Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Kiitti Mystikko taas. Täällä siis tämä mullistus-sosiaalisten tilanteiden jännittäjä. Mä tiedän, että mua nykyään vie eteenpäin voima, joka ei ole mun mielestä lähtöisin. Tuntuu siltä, että se alkoi ottamaan ohjia käsiinsä kaksi vuotta sitten, kun mulle avautui kärsimyksessä lopullinen ymmärrys siitä, että en ole vain kehoni. Pelkään vaan, että mut laitetaan tai pakotetaan kohtaamaan tilanteita liian nopeasti, niin että se vaan hajottaa eikä auta kasvamaan ja ylipääsemään ongelmista. Mutta toisaalta, jos se voima joka minua kuljettaa (ja jonka "kyydistä" välillä tipahdan kun pelot ottaa vallan) on rakkaus, niin tuskin se laittaisi minua tilanteisiin, jotka hajottaisivat kokonaan. Toisaalta tähänkin asti olen kohdannut ihmisiä esimerkiksi kaupassa aina silloin kun jotenkin on ollut vähän varmempi olo. Aivan käsittämätöntä, on tuntunut aiemmin siltä, ettei minua ole laitettu kohtaamaan liian suuria esteitä, aivan kuin minusta pidettäisiin huolta. Ja vieläpä sellaisiin ihmisiin olen törmännyt, jotka eivät tunnu niin pelottavilta :D

Ymmärrän kyllä, että kasvu tapahtuu monesti kivuliaisen tapahtumien ja ajanjaksojen avulla. Alanpa noita uskomuksia perkaamaan, tässä ehdin jo hieman niitä pohtia ja kyllähän niitä löytyy melkoinen kimppu. Mä muuten jatkuvasti hoen itselleni "olen niin herkkä, kehoni on todella herkkä". Haluaisin tuon muuttaa tuon, haluan kehon joka ei hätkähdä pienistä (ruoka-aineista, kosketuksesta, kivusta). Nyt ajatus tökkää... Kylläpä tätä itkua taas piisaa...

Vierailija kirjoitti:

Kiitti Mystikko taas. Täällä siis tämä mullistus-sosiaalisten tilanteiden jännittäjä. Mä tiedän, että mua nykyään vie eteenpäin voima, joka ei ole mun mielestä lähtöisin. Tuntuu siltä, että se alkoi ottamaan ohjia käsiinsä kaksi vuotta sitten, kun mulle avautui kärsimyksessä lopullinen ymmärrys siitä, että en ole vain kehoni. Pelkään vaan, että mut laitetaan tai pakotetaan kohtaamaan tilanteita liian nopeasti, niin että se vaan hajottaa eikä auta kasvamaan ja ylipääsemään ongelmista. Mutta toisaalta, jos se voima joka minua kuljettaa (ja jonka "kyydistä" välillä tipahdan kun pelot ottaa vallan) on rakkaus, niin tuskin se laittaisi minua tilanteisiin, jotka hajottaisivat kokonaan. Toisaalta tähänkin asti olen kohdannut ihmisiä esimerkiksi kaupassa aina silloin kun jotenkin on ollut vähän varmempi olo. Aivan käsittämätöntä, on tuntunut aiemmin siltä, ettei minua ole laitettu kohtaamaan liian suuria esteitä, aivan kuin minusta pidettäisiin huolta. Ja vieläpä sellaisiin ihmisiin olen törmännyt, jotka eivät tunnu niin pelottavilta :D

Ymmärrän kyllä, että kasvu tapahtuu monesti kivuliaisen tapahtumien ja ajanjaksojen avulla. Alanpa noita uskomuksia perkaamaan, tässä ehdin jo hieman niitä pohtia ja kyllähän niitä löytyy melkoinen kimppu. Mä muuten jatkuvasti hoen itselleni "olen niin herkkä, kehoni on todella herkkä". Haluaisin tuon muuttaa tuon, haluan kehon joka ei hätkähdä pienistä (ruoka-aineista, kosketuksesta, kivusta). Nyt ajatus tökkää... Kylläpä tätä itkua taas piisaa...

Toivottavasti on ok, vaikka vastaan sinulle, vaikken ole Mystikko.

Kaikkea hyvää polullesi! Sinun kannattaa vaihtaa kaikki käyttämäsi "hokemat" myönteisiin, eli hoe jatkuvasti itsellesi:

Olen vahva!

Olen kaikin puolin ihanteellisen terve!

Olen sopivan rohkea!

Tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.

Olen älykäs!

Olen viisas!

Olen just hyvä sellaisena kuin kulloinkin olen!

jne. <3

Vierailija kirjoitti:

Kiitti Mystikko taas. Täällä siis tämä mullistus-sosiaalisten tilanteiden jännittäjä. Mä tiedän, että mua nykyään vie eteenpäin voima, joka ei ole mun mielestä lähtöisin. Tuntuu siltä, että se alkoi ottamaan ohjia käsiinsä kaksi vuotta sitten, kun mulle avautui kärsimyksessä lopullinen ymmärrys siitä, että en ole vain kehoni. Pelkään vaan, että mut laitetaan tai pakotetaan kohtaamaan tilanteita liian nopeasti, niin että se vaan hajottaa eikä auta kasvamaan ja ylipääsemään ongelmista. Mutta toisaalta, jos se voima joka minua kuljettaa (ja jonka "kyydistä" välillä tipahdan kun pelot ottaa vallan) on rakkaus, niin tuskin se laittaisi minua tilanteisiin, jotka hajottaisivat kokonaan. Toisaalta tähänkin asti olen kohdannut ihmisiä esimerkiksi kaupassa aina silloin kun jotenkin on ollut vähän varmempi olo. Aivan käsittämätöntä, on tuntunut aiemmin siltä, ettei minua ole laitettu kohtaamaan liian suuria esteitä, aivan kuin minusta pidettäisiin huolta. Ja vieläpä sellaisiin ihmisiin olen törmännyt, jotka eivät tunnu niin pelottavilta :D

Ymmärrän kyllä, että kasvu tapahtuu monesti kivuliaisen tapahtumien ja ajanjaksojen avulla. Alanpa noita uskomuksia perkaamaan, tässä ehdin jo hieman niitä pohtia ja kyllähän niitä löytyy melkoinen kimppu. Mä muuten jatkuvasti hoen itselleni "olen niin herkkä, kehoni on todella herkkä". Haluaisin tuon muuttaa tuon, haluan kehon joka ei hätkähdä pienistä (ruoka-aineista, kosketuksesta, kivusta). Nyt ajatus tökkää... Kylläpä tätä itkua taas piisaa...

Tiedät itsekin, että hokemalla tuota herkkyyttä luot sitä. Siitä tulee affirmaatio joka manifestoituu uskosi mukaan - ja usko siihen on vahva. Mitä jos alkaisit affirmoida päinvastaista, joko kerralla tai sitten asteittain, tyyliin 'tänään olen vähemmän herkkä kuin eilen, kestän tänään kaiken mitä täytyy kestää'. 

Joskus tie ulos ongelmista on jonkunlaisen hajoamisen kauttakin, mutta ei sinua siihen pakoteta. Se Henki joka johtaa prosessia on tosiaan Rakkaus, ja se on samalla syvin Sinä itse. Et sinä itsellesi tuhoa ole hakemassa vaan uudistumista ja kasvua. Itse valitsin tietynlaisen hajoamisen, mutta se oli minun oma valintani haluta herääminen ihan millä hinnalla tahansa, jopa sillä riskillä että voi olla etten kestä vaan valaistumisen sijaan sekoan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuuden nostamisesta:

"Työtänne on pelkästään olla valoa joka hetki – kun menette töihin, kun pesette astioita, kun elätte tavallista elämäänne."

"Kehittyneen tietoisuuden korkeampi taajuus muodostaa henkilön energiakentän, joka säteilee automaattisesti ulospäin kaikkialle, minne hän menee. Monet tuntevat sen ja se saattaa vetää heitä puoleensa, kun taas toiset torjuvat sen. Se miten muut reagoivat energiaanne, ei ole teidän ongelmanne. Sillä on merkitystä, että pidätte valoa olemalla valo. Näin autatte nostamaan maailman energiaa, joka on kauan ollut jumissa siihen uskomisen tiheydessä ja tuskassa, että ollaan erillään Jumalasta ja kaikista muista."

"Korkein henkisyyden muoto on pelkästään tietää se valo, levätä siinä valossa ja olla se valo, joka on ykseystietoisuus."

Olemme Arcturuslainen ryhmä.

_____________

Mutta miten ollaan valoa? Se jäi Arcturuslaiselta ryhmältä kertomatta. 

Olisiko niin, että ollaan myönteisiä, suvaitsevaisia, empaattisia, rauhallisia konfliktitilanteissa, rakkaudellisia, iloisia, ystävällisiä jne. Vai miten ollaan valoa.

Ei oikeastaan. Tuo voi olla ihan vaan pelkkää hyvää ihmisyyttäkin. Mikä sinänsä on arvostettavaa ja tarpeellista ja tuottaa hyvää lähimmäisille. Sanomattakin selvää on että tämä  on myös energeettisesti korkeampaa ihmisyyttä kuin sellainen ihmisyys jossa aiheutetaan toisille kärsimystä. Mutta olla valo - se tarkoittaa että kokemusperustaisesti tietää yhteytensä siihen, joka on Kaikki ja ohjautuu toimissaan siltä tasolta. Se tarkoittaa sitä mitä kutsutaan uudestisyntymiseksi tai valaistumiseksi tai heräämiseksi, elämistä siinä tilassa. Mutta jos jonkun ei ole nyt mahdollista olla siinä tilassa, on toki hyvä voimiensa mukaan pyrkiä niin hyvään luontaiseen ihmismielestä lähtevään hyvyyteen ja ystävällisyyteen kuin pystyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka heräisikin, valaistuisi, niin siitäkään ei saa palkkioksi kivutonta kehoa, mutta oppii onneksi olemaan kärsimättä siitä kipeästä kehosta ja nälästä, kun ei enää samaistu siihen kehomieliolentoon.

Jos olisin lapseton sinkku, en enää jaksaisi yrittää tsempata itseäni, mutta kun hankkii lapsia, niin motiivi pysyä terveenä ja elossa hyvänä äitinä on suuri.

Olen pahoillani, jos nämä kirjoitukseni herättävät ahdistuksen tunteita muissa, mutta näin minä olen KM:n tekstit ymmärtänyt. Hän toivottavasti oikaisee, jos olen ymmärtänyt väärin, ja toivottavasti olen ymmärtänyt väärin tietyt asiat.

Voimia kaikille, joiden sielut ovat valinneet teille liian raskaan elämän. Olen pahoillani, ettei herääminen/valaistuminen voi tapahtua helpommin. 

Minä olen ymmärtänyt samalla tavoin.

Ja minusta tällainen jumala on yksiselitteisesti paha, enkä halua olla missään tekemissä sen kanssa. 

En ole tällaisen jumalan orja, joka perseraiskaa olentoja mielikseen ja kokeakseen heräämisen. 

En tiedä onko muuta jumalaa mutta jos on niin käännyn mieluummin hänen puoleensa ja rukoilen hänet pelastamaan minut tästä hullujenhuoneesta. 

Lisään vielä, että nykyään gnostilainen käsitys on alkanut tuntua järkevämmältä kuin tämä "heräämispeli". He ovat yleisesti siltä mieltä että tämän maailman teki paha ja sokea luojajumala. 

Tämän maailman olennot, hallitsevimpina ihmiset itse, tämän illuusionsa projisoivat, se on heijastus heidän tietoisuudentilastaan. Kun ihminen muuttuu, syntyy uudet taivaat ja uusi maa, kuten Raamattu sanoo. Todellisuudessa mitään ei ole luotu eikä uudelleenluoda, kyse on vain siitä että vääristävien illuusioiden sakeus vähenee, niin että näyttää kuin rajusti vääristävien silmälasien tilalle olisi saatu toimivat lasit, ja niinpä todellisuus, joka on Taivasten valtakunta, näkyy puhtaampana. Ihmisten silmissä maailma on kuitenkin uusi ja radikaalisti erilainen. Kaikkien illuusioiden loppu seuraava vaihe ei vielä ole, kokemus ajasta ja fyysisestä todelisuudesta säilyy esimerkiksi vielä jollain tasolla.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitti Mystikko taas. Täällä siis tämä mullistus-sosiaalisten tilanteiden jännittäjä. Mä tiedän, että mua nykyään vie eteenpäin voima, joka ei ole mun mielestä lähtöisin. Tuntuu siltä, että se alkoi ottamaan ohjia käsiinsä kaksi vuotta sitten, kun mulle avautui kärsimyksessä lopullinen ymmärrys siitä, että en ole vain kehoni. Pelkään vaan, että mut laitetaan tai pakotetaan kohtaamaan tilanteita liian nopeasti, niin että se vaan hajottaa eikä auta kasvamaan ja ylipääsemään ongelmista. Mutta toisaalta, jos se voima joka minua kuljettaa (ja jonka "kyydistä" välillä tipahdan kun pelot ottaa vallan) on rakkaus, niin tuskin se laittaisi minua tilanteisiin, jotka hajottaisivat kokonaan. Toisaalta tähänkin asti olen kohdannut ihmisiä esimerkiksi kaupassa aina silloin kun jotenkin on ollut vähän varmempi olo. Aivan käsittämätöntä, on tuntunut aiemmin siltä, ettei minua ole laitettu kohtaamaan liian suuria esteitä, aivan kuin minusta pidettäisiin huolta. Ja vieläpä sellaisiin ihmisiin olen törmännyt, jotka eivät tunnu niin pelottavilta :D

Ymmärrän kyllä, että kasvu tapahtuu monesti kivuliaisen tapahtumien ja ajanjaksojen avulla. Alanpa noita uskomuksia perkaamaan, tässä ehdin jo hieman niitä pohtia ja kyllähän niitä löytyy melkoinen kimppu. Mä muuten jatkuvasti hoen itselleni "olen niin herkkä, kehoni on todella herkkä". Haluaisin tuon muuttaa tuon, haluan kehon joka ei hätkähdä pienistä (ruoka-aineista, kosketuksesta, kivusta). Nyt ajatus tökkää... Kylläpä tätä itkua taas piisaa...

Tiedät itsekin, että hokemalla tuota herkkyyttä luot sitä. Siitä tulee affirmaatio joka manifestoituu uskosi mukaan - ja usko siihen on vahva. Mitä jos alkaisit affirmoida päinvastaista, joko kerralla tai sitten asteittain, tyyliin 'tänään olen vähemmän herkkä kuin eilen, kestän tänään kaiken mitä täytyy kestää'. 

Joskus tie ulos ongelmista on jonkunlaisen hajoamisen kauttakin, mutta ei sinua siihen pakoteta. Se Henki joka johtaa prosessia on tosiaan Rakkaus, ja se on samalla syvin Sinä itse. Et sinä itsellesi tuhoa ole hakemassa vaan uudistumista ja kasvua. Itse valitsin tietynlaisen hajoamisen, mutta se oli minun oma valintani haluta herääminen ihan millä hinnalla tahansa, jopa sillä riskillä että voi olla etten kestä vaan valaistumisen sijaan sekoan lopullisesti.

"tänään olen vähemmän herkkä kuin eilen"

Eikös tuo ole aika huono affirmaatio? Mieli ei kuule sanoja "vähemmän" jne, vaan se tarttuu tiukasti pääsanoihin. Eli oikeasti kannattaisi sanoa "tänään olen vahvempi kuin eilen". Kumma, ettei valaistunut Mystikko tätä tiennyt vai onko kaikki muut valaistuneet väärässä?

Loki

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Minulle kuolemaa ei pohjimmiltaan ole. Aika ja sen myötä syntymä ja kuolema ovat illuusioita. Tunnen kyllä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kokevat olevansa ajan sisällä, syntyväisiä ja kuolevaisia, mutta tietynlainen vakavuus siitä on poissa. Koska jokainen niistä kokee kuoleman kuitenkin illuusin tasolla, ja taas toisella tasolla ne ovat ikuisia osana sitä Henkeä, joka on Kaikki. Jos sitä kalaa ei syö ihminen, sen syö joku toinen isompi kala, tai se kuolee johonkin muuhun. Kamalin kaikista lienee hidas hiipuminen raihnaisuuteen ja vanhuuteen, jota tosin luonnossa harvoin tapahtuu.

Isompi kysymys tässä on vielä se, mikä olen 'minä'. Ei minulla ole enää sellaista kiinteää persoonaa, jolla olisi tietyt vakaumukset ja uskomukset ja joka niistä lähtien tekisi päätöksiä. Rumi sanoi olevansa 'huilu, jota Kristuksen tuuli soittaa'. Se on jotain samankaltaista. Minä vain olen, ja teen hetkessä sen mitä hetki antaa tehtäväksi, ja sitten siirryn seuraavaan hetkeen jossa Henki kuljettaa minua jonnekin muualle.

Kävisikö sinulle se, että ta pan sinut? Jos tämä on vain illuusiota, niin sinulla ei pitäisi olla mitään sitä vastaan. Kuolet kuitenkin, joten mitä väliä ja teen vain tästä meidän unimaailmasta vähän ikävämmän paikan, josta ihmiset haluavat herätä. Sinä olet vain merkityksetön psykojumalan osanen, joten mikään tehtäväkään ei voi pitää sinua täällä.

Loki

Toki. Minä jatkan olemassaoloani lukemattomissa muissa muodoissa tässä illuusiossakin jos teet niin, ei sillä ole väliä jos yksi Minän ilmenemismuoto kuolee, niin tapahtuu täällä joka hetki lukemattomille muodoille.

Kiva. Milloin ja missä nähdään?

Loki

Lämpimät kiitokset Mystikolle vastauksista. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM: "Tarkoitus ei ole pysyä unessa ja vain vähentää unessa olevia epämiellyttäviä asioita. Tarkoitus on herätä tiedostamaan, että tämä missä on kärsimystä on vain unta ja Minä olen unennäkijä, en (vain) unen armoilla oleva unihahmo. Olisi tämän pyrkimyksen vastaista tehdä unesta niin miellyttävä, että siinä haluaisi lillua loputtomiin - silloin kun on aika herätä. On toki aika tutkia unien muokkaamista mieleisekseen, mutta kun se aika on ohi, sielu ei enää tyydy siihen että on ok pysyä unessa kunhan tästä unesta saadaan ikävimmät ahdistukset ja kivut pois." 

Siis olisi  heräämispyrkimyksen vastaista tehdä elämänunesta niin miellyttävä, että siinä vain haluaisi lillua loputtomiin. Tuo on jotenkin lohdutonta.

Olen lapsesta asti jo vuosikymmeniä kärsinyt kivuista. Allergioita ja vatsaoireita on niin paljon, etten oikeasti tiedä mitä enää söisin, ja kun pelkästä veteen keitetystä riisipuurostakin tulee närästys ja kipuja. 

Nyt sain tietää, että olen aivan turhaan rukoillut vuosikymmenet, käynyt lääkäreillä ja parantajilla isot rahat menettäen, koska toivoa ei edes ole, koska olen kai sielun tasolla päättänyt tässä elämässäni kulkea heräämisen polkua, ja koska Jumala on tehnyt tästä maailmasta epämiellyttävän, ellei jopa hyvin kärsimyksentäyteisen juuri siksi, että me heräisimme. 

Koska olen heräämisen polulla eikä minua enää kiinnosta muu kuin herääminen ja rehellisyyden nimissä terveenä eläminen rakkaitten läheisteni kanssa, ja toki, tietoisuustasoni nostaminen, niin on taattua, että koko elämäni joudun näitä kipuja kärsimään, koska sieluni niin haluaa: "...sielu ei enää tyydy siihen että on ok pysyä unessa kunhan tästä unesta saadaan ikävimmät ahdistukset ja kivut pois."

Pelottaa, miten jaksan kärsiä jatkossakin. Lapseni kuitenkin vielä tarvitsevat minua eikä miehenikään minusta mielellään ole luopumassa.

Näinhän se on. 

Itselläni oli tämä oivallus joku vuosi sitten ja menetin kokonaan toivoni. Toivo itse asiassa ylläpiti osittain kärsimystä. En kohdannut sitä suoraan. Kun lakkasin toivomasta, kärsimyksen keskeltä löytyi hyvin kivulias ilo ja tyyni kohta. Jostain syystä tämä on vaikuttanut myös terveyden kohentumiseen. En enää odota apua ainakaan jumalalta kun sitä ei ole saatavissa. 

Wau, sanattomaksi vetää, ja silti koen tarvetta kirjoittaa. :)

Sinulla on ollut raskasta, mutta onneksi se on kääntynyt paremmaksi - ihmeellinen juttu. Olen iloinen puolestasi, että terveytesi on kohentunut. En osaa edes kuvitella, mitä tarkoittaa tuo, että kärsimyksen keskeltä löytyi hyvin kivulias ilo ja tyyni kohta. Voitkohan avata sitä enemmän?

Olen siinä vaiheessa, että vähän kyynisenä luovun lähes koko elämäni pituisesta toiveesta, että Jumala auttaisi ja/tai Jeesus auttaisi. Se, miksi olen niin pitkään toivonut, että Jumala auttaisi, johtuu siitä, että olen nähnyt, lukenut ja kuullut, kuinka jotkut ovat saaneet valtavan avun Jumalalta jopa yhdellä rukouksella tai jotkut sinnikkäällä rukoilemisella. Kun itse ei saa apua, siitä tulee tietenkin olo - epistä, mutta ehkä se ei ole epäreilua, vaan menee vain suunnitelman mukaan. 

Varsinkin helluntalaiset ovat kovia vakuuttamaan, että Jeesus parantaa ja pitää vain sinnikkäästi rukoilla. Olisiko parempi vaihtoehto kertoa sairaille ihmisille heti suoraan, että Jumala ei paranna? Paranisivatko he nopeammin omin voimin, kun eivät enää odottaisi apua ulkopuolelta?

Entisenä helluntalaisena sanoisin, että useimmat eivät, koska kyllä helluntalaiset käyttävät myös ihan tämän maailman keinoja yleensä eli lääketiedettä, terapiaa jne. Ei se näiden toimimista vahingoita, jos he rukoilevat Jumalan viisautta hoitavalle lääkärille, tai jos he ajoittain rukoilevat myös ihmeparanemistakin.

Suurempi vaara on muissa kuin fyysiseen kehoon liittyvissä asioissa, esim. elämänvalintojen suhteen. Esim. itselleni profetoitiin, että menisin lähetystyöhön Afrikkaan ja saisin Jeesukselle paljon uusia sieluja. Jos vanhempani eivät olisi lahjoneet, kiristäneet ja uhkailleet minua opiskelemaan, olisin luultavasti jättänyt väliin, uskoen että Jumalan tahto minulle on lähetystyö eikä jotkut tavalliset maalliset ammatit.Samoin meille opetettiin erittäin epäilyttäviä keinoja ohjata elämäänsä kuten "peukalopaikat" Raamatusta, ihmiset teki jopa avioliittopäätöksiä tällaisten ns. merkkien perusteella, pahimmillaan ajattelevan mielen järjen kokonaan unohtaen. 

Itse en usko sellaiseen ulkopuoliseen Jumalaan, joka pidättää tai antaa asioita. Minun näkökulmastani tuollainen rukous voi toimia vain, jos itse onnistuu sillä aktivoimaan omat luovat jumalalliset voimansa, niin että toive manifestoituu siihen illuusioon jota fyysiseksi todellisuudeksi sanotaan. Jos saamiseen uskoo, niin voi joskus käydäkin. Mutta useimmiten rukoilija uskoo lähinnä puutteeseensa ja kaipuuseensa, ja onnistuu manifestoimaan niitä lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus muuta vuosi sitten luin jonkun "gnostilaisuus for dummies"- kirjan. Muistaakseni oli suositeltu jollain gnostilaisten omalla sivulla. Kirjassa puhuttiin demiurgista, eli alemmasta luojajumalasta. Voisiko tuo demiurgi olla joku maapallon yhteinen tietoisuus, joka pitää koko homman kasassa? Yhteinen uskomus ja sen luoma "voimakenttä", että tällainen tämä on. Ehkä luonto ilman ihmistä toteuttaa itseään puhtaammin, kun taas sekopäinen luojajumala piinaa ihmisiä ja saa heidät näkemään asiat karumpina ja luomaan mitä sattuu. 

Jostain myös muistan kuulleeni, useammasta lähteestä, että toisaalta kaiken maailman jumalia voi olla illuusiona, kuten ihminenkin. Ovat jollain toisella tasolla ja omaavat kykyjä, joka saa ihmiset kutsumaan heitä jumaliksi. Mutta nämä kaikki esim hindujen tsiljoonat jumalat ovat kuitenkin lähtöisin siitä samasta lähteestä mistä kaikki on. 

T.1424

Samanlaisia juttuja olen itsekin lukenut aikoinaan. Jäi mieleen, että kun henkiolento siellä jossain kehittyy tarpeeksi, hän voi luoda oman planeettansa tai jollekin planeetalle asukkaat, ja on sitten heille Luojana/Jumalana, vaikka on epätäydellinen hänkin.

Tiedä sitten. Mystikko tietänee asiasta, jos noin olisi. :)

Mystikko taisi itsekin joskus tunnustaa, että hän ei tiedä totuutta, vaan hän on saanut tietonsa vain kokemuksensa kautta. Miksi ihmeessä jotkut täällä luottavat Mystikkoon kuin johonkin jumalaan? Yhtä hyvin voisitte luottaa vaikka johonkin kristittyyn, joka täällä kivenkovaan väittäisi saaneensa yhteyden kristittyjen jumalaan, ja että ainoa tie pelastukseen on Jeesuksen Kristuksen hyväksyminen henkilökohtaiseksi pelastajakseen. Ehkä Saatana demoneineen on vain antanut Mystikon "valaistua", jotta hän ja kaikki häntä uskovat joutuvat kadotukseen.

Loki

Ehkä hän ei vielä silloin tiennyt. 

Oletko miettinyt, että ottaisit pääsi pois Mystikon per... juurichakrasta? Voisi tehdä joillekin ihan hyvää ajatella omilla aivoilla eikä odottaa kuin idiootti, että Mystikko "vahvistaa" jotain, mitä hän itsekin korkeintaan arvailee. Mystikko varmaan osaa itsekin selittää noita asioita, niin muiden ei tarvitse surkeasti yrittää puolustella Mystikon tietämättömyyttä.

Loki

Vierailija kirjoitti:

Ja vaikka heräisikin, valaistuisi, niin siitäkään ei saa palkkioksi kivutonta kehoa, mutta oppii onneksi olemaan kärsimättä siitä kipeästä kehosta ja nälästä, kun ei enää samaistu siihen kehomieliolentoon.

Jos olisin lapseton sinkku, en enää jaksaisi yrittää tsempata itseäni, mutta kun hankkii lapsia, niin motiivi pysyä terveenä ja elossa hyvänä äitinä on suuri.

Olen pahoillani, jos nämä kirjoitukseni herättävät ahdistuksen tunteita muissa, mutta näin minä olen KM:n tekstit ymmärtänyt. Hän toivottavasti oikaisee, jos olen ymmärtänyt väärin, ja toivottavasti olen ymmärtänyt väärin tietyt asiat.

Voimia kaikille, joiden sielut ovat valinneet teille liian raskaan elämän. Olen pahoillani, ettei herääminen/valaistuminen voi tapahtua helpommin. 

Se on niin kuin Jeesuskin sanoi: ihmiset etsivät häntä leivän ja kalojen ja ihmeiden takia, mutta se ei ollut hänen ydinsanomansa joten hän jopa torui heitä. Hän varoitti seuraamasta itseään, koska 'Ihmisen pojalla ei ole mihin päänsä kallistaa', niin että ne jotka etsivät vain aineellista hyvää ymmärtäisivät virheensä ja kääntyisivät.

Koska paradoksaalista kyllä, tie myös aineellisen tason täyteyteen on sen kautta että sen toivomisesta luopuu. Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki tämä annetaan teille. Ei palkkiona, niin että joku ulkopuolinen Jumala päättäisi että oletpas ollut kiltti kun olet totellut ja etsinyt Jumalan valtakuntaa, vaan automaattisena manifestaationa uudesta omasta tietoisuudentilasta. Ei rangaistuksia, ei palkkioita, vain tietoisuus projisoitumassa koetuksi todellisuudeksi. 

Mutta niin, siihen yhteen kehoon ei enää niin samaistuta, mikä on hyvä, koska vaikka olisi täysin kivuton, rikas, älykäs ja kaikkea inhimillisesti katsoen hyvää, ei kauaa mene niin se keho vanhenee ja sen kyvyt heikkenee ja pian se jo kuolee. Se ei ole se, mikä on ikuista Sinussa.

Vierailija kirjoitti:

Ja entäs jos ei vain herää, vaikka haluaisi tai yrittäisi?

Tai onnistuu tajuamaan nämä elämä on unta -asiat teoriassa, mutta ei kuitenkaan koe mitään ns. valaistumista, niin onko ihminen silloin riittävän tietoinen, ja onko siitä jotain apua ihmiskunnalle?

Luulisi olevan ainakin vähän. 

Ja kuinka moni pelkää, että kuolee kärsimystensä vuoksi ja joutuu jättämään lapsensa ilman toista vanhempaa siksi, että hänen sielunsa on niin kova tyyppi, ettei anna armoa, vaikka lapset menettäisivät äitinsa tai isänsä. Ai niin, sehän on lapsille vain hyväksi, että hekin kärsivät, koska se on tie heräämiseen?

Tuntuukohan Jumalasta koskaan, että tulipä vähän töpättyä ja luotua liian kova unimaailma? Ai niin, eihän se perimmäinen ns. sielujen isä/äiti/jumala olekaan näitä kovia kokemuksia luonut, vaan nämä sielut itse ovat luoneet ja ketkä ne olikaan unohtaneet perimmäisen totuuden - mielikö? 

On siitäkin apua, että kehittyy inhimillisesti. Sekin on hyödyllistä tietoisuuden tilan kohenemista, että toisin kuin menneinä vuosisatoina, naisia pidetään tasa-arvoisina miesten kanssa, että lapsia arvostetaan yhtä arvokkaina ihmisinä kuin aikuisia, että orjuutta ei pidetä enää yleisesti hyväksyttävänä eikä rotusortoa. Ihan ilman valaistumista kaikki nämä ovat maailmaa parantavaa ihmisten tietoisuuden tason nostoa. Samoin jokaisen yksilön hyvät teot ja sanat ja ajatukset. Nämä kaikki sitä paitsi helpottavat myös tietä siihen valaistumiseen. 

Se kuka on unohtanut - ei oikeastaan kukaan. Se mikä se "ihminen" on joka on unohtanut, on satunnainen kokoelma omistuksia, ajatuksia, tunteita, kehoa, toimintatapoja, ehdollistumia, haluja, inhoja ja sen sellaista, johon on samaistuttu ja laitettu siihen päälle nimilappu: "minä". Heräämisen ydin on tajuta, että se "minä" joka kärsi ja yritti kovin valaistua on sisällöltään tyhjä, se ei ole olemassaoleva kokonaisuus paitsi samaistumisen kautta, mielen toiminnan kautta. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tarkoittaako se sitä, että ihan maailmanlaajuisesti ihmisten kärsimys lisääntyy, jos kerran tietoisuutta pitäisi saada nostettua ja jos lillutaan tyytyväisenä eikä kärsitä, niin toivoa heräämisestä ei ole.

Onko nyt menossa/tulossa ne Raamatun kertomat lopunajan vitsauksest??

Nyt on tosiaan menossa ihmiskunnan tietoisuuden kehitysvaihe, joka kesken ollessaan aiheuttaa sekasortoa sekä yksilöiden mielentilalle että ulkoisen todellisuuden tapahtumiksi manifestoituvina asioina. Sen voi nähdä ikään kuin synnytyskipuina, uuden paremman koetun todellisuuden synnytyskipuina. 

Vierailija kirjoitti:

Toisin sanoen, olet pelissä jota et voi voittaa.

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa: jatka normaalia ihmisen kokoista kärsimystä ja tavoittele henkilökohtaisia unelmia joita sinun ei luutavasti edes anneta toteuttaa, koska tämä maailma nyt vain on sellainen, kaoottinen ja satunnainen eikä ketään kiinnosta saatko mitään vai kärsitkö. Sinua itseäsi lukuun ottamatta, mutta sinulla nyt ei ole valtaa mihinkään. 

Tai sitten, tavoittele heräämistä mikä merkitsee henkilökohtaista tuhoa. Minä kuolee. Tyydyt, että olet kokonaisuuden mitätön osanen ja sinut voidaan uhrata suuremman hyvän nimissä. Koska pidät tätä itsenäsi tuona kokonaisuutena etkä enää minänä, tämä ei sinua enää edes häiritse, toisin sanoen orjuutesi on täydellinen niin sisällä kuin ulkona. 

Kiva. 

Olisko mitään kolmatta vaihtoehtoa...?!

Kumpikaan vaihtoehto ei ole noin toivoton. Jos olet tässä elämässä tavoittelemassa tavallisia inhimillisiä asioita, ei ole ketään eikä mitään joka estäisi sinua luomasta toisenlaista elämää. Se on toki oppimisprosessi sekin. Kaikki keinoja voi käyttää, niin tavallisia maallisia, esoteerisia kuin henkisiäkin. Usein tärkeintä on kuitenkin oman uskomusmaailmansa ja ajattelunsa muuttaminen niin, että se tukee parempaa todellisuutta. 

Toinen vaihtoehto taas on jotain niin hyvää, että kukaan sen kokenut ei halua muuta vaihtoehtoa. Se ei ole orjuutta, se on vapautta. Se on jo kehossa ollessaan sen tietämistä, mitä on kun keho kuolee, ja mitä oli ennen kuin se syntyi. Se on ikuisuuden tuntemista ajassa.

"Kristitty mystikko" on oksymoron (itseristiriita). Kristinuskossa ei ole mitään mystistä. Tietysti on asioita, joita emme osaa selittää, mutta se ei tee niistä "mystisiä". Kuuluvat muihin uskontoihin tuollaiset asiat. Se ei ole mitään filosofointia eikä joidenkin ihmisten kirjoittamiin kirjoihin perustuva. Kristinuskon sanoma on niin selkeä, että sen ymmärtävät pienet lapsetkin.

Olisi kysymyksiä lisää...

Olikohan se Dolores Cannon, joka oli saanut joltakin sielulta tiedon, että me ihmiset hypitään koko ajan eri rinnakkaistodellisuuksien välillä. Mitä sanot tähän KM? Kirjoitit muistaakseni, että todellisuudet ovat energeettisesti hyvin eristettyjä, joten se jotenkin sotii tuota Doloresin kommenttia vastaan. Näitä juttuja olisi mukava itse tutkia kokemusperäisesti, mutta en ole vielä valmis siihen, sillä yhä aika pelokas olen (joskin muutun joka päivä itsevarmemmaksi, pelottomammaksi ;)).

Mistä muuten voi tietää, että on tässä elämässä valmis heräämään? Esimerkiksi kohdallani en voi olla varma asiasta, tunnen vain kutsun tukeutua tähän energiaan, joka minua on alkanut ohjaamaan. Tosin se on vasta alkutekijöissään ja on hankala kuulla sen "ääni", en oikein osaa sanoa. Ja egokin toki voi sanoa "no niin, sitähän aletaan olemaan valmis heräilemään, alkaa pikkuhiljaa olla taputeltu tämä homma" :D

Mites nuo muut Taivasten valtakuntaan rynnijät, sekoaako osa lopullisesti? Se olisi kyllä painajainen..

Onko mahdollista manifestoida kuolemanrajakokemus? Toki en tiedä olisiko siinä järkeä. En tiedä miltä NDE tuntuu, ja lukeamani perusteella niitä on mitä erilaisempia, jotkut kai käyvät absoluuttisessa totuudessakin asti. Joskus vain olen miettinyt, että tarvitsen kuolemanrajakokemuksen pystyäkseni jatkamaan ihmiselämää, mutta kestäisiköhän pääkoppa sitä edes..

Aion nyt keskittyä manifestointiin, sitä voisi olla ihan hauska testailla enemmän. Sigilin ajattelin tänään värkkäillä.

Leppoisaa keskiviikkoa kaikille, tänään tuntuu olevan ihan ok päivä itsellä, olenhan päivä päivältä vähemmän herkkä :DDD

Niin ja suuri kiitos taas Mystikolle. t. edellinen

Edellinen jatkaa yhä.. Rakas päiväkirja... Blaablaa.

Alan tässä jo oikeasti "rukoilla" jotain nopeaa ratkaisua ja täyskäännöstä näihin pelkoihin ja jännitykseen, olkoot se sitten melkein mitä vaan, kunhan saan vapautuksen nopeasti. Yritän tässä toki tutkia näitä omia uskomuksia, mutta kyllä on vähän turhan usein vain olo, että vj.ittuako tässä enää jatkamaan, eiköhän tämä ole jo nähty. Ymmärrän pelkojeni olevan vain ajatuksia, mutta en pääse loikkaamaan niiden yli vielä. Tekee mieli hankkia päihteitä, niiden avulla voisi tuntea olevansa hieman vapaampi. Olisiko täällä ihmisiä, jotka haluaisivat jakaa jonkinlaisia selviytymistarinoitaan?

On tämä melkoinen murrosvaihe, ole nyt Rakkaus mukava ja auta minua. Sammakotkin loikkivat metsässä kun käyn lenkillä, niiden näkeminen tarkoittaa kuulemma sitä, että tulen läpikäymään TRANSFORMAATION. Kiitos nyt heti tänne se ilman tuskaa, ahdistusta, pelkoa ja epämukavuutta heh heh!

Kristitty mystikko, kiitos. Olen lukenut tätä ketjua vasta parikymmentä sivua. Koen avautuvani tälle asialle päivä päivältä enemmän. Mutta juuri nyt minua pelottaa, sillä minulla on niin tiukassa uskomus, että ei saa korottaa itseään. Jumalaksi nyt ainakaan. Vaikka ketjua lukeneena tiedän että kyse ei ole siitä.

Silti mieleni valtaa ajatus Eksyttäjästä, joka tarjoaa ihmiselle Jumalan voiman, mutta joka todellisuudessa on paholainen tai vähintäänkin egoni tyhjä kuori.

Pyydän että rukoilisit puolestani.

Edellinen kommentoija jatkaa vielä: kun olet sanonut, että tämä ei ole kaikkien tie. Juuri äsken mieleeni nousi vahvana kysymys: entä jos tämä ei olekaan minun tieni? Mistä minä tiedän, mikä on minun tieni (henkisyydessä)? Jos tämä ei ole minun tieni, hakkaanko päästäni seinään kun etsin ja odotan?