Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

7020

Niin, taidat olla oikeassa, mutta se sekoittaa pakkaa, koska en ole hörhö enkä hippi enkä edes hörhö, jotka meditoivat lootusasunnossa enkä halailevat puita. Vaikea samaistua gurujen puheisiin valaistumisesta. Minun heräämiseeni  ( käytän ennemmin sitä sanaa) ei liity mitään poppaskonsteja tai symboleita.

Ja kuten sanoin, itse tykkään vieläkin shampanjasta ja kauniista vaatteista. Ei minulle tämä ole mitään joko-tai -elämää, vaan sekä-että -elämää. En elä kuplassa. Niin pitkällä en ole, että näkisin ihmisyyden olevan harhaa, mutta  näen suuren osan ihmisten arki- kärsimyksestä olevan harhaa. Emme me ole uhreja.

Uskon kaiken (tai hyvin monen ainakin) negatiivisesti elämään vaikuttavan asian taustalla olevan pelko, ja ihminen ei aina edes tunnista, mistä on kyse. Tämä on yksi perusjuttu, minkä yli pitää päästä, jotta ymmärtää olevansa kaikki, mitä on.  Paras yhdestä kirjastasta saatuni vinkki myös sinulle: toista itsellesi usein, että I am safe. Tuo on parempi lause kuin kaikki on hyvin, koska eihän aina kaikki ole hyvin. Mutta se on totta, että minä olen turvassa, kun muistan vain kuunnella sisäistä ääntäni. 

Ap

Kristitty mystikko on täynnä itseään.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko tutustuneet Darryl Anka - Bashar videoihin?

Jos en nyt väärin muista, niin Bashar on 5D -taajuudella asustava, Esassanilaisiin kuuluva moniulotteinen olento, erittäin viisas, joka puhuu Darry Ankan kautta. Youtubessa on valtavasti erilaisia ja eri pituisia videoita hänestä/heistä.

Myös KM kertoi useamman kerran kohdanneensa eri rinnakkaismaailmoissa, eri taajuuksilla, monenlaisia olentoja.

Tässä joitain lyhyitä videoita, jos joku haluaa tutustua tarkemmin: 

https://www.youtube.com/@BasharChanneledbyDarrylAnka/videos

 

Bashar on hyvä ja erittäin tarkka osuma. Darryl ankalla on jotakin länsiaasialaista taustaa eli kyseessä on varmaankin joku hänen sukunsa henki, basharhan tarkoittaakin jotakin viestintuojaa. Ihan 10/10 juttuja, en ole kuullut hänen kertaavaan menevän harhaan ja jutut ovat ajankohtaisia juuri nyt, toisin kuin esim. Dolores cannonissa alkaa aika jo hieman painamaan ja jotkut jutut ovat menettäneet relevanttiutensa tai muuttumaan.

Voi olla  myös, että työ lohduttomuus Wattsin ja läheiseni kokemuksessa liittyy hengellisyyteen, siis sen puutteeseen. Läheiseni on ateisti. Hänelle ei ole olemassa mitään muuta kuin sisäinen ääni, ja Wattsilla ei näytä olevan edes sitä. 

Se on totta, että jos menee täysillä hengen maailmaan niin materia ja ruumis menettävät merkityksensä. Toisaalta jeesuskin teki tämän valinnan uhramaalla kehonsa ja sitä kautta koko ruumillisen elämänsä. Sitten on joogeja jotka eivät elä ollenkaan oman kehonsa kautta vaan ainoastaan mielensä avulla astraalissa tai muualla, ja heidän elämänsä on ihan yhtä aistirikasta kuin kehoelämäkin, mutta se ei tapahdu kehon kautta vaan pelkän sielun. Sielun ei ole pakko olla kehossa vaan se voi liikkua vapaana maailmassa. Tällöin keho jää usein "heitteille". Tämä tunnetaan myös esim karjalaisessa ja intiaaniperinteissä, "dual soul" on termi.

Jos ei ole koskaan irtaantunut ruumiistaan on vaikea ymmärtää tuota ja se voi näyttäytyä surulliselta, mutta ei se oikeasti ole sen kummempaa kuin luopua vaikka avioliitosta ja perheestä ja omistaa elämänsä jollekin muulle elämän osa-alueelle. Siksi en oikein hyväksy tuollaista säälittelyä joogeja, meditaatiota tai vaikkapa narkomaaneja kohtaan. He eivät kuitenkaan ole irrallaan maailmansielusta vaan tekevät työtä siellä, ihan niinkuin joku tiedemieskin voi omistautua täysin uralleen ja jättää ruumiinsa ja sosiaalisen elämänsä vain vähälle huomiolle.

Jokaisella oma polkunsa, toinen ei ole toista parempi. Älkää siis sortuko tuohon säälittelyyn ja sen kautta ylpeyden syntiin.

7024

Varmasti on tuollaisia ihmisiä jotka elävät toisessa todellisuudessa (niin sanotusti) onnellisina, mutta elämähän menee inside out. Jos on sisäisesti (niin sanotusti) onnellinen, niin kyllähän se näkyy ulospäin, eikä silmissä ole pelkkää tyhjyyttä tai tylsyyttä ja ahdistusta. 
Näin minä uskon. Jos olen väärässä, koko elämäni filosofia inside-outista on pielessä.

Ap

Mielenkiintoisia kommentteja täällä, onpa ilo lukea erilaisia näkökulmia! Loppujen lopuksi taitaa olla niin, ettei ole vääriä kokemuksia tai vääriä polkuja, vain loputonta Hengen luovuutta kokea elämää kaikista eri näkökulmista.

Olen itse kokenut spontaanisti ruumiista irtaantumisia ja ymmärrän, mitä 2024 ajaa takaa. Itselläni tosin hengellinen tie vei lopulta avautumiseen myös maalliselle kokemukselle, sielun ja ruumiin integroimiseen, mutta tuo astraalitasolla seikkailu oli tärkeä vaihe. Vaikka siinä keho ja maallinen elämä hetkellisesti kärsivätkin, niin en kokenut silloin menettäväni mitään, ja noista kokemuksista on ollut paljon hyötyä myöhemmin.

Ymmärrän kyllä hyvin myös AP:n näkökulman, koska sittemmin omakin hengellisyyteni on mennyt aina vain maanläheisempään ja yksinkertaisempaan suuntaan. Omalla kohdallani tämä on tapahtunut syvän kärsimyksen kautta, pimeimpiä varjojani tutkimalla ja valaisemalla. Kun Tietoisuuden valo (joka on muuten ihmiskokemuksessa hyvin tavanomainen juttu, juuri kuten Ap kuvailetkin) on päässyt koskettamaan syvää tiheyttä ja pimeyttä, ne ovat paljastuneet pelkiksi varjokuviksi, ja peloista vapautuminen on tapahtunut sitä kautta. Tähän on tosin todettava, että ainoa ansio mikä siinä on minulla ihmisenä ollut, on ollut sille antautuminen. Prosessi on itseohjautuva ja "itsekorjautuva", kun vain päästää irti kontrollista.

Aikamoista ravistelua se irti päästäminen kyllä kohdallani vaati. :D En silti muuttaisi mitään enkä yhtäkään kärsimyksen kokemusta poistaisi, vaikka siinä sisällä ollessani rukoilin välillä jopa täyttä vapautumista maallisesta elämästä. Mutta Henki tiesi koko ajan paremmin, ja jälkikäteen on helppo sanoa vaikka ja mitä. Hyvin ihmismäisen ja inhimillisen tien kautta on kuitenkin täälläkin kuljettu.

- Etsivä löytää

Mitä mieltä olet harhaisuudesta ihmisillä?

Eivätköhän kaikki ihmiset ole jollain tavalla harhaisia, eli riippuu, miten harhaisuuden määrittelet. Harhakäsityksiä erilaisista asioista lienee jokaisella, erittäin vähäisestä erittäin vaikeaan.

Mielenkiintoista.

Tämä on harhamaailma. Mikään ei kestä. Osat on halpaa tekoa.

Onko henkisen tien kulkijoilla kokemusta siitä, että juuri silloin kun ei ymmärrä varoa tulee elämään hyvin pyhältä tuntuva Suuri Rakkaus (=toinen ihminen), joka sitten häviää yhtä nopeaa ja varoittamatta kuin ilmestyikin? Mitä teillä on seurannut tällaisesta, oletteko tulleet välinpitämättömämmiksi yhteydelle toiseen ihmiseen vai löytäneet rauhan juuri yhteydestä? Kaverin puolesta kysyn.

Mielestäni sattumia ei ole olemassa, paitsi ehkä tosi pienissä asioissa, mutta esim. ihmissuhteissa ei. Tuollainen tilanne voi olla ihan sielunsuunitelmassakin, että joku henkilö tulee elämään vahvasti vaikuttaen ja sitten lähtee yhtä nopeasti ja varoittamatta. Ei siinä sen ihmeellisempää. Sitä ei kannata liikaa surra tai miettiä, vaan ajatella vain, että näin kuului mennä ja joskus selviää - viimeistään  henkimaailmassa - mikä tuon jutun tarkoitus oli ollut.  Sielujen yhteisiä valintoja/sopimuksia joka tapauksessa.

Kaikestahan voi aina oppia, niin upeista ja pyhistä ihmissuhteistakin, joista voi olla loppuelämänsä kiitollinen, vaikka juttu ei jatkunutkaan ja kiitollinen voi olla myös surullisista tapahtumista ja voimakkaista kielteisistä tunteista, jotka saattavat joskus olla hyvinkin repiviä, sillä ne voivat viitoittaa kokijan tietä oikeaan suuntaan. 

Asenne kuitenkin ratkaisee, eli on hyvä yrittää päästä pian eteenpäin ja ajatella, että ikävätkin asiat ovat tietyllä tavalla lahjoja. Mitä nopeammin pystyy kääntämään erilaiset raskaatkin asiat myönteisiksi, sitä nopeammin vetää puoleensa muitakin hyviä asioita.

Omalla kohdallani on tapahtunut vähän vastaavaa ihmissuhderintamalla, mutta olin silloin jo tietoinen näistä sielunsuunnitelmista yms., joten osasin ajatella, että vaikka kävi näin, niin se on varmasti vain hyväksi, ja niin se oli. Myöhemmin löysin kumppanin, jonka kanssa rakkaus ei ole ihan niin erikoista ja ihmeellistä, mutta ehdottomasti ihanaa ja sovimme varmasti paremmin yhteen kuin sen toisen kanssa. Jo 15 vuotta tosi hyvää parisuhdetta takana ja toivottavasti paljon enemmän edessä. <3

 Tsemppiä kaverille ja sinulle myös! :) 

Minulle on käynyt näin ja jotenkin aina aavistinkin, että omalla heräämispolullani on jotain tällaista tulossa. Minä en tullut välinpitämättömämmäksi yhteydelle, mutta toisaalta en myöskään löytänyt rauhaa juuri siitä yhteydestä, joten se päättyi melko yllättäen.

Itse näen asian hieman toisin kuin edellinen kirjoittaja: en usko mihinkään ennalta määrättyyn kohtaloon vaan siihen, että "ulkoinen maailma" kertoo aina jotain sisäisestä tilastamme, ja on meidän omalla vastuullamme selvittää mikä se oppi on. Minun kohdallani se tarkoitti sitä, että jouduin kohtaamaan itsessäni monia vääristyneitä uskomuksia, joita oli vielä syvemmän heräämiseni tiellä. Kipeä ja hämmentävä kokemus monella tapaa, mutta polttaa kyllä nopeasti pois vielä jäljellä olevia vääristymiä.

Omalla kohdallani tämä ihminen oli ensimmäinen, jossa pystyin sieluni silmin näkemään itse Kristuksen, ja tein aluksi sen virheen, että henkilöin tämän kokemuksen juuri häneen. Hyvin yleistä ja inhimillistä, mutta niin kauan kun pitää yhtä henkilöitymää muita erityisempänä, sitä tietää, ettei prosessi ole vielä aivan valmis. Toki ihmistasolla voi olla läheisempiä ja etäisempiä suhteita, mutta Ykseys ei aseta ihmisiä tärkeysjärjestykseen eikä anna erityiskohtelua kenellekään samaan tapaan, kuin me ihmiset teemme. Minä esimerkiksi siedin pitkään tältä henkilöltä sellaista epärehellisyyttä, mitä en olisi kenenkään muun yhtä läheisen ihmisen kohdalla katsellut läpi sormien, ja tein siinä vain karhunpalveluksen molemmille. Se rakkaus, mitä häntä kohtaan tunsin ja tunnen vieläkin, sai minut haavoista käsin toimiessani takertumaan häneen väärillä tavoilla. Sitten kun nuo haavatkin olivat parantuneet, pystyin vapauttamaan molemmat rakkaudella ja myötätunnolla.

Tämä prosessi ei ihmistasolta tarkasteltuna ollut mitenkään selkeä ja kaunis, vaan melkoinen kaaos ja sekasotku, mutta sielun toiminta ei aina ihmislogiikkaa noudata. Juuri sen kaaoksen ja ihmisyyden rikkinäisyyden kautta puhdas Tietoisuus voi tehdä itsensä tiettäväksi, jos vain uskaltaa pysyä auki tuolle kokemukselle. Kaikkien herääminen ei tapahdu rauhallisesti kotisohvan uumenissa meditoimalla, vaan joillekin se voi tulla kymmenien räkäitkujen, sisäisen raivon, ja totaalisen ihmismäisen "huonouden" kautta :D Minulla se vaati juuri tuota, jotta sain sisäistetyn kokemuksen siitä, että Tietoisuudelle ihmisyys on pelkkä kangastus, eikä minulla ihmisenä ole mitään valtaa mihinkään todelliseen. Sitä kautta olen pystynyt antautumaan tämän Tietoisuuden ohjaukseen aina vain täydemmin, ja prosessi syvenee koko ajan.

Mitä tulee tuohon yhteyteen, näen sen nyt niin, että sen syvempi tarkoitus oli herätellä minua avautumaan Kristukselle sekä itsessäni että kaikissa ihmiskohtaamisissani. Joidenkin kanssa se käy hyvin helposti, toisten kohdalla vaatii enemmän tietoista työtä, mutta aina se sielun kipinä on sieltä kuitenkin aistittavissa. Vähän samaan tapaan kuin Jeesuksen oli mentävä pois opetuslastensa luota, jotta totuuden Henki pystyi laskeutumaan heihin itseensä, myös minun piti "irrottaa" tämä Kristus-kokemus siitä henkilöstä, joka sen minussa alunperin herätti. Meillä ihmisillä on luontainen taipumus henkilöidä sekä kokemamme "hyvyys" että "pahuus", ja juuri tuo henkilöinti on usein syvemmän näkemisen tiellä.

Mikään tästä ei ole pyyhkinyt pois ihmisitseäni, tarpeitani tai toiveitani romanttisestakaan yhteydestä, mutta koen ne vain hyvin eri tavalla nyt. Täyttymys tähän kaikkeen löytyy omasta Tietoisuudestani, ja sen täyttymyksen ulkoiset ilmentymät eivät ole minun ohjailtavissa. Ainoa mitä voin tässä itse enää tehdä, on kääntyä tämän Tietoisuuden puoleen aina vain uudestaan ja uudestaan ja antaa Sen toteuttaa itseään minun kauttani.

- Etsivä löytää

Se, että meillä on kullakin sielunsuunnitelma, ei tarkoita, että se olisi sama asia kuin kohtalo. Ihmisillä on monia vaihtoehtoja, miten missäkin tilanteessa ja kenenkin kanssa asiat menevät. Sopimuksessa on kuitenkin sovittu esim. keitä ihmisiä polullemme tulee. Meillä on sielunsopimuksesta huolimatta isoja mahdollisuuksia viedä elämäämme erilaisiin suuntiin. Ja voi myös olla, että on suunniteltu jonkun ihmisen kanssa pitempikin suhde, myrskyisämpikin, mutta jos olemme ihmisenä kehittyneet eri tavalla, me emme ehkä tarvitsekaan kokea sitä myrskyistä suhdetta, vaan se henkilö voi vain "käväistä" elämässämme paljon kevyemmin verrattuna siihen, jos meidän olisi tarvinnut kokea se myrskyisä ihmissuhdekuvio esim. siksi, että osaamme kääntyä/haluamme kääntyä henkiselle polulle. 

E. Tolle on usein sanonut suunnilleen näin:  Kannattaa mieluummin lähteä etsimään totuutta vapaaehtoisesti eikä vasta sitten, kun elämä siihen "pakottaa".

Juuri tuota omaa aktiivista toimijuutta heräämisessä peräänkuuluttaa itsekin, ja siksi vähän karsastan kaikenlaista kohtalo- tai sielunsuunnitelma-puhetta. Carl Jung on ilmaissut asian hyvin: "Until you make the unconscious conscious, it will direct your life and you will call it fate."

Olen itsekin sortunut tuohon "kaikella on tarkoituksensa" -ajatteluun kuitenkaan selvittämättä, mikä se tarkoitus siinä on ollut, ja hukannut vuosia hakaten päätä samaan seinään aina vain uudestaan ja uudestaan. Siksikin haluan aina muistutella ihmisiä siitä, että heillä on paljon enemmän valtaa omaan "kohtaloonsa" kuin miltä äkkiseltään saattaisi tuntua.

- Etsivä löytää

Jep Kristuksen minäkin hänessä näin. Uskon tietäväni mitä hän minulle edustaa ja vaiheittain olen päästänyt hänestä irti, sitä mukaa kun eteen tulee keinoja siihen. Esim. eilen illalla luin näitä vastauksia ja kun kuulin että jollain toisella on ollut samanlainen tilanne tajusin, ettei omani ole mitenkään erityinen. Niinpä pystyin päästämään hänestä vähän enemmän taas irti.

Hän ei siis ole elämässäni enää, piipahti vain. 

Etsivä löytää, näit hänessä Kristuksen. Onko mahdollista että hänen epärehellisyytensä oli siinä tilanteessa koettelemus ja testi, että kuinka olet valmis olemaan Kristukselle uskollinen huolimatta siitä miltä se maailman silmissä näyttää?

-Kaverin puolesta 

Miltä se maailman silmissä näyttää ja mitä se tekee sinulle. Oletko valmis kestämään sen Kristuksen tähden?

-Kaverin puolesta 

Kun meillä Jumalan armosta on tällainen palveluvirka, me emme lannistu. Olemme hylänneet kaiken salakähmäisen, emme toimi petollisesti emmekä vääristele Jumalan sanaa, vaan tuomme esiin totuuden ja toivomme, että jokainen omassatunnossaan arvioi meidät Jumalan edessä. Jos meidän julistamamme evankeliumi on peitossa, se on peitossa niiltä, jotka joutuvat kadotukseen. Tarkoitan niitä, joiden mielen tämän maailman jumala (Saatana) on sokaissut, niin että he epäuskossaan eivät näe Kristuksen evankeliumin kirkkaudesta säteilevää valoa, Kristuksen, joka on Jumalan kuva. (2. kor. 4: 1-4)

Kaverin puolesta: minua on kyllä pyydetty sisäisesti myös sivuuttamaan ihmisten inhimillisyyksiä joissakin tilanteissa omalla kustannuksellani, mutta tämä ei ollut yksi niistä. Uskollisuuteni Kristukselle näyttäytyi hänen kohdalla siten, että luovuin hänestä omien tunteiden vastaisesti ja lakkasin mahdollistamasta käytöstä, joka vahingoittaa minun lisäksi häntä itseään ja muitakin hänen läheisiään. Se, mitä Kristus meiltä vuokseen milloinkin pyytää, on tilannekohtaista. 

Näihin asioihin sisältyy aina vapaa tahto ja myös pyhä kumppanuus olisi ollut mahdollinen, mutta molempien osapuolten täytyy olla halukas siihen mitä se edellyttää. Kristukselle antautuminen on vapaaehtoista; Hän ei väkivalloin pakota itseään kenenkään ylle. Sisäisesti näen kyllä tämän ihmisen ihan yhtä pyhänä kuin ennenkin ja omat haluni olisivat olleet jotain ihan muuta kuin se lopputulos, mutta olen jo oppinut luottamaan Hengen viisauteen ja seuraamaan sen ohjausta. Inhimillisellä tasolla se käy joskus hyvinkin kipeää eikä aina tapahdu ilman vastustusta, mutta Kristus on Vapahtaja myös meille itsellemme ja inhimillinen kärsimys on vain väliaikaista.

- Etsivä löytää

Mikäs se sellainen pyhä kumppanuus?

-Kaverin puolesta