Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Voisiko joku Joel Goldsmithin kirjoja lukenut selittää miksei Joel parantanut koko maailmaa, itseään, miksi hän vanheni ja kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku Joel Goldsmithin kirjoja lukenut selittää miksei Joel parantanut koko maailmaa, itseään, miksi hän vanheni ja kuoli?

?

Kiinnostaisi kuulla mystikon näkemys väkivaltaan ja sotaan.

Voi linkata myös sivulle, jossa aihetta käsitellään ja muutkin voi vastata. 

Oma kantani on, että maailma on sen verran epäkypsä vielä, joten välillä tarvitaan alkukantaisia menetelmiä ongelmien ratkaisemiseen.

Joskus nyrkki naamaan kutsuu väkivaltaan, joskus halaukseen, joskus jutteluun, joskus vaan siihen, että poistuu paikalta. 

Vierailija kirjoitti:

Eräällä tavalla kaikki on tosiaan harhaa, illusiota, koska maailmankaikkeus ja siinä olevat ilmiöt ego mukaanlukien ovat vain rajallisia ajatukasvannaisia.

Totuus paljastuu vain ja ainoastaan silloin kun rajallinen ajatuskasvannaiset eli aika lakkaavat olemasta. Kun näin tapahtuu niin rajaton ykseyden tila ilmenee.

Eli rajaton ilmenee silloin kun ajan liikettä ei enään ole. Ykseyden tila on siis mahdollista havaita vain silloin kun mitään luomista siis ajan eli ajatuksen liikettä ei ole.

Näinhän se on osittain, mutta käsittääkseni valaistunut, kuten KM, pystyy kokemaan/havaitsemaan rajattoman myös silloin, kun hänellä on luomisen tila, ajatuksen liike. Voi "aistia" tämän unen ja olla siinä osallisena, unihahmona ja samalla olla rajattomassa ja rajaton. Sitä on vaikea käsittää. Olen saanut siitä itse häivähdyksiä, minivalaistumiskokemuksia enkä siltikään pysty sitä kunnolla ymmärtämään tai selittämään.

Kunpa KM vielä kertoisi asioita tänne.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaisi kuulla mystikon näkemys väkivaltaan ja sotaan.

Voi linkata myös sivulle, jossa aihetta käsitellään ja muutkin voi vastata. 

Oma kantani on, että maailma on sen verran epäkypsä vielä, joten välillä tarvitaan alkukantaisia menetelmiä ongelmien ratkaisemiseen.

Joskus nyrkki naamaan kutsuu väkivaltaan, joskus halaukseen, joskus jutteluun, joskus vaan siihen, että poistuu paikalta. 

 

Yhtäkkiä maailma onkin vielä alkukantainen? Oletteko jotakin idi ootteja?

Kristitty mystikko? Ei hänen opetuksissa ole kyllä mitään kristillistä.

Totuus ei ole ajatuksen luomuksissa eikä

totuudeksi sanotuissa ajatusrakennelmissa.

73

Olen tainnut muuttua huolimattomaksi, sillä en enää kanna asioista samalla tavalla huolta..

Useamman kerran olen päätynyt vaaralliseen tilanteeseen.

Varmaan vielä löydän sopivan tasapainon siinä, että välillä keskityn sisäiseen vähemmän kuin ulkoiseen maailmaan.

Kunnes koen, että tasapaino on löytynyt niin koitan tehdä hitaasti ja varovaisesti.

Tietoisuus on aina itsetietoisuutta.Jos olet tietoinen jostakin, olet pohjimmiltaan tietoinen itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräällä tavalla kaikki on tosiaan harhaa, illusiota, koska maailmankaikkeus ja siinä olevat ilmiöt ego mukaanlukien ovat vain rajallisia ajatukasvannaisia.

Totuus paljastuu vain ja ainoastaan silloin kun rajallinen ajatuskasvannaiset eli aika lakkaavat olemasta. Kun näin tapahtuu niin rajaton ykseyden tila ilmenee.

Eli rajaton ilmenee silloin kun ajan liikettä ei enään ole. Ykseyden tila on siis mahdollista havaita vain silloin kun mitään luomista siis ajan eli ajatuksen liikettä ei ole.

Näinhän se on osittain, mutta käsittääkseni valaistunut, kuten KM, pystyy kokemaan/havaitsemaan rajattoman myös silloin, kun hänellä on luomisen tila, ajatuksen liike. Voi "aistia" tämän unen ja olla siinä osallisena, unihahmona ja samalla olla rajattomassa ja rajaton. Sitä on vaikea käsittää. Olen saanut siitä itse häivähdyksiä, minivalaistumiskokemuksia enkä siltikää

Rajatonta tilaa ei kukaan, ei edes K.M  voi kokea.

Rajaton tila on ykseyden tila jossa ei ole mitään muotoja.

Rajattomassa tilassa ei oie ajatuksia, siksi

se on ykseyden tila ja siksi siinä tilassa ei ole

olemassa K.M:mää koska K.M on ajatuksen tuote.

Pyrimme saavuttamaan päämäärän egolla, mutta päämäärä on olemassa ennen egoa.

Luulen, että yksi syy miksi en nuorempana ottanut mystikon polkua niin tosissaan oli koska en halunnut tuntea olevani vielä oudompi kuin jo olin..

Ajattelin, että en pääsisi kovin pitkälle niin vähäisellä elämänkokemuksella.

Ajattelin, että esimerkiksi ystävien ja parisuhteen löytäminen muuttuisi vaikeaksi, jos jatkaisin polkua liian pitkälle.

Ei sen näin silti tarvitse mennä.

Kuunteluun ja tarkkailuun ei tarvitse tohtorintutkintoa. Kyllähän elämänkokemuksesta voi olla apua henkisellä polulla, mutta siinä ampuu itseään jalkaan, jos uskomuksillaan siirtää kypsymistään kauemmas tulevaisuuteen.

Mielen muuttuessa vetää puoleensa samanlaisia sekä erilaisia ihmisiä ja vetovoima näyttää vain vahvistuvan mitä tietoisemmaksi tulee.

Lisäksi monet maailman asiat muuttuu vähemmän tärkeiksi, kun yhteys syvenee sisimpään. Alkuperäisilla huolilla ei ole enää väliä.

Hypätkää siis kaikki epäröijät kanssani tuntemattomaan. Suoraan syvään päätyyn vain.

Vesi voi olla vilposta, muttei hukuta. Varmaan. :D

Kun kristitty mystikko sanoo, että koko maailma on illuusiota, niin tarkoittaako todella myös luontoa ja ihmistä osana luontoa? Yhteiskunnan ja ihmisten psykologisten rakennelmien illusorinen luonne on helppo havaita etääntymällä ja terveellä järjellä. Mutta luonto ei vaikuta illuusiolta, eikä myöskään vaikuta olevan mitään syytä miksi se pitäisi illuusiona nähdä. Muutenkin ihmetyttää, miten muka ihminen, joka kaikkineen on osa väitettyä illuusiota voisi havaita ympäristönsä illusorisuuden. 

Me emme ole erillisiä mistään. Maailma heijastaa sitä mitä mielessämme on. Millaisena näemme maailman se ilmenee sen mukaan katsommeko sitä Todellisesta Rakkaudesta vai pelosta käsin. Pelon silmin katsottuna maailma "pukeutuu valeasuun" joka on harhakuva. Jos katsot Rakkauden silmin maailma heijastaa monella tapaa Rakkautta.

Eikös maailma ole ihan feikkiä, kaikki perustuu typerään egoistiseen selviytymiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Me emme ole erillisiä mistään. Maailma heijastaa sitä mitä mielessämme on. Millaisena näemme maailman se ilmenee sen mukaan katsommeko sitä Todellisesta Rakkaudesta vai pelosta käsin. Pelon silmin katsottuna maailma "pukeutuu valeasuun" joka on harhakuva. Jos katsot Rakkauden silmin maailma heijastaa monella tapaa Rakkautta.

Samaa mieltä olen tuosta. Ja se mihin keskitymme, lisääntyy elämässämme, eli vaikka vain keskittyisimme ajatustasolla myönteisyyteen, niin  myönteisiä asioita alkaa vähitellen tai joskus nopeastikin ilmaantua elämäämme. Samoin myös, jos alamme keskittyä vahvasti kielteisyyteen, niin näemme sitä kaikkialla ja lopulta myös ehkä joudumme kokemaan sitä ihan käytännön tapahtumien tasolla eikä pelkästään pahana olona, mahdollisena masentuneisuutena ja kyynisyytenä.

Toivon, että kaikilla olisi voimia nähdä maailma ja omankin elämän tapahtumat enemmän myönteisten silmälasien läpi, rakkauden silmin, jotta elämä muodostuisi helpommaksi. Joskus rankat kokemukset ja kielteisyys ovat kuitenkin portti siihen, että oppii näkemään asiat myönteisemmin, joten niitä ikäviä mietteitä ja tapahtumia ei kannata siksi tuomita. On tärkeää olla armollinen sekä itseä että muita kohtaan, sillä olemmehan me kaikki vain Yksi kokonaisuus.