa kiitän terveydestäni joko yksityiskohtaisesti tai laajemmin äänitteestä riippuen. Niitä olen kuunnellut tosi paljon. 

Olen hymyillyt peilikuvalleni muutamia kertoja päivässä ja kiittänyt niistä hyvistä asioista, joita minulle terveyden suhteen on, esim. liikuntakyky. Iltarukouksessa olen kiittänyt, jos olen voinut päivän aikana tehdä enemmän ilman, että kehoni laittaa vastaan tai jos kipuja on ollut vähemmän, eli

"Kiitos, kun olen saanut tänään olla niin terve". "Kiitos, kun sain tehdä niitä ja niitä juttuja".

Sitten olen laittanut itsestäni sellaisen kuvan kaapin oveen, jossa olen ollut tavallista terveempi ja oikein terveen, hyväkuntoisen ja iloisen näköinen. Sitä olen sitten katsellut muutaman kerran päivässä ja samalla kiittänyt siitä, kuinka hyvin minulla on asiat ja kuinka terve olen, ja että kuvakin sen todistaa.

Lisäksi olen kokeillut muutamia muitakin, lähinnä ajatustasolla toteutettavia lauseita ja kiittämisiä. Esim. tänä aamuna koin muutaman minuutin ajan kovia pistäviä kipua päässäni oikealla. Tuntui vähän siltä, joku työntäisi nauloja päähäni, mutta käänsin sen heti kiitokseksi siitä, että nyt lähti kivut päästäni pois ja siksi vain kävi hetken kipeää se lähtö, ja onpa ihana myönteinen muutos, kiitos paljon!

Tuli mieleen Salaisuus -kirjasta, että siinä jotkut kertoivat, että jos heiltä kysytään, miten voit, niin he aina vastaavat jotain tyyliin: Erinomaisesti.

Siis vaikka heillä olisikin flunssa tai joku kipu päällä just silloin. Sitten he ovat vain jatkaneet sitä tapaa ja parantuneet jossain vaiheessa, eli vanhat sairaudet ovat kadonneet.

Itselleni tuo ei ole sopinut, koska tuntuu pahalta, että valehtelisin kenellekkään, joka oikeasti kyselee vointiani. Sanonkin usein jotain sellaista, että tässähän tämä menee, tai ihan pärjäilen, sillä pärjäilenhän minä. Ja myös siksi olen rehellinen, että jos sanon voivani tosi hyvin, vaikken voikaan, niin muutamat sukulaiset ovat heti pyytämässä minulta apua. Mitä sitten sanon, kun oikeasti en voi matkustaa heitä auttamaan. Mutta tuo sukulaisten avunpyyntöasia on aika tuore, noin puolen vuoden mittainen, joten se ei ole ollut esteenä sille, ettei manifestaatiot toteudu.

Mitä manifestaatiota vielä keksisin kokeilla?

Kerrottehan meille tiedoksi affirmaatioita, manifestaatiota, jotka olette tehokkaaksi havainneet!

 Iso kiitos! :)

Oletko koskaan onnistunut manifestoimaan mitään tosi helppoa? Tuli tämä mieleen siitä mitä Mystikkokin on muistaakseni tässä ketjussa sanonut ja samat ohjeet sai eräs tuttu, kun kävi ihan kursskinkin aiheesta. Eli pitäisi aloittaa tosi helpoista asioista mihin ei niin paljoa vaadita uskoa. Sinänsä olen ehkä väärä henkilö neuvomaan, koska en itsekän ole mikään mestarimanifestoija. En ole mm. oikeen keksinyt mitä manifestoida. Veikkaan, että pari asiaa on tällä tavalla toteutunut, koska olen kieltäytynyt uskomasta, että mikään muu kuin toivomani asian toteutuminen olisi mahdollista ja käyttäytynyt sen mukaa, mutta en siis ole suuremmin asiaa harrastanut. 

Mutta tiedän, että jos alkaisin jotain niinkin vaikeaa asiaa manifestoida, kuin jonkn kroonisen sairauden paraneminen, olisi yritykseni varmaan tuhoon tuomittu. Ja mitä pidempään yrittäisin, sitä enemmän se muuttuisi vain "yrittämiseksi", enkä enää luottaisi onnistumiseeni eikä se enää olisi uskoa, että totta kai tavoittelemani asia toteutuu. Mutta jos onnistuisin ensin pikkuasioissa, luottaisin enemmän taitoihini ja joku vaikeampikin asia saattaisi onnistua ajansaatossa.

1424

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää. Toisaalta oireisiin tai niiden pahenemiseen voi olla muitakin syitä kuin fyysinen vamma. Useimmat sairaudet johtuvat kroonistuneesta tunne-energian häiriötilasta, joten kaikki keinot joilla tiedostettuja ja tiedostamattomia tunnelukkoja voi purkaa auttavat myös kehon sairauksiin. Suosittelisin säännöllistä meditointia ja hiljentymistä muussakin mielessä elämän syvien kysymysten ääreen. Taistelun energia on vastustava ja väsyttävä. Hyväksyntä ja hetkessä eläminen on elämäntilanteesta riippumatta paras valinta.

Tämä vastaus on varmaankin osin totta, eli tapa sopii toisille, mutta ei kaikille. Monet väittävät, että alussa tunteen ei tarvitse olla aito, vaan voi teeskennellä, kuin asia olisi jo siten kuin haluaa sen olevan.

 Salaisuus-kirjassa sanotaan samaa kuin valaistuneen E. Tollenkin kirjassa: "Fake it until you make it".

Vapaasti suomentaen, että teeskentele, että sulla on jo se, mitä tavoittelet kunnes se sitten onkin."

Tuon tavan kautta onnistuneita on maailmassa valtava määrä.

Mietin, kertoiko Mystikko myös, ettei hänkään manifestoinut noin tunteen kautta?  Jospa hän sen kertoo.

Otin esimerkiksi lähinnä parantamisen. Nämä asiat riippuvat siitäkin mitä manifestoinnilla koetetaan saada aikaan. Teeskentely sisältää ristiriitaisia tunteita, eikä sen vuoksi saa aikaan terveyttä. Sydän tietää milloin tunne on aito, ja terveyden parantamiseksi sydämen energia tulee saattaa harmoniaan. Teeskentely voi tietyssä mielessä auttaa alkuun, jos uskoa itseen on hyvin vähän. Olennaista on luotto omaan voimaan, jonka seurauksena usko alkaa luoda tunnetason kautta uutta pohjaa todellisuudelle. Kannattaa silti suhtautua varauksella siihen mitä kuulee muiden manifestoineen elämäänsä. Kaikki hyvät tapahtumat eivät välttämättä ole manifestaatioharjoitusten seurausta.      

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää. Toisaalta oireisiin tai niiden pahenemiseen voi olla muitakin syitä kuin fyysinen vamma. Useimmat sairaudet johtuvat kroonistuneesta tunne-energian häiriötilasta, joten kaikki keinot joilla tiedostettuja ja tiedostamattomia tunnelukkoja voi purkaa auttavat myös kehon sairauksiin. Suosittelisin säännöllistä meditointia ja hiljentymistä muussakin mielessä elämän syvien kysymysten ääreen. Taistelun energia on vastustava ja väsyttävä. Hyväksyntä ja hetkessä eläminen on elämäntilanteesta riippumatta paras valinta.

Tämä vastaus on varmaankin osin totta, eli tapa sopii toisille, mutta ei kaikille. Monet väittävät, että alussa tunteen ei tarvitse olla aito, vaan voi teeskennellä, kuin asia olisi jo siten kuin haluaa sen olevan.

 Salaisuus-kirjassa sanotaan samaa kuin valaistuneen E. Tollenkin kirjassa: "Fake it until you make it".

Vapaasti suomentaen, että teeskentele, että sulla on jo se, mitä tavoittelet kunnes se sitten onkin."

Tuon tavan kautta onnistuneita on maailmassa valtava määrä.

Mietin, kertoiko Mystikko myös, ettei hänkään manifestoinut noin tunteen kautta?  Jospa hän sen kertoo.

Otin esimerkiksi lähinnä parantamisen. Nämä asiat riippuvat siitäkin mitä manifestoinnilla koetetaan saada aikaan. Teeskentely sisältää ristiriitaisia tunteita, eikä sen vuoksi saa aikaan terveyttä. Sydän tietää milloin tunne on aito, ja terveyden parantamiseksi sydämen energia tulee saattaa harmoniaan. Teeskentely voi tietyssä mielessä auttaa alkuun, jos uskoa itseen on hyvin vähän. Olennaista on luotto omaan voimaan, jonka seurauksena usko alkaa luoda tunnetason kautta uutta pohjaa todellisuudelle. Kannattaa silti suhtautua varauksella siihen mitä kuulee muiden manifestoineen elämäänsä. Kaikki hyvät tapahtumat eivät välttämättä ole manifestaatioharjoitusten seurausta.      

Varmasti on juurikin noin, mitä sanoit:

"Olennaista on luotto omaan voimaan, jonka seurauksena usko alkaa luoda tunnetason kautta uutta pohjaa todellisuudelle."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

En valitettavasti osaa antaa kirjavinkkejä, mutta sanoisin että tuo tie sinun on itse kuljettava ja käytävä läpi. Vain sinä voit tehdä sen ja löytää ymmärryksen oman kokemuksesi kautta.

Kiitos kuitenkin, että olet halunnut auttaa minua. <3

Minulla on sinun suhteesi vähän hämmentynyt olo. Koen, että olet lämmin ja välittävä olento, mutta toisaalta tuntuu oudolta, kun kerrot tietäväsi monia tapoja, miten voi manifestoida, ja tiedät senkin, että kärsin kroonisesta kivusta - sitä on kestänyt jo useita vuosikymmeniä - niin etkö voisi kertoa minulle/meille lukijoille joitain muitakin manifestointitapoja kuin tuon:

"Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää."

Jos oikein ymmärsin, niin mielestäsi vaikeissa tapauksissa on haasteellista saada aikaan se aito tunne, jota tarvitaan sydämen resonoimiseen ja manifestaation onnistumiseen.  Itse olen sitä mieltä, sillä olen tehnyt manifestaatioita terveyteni parantamiseen jo 90-luvun lopulta alkaen ja tässä sitä ollaan, monet kivut ovat vain lisääntyneet.

Olen kokeillut sellaista, että äänitän affirmaatioita iloisella, kiitollisella ja vakuuttavalla äänellä, joissa kiitän terveydestäni joko yksityiskohtaisesti tai laajemmin äänitteestä riippuen. Niitä olen kuunnellut tosi paljon. 

Olen hymyillyt peilikuvalleni muutamia kertoja päivässä ja kiittänyt niistä hyvistä asioista, joita minulle terveyden suhteen on, esim. liikuntakyky. Iltarukouksessa olen kiittänyt, jos olen voinut päivän aikana tehdä enemmän ilman, että kehoni laittaa vastaan tai jos kipuja on ollut vähemmän, eli

"Kiitos, kun olen saanut tänään olla niin terve". "Kiitos, kun sain tehdä niitä ja niitä juttuja".

Sitten olen laittanut itsestäni sellaisen kuvan kaapin oveen, jossa olen ollut tavallista terveempi ja oikein terveen, hyväkuntoisen ja iloisen näköinen. Sitä olen sitten katsellut muutaman kerran päivässä ja samalla kiittänyt siitä, kuinka hyvin minulla on asiat ja kuinka terve olen, ja että kuvakin sen todistaa.

Lisäksi olen kokeillut muutamia muitakin, lähinnä ajatustasolla toteutettavia lauseita ja kiittämisiä. Esim. tänä aamuna koin muutaman minuutin ajan kovia pistäviä kipua päässäni oikealla. Tuntui vähän siltä, joku työntäisi nauloja päähäni, mutta käänsin sen heti kiitokseksi siitä, että nyt lähti kivut päästäni pois ja siksi vain kävi hetken kipeää se lähtö, ja onpa ihana myönteinen muutos, kiitos paljon!

Tuli mieleen Salaisuus -kirjasta, että siinä jotkut kertoivat, että jos heiltä kysytään, miten voit, niin he aina vastaavat jotain tyyliin: Erinomaisesti.

Siis vaikka heillä olisikin flunssa tai joku kipu päällä just silloin. Sitten he ovat vain jatkaneet sitä tapaa ja parantuneet jossain vaiheessa, eli vanhat sairaudet ovat kadonneet.

Itselleni tuo ei ole sopinut, koska tuntuu pahalta, että valehtelisin kenellekkään, joka oikeasti kyselee vointiani. Sanonkin usein jotain sellaista, että tässähän tämä menee, tai ihan pärjäilen, sillä pärjäilenhän minä. Ja myös siksi olen rehellinen, että jos sanon voivani tosi hyvin, vaikken voikaan, niin muutamat sukulaiset ovat heti pyytämässä minulta apua. Mitä sitten sanon, kun oikeasti en voi matkustaa heitä auttamaan. Mutta tuo sukulaisten avunpyyntöasia on aika tuore, noin puolen vuoden mittainen, joten se ei ole ollut esteenä sille, ettei manifestaatiot toteudu.

Mitä manifestaatiota vielä keksisin kokeilla?

Kerrottehan meille tiedoksi affirmaatioita, manifestaatiota, jotka olette tehokkaaksi havainneet!

 Iso kiitos! :)

Oletko koskaan onnistunut manifestoimaan mitään tosi helppoa? Tuli tämä mieleen siitä mitä Mystikkokin on muistaakseni tässä ketjussa sanonut ja samat ohjeet sai eräs tuttu, kun kävi ihan kursskinkin aiheesta. Eli pitäisi aloittaa tosi helpoista asioista mihin ei niin paljoa vaadita uskoa. Sinänsä olen ehkä väärä henkilö neuvomaan, koska en itsekän ole mikään mestarimanifestoija. En ole mm. oikeen keksinyt mitä manifestoida. Veikkaan, että pari asiaa on tällä tavalla toteutunut, koska olen kieltäytynyt uskomasta, että mikään muu kuin toivomani asian toteutuminen olisi mahdollista ja käyttäytynyt sen mukaa, mutta en siis ole suuremmin asiaa harrastanut. 

Mutta tiedän, että jos alkaisin jotain niinkin vaikeaa asiaa manifestoida, kuin jonkn kroonisen sairauden paraneminen, olisi yritykseni varmaan tuhoon tuomittu. Ja mitä pidempään yrittäisin, sitä enemmän se muuttuisi vain "yrittämiseksi", enkä enää luottaisi onnistumiseeni eikä se enää olisi uskoa, että totta kai tavoittelemani asia toteutuu. Mutta jos onnistuisin ensin pikkuasioissa, luottaisin enemmän taitoihini ja joku vaikeampikin asia saattaisi onnistua ajansaatossa.

1424

Hei 1424. Hyvin kirjoitit, kiitos. :)

Olen aloittanut manifestaatiot jo vuosikymmeniä sitten. Olen onnistunut manifestoimaan sekä pieniä että hyvin suuria asioita. Pieniä ovat olleet esim. sisustukseen liittyvät asiat. Kerron yhden esimerkin. Minun piti löytää tietynlainen päiväpeite edullisesti. Tietyt värit ja kuviot olivat mielessäni, mutta kaikki vastaavat päiväpeitteet, mitä näin kaupoissa, olivat tosi kalliiita eikä edes värit ja kuviot sellaisia, mitä toivoin.

Sitten päätin, että löydän kuitenkin sellaisen edullisesti jostain. Muutamia päiviä vielä mietin, millainen sen piti olla. Tein vielä päätöksen mielessäni väreistä ja kuvioiden suuruudesta/muodoista. Sitten eräänä aamuna tuli tunne, että nyt pitää lähteä kauppaan. Siellä oli juuri sellainen päiväpeite, minkä halusin. Siinä oli pienen pieni reikä, minkä vuoksi sain sen tosi edullisesti. Reikä oli helppo korjata, eikä rikkinäistä kohtaa edes kunnolla sen jälkeen löytynyt. :)

Tuo oli yksi monista pienistä - huonekaluja ja vaatteita olen hankkinut samalla tavalla - enimmäkseen käytettynä siis.

Isompia tuloksia ovat esim. työpaikan hankkiminen tai asunnon myyminen tai sellaisten asuntojen ostaminen, jotka ovat olleet ominaisuuksiensa ja sijainnin puolesta vähän vaativia siihen nähden, minkä hintaisia ne saavat olla.

Olen laittanut myös tien nimet ylös aarrekarttaan tai vähintään alueen, miltä asunnon haluan ja mihin mennessä se löytyy.  Sitten laitoin ostoilmoituksen lehteen ja seuraavana päivänä sain vastauksen kahden kodin kohdalla. Netin kautta vastauksen saamiseen meni muutama ilmoitus enemmän. Jokaisessa tapauksessa asuntokaupat tuli tehtyä.

Päätin tänään, että alan käyttää terveyteni parantamiseen enemmän henkistä voimaa ja päätän isosti, että paranen. Ilmoittelen, miten käy. :) 

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Minkä vuoksi käytät nimimerkkiä Toinen mystikko?

Oletko jonkinlainen mystikko vai oletko valaistunut vai molempia?

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

En valitettavasti osaa antaa kirjavinkkejä, mutta sanoisin että tuo tie sinun on itse kuljettava ja käytävä läpi. Vain sinä voit tehdä sen ja löytää ymmärryksen oman kokemuksesi kautta.

Kiitos kuitenkin, että olet halunnut auttaa minua. <3

Minulla on sinun suhteesi vähän hämmentynyt olo. Koen, että olet lämmin ja välittävä olento, mutta toisaalta tuntuu oudolta, kun kerrot tietäväsi monia tapoja, miten voi manifestoida, ja tiedät senkin, että kärsin kroonisesta kivusta - sitä on kestänyt jo useita vuosikymmeniä - niin etkö voisi kertoa minulle/meille lukijoille joitain muitakin manifestointitapoja kuin tuon:

"Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää."

Jos oikein ymmärsin, niin mielestäsi vaikeissa tapauksissa on haasteellista saada aikaan se aito tunne, jota tarvitaan sydämen resonoimiseen ja manifestaation onnistumiseen.  Itse olen sitä mieltä, sillä olen tehnyt manifestaatioita terveyteni parantamiseen jo 90-luvun lopulta alkaen ja tässä sitä ollaan, monet kivut ovat vain lisääntyneet.

Olen kokeillut sellaista, että äänitän affirmaatioita iloisella, kiitollisella ja vakuuttavalla äänellä, joissa kiitän terveydestäni joko yksityiskohtaisesti tai laajemmin äänitteestä riippuen. Niitä olen kuunnellut tosi paljon. 

Olen hymyillyt peilikuvalleni muutamia kertoja päivässä ja kiittänyt niistä hyvistä asioista, joita minulle terveyden suhteen on, esim. liikuntakyky. Iltarukouksessa olen kiittänyt, jos olen voinut päivän aikana tehdä enemmän ilman, että kehoni laittaa vastaan tai jos kipuja on ollut vähemmän, eli

"Kiitos, kun olen saanut tänään olla niin terve". "Kiitos, kun sain tehdä niitä ja niitä juttuja".

Sitten olen laittanut itsestäni sellaisen kuvan kaapin oveen, jossa olen ollut tavallista terveempi ja oikein terveen, hyväkuntoisen ja iloisen näköinen. Sitä olen sitten katsellut muutaman kerran päivässä ja samalla kiittänyt siitä, kuinka hyvin minulla on asiat ja kuinka terve olen, ja että kuvakin sen todistaa.

Lisäksi olen kokeillut muutamia muitakin, lähinnä ajatustasolla toteutettavia lauseita ja kiittämisiä. Esim. tänä aamuna koin muutaman minuutin ajan kovia pistäviä kipua päässäni oikealla. Tuntui vähän siltä, joku työntäisi nauloja päähäni, mutta käänsin sen heti kiitokseksi siitä, että nyt lähti kivut päästäni pois ja siksi vain kävi hetken kipeää se lähtö, ja onpa ihana myönteinen muutos, kiitos paljon!

Tuli mieleen Salaisuus -kirjasta, että siinä jotkut kertoivat, että jos heiltä kysytään, miten voit, niin he aina vastaavat jotain tyyliin: Erinomaisesti.

Siis vaikka heillä olisikin flunssa tai joku kipu päällä just silloin. Sitten he ovat vain jatkaneet sitä tapaa ja parantuneet jossain vaiheessa, eli vanhat sairaudet ovat kadonneet.

Itselleni tuo ei ole sopinut, koska tuntuu pahalta, että valehtelisin kenellekkään, joka oikeasti kyselee vointiani. Sanonkin usein jotain sellaista, että tässähän tämä menee, tai ihan pärjäilen, sillä pärjäilenhän minä. Ja myös siksi olen rehellinen, että jos sanon voivani tosi hyvin, vaikken voikaan, niin muutamat sukulaiset ovat heti pyytämässä minulta apua. Mitä sitten sanon, kun oikeasti en voi matkustaa heitä auttamaan. Mutta tuo sukulaisten avunpyyntöasia on aika tuore, noin puolen vuoden mittainen, joten se ei ole ollut esteenä sille, ettei manifestaatiot toteudu.

Mitä manifestaatiota vielä keksisin kokeilla?

Kerrottehan meille tiedoksi affirmaatioita, manifestaatiota, jotka olette tehokkaaksi havainneet!

 Iso kiitos! :)

Manifestaatio ei ole automaattinen taikavoima, eikä täysi parantuminen ole aina mahdollista. Tarkempia yksityiskohtia tilanteestasi tietämättä tulee tunne, että jokin energiassasi laittaa vastaan. Sinun kannattaisi tutkia tunnelukkojasi, sillä tarvitset mahdollisesti parannusta muuhunkin kuin krooniseen kipuun. Vaativuuden, oikeutuksen ja riippuvuuden teemat nousevat mieleen. Mikään yksittäinen affirmaatio, tekniikka tai lappujen laittaminen jääkaapin oviin ei auta, jos sydän on rikki.  

Millaisen sydämen rikkoutumisen ajattelet olevan esteenä manifestaatiolle?

Oma surukokemukseni ja manifestaatiot alla.

Olin suruissani ja yksinäinen, sydämeni oli vähän rikki. Ajattelin, että haluaisin kissan hoitooni, mutta en tiennyt mistä ja millaisen. Aloin katsella netistä kissojen kuvia ja vähitellen piirsin mieleeni kuvan, millainen kissa tuntuisi olevan meille sopiva. Sitten löysin kaupasta kissakortin, jonka kissa "veti puoleensa". Laitoin kortin seinälle. Aloin jostain syystä katsella netti-ilmoituksia myytävistä kissoista, ja siellähän olikin ilmoitus, jossa etsittiin pienelle, ihan saman näköiselle kissalle hoitopaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Ja niinpä sain sen suloisen kisulin luokseni hoitoon. Ajattelen manifestaation onnistuneen vaikka sydämeni olikin vähän rikki.

Toinen tapaus sattui myöhemmin. Silloinkin olin aika alamaissa, koska olin menettänyt läheisen henkimaailmaan joitain aikoja aiemmin. Lapset olivat pitkään pyytäneet koiraa. Emme olleet aiemmin siihen valmiita, mutta lopulta päätimme hankkia koiran.

Aloin tutkia koirarotuja. Jonkun viikon kuluttua olimme tehneet päätöksen, millainen koira(tyttö) sopisi meille parhaiten. Toivoimme löytävämme pennun joka olisi jo sisäsiisti. Laitoin kuvan saman rotuisesta koirasta tietokoneeni taustakuvaksi. Muutaman päivän kuluttua laitoin ostoilmoituksen nettiin illalla n. klo 22. Seuraavana aamuna n. klo 9:30 tuli viesti, jossa meille tarjottiin juuri saman rodun puolivuotiasta tyttökoiranpentua. Ja näin saimme ihanan perheenjäsenen. Manifestaatio onnistui vaikka sydämeni olikin särkynyt.

Jos ihminen on varma siitä, että kuoleman jälkeen ei ole mitään, vaan kaikki vain loppuu, niin mitä hän mahtaa kuolemansa jälkeen kokea?

Muistelen, että täällä olisi kerrottu, että kuollut saa kokea sen mitä uskoo, mutta miten koetaan ei mitään? Onko se kuin nukahtaisi eikä näkisi untakaan?

Kuinka pitkään (hassu kysymys) sielu (tai henki) on sitten tuossa tilassa? Kai hän jossain vaiheessa huomaa, ettei kaikki loppunutkaan kuolemaan.

Eräs nuori ihminen kuoli aika katkerana. Hän ei halunnut, että hänelle tuputetaan uskon asioita, koska hän oli niin varma siitä, ettei mitään ole kuoleman jälkeen. Nyt minulla on surullinen olo ja mietin, olisiko minun sittenkin pitänyt sanoa jotain tai pitäisikö minun sanoa jotain hänen omaisilleen?

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Mistä niitä tapoja löytää?

KM kertoi joskus ettei ole käynyt lääkärissä olikohan 15 vuoteen tai jotain sinnepäin. Oletko käynyt edes hammaslääkärissä vai osaatko pelastaa jotenkin ihmeesti hampaasikin, jos niihin tulisi reikiä tai lähtis paikasta pala?

Mulla lohkes hampaan paikasta pala. Lekuri laittoi uuden paikan liian lähelle hampaan juurta ja nyt näyttää että se hammas pitäis poistaa. Ois kiva jos osaisin taikoa hampaani kuntoon. Pitäs saada tuo hampaan hermo jotenkin rauhoittumaan ettei se reagoi kylmään, kuumaan eikä ruoan puremiseen.

Onko kellään kokemusta hampaankorjausihmeestä?