Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6978)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on harvinaisen hyvin äimät hatussa.
Pimeässä oleminen kuuluu henkiseen kasvuun, vaikka se tuntuu välillä vähemmän mukavalta.
Antautuminen tarkoittaa sitä, että ei taistele sitä vastaan 'mikä on' vaan tiedostaa sen sellaisena kun se on.
Onko sinulla kokemusta siitä, että pimeä yö on päättynyt? Luin jonkun blogikirjoituksen masennuksen ja valaistumisen yhteydestä toisiinsa. Siinä sanottiin, ettei masennus koskaan mene pois, jos se liittyy valaistumiseen. Se on valaistumisen toinen puoli tai jotain sellaista. Jos näin on, niin voi mitä olen mennyt tekemään! Ei viisaus riitä mihinkään vaihtoehtoiseen näkemiseen tai toisin valitsemiseen, eikä energia riitä ponnisteluun. Jos tästä selviän, en koskaan enää yritä päästä lähemmäs Jumalaa. Pitää tatuoida se oikein otsaan että muistaa kans.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on harvinaisen hyvin äimät hatussa.
Pimeässä oleminen kuuluu henkiseen kasvuun, vaikka se tuntuu välillä vähemmän mukavalta.
Antautuminen tarkoittaa sitä, että ei taistele sitä vastaan 'mikä on' vaan tiedostaa sen sellaisena kun se on.Onko sinulla kokemusta siitä, että pimeä yö on päättynyt? Luin jonkun blogikirjoituksen masennuksen ja valaistumisen yhteydestä toisiinsa. Siinä sanottiin, ettei masennus koskaan mene pois, jos se liittyy valaistumiseen. Se on valaistumisen toinen puoli tai jotain sellaista. Jos näin on, niin voi mitä olen mennyt tekemään! Ei viisaus riitä mihinkään vaihtoehtoiseen näkemiseen tai toisin valitsemiseen, eikä energia riitä ponnisteluun. Jos tästä selviän, en koskaan enää yritä päästä lähemmäs Jumalaa. Pitää tatuoida se oikein otsaan että muistaa kans.
Tämän kirjoitti 6121
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on harvinaisen hyvin äimät hatussa.
Pimeässä oleminen kuuluu henkiseen kasvuun, vaikka se tuntuu välillä vähemmän mukavalta.
Antautuminen tarkoittaa sitä, että ei taistele sitä vastaan 'mikä on' vaan tiedostaa sen sellaisena kun se on.Onko sinulla kokemusta siitä, että pimeä yö on päättynyt? Luin jonkun blogikirjoituksen masennuksen ja valaistumisen yhteydestä toisiinsa. Siinä sanottiin, ettei masennus koskaan mene pois, jos se liittyy valaistumiseen. Se on valaistumisen toinen puoli tai jotain sellaista. Jos näin on, niin voi mitä olen mennyt tekemään! Ei viisaus riitä mihinkään vaihtoehtoiseen näkemiseen tai toisin valitsemiseen, eikä energia riitä ponnisteluun. Jos tästä selviän, en koskaan enää yritä päästä lähemmäs Jumalaa. Pitää tatuoida se oikein otsaan että muistaa kans.
Onko sinulla kokemusta siitä, että pimeä yö on päättynyt?
- Kyllä on. Toisin se ei kestänyt kun yhden päivän, aamusta iltaan.
Eräänä päivänä kun aamulla heräsin, niin valtava autuuden tunne oli olevaisuudessa.
Samana päivänä, myöhemmin katosi tietoisuus kehosta kokonaan ja vain autuuden ykseyden tila oli jäljellä.
Tuo tila kesti jonkun aikaa, jonka jälkeen tiedosti kehon taas autuuden kera koko loppu päivän.
Seuraavana aamuna autuus oli poissa ja pimeys palasi takaisin tähän päivään saakka.
Luin jonkun blogikirjoituksen masennuksen ja valaistumisen yhteydestä toisiinsa. Siinä sanottiin, ettei masennus koskaan mene pois, jos se liittyy valaistumiseen. Se on valaistumisen toinen puoli tai jotain sellaista.
- Tuota en mene alle viivaamaan missään nimessä.
Joku on voinut kokea noin mutta se ei päde kaikkiin.
Toki sitä voi pettyä ja masentua siitä kun asettaa itselleen päämäärän jota tavoittelee, eikä siihen tavoitteeseen pääse.
Jos näin on, niin voi mitä olen mennyt tekemään! Ei viisaus riitä mihinkään vaihtoehtoiseen näkemiseen tai toisin valitsemiseen, eikä energia riitä ponnisteluun.
- Valaistumisen tila on sellainen jossa kaikki ponnistelu, yrittäminen ja pyrkiminen on lakannut.
Jos tästä selviän, en koskaan enää yritä päästä lähemmäs Jumalaa.
- Ei Jumala ole kaukana, eikä lähellä, vaan tässä ja nyt.
Pitää tatuoida se oikein otsaan että muistaa kans.
"Ei Jumala ole kaukana, eikä lähellä, vaan tässä ja nyt."
Tuollainen lentävä lause ei auta ketään, joka ei joka solullaan tunne ja tiedä Jumalan olevan tässä ja nyt. Jumalan olemassaolo ei ole ajatusrakennelma.
Vierailija kirjoitti:
"Ei Jumala ole kaukana, eikä lähellä, vaan tässä ja nyt."
Tuollainen lentävä lause ei auta ketään, joka ei joka solullaan tunne ja tiedä Jumalan olevan tässä ja nyt. Jumalan olemassaolo ei ole ajatusrakennelma.
Niin, aika harva varmaan voi/saa kokea sen, että Jumala on tässä ja nyt - valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Nyt on pakko avautua - vaikka kuukausia onkin ollut seesteinen olo.
Eräs pitkäaikainen suunnitelma tälle kesälle, jota on lähes vuoden päivät suunniteltu, uhkaa nyt kuivua kasaan. Muutenkin taloudellinen tilanne on erittäin hankala, rahat uhkaavat loppua. Tämä voi yksinään jo pilata koko asian toteutumisen.
Viime päivät ovat olleet raskaita, perimmäisen totuuden tiedostamisesta huolimatta vituttaa ja ahdistaa oikeastaan kaikki mahdollinen. En tiedä miten tästä eteenpäin, kaikki näyttää jotenkin sysimustalta pitkästä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Nyt on pakko avautua - vaikka kuukausia onkin ollut seesteinen olo.
Eräs pitkäaikainen suunnitelma tälle kesälle, jota on lähes vuoden päivät suunniteltu, uhkaa nyt kuivua kasaan. Muutenkin taloudellinen tilanne on erittäin hankala, rahat uhkaavat loppua. Tämä voi yksinään jo pilata koko asian toteutumisen.
Viime päivät ovat olleet raskaita, perimmäisen totuuden tiedostamisesta huolimatta vituttaa ja ahdistaa oikeastaan kaikki mahdollinen. En tiedä miten tästä eteenpäin, kaikki näyttää jotenkin sysimustalta pitkästä aikaa.
Harmi, että pitkäaikaiset suunnitelmasi ovat menossa mahdollisesti pilalle. Toivotaan, että ei kuitenkaan, vaan saisit ne toteutettua.
Kaikki on suhteellista kuitenkin. Itselläni on se tilanne ollut jo vuosia, etten edes voi suunnitella mitään, en oikeastaan edes seuraavalle päivälle, vaan esim. toivon, että huomenna pääsisin ruokakauppaan, mutta en välttämättä pääse. Syynä tällaiseen elämään on vuosikyimmeniä kestäneet kovat krooniset kivut ja huimaus.
Kunpa osaisikin sen, ettei koskaan odota eikä toivo mitään, niin ehkä sitten tulisi ihana yllätys ja keho antaisikin mahdollisuuden hoitaa pakollisia asioita, joita yleensä hoitaa joku muu, kun en itse voi. Olisihan se ihanaa. Muutamia kertoja vuodessa onnistun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iok kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu. Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.
Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :DJa olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)
Et ole sekoamassa vaan heräämässä unesta..itsekin olen siinä vaiheessa että teoriaa on opiskeltu ja muiden kokemuksia. Nyt on todellisen käytännön aika. Tulkaa luokseni tyhjin käsin tarkoittaa juurikin sitä. Egona emme valaistu. Ihmeiden oppikurssi on yksi opas monista joka valottaa heräämistä hyvin käytännönläheisesti. Sieltä löytyy vastaukset tähänkin kysymykseen. Ja jos innostuu piireihin niin myös valaistumiskavereita on tarjolla, itse kutsun heitä ihmekavereiksi. Kurssi eli IOK mahtaviksi matkanumppaneiksi Mighty companion jotka tulevat kyllä eteen kun aika on. Valaistuminen ei varsinaisesti ole solo job vaikka toisaalta onkin (koska meitä on vain yksi).
Kiitos vastauksesta :)
Olenkin nimenomaan hurahtanut aivan täysin IOKiin. Olen tutustunut siihen noin neljän vuoden ajan mutta viimeiset noin puolisen vuotta alkanut syvällisesti ymmärtää opetuksen sekä todennut oman kokemuksen kautta, että se oikeasti toimii. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin syvällistä ymmärryksen ja oivalluksen aikaa ja ymmärrän nyt mitä tämä homma vaatii ja sydämen palo olla valppaana "vain Jumalan ja hänen valtakuntansa puolesta" on eri tasolla mitä ennen.
Olen vain miettinyt kuten Gary Renardin Jeesuksen ja Buddhan yhteiset elämät kirjassa (sekä tietysti itse Gary ja Cindy), että voisi olla tällaiset valaistumisapurit, jotka auttavat näennäisissä elämissä toisiaan eteenpäin. Itsellä kun ollut aika lailla sama kiihkeä outo halu löytää joku miten kuvataan tuossa äsken mainitsemassani kirjassa. Ymmärrän, että pohjimmiltaan se on haluni palata Ykseyteen ja siihen toki siis tähtään mutta toisinaan miettinyt vaan, että jonkun tietyn kanssa homma jotenkin helpottuisi, tai kuuluisi käsikirjoitukseen. Mutta eipä nyt ole toistaiseksi tullut elämään sellaista, joka aidosti ja oikeasti haluaa tehdä työtä yhdessä kanssani tämän päämäärän eteen, IOKin mukaisesti, sen opetusta noudattaen.
Mutta.. luotan Pyhään Henkeen..enemmän kuin koskaan aiemmin.. Ellei enää tule ketään, näennäisesti toista ihmistä, valaistumisapuriksi niin kyse on enää minun ja Pyhän Hengen välisestä asiasta. Teen parhaani kuunnellakseni vain Pyhää Henkeä ja toteuttaakseni anteeksiantoa, soveltaakseni IOKin opetusta niin hyvin kuin kykenen ja muistan.
Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?
Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.
Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?
Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.
Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?
Tuntuisi tietenkin kohtuuttomalta, jos noin olisi, mutta mitä olen lukenut visualisoinnista, niin sitenhän se tuntuu olevan, että millainen olemme, miten toimimme, mitä tunnemme, puhumme, ajattelemme jne., sitä vedämme lisää puoleemme.
Vetovoiman laista jotkut puhuvat, samankaltaisuuden laista myös, eli samanlainen vetää puoleensa samanlaista ja siksipä monet aiheesta tietävät teeskentelevät olevansa muuta kuin sillä hetkellä ovat ja kun he tarpeeksi kauan ja tehokkaasti uskovat olevansa jotain muuta, he lopulta sitä ovat. MUTTA ei aina. Miksi ei aina? Niinpä, sen kun tietäisi. Ehkä karma vaikuttaa. Ehkä elämänsuunnitelma on erilainen eikä siihen kuulu esim. rikastuminen, joten vaikka kuinka kuvittelisi voittaneensa miljoonia lotossa, ei niin tapahdu.
"Fake it until you make it" taitaa olla lause, jota monet käyttävät. Korjaattehan, jos kirjoitin sen väärin. Kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?
Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.
Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?
Tuntuisi tietenkin kohtuuttomalta, jos noin olisi, mutta mitä olen lukenut visualisoinnista, niin sitenhän se tuntuu olevan, että millainen olemme, miten toimimme, mitä tunnemme, puhumme, ajattelemme jne., sitä vedämme lisää puoleemme.
Vetovoiman laista jotkut puhuvat, samankaltaisuuden laista myös, eli samanlainen vetää puoleensa samanlaista ja siksipä monet aiheesta tietävät teeskentelevät olevansa muuta kuin sillä hetkellä ovat ja kun he tarpeeksi kauan ja tehokkaasti uskovat olevansa jotain muuta, he lopulta sitä ovat. MUTTA ei aina. Miksi ei aina? Niinpä, sen kun tietäisi. Ehkä karma vaikuttaa. Ehkä elämänsuunnitelma on erilainen eikä siihen kuulu esim. rikastuminen, joten vaikka kuinka kuvittelisi voittaneensa miljoonia lotossa, ei niin tapahdu.
"Fake it until you make it" taitaa olla lause, jota monet käyttävät. Korjaattehan, jos kirjoitin sen väärin. Kiitos. :)
Kehtaisko sitä sanoa vetovoiman lain periaatteeseen viitaten, että jotta tietäisit miten OIKEASTI ajattelet, niin katsele olosuhteitasi. Omilla ajatuksilla/uskomuksillahan ne luodaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?
Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.
Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?
Tuntuisi tietenkin kohtuuttomalta, jos noin olisi, mutta mitä olen lukenut visualisoinnista, niin sitenhän se tuntuu olevan, että millainen olemme, miten toimimme, mitä tunnemme, puhumme, ajattelemme jne., sitä vedämme lisää puoleemme.
Vetovoiman laista jotkut puhuvat, samankaltaisuuden laista myös, eli samanlainen vetää puoleensa samanlaista ja siksipä monet aiheesta tietävät teeskentelevät olevansa muuta kuin sillä hetkellä ovat ja kun he tarpeeksi kauan ja tehokkaasti uskovat olevansa jotain muuta, he lopulta sitä ovat. MUTTA ei aina. Miksi ei aina? Niinpä, sen kun tietäisi. Ehkä karma vaikuttaa. Ehkä elämänsuunnitelma on erilainen eikä siihen kuulu esim. rikastuminen, joten vaikka kuinka kuvittelisi voittaneensa miljoonia lotossa, ei niin tapahdu.
"Fake it until you make it" taitaa olla lause, jota monet käyttävät. Korjaattehan, jos kirjoitin sen väärin. Kiitos. :)Kehtaisko sitä sanoa vetovoiman lain periaatteeseen viitaten, että jotta tietäisit miten OIKEASTI ajattelet, niin katsele olosuhteitasi. Omilla ajatuksilla/uskomuksillahan ne luodaan?
Niin, ja kun sanon 'omilla' ajatuksilla, niin tarkoitan niitä ajatuksia, jotka ovat oman mielen sisällä. Minun mielestä suurin osa ihmisten mielissä olevista ajatuksista ei kuitenkaan ole omia ajatuksia siinä mielessä, että ne olisi itse ja oma-aloitteisesti sinne keksitty, vaan ne on usein automaatiolla omaksuttu ympäristöstä. Sen kun oivaltaisi mikä tässä on se taustalla oleva Ydinajatus. Jotain sen suuntaista kai, että oppiminen merkitsee ulkopuolelta omaksumista, ja että elämässä pitää koko ajan oppia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?
Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.
Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?
Tuntuisi tietenkin kohtuuttomalta, jos noin olisi, mutta mitä olen lukenut visualisoinnista, niin sitenhän se tuntuu olevan, että millainen olemme, miten toimimme, mitä tunnemme, puhumme, ajattelemme jne., sitä vedämme lisää puoleemme.
Vetovoiman laista jotkut puhuvat, samankaltaisuuden laista myös, eli samanlainen vetää puoleensa samanlaista ja siksipä monet aiheesta tietävät teeskentelevät olevansa muuta kuin sillä hetkellä ovat ja kun he tarpeeksi kauan ja tehokkaasti uskovat olevansa jotain muuta, he lopulta sitä ovat. MUTTA ei aina. Miksi ei aina? Niinpä, sen kun tietäisi. Ehkä karma vaikuttaa. Ehkä elämänsuunnitelma on erilainen eikä siihen kuulu esim. rikastuminen, joten vaikka kuinka kuvittelisi voittaneensa miljoonia lotossa, ei niin tapahdu.
"Fake it until you make it" taitaa olla lause, jota monet käyttävät. Korjaattehan, jos kirjoitin sen väärin. Kiitos. :)Kehtaisko sitä sanoa vetovoiman lain periaatteeseen viitaten, että jotta tietäisit miten OIKEASTI ajattelet, niin katsele olosuhteitasi. Omilla ajatuksilla/uskomuksillahan ne luodaan?
Ei aina, sillä jotkut asiat on tarkoitettu tapahtuvaksi jollekin ihmiselle elämänsuunnitelmassa, joten voi tulla myös yllätyksiä ja asioita, joihin ei ole vaikuttanut ajatuksillaan ja uskomuksillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei edes niillä ajatuksilla ja uskomuksilla, mitkä on automaatiolla vähän kuin huomaamatta omaksunut.
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä oikeasti kokemusta valaistumisesta ja Pimeän yön loppumisesta?
Olin aikaisemmin iloinen ja elämänsyrjässä kiinni oleva eloisa ihminen. Jonkinlaisen jumaluuden pystyin kokemaan, sisäinen ääni tai mikäpä lie. Sitten menin pyytämään, että pääsisin lähemmäs Jumalaa. Siitä alkoi sisäinen kuivuminen, joka on kestänyt jo vuosia. Nyt tämä tuntuu vain julmalta, kuolettavalta peliltä joka ei pääty koskaan. Ihan kuin joku olisi sanonut "Menepäs tuonne kellariin odottamaan, päästän sinut sieltä pois, kun olen täällä saanut asiat järjesteltyä paremmin", ja sitten unohtanut minut sinne. Olen alkanut vihata valoa, liian kauan on pitänyt odottaa. On huijattu olo, olen alkanut vahvasti epäillä että mistään hengellisestä on edes kyse. Miten täältä pääsee enää pois?
En kaipaa mitään viisauden sanoja, mutta jos joku voisi kertoa että vuosia kestänyt masennus/pimeä yö on totta tosiaan joskus päättynyt. Vai kannattaako yrittää itse kaikin voimin lopettaa se hl vetti.
Valaistuneet ovat vapauttaneet itsensä fyysisen kehon rajoituksista, Tunteiden vallasta ja Mielen esteistä. He eivät ole tavoitelleet päämääräänsä persoonallisen hyödyn tai nautinnon takia.
Samoja asioita kai sinäkin tavoittelet?
Alla erittäin osuva kuvaus valaistumiseen johtavasta tiestä. Se voi kestää vuosia, vuosikymmeniä tai useita elämiä.
"Mikään lumo, mikään harha ei voi pidätellä ihmistä, joka on asettanut itselleen tavoitteen kulkea kapeaa veitsen terävää polkua, joka johtaa halki erämaan, läpi sankimman metsän, läpi surun ja ahdingon syvien vesien, uhrauksen laakson kautta ja yli näyn vuorten vapautuksen portille. Toisinaan hän saattaa kulkea pimeässä (ja pimeyden harha on hyvin todellinen). Toisinaan hän saattaa kulkea valossa, joka on niin häikäisevä ja hämmentävä, että hän hädin tuskin näkee edessään olevaa tietä. Hän saattaa tietää mitä on polulla kompasteleminen ja luhistua palvelun ja kamppailun aiheuttamasta väsymyksestä. Hän saattaa ajoittain kulkea harhaan ja vaeltaa alas kunnianhimon, oman edun tavoittelun ja maallisten houkutusten syrjäpolkuja, mutta hairahdus on vain lyhytaikainen. Mikään taivaassa tai helvetissä, maan päällä tai muualla ei voi estää sellaisen ihmisen kehitystä joka on kuullut, vaikka vain kerran, oman sielunsa kirkkaan ja herättävän kutsun"
Kaikella rakkaudella
- surujen mies
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Visualisoinnista. Jos ihminen on surullinen tai masentunut, niin vetääkö hän vain lisää surun ja masennuksen aiheita elämäänsä?
Jotkut ovat teeskennelleet kauan iloista ja että kaikki on hyvin, ja jos joku on kysynyt, miten hän voi, niin tietenkin hän voi aina hyvin ja sitten lopulta on niin käynytkin, että elämä on muuttunut kaikin puolin keveämmäksi, mukavammaksi, taloudellisesti paremmaksi jne.
Mutta jos joku raukkaparka on vaikka kipujen tai muiden elämän vastoinkäymisten vuoksi voimaton teeskentelemään iloista ja onnellista, niin hänkö sitten vetää vain sitä kurjuutta puoleensa, mitä hän jo kokee?
Tuntuisi tietenkin kohtuuttomalta, jos noin olisi, mutta mitä olen lukenut visualisoinnista, niin sitenhän se tuntuu olevan, että millainen olemme, miten toimimme, mitä tunnemme, puhumme, ajattelemme jne., sitä vedämme lisää puoleemme.
Vetovoiman laista jotkut puhuvat, samankaltaisuuden laista myös, eli samanlainen vetää puoleensa samanlaista ja siksipä monet aiheesta tietävät teeskentelevät olevansa muuta kuin sillä hetkellä ovat ja kun he tarpeeksi kauan ja tehokkaasti uskovat olevansa jotain muuta, he lopulta sitä ovat. MUTTA ei aina. Miksi ei aina? Niinpä, sen kun tietäisi. Ehkä karma vaikuttaa. Ehkä elämänsuunnitelma on erilainen eikä siihen kuulu esim. rikastuminen, joten vaikka kuinka kuvittelisi voittaneensa miljoonia lotossa, ei niin tapahdu.
"Fake it until you make it" taitaa olla lause, jota monet käyttävät. Korjaattehan, jos kirjoitin sen väärin. Kiitos. :)
Kannattaa muistaa, että rikkauksien ja muiden persoonallisten etujen pyytäminen on oikeastaan mustaa magiaa.
Thymus kirjoitti:
Iok kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu. Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.
Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :DJa olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)
Et ole sekoamassa vaan heräämässä unesta..itsekin olen siinä vaiheessa että teoriaa on opiskeltu ja muiden kokemuksia. Nyt on todellisen käytännön aika. Tulkaa luokseni tyhjin käsin tarkoittaa juurikin sitä. Egona emme valaistu. Ihmeiden oppikurssi on yksi opas monista joka valottaa heräämistä hyvin käytännönläheisesti. Sieltä löytyy vastaukset tähänkin kysymykseen. Ja jos innostuu piireihin niin myös valaistumiskavereita on tarjolla, itse kutsun heitä ihmekavereiksi. Kurssi eli IOK mahtaviksi matkanumppaneiksi Mighty companion jotka tulevat kyllä eteen kun aika on. Valaistuminen ei varsinaisesti ole solo job vaikka toisaalta onkin (koska meitä on vain yksi).
Kiitos vastauksesta :)
Olenkin nimenomaan hurahtanut aivan täysin IOKiin. Olen tutustunut siihen noin neljän vuoden ajan mutta viimeiset noin puolisen vuotta alkanut syvällisesti ymmärtää opetuksen sekä todennut oman kokemuksen kautta, että se oikeasti toimii. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin syvällistä ymmärryksen ja oivalluksen aikaa ja ymmärrän nyt mitä tämä homma vaatii ja sydämen palo olla valppaana "vain Jumalan ja hänen valtakuntansa puolesta" on eri tasolla mitä ennen.
Olen vain miettinyt kuten Gary Renardin Jeesuksen ja Buddhan yhteiset elämät kirjassa (sekä tietysti itse Gary ja Cindy), että voisi olla tällaiset valaistumisapurit, jotka auttavat näennäisissä elämissä toisiaan eteenpäin. Itsellä kun ollut aika lailla sama kiihkeä outo halu löytää joku miten kuvataan tuossa äsken mainitsemassani kirjassa. Ymmärrän, että pohjimmiltaan se on haluni palata Ykseyteen ja siihen toki siis tähtään mutta toisinaan miettinyt vaan, että jonkun tietyn kanssa homma jotenkin helpottuisi, tai kuuluisi käsikirjoitukseen. Mutta eipä nyt ole toistaiseksi tullut elämään sellaista, joka aidosti ja oikeasti haluaa tehdä työtä yhdessä kanssani tämän päämäärän eteen, IOKin mukaisesti, sen opetusta noudattaen.Mutta.. luotan Pyhään Henkeen..enemmän kuin koskaan aiemmin.. Ellei enää tule ketään, näennäisesti toista ihmistä, valaistumisapuriksi niin kyse on enää minun ja Pyhän Hengen välisestä asiasta. Teen parhaani kuunnellakseni vain Pyhää Henkeä ja toteuttaakseni anteeksiantoa, soveltaakseni IOKin opetusta niin hyvin kuin kykenen ja muistan.
Sisäistä ääntä on aina hyvä kuunnella. Valaistumiseen johtava tie on pohjimmiltaan yksinäinen taival, yksin suoritettava äärimmäisen vaikea prosessi. Kukaan ei voi sinua siinä suoranaisesti avustaa. Lopputulos tai saavutus on oman työsi tulosta, se ei ole mikään ulkopuolelta tuleva siunaus. Sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä vaaditaan lähes epäinhimillisiä määriä, mutta onhan päämääräkin lähes epäinhimillinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko ihmisillä oikeasti kokemusta valaistumisesta ja Pimeän yön loppumisesta?
Olin aikaisemmin iloinen ja elämänsyrjässä kiinni oleva eloisa ihminen. Jonkinlaisen jumaluuden pystyin kokemaan, sisäinen ääni tai mikäpä lie. Sitten menin pyytämään, että pääsisin lähemmäs Jumalaa. Siitä alkoi sisäinen kuivuminen, joka on kestänyt jo vuosia. Nyt tämä tuntuu vain julmalta, kuolettavalta peliltä joka ei pääty koskaan. Ihan kuin joku olisi sanonut "Menepäs tuonne kellariin odottamaan, päästän sinut sieltä pois, kun olen täällä saanut asiat järjesteltyä paremmin", ja sitten unohtanut minut sinne. Olen alkanut vihata valoa, liian kauan on pitänyt odottaa. On huijattu olo, olen alkanut vahvasti epäillä että mistään hengellisestä on edes kyse. Miten täältä pääsee enää pois?
En kaipaa mitään viisauden sanoja, mutta jos joku voisi kertoa että vuosia kestänyt masennus/pimeä yö on totta tosiaan joskus päättynyt. Vai kannattaako yrittää itse kaikin voimin lopettaa se hl vetti.
Valaistuneet ovat vapauttaneet itsensä fyysisen kehon rajoituksista, Tunteiden vallasta ja Mielen esteistä. He eivät ole tavoitelleet päämääräänsä persoonallisen hyödyn tai nautinnon takia.
Samoja asioita kai sinäkin tavoittelet?
Alla erittäin osuva kuvaus valaistumiseen johtavasta tiestä. Se voi kestää vuosia, vuosikymmeniä tai useita elämiä.
"Mikään lumo, mikään harha ei voi pidätellä ihmistä, joka on asettanut itselleen tavoitteen kulkea kapeaa veitsen terävää polkua, joka johtaa halki erämaan, läpi sankimman metsän, läpi surun ja ahdingon syvien vesien, uhrauksen laakson kautta ja yli näyn vuorten vapautuksen portille. Toisinaan hän saattaa kulkea pimeässä (ja pimeyden harha on hyvin todellinen). Toisinaan hän saattaa kulkea valossa, joka on niin häikäisevä ja hämmentävä, että hän hädin tuskin näkee edessään olevaa tietä. Hän saattaa tietää mitä on polulla kompasteleminen ja luhistua palvelun ja kamppailun aiheuttamasta väsymyksestä. Hän saattaa ajoittain kulkea harhaan ja vaeltaa alas kunnianhimon, oman edun tavoittelun ja maallisten houkutusten syrjäpolkuja, mutta hairahdus on vain lyhytaikainen. Mikään taivaassa tai helvetissä, maan päällä tai muualla ei voi estää sellaisen ihmisen kehitystä joka on kuullut, vaikka vain kerran, oman sielunsa kirkkaan ja herättävän kutsun"
Kaikella rakkaudella
- surujen mies
Kiitos vastauksesta ja varsin lohdullisesta kuvauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Iok kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Thymus kirjoitti:
Kokeilen nyt rohkeasti kepillä jäätä ja kysyn löytyiskö täältä meili tai irl- kaveria, jonka kanssa pohdiskella näitä ei- dualistisia opetuksia? Päämääräni on tavoittaa sama mitä Krisitty mystikko.
Ja anteeksi tällainen sekaantuminen ketjuun ja ohi varsinaisen aiheen :D
Hei, ethän sinä ollenkaan mennyt ohi aiheen, joten ei tarvitse pyytää anteeksi. Toivottavasti löydät meili- tai irl-kaverin, mutta jos et, niin miksipä et kirjoittelisi täällä useampien kanssa? Jos olet aiheeseen jo paneutunut, niin sinullakin on varmaan jotain annettavaa muille - ehkä saatavaakin.
Koen, ettei foorumilla yleisesti keskustelu tai teoriatasolla pohdiskelu ole enää se mun juttu. Fokus on pelkästään käytännön "työssä" ja näitä omia henkilökohtaisia kokemuksia ja (toivon mukaan) etenemistä olisi kiva peilata jonkun kanssa kahdestaan.
Välillä kun on aika hukassa kuuluuko nämä omat kokemukset asiaan vai onko tässä vaan yksinkertaisesti sekoamassa :DJa olis kiva meditoida, olla läsnä tms jonkun lajitoverin kanssa :) Yhdessä vois matkanteko nopeutua :)
Et ole sekoamassa vaan heräämässä unesta..itsekin olen siinä vaiheessa että teoriaa on opiskeltu ja muiden kokemuksia. Nyt on todellisen käytännön aika. Tulkaa luokseni tyhjin käsin tarkoittaa juurikin sitä. Egona emme valaistu. Ihmeiden oppikurssi on yksi opas monista joka valottaa heräämistä hyvin käytännönläheisesti. Sieltä löytyy vastaukset tähänkin kysymykseen. Ja jos innostuu piireihin niin myös valaistumiskavereita on tarjolla, itse kutsun heitä ihmekavereiksi. Kurssi eli IOK mahtaviksi matkanumppaneiksi Mighty companion jotka tulevat kyllä eteen kun aika on. Valaistuminen ei varsinaisesti ole solo job vaikka toisaalta onkin (koska meitä on vain yksi).
Kiitos vastauksesta :)
Olenkin nimenomaan hurahtanut aivan täysin IOKiin. Olen tutustunut siihen noin neljän vuoden ajan mutta viimeiset noin puolisen vuotta alkanut syvällisesti ymmärtää opetuksen sekä todennut oman kokemuksen kautta, että se oikeasti toimii. Varsinkin viimeiset pari viikkoa ovat olleet hyvin syvällistä ymmärryksen ja oivalluksen aikaa ja ymmärrän nyt mitä tämä homma vaatii ja sydämen palo olla valppaana "vain Jumalan ja hänen valtakuntansa puolesta" on eri tasolla mitä ennen.
Olen vain miettinyt kuten Gary Renardin Jeesuksen ja Buddhan yhteiset elämät kirjassa (sekä tietysti itse Gary ja Cindy), että voisi olla tällaiset valaistumisapurit, jotka auttavat näennäisissä elämissä toisiaan eteenpäin. Itsellä kun ollut aika lailla sama kiihkeä outo halu löytää joku miten kuvataan tuossa äsken mainitsemassani kirjassa. Ymmärrän, että pohjimmiltaan se on haluni palata Ykseyteen ja siihen toki siis tähtään mutta toisinaan miettinyt vaan, että jonkun tietyn kanssa homma jotenkin helpottuisi, tai kuuluisi käsikirjoitukseen. Mutta eipä nyt ole toistaiseksi tullut elämään sellaista, joka aidosti ja oikeasti haluaa tehdä työtä yhdessä kanssani tämän päämäärän eteen, IOKin mukaisesti, sen opetusta noudattaen.Mutta.. luotan Pyhään Henkeen..enemmän kuin koskaan aiemmin.. Ellei enää tule ketään, näennäisesti toista ihmistä, valaistumisapuriksi niin kyse on enää minun ja Pyhän Hengen välisestä asiasta. Teen parhaani kuunnellakseni vain Pyhää Henkeä ja toteuttaakseni anteeksiantoa, soveltaakseni IOKin opetusta niin hyvin kuin kykenen ja muistan.
Sisäistä ääntä on aina hyvä kuunnella. Valaistumiseen johtava tie on pohjimmiltaan yksinäinen taival, yksin suoritettava äärimmäisen vaikea prosessi. Kukaan ei voi sinua siinä suoranaisesti avustaa. Lopputulos tai saavutus on oman työsi tulosta, se ei ole mikään ulkopuolelta tuleva siunaus. Sisäistä vahvuutta ja kestävyyttä vaaditaan lähes epäinhimillisiä määriä, mutta onhan päämääräkin lähes epäinhimillinen.
Kiitos vastauksesta. Tässä kun on taas menty vapaalla pudotuksella pari viikkoa niin kaikki mitä aiemmin on kirjoittanut näyttää nyt tyhmältä ja lapselliselta :)
Kyllä, tämä on yksinäinen työ eikä kukaan tätä puolestani tee. IOKin opetuksissa toki Pyhis on se, joka tekee työtä oman alitajunnan kanssa mutta sitäkään se ei tee ellen tee sitä yhdessä hänen kanssaan.
Uskon kuitenkin, että toisista ihmisistä on jonkinlaista apua. IOKissa veljien merkitystä korostetaan aika paljon mutta on mahdollista etten ole toistaiseksi ymmärtänyt sitä oikein.
"Kun kohtaat jonkun, muista, että se on pyhä kohtaaminen. Niin kuin näet hänet, niin näet itsesi. Niin kuin kuin kohtelet häntä, niin kohtelet itseäsi. Niin kuin ajattelet hänestä, niin ajattelet itsestäsi. Älä koskaan unohda sitä, sillä hänessä joko löydät itsesi tai kadotat itsesi. Aina kun kaksi Jumalan poikaa kohtaa toisensa, heille annetaan uusi pelastumisen mahdollisuus. Älä eroa kenestäkään antamatta hänelle pelastusta tai vastaanottamatta sitä itse. Sillä minä olen aina läsnä pyhässä kohtaamisessa sinun kanssasi, sinun muistoksesi"
IOK s. 158-159. En ole vaivautunut opettelemaan lainauksia :)
Oman alitajuisen syyllisyytensä näkee muissa ihmisissä ja näin tarjoutuu mahdollisuus antaa anteeksi. Ellei ole ketään eikä mitään missä sitä alitajuista peiteltyä, salattua syyllisyyttä ja vihaa näkisi, homma kävisi mahdottomaksi.
Lopultahan tässä ei ole kyse mistään muusta kuin egon tekemättömäksi tekemisestä. Tekee sitä sitten IOKin avulla, McKennan autolyysin avulla tai millä tahansa. Olen kuitenkin vasta siinä kohtaa, että teoriatasolla nähnyt ettei egoa purkaessa jää jäljelle mitään. Mutta siitä eteenpäin en ole päässyt. Tiedän ja olen hyväksynyt, ettei tämä minä ole muuta kuin kasa palikoita, joista egoni on rakentanut näennäisesti erillisen minuuden ja olen uskonut olevani tämä minä. Tiedän, etten pysty sanoa mistään muusta mitään varmaa kuin että minä olen.. ja sekin on varma vain just nyt.
Tässä olen jumissa tai tästä edemmäs en ole vielä päässyt.. vaikka tavallaan on tuntunut, että tässä on ollut vapaata pudotusta jo pidempään ja vain välillä roikkuu hetken jossain oksassa kiinni kunnes sekin katkeaa ja taas mennään vapaalla pudotuksella seuraavaan roikuttavaan oksaan.
Ajoittain olen kokenut jonkun poissaoloa, sellaista keveyttä ja ihanuutta jossa haluaisin olla aina. Mutta koska se ei ole pysyvää niin oletettavasti se ei ole totuus. Vain se mikä on totta on ikuista, muuttumatonta.
Mutta jos nuo ovat pieniä häivähdyksiä egottomasta tilasta niin todellakin haluan olla egoton, itsetön. Kuinka edes voi ajatella haluavansa olla tämä egominä jos ilman sitä on noin ihana olla.. Mutta, ehkä se ei ole mitään, paitsi pelkkä ansa.. Joten, eteenpäin.. toivottavasti pudotus jatkuu ja herään tästä unesta :)
Todennäköisesti hetken päästä tuo kirjoittamani tuntuu taas aivan typerältä ja häpeän silmät päästäni :D
Alue: Aihe vapaa
Tämä oli vastaus siis 6121:lle.