Etsivä Löytää II

Vierailija kirjoitti:

"Kiitos Etsivä löytää vastauksesta ja hyvä kuulla myös sinusta pitkästä aikaa sekä etenemisestäsi tiellä. Kuulostaa hyvin järkeenkäyvältä ja noinhan se varmaan onkin, mutta välillä tuntuu hiukan vainoharhaiselta kun todellakin asiat tuntuvat usein menevän "moodin mukaisesti". Mutta todellakin viime aikoina on vain vahvistunut se käsitys, että ulkoinen on sisäisen heijastusta. Luotan että sehän ei ole ainakaan huonoa kehitystä! :D 

 

Toivottavasti myös muista "vakkareista" kuuluisi jotain päivitystä, ja myös itse KM:stä tietenkin!"

 

Ei tosiaankaan ole huonoa kehitystä, sitä sisäisen ja ulkoisen suhdetta tutkailemalla täälläkin on tapahtunut monta oivallusta. Ja tätä olen harjoittanut kumpaankin suuntaan; tarkkailemalla myös sitä, miten jokin ulkoinen vaikuttaa sisäiseen tilaani ja miksi, koska niissäkin tilanteissa on aina ollut taustalla jotain, mikä pyrkii tulemaan sisäisesti nähdyksi. Ymmärrän kyllä hyvin myös tuon vainoharhaisuuden kokemuksen, sillä tässä prosessissa koko maailmankuva tulee aika perustavanlaatuisella tavalla ravistelluksi! Mutta ainakin minulle tulee tästä sellainen tunne, että sinulla on terveen utelias ja kyseenalaistava asenne, ja sillä pääsee jo pitkälle. :)

Vierailija kirjoitti:

Voisitko Mystikko auttaa? Viime aikoina alkanut entistä enemmän tuntumaan, kuin koko maailma ja tämä todellisuus olisi minun omaa simulaatiotani ja manifestaatiotani. Tai siis sehän tavallaan onkin, mutta tuntuu kuin se olisi myös muiden ihmisten osalta. Esimerkiksi tuntuu arkielämässä että vaikka urheilutulokset ja monet muut asiat, joiden ei mitenkään pitäisi olla minun manifestoitavissa, menevät aika lailla täysin sen mukaan, mikä minulla sattuu olemaan mielentila. Jos olen vaikka ahdistuneella stressaantuneella tuulella niin se vaikuttaa myös täysin tuntemattomien ihmisten toimintaan, vaikka ihan TV:n välityksellä. Autuaassa mielentilassa tapahtuu enemmän "ihmeitä" myös ulkoisessa maailmassa, joihin minulla ei pitäisi olla mitään vaikutusvaltaa. 

 

Eihän sen näin pitäisi mennä, tai sitten olen ymmärtänyt todellisuuden rakenteesta jotain kunnolla väärin? Vai onko tämä joku universumin tapa saada minut tajuamaan entistä pa

En ole Kristitty Mystikko, enkä yritä ottaa hänen paikkaansa keskustelussa, mutta tunsin kutsun vastata tähän. Oma polkuni on ollut antautumisen ja ruumiillistetun Hengen tie, ja tietoisuudentilani on vasta vakiintumassa, joten en yritä asettua tässä miksikään guruksi. :D Seuraan vain Hengen johdatusta, ja se on jo jonkin aikaa kehottanut aktivoitumaan tässä keskustelussa.

Itse kysymykseen: Yksittäisellä ihmisellä ei ole niin paljoa valtaa tämän maailman illuusion luomisessa, että voisi omilla ajatuksillaan ja olotiloillaan vaikuttaa muihin jopa television välityksellä. Ennemminkin se on niin päin, että sekä stressisi että autuuden tilasi ovat myös manifestaatioita, siinä missä "ulkomaailmassa" havaitsemasi ihmisten toiminta ja ihmeetkin. Riippuen siitä mihin jaettuun tietoisuudentilaan olet milläkin hetkellä virittynyt, sen tietoisuudentilan hedelmiä todistat sekä sisäisesti että ulkoisesti. Luova voima on siis tietoisuus, ja ajatukset ja tunteet ovat myös sen manifestaatioita, eivät pelkästään ulkoiset kuvat. Ajatuksia voi tosin käyttää ikään kuin tienviittoina tai virittiminä tiettyä tietoisuudentilaa kohti, ja siksi esimerkiksi pyhien tekstien (jotka on kirjoitettu korkeassa tietoisuudentilassa) lukeminen voi johtaa ihmisissä isoihinkin tietoisuudentilan muutoksiin.

Mitenkäs AP, 14 ja kumppanit voivat?